Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Loistavaa luontokuvaa on kaikki paikat väärällään, onko yleinen vaurastuminen ja digin ns. halpuus määrissä vaikuttanut luontokuvaan siten että loistokkuus on arkipäivää?
Sarjatuli, pari 4G korttia ja oikea paikka oikeaan aikaan = luontokuva?

jari siren kirjoitti:oikea paikka oikeaan aikaan = luontokuva?

Oikea paikka oikeaan aikaan antaa hyvät edellytykset hyvälle kuvalle.

-EeKe- kirjoitti:

jari siren kirjoitti:oikea paikka oikeaan aikaan = luontokuva?

Oikea paikka oikeaan aikaan antaa hyvät edellytykset hyvälle kuvalle.

No tarkoitan lähinnä että päivä lintualueella ja riitävät välineet.
Karhusafarit yms.

Ihmiset kyllästyy ajan myötä kun joka suunnasta tulee sitä. Harvoin kun esitetään niin mielenkiinto kasvaa.

Aika harvoin näkee loistavaa luontokuvaa. Keskinkertaista ja kuraa on jokapaikka täynnä. Sama koskee valokuvaa yleisesti ottaen.

Tehokkuusajattelun omaksuneille ihmisille ei riitä pelkkä luonnossa oleskelu vaan siellä on pakko tehdä jotakin. Ilmiö on maailmanlaajuinen, luonnon hyvinvoinnin kannalta valitettavasti. Luontoa ei osata "kokea" ilman jonkin teknisen vempaimen mukanaoloa: purjehtija kokee veneensä kautta meren mahtavuuden, vuoren jylhyys materialisoituu kiipeilijän köyteen ja hakoihin, lintuharrastaja tarvitsee kaukoputken ja kiikarit nähdäkseen sen mikä on muuten nähtävissä vain kirjoista, sukeltaja tarvitsee kokonaisen puvun happilaitteineen päästäkseen osalliseksi kalojen valtakunnasta, leijanlennättäjä havainnoi tuulta ja sen muutoksia taivaansineen kohoavan narunsa kautta, perhostenkeräilijä ei voi elää ilman haaviaan ja valoansojaan... kaikilla näillä ja miljoonilla muilla on nykyään mukana myös kamera jotta he voivat esitellä harrastustaan ja siitä saatuja elämyksiä myös muille. On erittäin todennäköistä että tuohon miljardien otettujen kuvien joukkoon osuu "vahingossa" ns. hienoja kuvia.

Tällä puuhastelulla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä valokuvauksen kanssa. Erinomaisia luontokuvia löytää harvemmin kuin koskaan.

Tuolta varmaan äkkisältään tuntuu.
Mutta kun katsoo vanhoja vuoden luontokuvia, niin sinun (veshut), tareonen ja monen muun sivut on täynnä parempia mielestäni.
Ehkä loistavien määrä suhteessa muihin on promille luokaa mutta niitä on silti tuhansia nettilässä.

jari siren kirjoitti:Loistavaa luontokuvaa on kaikki paikat väärällään

Itse en ole nähnyt loistavaa luonto kuvaa pitkään aikaan.
Nykyään on ongelmana se, että luullaan teknisesti onnistuneen pulukuvan olevan laadukasta ja ammattitasoista luontokuvausta.

Luontokuvaus on muuttunut sarjatulen ja tuhansia kuva vetävien korttien yleistyessä. Saadaan otettua sellaisia kuvia joita ei ennen ollut mahdollista ottaa tai jos pystyttiin niin se oli yksi miljoonasta vahingosta.

Kun tunnin metsässä kävelyn jälkeen tungetaan 500kpl "luonto kuvia" nettiin niin ei ole ihme jos ne oikeaasti laadukkaat ja hyvät kuvat hukkuu massaan.

jari siren kirjoitti:Onko suurten luontokuvaajien aika ohi?

Ehkä kyseessä on enemmänkin muutos. Suurten "aihe kuin aihe" -kuvaajien aika voi olla väistymässä. Tilalle saattaa olla tulossa johonkin tiettyyn eläin-, kasvi-, ympäristö-, käsittelytapa- tms. tyyppeihin erikoistuneiden asiantuntijakuvaajien ryhmä, joka tietää juuri siitä mitä kuvaa todella paljon ja osaa/haluaa/jaksaa tuoda uusia ihmeellisiä löydöksiä sekä valikoituneiden pienten yleisöjen (päättäjät, asianharrastajat, tiedeyhteisö...) että suuren yleisön silmien eteen.

jari siren kirjoitti:

-EeKe- kirjoitti:

jari siren kirjoitti:oikea paikka oikeaan aikaan = luontokuva?

Oikea paikka oikeaan aikaan antaa hyvät edellytykset hyvälle kuvalle.

No tarkoitan lähinnä että päivä lintualueella ja riitävät välineet.
Karhusafarit yms.

Monet lintukuvaajat laittavat kuviinsa tiedot päivämäärästä, paikasta ja lajista. Jos paikkana lukee seurasaari (tunnustan) tai jebardisafari niin kertoohan se jo jotain. Itselläni ainakin luontokuvaukseen liittyy isolti se kokemus ja päivä luonnossa. Jos ei lintu niemen edestä lentänyt niin ainakin tuli liplateltua varpaita vedessä. Ei sieltä luonnosta koskaan suu mutrulla ole tultu takaisin.

Pahinta on se todella niin kuin kuvis mainitsi, että jos ei jaksa nähdä sitä vaivaa, että poistaa siitä 4G-kortilta ne huonoimmat räpsyt, vaan laittaa raakasti kaikki nettiin.

Konditiona kirjoitti:

jari siren kirjoitti:Onko suurten luontokuvaajien aika ohi?

Ehkä kyseessä on enemmänkin muutos. Suurten "aihe kuin aihe" -kuvaajien aika voi olla väistymässä. Tilalle saattaa olla tulossa johonkin tiettyyn eläin-, kasvi-, ympäristö-, käsittelytapa- tms. tyyppeihin erikoistuneiden asiantuntijakuvaajien ryhmä, joka tietää juuri siitä mitä kuvaa todella paljon ja osaa/haluaa/jaksaa tuoda uusia ihmeellisiä löydöksiä sekä valikoituneiden pienten yleisöjen (päättäjät, asianharrastajat, tiedeyhteisö...) että suuren yleisön silmien eteen.

Minusta tästä ollaan juuri menossa poispäin. Enemmän ja enemmän näkee kuvaajia, joilla on kuvatarjonnassaan kaikkea mahdollista ja kuvaajan kuvia on vaikea tunnistaa kun hänellä ei ole omaa tyyliä. Kopiokuvataan respectin toivossa... on se tulevaisuuden valokuvaustakuvausta?
Monitaitoisuus ja moniaiheisuus syö kuvaajien personaalilsuutta ja kohta kaikki kuvat näyttävät samoilta.

Konditiona kirjoitti: Ehkä kyseessä on enemmänkin muutos. Suurten "aihe kuin aihe" -kuvaajien aika voi olla väistymässä. Tilalle saattaa olla tulossa johonkin tiettyyn eläin-, kasvi-, ympäristö-, käsittelytapa- tms. tyyppeihin erikoistuneiden asiantuntijakuvaajien ryhmä,.....

Minusta luontokuvauksen ongelma nykyään on sen helppous. Ihmisiä kuvatessa pitäisi olla näkyvillä ja moni ei sitä kehtaa tehdä. Sama on rakennuksia kuvatessa. Kun arka kuvaaja ei keksi muuta kuvattavaa, vaihtoehtoja ovat vesitipat kotona tai luontokuvaus. Automatiikka ja pokkarien makrot ovat tehneet luontokuvauksesta liian helppoa.

Yhteen kohteeseen erikoistunut kuvaaja voi tuoda tuntemastaan kohteesta ihan uusia piirteitä esille. Valitettavasti silloin vain pitäisi se kohde tuntea hyvin. Perhoskuvaajan pitäisi tuntea perhoset (tai ainakin yksi laji), jotta saisi siitä irti jotain uutta. Kukkakuvaajankin pitäisi tuntea kukka tai kukkia. Lienee helpompi sellaiselle, joka jo kohteensa tuntee, ryhtyä kuvaajaksi kuin kuvaajan ryhtyä opettelemaan taraxacum officinaliksen erikoisuuksia.

Enpä oikein usko että perhoskuvat paljoa paranee vaikka kuinka hyvin lajit tuntisi? En muutenkaan ymmärrä erikoistumista valokuvauksessa, enkä voi helposti ajatella että joidenkin asioiden kapea dokumentointi olisi valokuvan vahva puoli, kyllä liikkuva kuva on se millä dokumentoidaan havainnollisesti. Valokuvan vahvuudet on mielenkiintoisissa näkyräpäyksissä ja on turha yrittää kilpailla selaisilla alueilla missä kuva ei pärjää. Kuvaajien tyylit oli eroteltavissa kun suomassakin oli vain muutama hassu kuvaaja joiden kuvia suuri yleisö näki. Oletetaan että olisi 4000kpl eriteltäviä tyylejä ja kuvaajia miljoonia niin on se aika toden näköistä että ainakin pari tyyliä menee päällekkäin.
Ajat on muuttuneet ja meitä jotka julkaisevat kuviaan on kymmeniä tuhansia täällä suomen pikku nettilässä julkaisemassa kuviaan.

Mielestäni kuvaaminen on aika samaa kuvataan sitten katukuvaa tai kotkaa, lähinnä kuvaajan omat mieltymykset ja missä hän viihtyy, jos tykkää tarpoa katuja ja polkuja niin miksi sitten ei kuvasi katu ja luontokuvaa.

Nyky tekniikka mahdollistaa koota luontokuvankin monesta eri kuvasta ilman että sitä huomaa ja tuon ilmoittaminen on kuvaajan rehellisyydestä kiinni.

Jos kuvaa katsotaan pelkästään sen mielyttävyyden ja sisällön pohjalta, niin se miten siihen on päästy on ainakin minusta yhdentekevää.
Se että tiikeri on kuvattu korkea saaressa ja liitetty kasvitieteellisenstä otettuun "viidakko kuvaan" ei minun silmissä laske sen arvoa verrattuna safari otokseen kun puhutaan valokuvista.
Sitten jos ruvetaan arvioimaan kuvia niiden ottamiseen tarvittujen piilokoju vuorokausien mukaan niin ei puhuta enään valokuvasta. Miten olisi oravakuva joka on otettu kusiaispesässä vietetyn kahden vrk jälkeen.

Tai onko merkitystä onko mennyt lintu tornille kävellen 40kg tai karauttanut maasturilla juurelle ja sikaria poltellen ottanut saman kuvan?

jari siren kirjoitti: Sitten jos ruvetaan arvioimaan kuvia niiden ottamiseen tarvittujen piilokoju vuorokausien mukaan niin ei puhuta enään valokuvasta. Miten olisi oravakuva joka on otettu kusiaispesässä vietetyn kahden vrk jälkeen. ?

Todennäköisesti paras " ikinämilloinkaan" otettu oravakuva

jari siren kirjoitti: Tai onko merkitystä onko mennyt lintu tornille kävellen 40kg tai karauttanut maasturilla juurelle ja sikaria poltellen ottanut saman kuvan?

Tietenkin on merkitystä !! Todellinen lintukuva otetaan siten että kävellään näreikössä kumisaappaat täynnä vettä ja havunneulasia. Sen jälkeinen rotkoonputoaminen ja sieltä ylöskiipeäminen kerrottuna kuvan esittelyn yhteydessä, parantaa otosta huomattavasti. Mieluiten vielä kyseistä kottaraista kuvatessa on hiilellä noettu naama ja kuikka lahkeessa maattu 6vrk naama turpeessa. Se jos joku erottaa maksulliset kuvat :)

Minä ainakin arvostaisin sellaista kuvaa hirveen paljon enemmän kuin jostain tornista siististi otettua nk maksullista kuvaa, näkyi se sitten kuvassa tai ei.

. . .

adapteri kirjoitti:Minusta luontokuvauksen ongelma nykyään on sen helppous. Ihmisiä kuvatessa pitäisi olla näkyvillä ja moni ei sitä kehtaa tehdä. Sama on rakennuksia kuvatessa. Kun arka kuvaaja ei keksi muuta kuvattavaa, vaihtoehtoja ovat vesitipat kotona tai luontokuvaus. Automatiikka ja pokkarien makrot ovat tehneet luontokuvauksesta liian helppoa.

Mielestäni luontokuvaus ei ole lainkaan helppoa. Hyvistä lajikuvista aivan peruskamastakin on pulaa ja jotain syrjäisten vuorien spesiaaleista ei aina edes käypää kuvaa ole olemassa.

Kuvia kysytään ja niistä maksetaankin. Seuraavassa ison kansainvälisen luontokustantajan lintupuutoslista, josta löytyy helposti useita ns. räkälajeja, jotka halutessani näen tunnin kuluessa tämän kirjoittamisesta. Elikkä sinne päin vain kuvaa jos homma on hallussa, myös pelkät lajikuvat ovat tervetulleita, taidekuvista nyt puhumattakaan:

Puutelista

Jos nyt palautettaisiin mieleen mikä on valokuva ja mikä triatlon tai selvitymisretki, niin saataisiin hieman perspektiiviä asioihin.
Onko karhu kuvattu suomessa haaskalla vai onko lennetty helikopterilla lohijoelle kuvaamaan, ero taitaa olla hinassa ja lähinnä ympäristön suojelullinen, vaikka vie se lento aikapaljon bensaa sekin.

Eikö pitäisi myös antaa tasoitusta välineille eli holgalla otettu karhukuva olisi paljon arvokkaampi kuin kymmenien tuhansien välineillä.

Mootorisahalla sahatut puut palaa ihan samalla tavalla kuin pokasahalla sahatut.

jari siren kirjoitti:Enpä oikein usko että perhoskuvat paljoa paranee vaikka kuinka hyvin lajit tuntisi?

Tietenkin on merkitystä. hyviä esimerkkejä on netti pullollaan.

Nyky tekniikka mahdollistaa koota luontokuvankin monesta eri kuvasta ilman että sitä huomaa ja tuon ilmoittaminen on kuvaajan rehellisyydestä kiinni.

Kuvaajalta yksi valokuva minkä hän yrittää myydä aitona ja joka paljastuu feikiksi riittää murentamaan kyseisen kuvaajan luotettavuuden ja hänen kuvat eivät kiinnosta enään ketään.

Sitten jos ruvetaan arvioimaan kuvia niiden ottamiseen tarvittujen piilokoju vuorokausien mukaan niin ei puhuta enään valokuvasta. Miten olisi oravakuva joka on otettu kusiaispesässä vietetyn kahden vrk jälkeen.

Tai onko merkitystä onko mennyt lintu tornille kävellen 40kg tai karauttanut maasturilla juurelle ja sikaria poltellen ottanut saman kuvan?

Tiettyjen kuvien syntyvaikeudet eivät nosta tai laske kuvan kiinnostavuutta mitenkään, mutta sitten on myös kuvia joiden syntyhistorian tunteminen ja vaikeuden prosessin tuskaisuus nostaa kuvan arvoa paljonkin. Toisiin kuviin jopa kuuluu dokumentoida syntyprosessi.

jari siren kirjoitti:Jos nyt palautettaisiin mieleen mikä on valokuva ja mikä triatlon tai selvitymisretki, niin saataisiin hieman perspektiiviä asioihin.

......

jari siren kirjoitti: Eikö pitäisi myös antaa tasoitusta välineille eli holgalla otettu karhukuva olisi paljon arvokkaampi kuin kymmenien tuhansien välineillä.

Monelle valokuvaus on harrastus, muutamalle se voi olla jopa ammatti. Mutta aika harvalle (toivottavasti) pisteytystä vaativa jatkuva kilpailu.

jari siren kirjoitti: Se että tiikeri on kuvattu korkea saaressa ja liitetty kasvitieteellisenstä otettuun "viidakko kuvaan" ei minun silmissä laske sen arvoa verrattuna safari otokseen kun puhutaan valokuvista.

Minun silmissäni laskee arvo niin että ropisee ja samalla pullistuvat suonet ja kaulajänteet katkeilevat. Kun aletaan fotaroimaan kuvia niin silloin pitäisi hieman varovaisemmin käyttää termia valokuva. Tai no joo, onhan se valokuva joo, mutta kyllä minulle valokuva tarkoittaa esim. safarikuvissa sen hetken ikuistamista. Jos kuvaa on fotaroitu, hetkeä ei ole ollut.