Pen F:n salaset kansiot

[JL Anttola]

Kun olen itse vasta ikämiehenä löytänyt valokuvauksen digivehkeillä, joudun tiettyjä asioita katsomaan hieman toisin. Minulla on sekä OM-1 että Pen F kameroissa kiekon C1 kohdassa aivan peruskuvauksen asetukset; A - kertatarkennus - tarkennusalue pieni ristikko keskellä ruutua - ISO200 - sähköinen suljin - valotus +0,3. Tämän idea on, että kesken kaikkien kokeiluiden tai leikkimisen tai missä hyvänsä, on kamera yhdellä kiekon kääntämisellä hallinnassa niin, ettei ole ISO 52600, sarjatuli, vitka päällä, tai jotain muuta aivan pöllöä. Vaikka kamera olisi ollut repussa kaks viikkoa, jos pitää nopeasti ottaa jostain kuva, kiekko C1 ja ota kuva... jos ei oo kiire, sitten Super Control Panelin kautta tutkailemaan, mitähän tänne on viimeeksi jäänyt.

C2 on paikallaan oleva elikko, oletuksena tiputunnistus päällä. C3 lentävä lintu/liikkuva elikko, siinä sarjatuli aika hitaalla, jatkuva tarkennus, nopea aika ja aukko auki, ja ISO automaatilla, sarjakuvaus rajattu maltilliseksi, ettei tule niin tuhottomasti heti poistettavaa. C4 oli aikaisemmin Pro Capturelle, mutta nykyisin negojen skannaus siellä. Nää siis OM-1:ssä, Pen F:ssä on C1 peruskuvauspaikka, ja C4 on vanha kunnon SCN; kun kulkee porukassa, en jää seisomaan jonkun ihmekuvan hakuun, vaan kuvaan salamannopeasti SCN:llä. Yksin, tai jos se kuvattava on ihme-ihme, sitten aikaa käyttäen peruskuvauksista aloittaen tilanteen mukaisiin.

Ja ehdottomasti nuo kustomivalikon C-kohdat niin, että kun kääntää pois jostain kohdasta, sinne palautuu sen kohdan tallennetut asetukset, eikä niin, että sillä hetkellä käytössä olevat muuttuvat tallennetuiksi. Eli kiekossa on aina löydettävissä samat, tutut, ja turvalliset asetukset.

Tarkennuksen ohjaukseen käytän vaihtelevasti joys stickiä tai peukaloa näytöllä. Esimerkiksi kolmannella kamerallani, EP-L 6:lla, kun se on niin pieni, käytän takanäytön kosketusnäyttöä ja oikean käden peukaloa tarkennuksen ohjaamiseen, se on aika samanlainen toimintamalli tuolla pikkurungolla kuin joy stick OM-1:llä. Pen F:ssä käytän myös peukaloa tarkennuksen ohjaamiseen näytöltä, mutta sillä on sitten muistettava kääntää näyttö esiin ensin, pikkuepelissähän se on aina ulkopuolella.

OM-1 on kuvaus-kuvaus väline, sen ominaisuuksiin olen enemmän perehtynyt. Pen F on pelkästään fiilistelyyn, sen manuaalia en ole liiemmin lukenut. Ei sen puoleen, en ole OM-1:n manuaaliakaan läpi lukenut, miksi olisin?

OM-1:n valikko on loistava, sieltä on löydettävissä kaikki. Silti SCP on vielä loistavampi, eli kovin usein ei valikoihin tarvi sukeltaa. Pen F:ssä on ne vanhan mallin valikot, mutta kun sillä kuvataan enimmäkseen paikallaan pysyvää, ei ole kiirettä.

Tällaisella ajatusmaailmalla täällä, silloin tällöin tulee kuvia, mistä taikuri itsekin hämmästyy. Ei ole toistaiseksi ollut mitään poltetta tai tarvetta hylätä järkkäriä ja siirtyä kännykkään, vaikka toki joskus jotakin kännykälläkin kuvaan. Jos ei ole kameraa mukana.

Se selitys, että ominaisuuksissa ei saa olla tuntemattomia, on täysin järjetön. Noissa kameroissa on monia, johonkin aivan spesiaaliin kuvaustapaan tai kohteeseen suunnattuja toimintoja; jos sellaista kuvausta ei harrasta, miksi niihin päätään vaivaisi? Kyllä ainakin minun kapasiteetillani ja jostain syystä vastuualueeksi työelämässä langenneen kentän kanssa viimeistään oppi tärkeimmäksi totuudeksi sen, että keskity olennaiseen.

Mutta kukin tavallaan, ei ole minkäänlaista tarvetta väittää kenenkään itselleen valitsemia tapoja tai laitteita vääriksi... Enkä sitä kiellä, etteikö näiden vehkeitten kanssa joskus turhautumisen tunteetkin pintaan nouse, kun ei joku asia onnistu. Mutta aika vakuuttunut olen siitä, että sitä kameraa tai mitään muutakaan vehjettä ei ole olemassa, mikä minun tai kenenkään muunkaan käyttäjän kohdalla sisältäisi kaiken, eikä mitään ylimääräistä. On kaksi tapaa; valitsee laitteen, hyväksyy sen ominaisuudet, opettelee hyödyntämään niitä ja tulemaan toimeen puutteitten kanssa. Toinen tapa on tehdä itse itselleen kamera, auto, moottoripyörä, veitset ja haarukat, kengät, vaatteet... laiska kun olen, olen valilnnut ensimmäisen. Omalta kohdaltani tiedän ainakin sen sata varmasti, että kuvat eivät parane, eikä turhautuminen vähene, jos vuoden välein käyn vaihtamassa kaiken kaluston toisen merkkiseksi.

Jaakko

[thirvi]

G9 Mark II on myös varteenotettava vaihtoehto, mutta pidän OM-1 Mark II:n lintutarkennusta hieman parempana, mutta se on makuasia ja varmaan omista asetuksista kiinni. Minä kuvaan 99% kuvistani 150-400 mm f4.5:lla jonka vakaaja synkkaa niin hyvin Mark II:n kanssa että jalusta on aivan tarpeeton. Tuo G9 Mark II tosin antaisi n. 11% suuremman tiedoston Tower Jazzin 25 megaisen kennon ansiosta, joten mietin otanko sen vai OM-3:n kolmanneksi rungoksi, sillä ennen kesää sellainen pitää hommata.

Ai niin, tuo 150-400mm Joo, varmaan tosiaan sillä toimii Sync IS, mutta jätin sen pois listaltani koska en pysty itselleni tuota perustella, satunnaisella kuvailulla. Katsotaan sitten jos luontopuoli vakavoituu. Yhden tuollaisien käytettynä hetki sitten Torissa, ei kyllä ostohousut narisseet liitoksistaan vaikka muistelen että olisi ollut enää vain jotain 4300 euroa käytettynä Yhdessä OM-1 mkII kanssa hintaa on sen verran että satunnaisia lintukuvia varten tulisi halvemmaksi tilata joku BBC:n luontodokkariryhmä päiväksi ottamaan mulle ne kuvat. Ketjun aiheeseen tämä liittyy enää niin hentoisesti, että aasinsiltana jätän nuo välistä täysin riippumatta siitä miten loistava valikko tuolla olisi. Käytän 94% kiinteitä valovoimaisia laajiksesta potrettiteleen, sekä Sonyn että m43:n osalta. Telepuoleen maltoin itse vain juuri sen verran uhrata, että tuo G9 + PL 100-400mm hinnaksi jäi yhteensä pizzan verran yli tonni, kun myin paketin mukana tulleen kiinteän linssin pois. G9:ä voin tietty käyttää muidenkin linssien kanssa, videojälki on Olympusta terävämpää ja mm. vastaavan hintaiset Olympukset eivät taivu 180fps hidastusvideoihin. Jostain muuten luin että tuo G9 mark II käyttää vaihetarkennusta vain jatkuvan tarkennuksen kanssa ja vissiin videoilla, mutta hoitaa kuitekin kertatarkennukset kontrastipohjaisesti.

Ketjun aiheeseen ja valikkoihin yleisesti: Sellainen Olympuksen konffausvinkki tuli mieleen sentään mitä olen joskus jakanutkin, että vaikka Olympuksiin saa konffattua vaikka ja mitä, niin E-M5 sarjan kameroihin en löytänyt mihinkään konffattavaksi nappia josta voisi valita tarkennustavan. Eli se perinteinen valinta niiden kertatarkennus / mf / jatkuva tarkennus yms. väliltä. Kuitenkin, kun johonkin nappiin konffaa manuaalitarkennuksen valinnan, sitä kerran painamalla kamera vaihtaa valitulta tarkennustavalta manuaalille ja takaisin, mutta jos nappia pitääkin pohjassa ja rullailee rullalla, se vaihtaa niitä kaikkia tarkennustapoja. Ykkössarjalaisille turha, mutta vitosiin olen kaikkin tuon konffannut jonnekin. Huomasin tuon joskus vahingossa kokeilemalla, jälkikäteen en löytänyt tuota edes ohjekirjasta vaikka koetin etsiä.

[thirvi]

....Minulla on sekä OM-1 että Pen F kameroissa kiekon C1 kohdassa aivan peruskuvauksen asetukset; A - kertatarkennus - tarkennusalue pieni ristikko keskellä ruutua - ISO200 - sähköinen suljin - valotus +0,3. Tämän idea on, että kesken kaikkien kokeiluiden tai leikkimisen tai missä hyvänsä, on kamera yhdellä kiekon kääntämisellä hallinnassa niin, ettei ole ISO 52600, sarjatuli, vitka päällä, tai jotain muuta aivan pöllöä. Vaikka kamera olisi ollut repussa kaks viikkoa, jos pitää nopeasti ottaa jostain kuva, kiekko C1 ja ota kuva... jos ei oo kiire, sitten Super Control Panelin kautta tutkailemaan, mitähän tänne on viimeeksi jäänyt.
...

Jaakko

Tämä on muuten hyvä, kiitos. En ole itse jaksanut tuota tehdä, mutta täytyy vissiin. Manuaalipuristien verenpaine varmaan nousee, mutta uskaltanen tunnustaa että kun laitan kameran laukkuun, niin defaulttina kamera on aukon esivalinnalla ja ainakin zoomeilla täydellä aukolla, automaattinen valkotasapaino jos päällä JPG, auto-ISO päällä, ja valotuksen korjaus lähellä nollaa. Yritän muistaa laittaa laukkuun takaisin noin. Tuo on samasta syystä, jos tulee se pikatilanne ja peura tai kettu juoksee ohi, niin saan edes jonkin kuvan kun se ISO ei ole pimeässä 50 tai auringonpaisteessa 25600. Jos ja kun haluaa enemmän kontrollia kuvaan, niin täysin yhtä nopeasti sen ISO:n rullailee (varsinkin kun on kokonaisen aukon askeleet, eikä kolmanneksen) sieltä automaatilta siihen haluttuun arvoon, kuin sieltä täysin väärältä ja toimimattomalta arvolta siihen haluttuun arvoon. Ensinmainitulla tavalla on kuitenkin parempi tsäänssi saada joku kuva, jos ei vaan ehdi säätää mitään. Sama koskee manuaalivalotustilaa ja valkotasapainoa. Tuo ei tosiaan kuitenkaan pelasta jos kesken pitkän valotusajan low-key säätöviritysten keskellä tuleekin se pikatilanne jonkun eläimen kanssa, tuo Custom settings voisi silloin pelastaa. Nykyään toki luurillakin pärjää nopeassa tilanteessa aika pitkälle, mutta pimeässä tai kovin pitkälle Samsung S24 Ultra ei kuitenkaan ihan järkkärin tavoin jaksa.

Eri asia sitten on että tuleeko siitä defaulttisäädöillä kiireessä otetusta kuvasta kovin "hieno". Se kuitenkin on joskus ihan eri juttu, silloin kun vaimo tai muksu huutaa että "Peura - ota kuva" tai sääksi syöksyy kalan kimppuun, niin ei auta selittää että enkä ota, kun valo on tylsä ja en saa turpajouhia tai pyrstöhöyheniä hehkumaan aamun vastavalossa. Sitä mennään hakemaan sitten eri kerralla

[JL Anttola]

Oikein piti katsoa nuo omat C1 asetukset uudelleen... kyllä sielläkin on ISO autolla, WB autolla, eikä näissä nykysissä kummassakaan valotusta plussalla. Tuo on ollu meikäläiselle tumpelolle aika hyvä oivallus laittaa nuo "peruskuvauksen" jutut yhteen kustominappiin. OM-3:ssa ois vielä yks kustominappi enemmän muihin juttuihin... Omassa tuttavapiirissä sellanen melkein puolammattilainen, kenellä kameran kiekko ei ole koskaan muualla kuin C-kohissa; erilaisiin kuvauksiin erilaiset lähtökohat, mistä lähtee liikkeelle, esimerkiks studiossa yhet, ulkona toiset, jne. Ja kun tekee jotain vahvasti kokeellista kuvausta, että alkaa olla kameran kaikki säädöt veivattu johonkin, ja sitten alkaa tuntua ettei tää enää ainakaan parane, tais lähteä alun alkaen lapasesta, niin käyttää kiekon nopeasti jossain muussa Ceessä ja kääntää takasin, niin simpsalabim, vanhat tutut ja turvalliset sen genren perusasetukset joka kohassa! Hän tään jutun sai miunkin päähän taotuks.

Takanappitarkennus on alkanu enemmän ja enemmän olla peruskuvauksen juttu, mutta ei oo vielä siirtyny oletuksiin.

Toisaalta tekniikkafriikkinä tykkään leikkiä noitten runkojen kanssa, ja onhan siinä vähän sellaista keräilynkin henkeä, kun on OM-1 ja Pen F sekä digi- että filmikameroina kaapissa. Mutta oikeesti alkaa ikämiehellä tekniikan hallinta joskus sekoilemaan, eli jos vain kuvauksen helppoutta ja parhaita mahdollisia kuvia haluais, paras ratkasu ois, että olis vain yksi kamera. Tai jos niitä pitää olla monta, niin kaikki täsmälleen samanlaisia...

Jaakko

[thirvi]

...Toisaalta tekniikkafriikkinä tykkään leikkiä noitten runkojen kanssa, ja onhan siinä vähän sellaista keräilynkin henkeä, kun on OM-1 ja Pen F sekä digi- että filmikameroina kaapissa. Mutta oikeesti alkaa ikämiehellä tekniikan hallinta joskus sekoilemaan, eli jos vain kuvauksen helppoutta ja parhaita mahdollisia kuvia haluais, paras ratkasu ois, että olis vain yksi kamera. Tai jos niitä pitää olla monta, niin kaikki täsmälleen samanlaisia...

Jaakko

Vähän sama tuon leikkimisen ja testaamisen kanssa. Olen aika pidäkkeettömästi ostanut käytettynä kaikki mitä vähänkin kiinnostaa ja välillä ne paketissa mukana tulevatkin romut, testannut aikani ja myynyt jossain välissä ne mistä en pidä. Joskus tulee ylläreitä, ja käyttöön jääkin vain se paketin vähemmän kiinnostava "kylkiäinen", jos pidän siitä ja sopii muuhun järjestelmään. Uutena ei viitsi ostaa kokeiluun, käytettynä se on yleensä +-0, vähän vaivaa mutta halvempaa kuin vuokraaminen. Jostain alunperin satunnaisesta kamerakaupasta on jäänyt myös sellaisia kavereita joiden kanssa keskustellaan vähän väliä jatkuvasti noita kameroista ja duunataan muutakin, vissiin joku alitajuinen anonyymit kalustoholistit -tukiryhmä.

Puolittain tietoisesti olen koettanut ostaa kameroita ja putkia testattavaksi myös siksi että muistaisin taas ottaa kuvia ja videoita, sekä oppiakseni, ja samalla hoituu sekin uteliaisuus että tuntee nekin laitteet joita ei omista - ei tarvitse miettiä olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella jos sitä on jo käynyt niittämässä parilla eri leikkurilla. Tuo että ottaisin enemmän kuvia liittyy siihen että lapsista on kuvia ja videoita sitten kun taas haluavat niitä katsoa itse, tai minä tai vaimo tai isovanhemmat. Esim. toissa joulun vietosta useampana päivänä isovanhemmilla ei olisi varmasti niin paljoa videoita ja kuvia pienten serkusten leikeistä ja toilailuista, juttelusta isovanhempien kanssa, makkaranpaistoista yms. ellen olisi ottanut urakaksi testata Panasonic S5 täyskennojärjestelmää F1.8 linsseillä m43 järjestelmää ja sen F1.2 PRO linssejä vastaan. Nyt niitä on kuvia ja videoita on vähintään riittävästi - ja samoin tieto siitä että nuo F1.8 linssit eivät mulle riittäneet eroksi vielä vaihtaa tai laajentaa, Olyn F1.2 linssien feathered bokeh on niin pehmeää että samasta kohteesta samoilta jalansijoilta otetussa kuvassa Olyn kuva on minusta (ja monesta muustakin niitä ihmetelleestä) paljon nätimpi, koska bokeh ei ole niin rauhatonta kuin noissa Panan F1.8 L-mount linsseissä. Videolla ero ei ole niin tärkeä kuin kuvissa. Sigma 50mm F1.4 DG DN oli jo parempi, mutta muita ei järkihintaan löytynyt.

Tuo kaluston kanssa sekoileminen käy helposti myös alle viiskymppisiltä, vai sanoisinko jopa vajailta viisikymppisiltä. Sen verran Mafferilla oli tuon valikon ja namiskojen osalta pointtia että kriittisiin kohtiin on pakko valita tuttu kamera tai kaksi ja käydä vielä nuo asetukset läpi ennen keikkaa. En silti sitä valikkoa poistaisi, tai siirtäisi luuriin. Edellisiä hääkuvia miljöössä kuvasin kahdella E-M5 mkII rungolla ja pääosin noilla F1.2 linsseillä. En siksi että ne olisivat olleet parhaat kamerani, vaan siksi että ero parhaisiin oli noissa olosuhteissa todella pieni ja ne olivat tutuimmat läpikotaisin. Silloin ei tarvitse sotkea sekuntiakaan miettien mistä mikäkin löytyy, vaikka säätö olisikin sitten siellä valikossa. Vähänkään vieraammat on leikittävä lähimuistiin ennen mitään tapahtumaa. Jossain Sonyssa (A7II ja joku 6000-sarjalainen) on käynyt jopa niin että kamera ottaa monta kuvaa ja syy löytyy vasta googlella - jos vahingossa ISO-valikossa Auto-ISOn vierestä valitseekin sen toisen ISO:n niin se valitsee jonkun monen kuvan kohinanpoiston. Rasittava valikkomiina... Tai ei se edes missään valikon uumenissa ole vaan ihan siinä ISO-herkkyyden valintarivissä numeroiden ja AUTO-ison rinnalla. Uudemmista poistettu.

[Maffer]

Ettei ny ois ollu ihan haarukointi Sonissa menny päälle. Kyll sielt sit monta putkeen tuleekin. Perinteinen joka brändin sudenkuoppa ja siihen vielä kertalaakisarja jostain valikon nurkasta päälle.

[thirvi]

Ettei ny ois ollu ihan haarukointi Sonissa menny päälle. Kyll sielt sit monta putkeen tuleekin. Perinteinen joka brändin sudenkuoppa ja siihen vielä kertalaakisarja jostain valikon nurkasta päälle.

Ei, kun sen katsoin ekaksi, se on kaikissa muissakin olemassa ja sitä osasin epäillä monen eri merkin kokemusten perusteella. Kyllä se sieltä isoherkkyyden valinnoista löytyi. Siksi tarvittiin ekan kerran googlea ja tuo porautui vissiin ikuisiksi ajoiksi mieleeni.

Edit: Täältä löytyi ekaksi, kun muistelin että 6500:ssa se oli yhtäkkiä vahingossa päällä:
https://helpguide.sony.net/ilc/1640/v1/ ... 09405.html
Tuolla on siis: *Usean kuvan kohinanvaimennus, *AUTO-ISO *ja ne kaikki eri numeroarvot. Muistelen vielä että siinä usean kuvan kohinanvaimennuksessa lukee hämäävästi joko Auto tai ISO tai jotain muuta, josta ei heti tajua mistä on kysymys. Tuolla lukee myös että tuo kohta ei ole valittavissa jos kuvaa RAW tai RAW+JPG -tilassa, se voisi selittää sen että ei ole osunut sinun silmääsi mutta minulla osui. Tai palleaan tuo osui ja ilmat pihalle.

Edit2. Joo, tässä näkyy hyvin tuossa alussa ja erityisen hyvin 12 sekunnin paikkeilla, eli siinä lukee ISO Auto ja ISO:ssa on tarkasti katsoen ehkä kuvapino alla, eli siitä pitäisi tottumattoman osata päätellä että tuosta lähtee monta kuvaa. Se auto-ISO on pelkkä AUTO.
https://www.youtube.com/watch?v=g-1UaRlVaLE

[Maffer]

Ynseä Soni-jekku taas. Myyntikieltoon tuollaiset saisi pistää.

[JL Anttola]

Ihan eläkeläisen valokuvausharrastuksen alkumetreillä tuli kaino pyyntö tyttären häiden kuvaamisesta. No oli jo riittävästi kokemusta siihen hommaan, hoitelin suvereenisti homman kotiin. Eli lupasin maksaa puoliammattimaisen ammattikuvaajan paikalle... Erittäin hyvä päätös. No lapsenlapsen ristiäiset olen pariin kertaan kuvannut, kohtuullisesti onnistuen. Alunperin korostaen, että en takaa yhtään mitään tuloksista. Syntymäpäivillä viimeksi laitoin kamerat reppuun, kun kummit ja muut isovanhemmat ja tädit puski puhelimineen kakunleikkaukseen... Millään ehdoilla en menisi mitään kuvaamaan maksua vastaan, enkä mitään sellaista, missä pitäisi joku tietty hetki ehdottomasti saada ruudulle... Itselleen kun kuvaa, ei ole paineita. Mutta varsin helppo on ajatella, että paljon tärkeämpi asia missä vain kuvauksessa on käsissä olevan kaluston tunteminen läpikotaisin, kuin se, onko tämä nyt varmasti maailman paras kamera tähän hommaan. Aivan samoin kuin kennon tai objektiivin kyky tuottaa tarkkaa kuvaa, se on täysin toisarvoinen asia verrattuna automaattitarkennuksen toimintaan ja yleensäkin tarkennuksen ohjattavuuteen. Tunnelmat taas joskus vahingossa tallentuvat aika alkeellisillakin laitteilla.

Kattelin ennen uutisia pätkän Rob Trekin floggaamista. On siis OM-orjentoitunut floggaaja, ja hänellä oli OM-3 käsissään. Pitkät alkuturinat jutteli Pen F:stä: kertoi, että se on monessa suhteessa huonoin OM Systemsin kameroista, esimerkiksi tarkentamiseltaan. Ja se on kamera, millä hän on ottanut eniten kuvia. Fiilis edellä kertoi menevänsä. Jos muutamia vuosia sitten joku olisi minulle sanonut, että minulla on Pen F, OM-1, ja muutama filmikamera, ja aika usein tulen ottamaan käsiini muuta kuin OM-1:n, olisin sanonut, ettei ikä päivänä! Ja Pen F tuolla jää-ajelulla eilenkin reissussa oli, ja 15mm linssi tarttuneena kuin tauti bajonettiin...

Jääkuvissa tuli taas silmille, että Pen F:n kenno kaipaisi luuttuumista.

Jaakko

[thirvi]

Ihan eläkeläisen valokuvausharrastuksen alkumetreillä tuli kaino pyyntö tyttären häiden kuvaamisesta. No oli jo riittävästi kokemusta siihen hommaan, hoitelin suvereenisti homman kotiin. Eli lupasin maksaa puoliammattimaisen ammattikuvaajan paikalle... Erittäin hyvä päätös. No lapsenlapsen ristiäiset olen pariin kertaan kuvannut, kohtuullisesti onnistuen. Alunperin korostaen, että en takaa yhtään mitään tuloksista. Syntymäpäivillä viimeksi laitoin kamerat reppuun, kun kummit ja muut isovanhemmat ja tädit puski puhelimineen kakunleikkaukseen... Millään ehdoilla en menisi mitään kuvaamaan maksua vastaan, enkä mitään sellaista, missä pitäisi joku tietty hetki ehdottomasti saada ruudulle... Itselleen kun kuvaa, ei ole paineita
....

Jos siis oli oman tyttäresi häät, niin voi olla jo ihan keskittymisen vuoksi parempi ettei kuvaa itse. Jos siihen keskittyy, niin mitään muuta ei oikein huomaakaan. Häät menevät täysin ohi säätäessä ja jossain polvillaan kuvakulmia hakiessa, etkä ehdi edes puhua vieraille tai oikeastaan tehdä mitään muutakaan järkevää (edes edustus-)virkaa siellä häissä. Jos ottaa tosissaan, kuvakulmien ja valojen, aiheiden yms miettiminen on todella intensiivistä kun samaan aikaan pitää varmistella että on jo ennalta oikealla paikalla ja luurikansan etupuolella eikä takana (ellei ole tarkoitus ottaa myös sellainen luurimeri-kuva) oikeilla asetuksilla sitten kun taas tapahtuu ohjelman mukaan.

Hyvänä esimerkkinä tuosta oli kun kuvasin kaverin bändin keikkaa Gloriassa joskus. Kaveri kysyi myöhemmin että miten keikka meni. Jouduin todeta että sorry, ei mitään käryä, nyt en oikeasti tiedä edes lauloitteko suomeksi vai englanniksi, kun juoksin katsojien välissä eri paikkoihin valojen ja kuvakulmien perässä, säädin tekniikkaa, kyttäsin ja odotin heiluvan kitaristin tulevan sommittelun kannalta sopivaan paikkaan, koetin ehtiä valojen mukaan, siirryin parvelle, vaihdoin linssiä, muistelin mitä jo on ja mitä vielä pitäisi saada kortille ja keskityin täysin pelkkiin visuaalisiin juttuihin ja niiden ajoittamiseen... Ihan sama asia kuin olisi pelaamassa jalkapalloa, miettimässä missä on ja missä muut ovat, miettii missä pitäisi olla ja tekee juoksuja tyhjään paikkaan, miettii isomman kuvan taktiikkaa, ilman pelikatkoja ja sit joku kysyisi että huomasitko sen kissan muotoisen pilven taivaalla siinä ekalla puoliajalla. Ja voipi hyvin olla että em. syistä oman tyttäreni häitä en itsekään kuvaisi vaikka muiden olisinkin kuvannut.


Mä olen harvakseltaan koettanut järjestää itselleni jotain tuollaista, ristiäiskuvia, häitä, bändikuvauksia, nettisivun kuvat, vapaan kaverikuva- yms. studion edellisen taloyhtiön lapsille paikassa jossa oli mahtava valo tiettyyn kellonaikaan, yms. Tulee vähän sopivasti painetta, stressiä ja actionia, ihan riippumatta siitä että ottaako rahaa vai ei. Rahankin kanssa kuitenkin vain harrastuksen vuoksi. Nuokin alkaisi ahdistaa jos siitä pitäisi rahaa elääkseen yrittää ottaa. Ainoa mistä aikas suoraan kieltäydyin oli erään tuttavapariskunnan naispuolisen henkilön yleinen kysely boudoir-kuvauksista (ensimmäiset), muutamastakin syystä: Enpä ollut itsekään lajia kokeillut ja minusta tuntui että juuri siinä pitäisi olla kuvaajalla enemmän varmuutta joka tarttuu kuvattavaankin, varmaan studio ellei säävarausta, ehkä valmiiksi mietittyjä asentoja ja rekvisiittaa yms. Yksi suurimmista kuitenkin se että tutun kyseessä ollessa en halua että jälkikäteen kummankaan osapuolen puolison täytyy sekuntiakaan miettiä mitään vaikutteita tähän kuvausintoon, kuka on nähnyt kenetkin millaissa vaatteissa vai lähes vai kokonaan ilman ja miksi ja... Jos aloittaisi, niin jonkun ventovieraan kanssa, mieluummin vielä kokeneen mallin kanssa jonka itsetunto ei murene siihen että hänestä ei nyt sitten saatu millään yhtään todella hienoa kuvaa perinteisellä selityksellä "vika on minussa eikä sinussa" Eli: Tohon mäenny lähe, otappa joku muu.

Häiden osalta ekojen kuvattujen (kesällä 2005 ja aamupäivästä klo 03.00 saakka, EOS 10D, Tokina 12-24mm, Tamron 28-75mm F2.8, Canon 70-200mm F4L ja Canon 50mm F1.4 +välillä 420EX, muistan vieläkin ) jälkeen oli aina helpompi, pystyi näyttää aiempia kuvia että tällaista sain viimeksi aikaan, nyt pystyy luvata suunnilleen samaa valaistuksesta riippuen ja jotain uuttakin voisin koettaa keksiä. Nuo olivat myös ainoat jotka olen vetänyt yhdellä rungolla, varoitin jo etukäteen että jos otatte mut ja runko hajoaa niin sillä sekunnilla transformoidun tavalliseksi häävieraaksi boolimaljan viereen. Häissä vaan on niin järjetön duuni näin ruuhkavuosi-jantterille jos vetää aamusta yöhön, kaluston valmistelu, suunnittelupalaverit ja suunnittelu missä saa olla ja missä ei, kuka kukin on, paikalla käynti ja valojen suuntien tsekkaus, missä kannattaisi olla, aikataulutus mitä tapahtuu missäkin, puvun silitys yms. Sitten se itse action, menossa sinne ja tänne kuvakulmien vuoksi mutta diskreetisti ettei muutu vahingossa päähenkilöksi, aamusta iltaan. Sitten hillitön kuvien valikointi satojen ja taas satojen, ellei tuhansien joukosta ja tuunaus. Kun kuvaa irrationaalisesti liikkuvia ihmisiä varsinkin illanvietossa, on pakko ottaa kuvia paljon joka tilanteesta. Ninjareflekseilläkään ei voi ennakoida kuka räpäyttää tai irvistää monen ihmisen porukasta, sen ehkä jo teoriassa pystyy että kuka juoksee taustalle poikittain niin että jonkun selästä kasvaa toisen pää. Sitten niitä saman tilanteen kuvia kelaa edestakaisin ja miettii mistä saa parhaan, kun kaikissa eri piirteitä. Ei sitä vaan ole niin hyvä tuossa että pystyisi tai kehtaisi laskuttaa tuosta kaikesta lähellekään samaa tuntipalkkaa kuin oikeissa töissä, pitäisi laskuttaa tonneja. Siksipä kovin harvoin, lähipiirille ja aika fiilispohjaisella pienellä korvauksella, valtaosa harrastuksena ja vähän siihen duuniosuuteen ja bensoihin.

Kattelin ennen uutisia pätkän Rob Trekin floggaamista. On siis OM-orjentoitunut floggaaja, ja hänellä oli OM-3 käsissään. Pitkät alkuturinat jutteli Pen F:stä: kertoi, että se on monessa suhteessa huonoin OM Systemsin kameroista, esimerkiksi tarkentamiseltaan. Ja se on kamera, millä hän on ottanut eniten kuvia. Fiilis edellä kertoi menevänsä. Jos muutamia vuosia sitten joku olisi minulle sanonut, että minulla on Pen F, OM-1, ja muutama filmikamera, ja aika usein tulen ottamaan käsiini muuta kuin OM-1:n, olisin sanonut, ettei ikä päivänä! Ja Pen F tuolla jää-ajelulla eilenkin reissussa oli, ja 15mm linssi tarttuneena kuin tauti bajonettiin...

Jaakko

Ymmärrän hyvin. Edelleen useimmiten ehkä käytän E-M5 mkII:sta vaikka se on edullisin ja varmaan huonoin kamerani jos ne johonkin suorityskykypenkkiin laittaisi. Samoin aikoinaan E-P5:sta ja vielä aiemmin E-PL3:sta käytin varmaan eniten, vaikka eivät niitä parhaita nekään silloin olleet. E-PL3:ssa ei edes ollut mitään tyyliin perustuvaa fiilistä sinänsä, se oli aika ruma ja epäergonominen mutta jotenkin todella pieni ja kätevä suhteessa vaikka Pana GH2:een.