Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

A. Mulle on epäselvää kuinka Suomen laki rajoittaa kuvausmahdollisuuksia.
Aikoinaan, kun oli kettutyttöjä, niin muunmuassa kettutarhojen piha-alueita ei saanut kuvata ... olivat kait kotirauhan suojaamaa aluetta.
Kuinkas on, jos kuvaat taloa, jossa ikkunassa keikistellään.
Jos pistän kameran kuvaamaan taloyhtiön pihaa makkarin ikkunasta, niin onko se edes laillista?

USA:ssa tuo on ilmaistu melkoisen yksinkertaisesti:

Melko suoraan USA:n perustuslaista kirjoitti:Taking photographs and videos of things that are plainly visible from public spaces is your constitutional right.
That includes federal buildings, transportation facilities, and police and other government officials carrying out their duties.

When in spaces where you are legally present, you have the right to capture any image that is in plain view.
That includes pictures and videos of federal buildings, transportation facilities (including airports), and police officers.

Aside from staying home with the curtains drawn, there is no easy way to avoid unwanted recording by security cameras, and in US courts have ruled that people do not have an expectation of privacy in public places as it pertains to photography/camera recording.

Pähkinänkuoressa USA-laki:
Jos olet paikassa, jossa saat olla laillisesti, niin saat kuvata kaiken minkä voit nähdä.
Yksityisyyden suojausta ei ole asetettu katsojan "silmälle" vaan sen hartioille, joka sitä haluaa.

Onko mitään yksinkertaista nyrkkisääntöä suomikuvaajalle ?
Vai onko tyydyttävä seuraavaan:
1. Älä kuvaa ollenkaan ihmisiä (itseäsikään ja ainakaan paljastavasti)
2. Alä kuvaa kotitauhan piiriin kuuluvia alueita
3. Älä kuvaa sisätiloissa missään.
4. Älä kuvaa mitään valtion omistamia rakennuksia tai alueita.

B.Saanko julkaista laillisesti ottamani kuvan missä vaan?
Tarviiko aina luvan keikistelijältä, jotta laillisesti ottamani kuvan voi julkaista.

USA:ssa näyttävät melkoisen huolettomasti myös julkaisevan ottamiaan kuvia ja videoita.

Onko mitään yksinkertaista nyrkkisääntöä suomikuvaajalle ?
Meneekö jotakuinkin samoin yllä olevat 1-4.

Kuten jo itsekin mainitset, kuvaaminen ja julkistaminen on eri asia.

Kuvaamista rajoittaa lähinnä rikoslaki

6 § (9.6.2000/531)
Salakatselu
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa

1) kotirauhan suojaamassa paikassa taikka käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa oleskelevaa henkilöä taikka

2) yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten,

on tuomittava salakatselusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Tämä on vahva laki. Mutta kannattaa huomata että se koskee aina henkilöä. Tosin sitä tulkitaan myös tilanteessa, jossa sitä henkilöä ei ole paikalla, mutta tilanteesta voisi päätellä jotain henkilön elämästä tai vastaavasta. Ja tosiaan tuossa ei puhuta erikseen kamerasta, vaan kiikarit ovat tekninen väline.

Kuvaamista voidaan rajoitta myös paikallisesti esim. sotilaskohteiden tai vastaavien kanssa. Näistä on yleensä sitten kiertotaulut yms. Jossakin määrin hankala on liikkeiden tai vaikkapa urheilutilaisuuksien kuvauskiellot. Näissä yleensä kyse on ns. sopimuksesta, joka tehdään esim. lipun oston yhteydessä tai siitä, että liikkeen pitäjällä on oikeus valita asiakkaansa, kunhan se ei ole syrjivää.


Sitten tuo julkistaminen on vähän hankalalapi. Sitä on rikoslaissa, tietosuojalaissa ja kaupalliselta puolelta sitten erilaisissa oikeusratkaisuissa.

Jota kuinkin kaikissa näissä on kysymys ihmisen kuvasta tilanteessa, jossa kuvattu ei ole antanut lupaa kuvan jolkaisuun.
Suoraviivainen ratkaisu on aina pyytää lupa julkaisuun. Yleensä myös, jos ihmistä ei voi tunnistaa kuvasta,
voi sen julkaista.

Kaupallisesti ei ihmisen kuvaa saa käyttää ilman lupaa. Kyse ei ele esim rahasta, vaan vaikkapa vaalimainoksessa ei toisen kuvaa saa käyttää. Myös toisten tavaramerkkien ja vastaavien käyttäminen kuvina vaatiin pääsääntöisesti luvan kaupallisessa käytössä.

Sitten mennään tulkintoihin
- Ei saa esittää toisen yksityiselämää, paitsi jos kyse on jotenkin yhteiskunnallisesti merkittävästä paljastuksesta:

esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa

- Ei saa esittää väärää tietoa (kunnianloukkaus).
- Ei saa käyttää ihmisten kuvia sähköisenä "kokoelmana", saatikka julkaista kokoelmaa (tietosuoja). Tästä on poikkeuksia koskien journalisimia ja taiteellista käyttöä.

Tekijänoikeuden puolelta tulee sitten rajoituksia toisten tekemien luovien teoksien kuvien julkaisusta. Pääsääntöisesti toisten teoksia ei saa julkaista sellaisenaan, mutta kyllä osana maisemaa. Arkkitehtuuria (talojen kuvia) saa julkaista.


Hankalana koen itse ns. katukuvien julkaisun. Ihmiskuvia julkisilta paikoilta on julkaistu pitkään ja varsinkin ajan kanssa ne ovat aika merkittävää dokumenttia. Jos ne ovat positiivisessa valossa esitettyjä, niin lähinnä esteenä voisi olla tuo tietosuoja-asia. Varsinaisia ennakkotapauksia ei juuri ole.

Eli julkisella paikalla saa pääsääntöisesti kuvata, mutta julkistamista kannattaa harkita. Viime kädessä Suomessa asian ratkaisee aina oikeus.

Kuinkas on, jos kuvaat taloa, jossa ikkunassa keikistellään.

Jos kyse on asunnosta, et saa edes kuvata. Jos kyse on vaikkapa liikehuoneistosta, niin ehkä, varsinkin jos kyse on jonkinlaisesta julkisesta esityksestä.

Jos pistän kameran kuvaamaan taloyhtiön pihaa makkarin ikkunasta, niin onko se edes laillista?

Pääsääntöisesti ei ole laillista. Taloyhtiön piha on vähän hankala verrattuna suoraan yksityisasunnon pihaan, mutta kyllä tuota on tulkittu, että siinä kuvataan esim. asukkaiden kulkemista kotiinsa, jolloin kyse on yksityiselämän suojatusta toiminnasta. Mutta hyvillä perusteilla voidaan käyttää valvontakameroita rajoitetusti, ja niiden materiaaliin pääsyn pitää olla varsin rajoitettua - esim. vain poliisille. Niistä pitää myös ilmoittaa kyltein yms.

Kiitos Olli taas asillisesta ja asiasisältöisesta kirjoituksesta.

Hämmentävä periaattillinen ero meidän lansäädännössä kun vertaa USA:n tapaan tehdä lakeja.
Minusta tuo USA:n perustuslain 1. pykälän (First amedment) laki on selkeydessään erinomainen (kun olet julkisella paikalla, niin voit kuvata kaiken minkä näet omin silmin). Ja se ettei julkisella paikalla olevan yksityisyydensuojan ylläpitoa ole asetettu sille, joka katselee (tai kuvaa), kun omia silmiä on vaikea kieltää näkemästä (trespass, tunkeilemasta). Jos tarvitset yksityisyydensuojaa (salaisia papereita, liikaa ihoa näkyvissä yms.), niin olet velvollinen huolehtimaan siitä itse. Koskee myös yksityisaluetta, sotilasaluetta, postin tiskin takaisia tiloja jne. , jos sinne vain näkee julkiselta puolelta.

Tämä Suomen konsepti säätää asiasta eri laeissa ja sitten vielä oikeusasteiden ennakkotapauksissa on pahuksen hankala hallita. Tilkkutäkkihän nuo Suomen kuvia koskevat lakien pykälät on.

Jonkinlaista turvaa tähän vois tuoda taskukirja, josta vois kameran kanssa reissatessa ja kuvia julkistaessa tarkistaa asian oikeudellista laitaa.

jaava kirjoitti: ↑Touko 14, 2021 14 : 33 Hämmentävä periaattillinen ero meidän lansäädännössä kun vertaa USA:n tapaan tehdä lakeja.
Minusta tuo USA:n perustuslain 1. pykälän (First amedment) laki on selkeydessään erinomainen (julkisella paikalla voit kuvata kaiken minkä näet omin silmin). Ja se ettei yksityisyydensuojan ylläpitoa ole asetettu sille, joka katselee (tai kuvaa), kun omia silmiä on vaikea kieltää näkemästä (trespass, tunkeilemasta). Jos tarvitset yksityisyydensuojaa (salaisia papereita, liikaa ihoa näkyvissä yms.), niin olet velvollinen huolehtimaan siitä itse.

Joo, tuo on selkeä, mutta nojaa varmaankin siihen, että USAssa on (käsittääkseni) lähtökohtaisesti kiellettyä oleskella ilman lupaa toisen tontilla. Moni Suomessa sallittu kuvauspaikka (erityisesti luonnossa) on siellä kielletty.

hkoskenv kirjoitti: ↑Touko 14, 2021 14 : 38nojaa varmaankin siihen, että USAssa on (käsittääkseni) lähtökohtaisesti kiellettyä oleskella ilman lupaa toisen tontilla. Moni Suomessa sallittu kuvauspaikka (erityisesti luonnossa) on siellä kielletty.

Mun käsityksen mukaan siellä voidaan kieltää menemästä yksityisen omistamalle maalle kyltein tai antamalla trespassing varoitus, jolloin on poistuttava välittömästi. Sen sijaan valtion (sekä liittovaltion, että osavaltioiden omistamat) maat ovat kansalaisten omaisuutta ja niissä pitää erikseen kyltein (aidoin) rajoittaa luvatonta liikkumista. Voit esimerkiksi yleiseltä jalkakäytävältä kuvata kaiken mitä näet.

Sama koskee myös valtion rakennuksia: yleisölle auki olevissa tiloissa saat kuvata, jos sitä ei ole erikseen kielletty. Myös niitä tiloja, joihin näet.

PS. Vaikka USA:n lait ovat selkeät, ne eivät ole kansalaisille yhtä selkeät, eikä aina apulaispoliiseillekaan (niillä on 3kk koulutus monesti).
https://www.youtube.com/watch?v=Z4j1QyheH_k
USA:ssa on näköjään myös erilaiset säännöt liputuksesta. Monesti ne lisäksi riippuvat miten sattuu tangossa ja ovat vielä likaisen repaleisia.

USA:ssa saa puolustaa omaa tonttiaan kyllä. Mut siellä on sen verran tynnyrikaupalla enempi kuvattavaa luonnossa et ei tätä perämetsää voi mitenkään edes rinnastaa niihin mahdollisuuksiin.

Mie en kyl tiiä, et miten USAn lait olis jotenkin selviä - käsittääkseni sikäläinen oikeus perustuu pitkälti ennakkotapauksiin eli lakiopintojen tärkein tehtävä on lukea melkoinen määrä oikeushistoriaa, jotta voi sit sopivassa tilanteessa vetästä hyvän ennakkotapauksen takataskusta. Suomessa on taas lähestytty ongelmia hippasen yksilöidymmillä laeilla ja jonkinlaisella esityksellä siitä mitä lainsäätäjä (eduskunta) haluaa laille hakea. SIlti lait ovat aina tulkintaa eli yksikäsitteistä oikeusjärjestelmään on mahdoton tehdä. Suomessa suurin osa ihmistä selviää silti elämästä lukematta sivuakaan lakitekstejä - USAssa ennakkotapauksia ja poikkeuksia on miljoona, joka luonut hyväpalkkaisen lakimiesten armadan.

Mut ihan käytännön kannalta olen vain seurannut USAlaisten hääkuvaajien ongelmia ja enempi siellä tuntuu olevan haasteena, et yksityistä aluetta on vaan niin paljon eli aina ei tiedä kenen varpaille astuu. Jengi latasee hääpotretit pikaseen ennenkuin sikäläinen vartija ehtii paikalle motkottamaan, et just tähän ei saa valaisinjalustaa laittaa, koska maan omistaa Jaska Inc. Tosin ainakin muutama vuosi sitten stadilaiset kuvaajat valitti, et rautatieasemalla joutuu kans väittelemään yli-innokkaiden vartioiden kanssa ja hollantilainen kollega sano ihan samaa omasta maastaan - Suomen vartijat vastaa varmaan noit USAn poliiseja monessa mielessä (ainaki vartijoiden omissa haaveissa). Toki valokuvaukseen kuuluu olennaisesti valittaminen - joko laitteista, keleistä, muista kuvaajista, vartijoista ja liian monista/liian vähäisistä laeista. Siit huolimatta sanoisin, et Suomi on aika yksinkertainen eli jos jättää salakatselut pois niin oleskella ja kuvata saa melkein missä vaan.

ttuplai kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 7 : 29 Siit huolimatta sanoisin, et Suomi on aika yksinkertainen eli jos jättää salakatselut pois niin oleskella ja kuvata saa melkein missä vaan.

Mä olen kokenut erityisen haastavaksi tilanteen kun on innostunut pittoreskin pikkukaupungin kujista, taloista ja ihmisistä. Kukaan ei ole käyttäytynyt uhkaavasti, mutta on melkoisen vaikea sanoa koska jossain ikkunassa sattuu olemaan jotain, minkä joku taho kokee loukkaavaksi kuvata. Tai koska kuvauksellista ihmisryhmää onkin laitonta kuvata tai kuvaa julkaista.

Siinä missä autoilijoille julkaistaan ohjekirjoja liikennesäännöistä ja Suomalaisesta liikennekulttuurista, niin miksi ei valokuvaavalle kansalle ... suomalaisistahan kuvaa noin 90%.

jaava kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 8 : 16

ttuplai kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 7 : 29 Siit huolimatta sanoisin, et Suomi on aika yksinkertainen eli jos jättää salakatselut pois niin oleskella ja kuvata saa melkein missä vaan.

Mä olen kokenut erityisen haastavaksi tilanteen kun on innostunut pittoreskin pikkukaupungin kujista, taloista ja ihmisistä. Kukaan ei ole käyttäytynyt uhkaavasti, mutta on melkoisen vaikea sanoa koska jossain ikkunassa sattuu olemaan jotain, minkä joku taho kokee loukkaavaksi kuvata. Tai koska kuvauksellista ihmisryhmää onkin laitonta kuvata tai kuvaa julkaista.

Siinä missä autoilijoille julkaistaan ohjekirjoja liikennesäännöistä ja Suomalaisesta liikennekulttuurista, niin miksi ei valokuvaavalle kansalle ... suomalaisistahan kuvaa noin 90%.

Laki on silti edelleen eri kuin, et mitä kandee tehdä - ite en pääosin julkaise tuntemattomista ihmistä kuvia jos en ole lupaa kysynyt - olen kuvan ottamisen jälkeen asiaa tiedustellut ja joskus joku on kieltänyt, mut ylivoimaisesti suurempi osa ei koe mitään ongelmaa. Sama pätee kuvaamiseen - en mä näe mitään pakkomiellettä räiskiä kuvia ihmisistä, jotka eivät kuvassa halua olla. Monasti pelkkä elekieli riittää ainakin "kuvauslupaan". Perästäkuvaajat ovat yksi aikakautemme syöpä - jos ei osaa/uskalla raahata itseään kuvattavan etupuolella niin paree vaihtaa harrastusta (tai kuvata eläimiä / maisemaa) - toki joissakin tilanteissa takaapäinkuvaaminen tukee tarinaa mut useimmiten ei. Vahinkovilautukset ovat taasen ihan toinen juttu eli aina on mahdollista, et Jaska pyllistää just ikkunassa, kun meikä kuvaa marjapensasta, mut sen vuoksi tarvii juuri päätään vaivata - Jaska saattaa suuttua vaikka vaan vilkasen hänen hien kostuttamissa perskarvoissa leikkivää valoa. Valtaosa ihmisistä on ok jos avaa suunsa (some on ihan toinen juttu kuin kohtaaminen) - pientä marginaalia ei voi miellyttää vaikka raahais aika kolmea lakikirjaa ja kahta todistajaa mukana. Toki jokaiselle on oikeus tehdä elämästään just niin kompleksista kuin haluaa.

Liikenne on vähän eri asia, koska siellä syntyy ruumiita jos vedetään liian rennolla kaasujalalla - kuvaamisessa harvemmin - no nakkikioskin jonossa kandee ehkä miettiä jo itsesuojelun kannalta, et pitääkö siitä isokokosesta jannusta ottaa kuva ku hää saa sinapit rinnuksille.

jaava kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 8 : 16Siinä missä autoilijoille julkaistaan ohjekirjoja liikennesäännöistä ja Suomalaisesta liikennekulttuurista, niin miksi ei valokuvaavalle kansalle ... suomalaisistahan kuvaa noin 90%.

Liikenteen säännöt ovat pääsääntöisesti hyvin yksikäsitteisiä. NIiden rikkomukset ovat selkeitä objektiivisesti osoitettavissa olevia asioita, kuten törmäyksiä, liian suurella nopeudella ajoa tai lain määräämän rajan ylittämisiä kun väärän värinen valo palaa tolpassa. Kuvausta koskevat lait ja niiden rikkomukset ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja nojaavat tunteisiin, kuten "loukkaavuus". Sellaisissa tapauksissa päätös jää oikeuden harkinnan varaan. Sellaisesta on jotakuinkin mahdotonta tehdä hyödyllistä ohjekirjaa.

hkoskenv kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 11 : 12 Liikenteen säännöt ovat pääsääntöisesti hyvin yksikäsitteisiä. NIiden rikkomukset ovat selkeitä objektiivisesti osoitettavissa olevia asioita, kuten törmäyksiä, liian suurella nopeudella ajoa tai lain määräämän rajan ylittämisiä kun väärän värinen valo palaa tolpassa. Kuvausta koskevat lait ja niiden rikkomukset ovat hyvin tulkinnanvaraisia ja nojaavat tunteisiin, kuten "loukkaavuus". Sellaisissa tapauksissa päätös jää oikeuden harkinnan varaan. Sellaisesta on jotakuinkin mahdotonta tehdä hyödyllistä ohjekirjaa.

USA:ssa näkyy olevan käsitys, että osa poliiseista on tunnepoliiseja (bad cops) ja loput yrittää selvitä töistään vain lakia kunnioittaen. Siellä tuntuu olevan sivistyneillä ihmisillä kuitenkin näkemys, ettei lailla ole tarkoitus säätää siitä mitä eri ihmiset saattaa tuntea ... ne, laki ja tunteet, kuuluvat eri ulottuvuuksiin. Ja kunnon poliisi (good cop) pysyttelee siinä ulottuvuudessa, jota hän on virkamerkkinsä saadessaan vannonut kunnioittavansa.

Onko oikeasti niin, että meillä Suomessa oikeus käsittelee tunneasioita? Jos osaat kertoa tarinasi tunteisiin vetoavasti, niin meidän prosessioikeudessa on aina varma jutun voitto. Tiedän sitä ainakin yritettävän.

Minusta "tunelain" säätäminen on niin vaikea operaatio, ettei siinä voida onnistua. Samoin tunteiden huomiointi oikeudessa - aina poljetaan jonkun "tunneoikeuksia".

PS. USA näyttää olevan vaikeuksissa poliisivoimiensa kanssa kouluttamattomuuden ja valintajärjestelmän takia. Monet poliisit yrittävät tehdä työtään omia tunteitaan ohjenuorana käyttäen. Nyt siihen on puuttunut jo presidentti, kun touhu meinaa räjähtää käsiin.

Summasummarum,
eli katukuvia joissa on ihmisiä, ei kannata julkaista.
Kadulla kuvatessa on täysin mahdotonta
kysyä kaikilta lupaa kuvan julkaisemiseen.

Itse olen pitänyt seuraavan linkin ohjeita kohtuu selkeinä:

http://journalistiliitto-fi.directo.fi/ ... aa_kuvata/

Kunhan välttää kotirauhan piirissä olevien kuvaamista (salakatselu), niin kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Poikkeuksia tietenkin löytyy ja esim. kaupat ja baarit voivat pyytää kuvaajaa poistumaan.

Muitakin poikkeuksia kuitenkin on, eli jos kuvaat kadulla oksentavaa/sammunutta jaskaa ja julkaiset sen ilman lupaa, niin olet luultavasti ongelmissa. Jos taas kuvassa on ihmisiä kadulla eikä heitä esitetä millään tavalla halventavasti, niin käsittääkseni sellaisia kuvia saa edelleen julkaista. Kuvien eteenpäin myyminen joissa on ihmisiä taitaa vaatia luvan kuvassa olijoilta.

Se on ihan selvä asia, että
kenestäkään ei halventavassa tai muutoin asianomaisen
kannalta epäedullisessa tilanteessa otettua kuvaa saa julkaista.
Tämän allekirjoitan.

Tässä asiassa katukuvaajan kannalta katsottuna minua ihmetyttää,
että enkö voi harrastajafoorumilla julkaista kadulla otettua valokuvaa,
jossa on ihmisiä tavanomaisesti ja normaalien käytöstapojen mukaisesti
esiintymässä, ilman että jokaiselta erikseen käyn pyytämässä, että saako
kuvan julkaista?

Käytännössä tämänkaltainen menettely on mahdotonta.

Pitänee vaihtaa harrastusta tai suunnata se toisaalle, jos
laissa on näin sanottu kuvien julkaisemisen kannalta.
Kuvata saa julkisella paikalla, mutta millaisin edellytyksin saa julkaista,
on mulle edelleen kysymysmerkki.

Epilobium kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 18 : 20
Pitänee vaihtaa harrastusta tai suunnata se toisaalle, jos
laissa on näin sanottu kuvien julkaisemisen kannalta.
Kuvata saa julkisella paikalla, mutta millaisin edellytyksin saa julkaista,
on mulle edelleen kysymysmerkki.

Et voi jos haluat olla satavarma, et joku ei asiasta ota nokkiinsa - lain mukaan toki tod. näk. voit jos Jaska ei ole kuvassa pääosassa tai muuten kovin loukkaavasti esitetty. Lopulta laillisuuden ratkaisee sikäläinen oikeus, mut yhteiskunnassa on muitakin vaikuttavia voimia, jotka tulee vastaan paljon aiemmin. Eli suurin osa on omaa harkintaa eli minkä arvoiseksi katsoo omat katukuvansa ja esim. miten toimii siinä tilanteessa, jos Jaska pyytää kuvan poistamaan (pystyykö poiston toteuttamaan jos kuva leviää riittävän laajalle - pitäskö pystyä vai näyttääkö Jaskalle vaan lakikirjan sivua ja/tai keskisormea). Riskihän on aika pieni ja voihan olla, et katukuvaajana saavutettu maine on huomattavasti arvokkaampaa kuin riski suuttumisesta aiheutuville ongelmille. Muutama vuosi sitten asiasta oli myös sellainen tulkinta, et nettisaitti onkin henkilörekisteri (näin parikin eri lakimiestä asiaa julkisuudessa kommentoi - en tiiä onko moiselle aidosti keissiä). Eli Jaska oli täällä 23.7 (nykykasvojentunnistuksella se lienee helppo todeta). Eli nyt pitää vain miettiä kuinka suuren yleisön haluat harrastuksellesi, miksi haluat ja minkä riskin arvoiseksi sen katsot? Laillisuus on usein se viimeinen asia mitä täytyy miettiä. Eli ei ole katukuvaaminen edelleenkään mahdotonta - ei edes julkaisu - aivan riskivapaata se ei ole, mut ei ole mikään muukaan tekeminen.

Ite ihmettelen miksei Suomessa ole virallisia ohjeita ihmisten tai esim. tissivälien tuijottamiselle - kahtelin muutama päivä sitten keikalta tullessa bussissa yhtä "naista" vähän turhan pitkään (tällä kertaa aidosti mietiskelin vaan valoa ja kuvaamista, kun sattu olemaan aika hyvässä kohdassa ja valo toimi sikahyvin hiuksissa/kasvoissa). Hää sit jossakin vaiheessa totes mun katseen ja sain aika pitkän ja vihaisen tuijotuksen - siinä vaiheessa vasta tajusin, et ei ollut ikää kuin ehkä 13v. Ei oo edes virtuaalikuvaaminen helppoo.

Ja kaikille niille, jotka kuvittelevat/toivovat, että maailmassa olis tai edes vois olla selkeitä ohjeita millekään: astukaa ulos ovesta ja omista aivoista. Hyvin määriteltyjä järjestelmiä ei ole kuin luonnontieteissä, eikä oikein sielläkään - kaikki muu yhteiskunnan toiminta on tulkintaa, politiikkaa, poikkeuksia, ideologiaa, tunteita ja epäjohdonmukaisuuksia. Eli tottakai Suomessa oikeus käsittelee tunteita - esim. kunnianloukkauksissa on melkoisia eroja jo siinä, et etenevätkö esitutkintaan ja syyttääkö syyttäjä. Tätä problematiikka yritetään osittain taklata useammalla oikeusasteella - tai lähinnä sitä, et tuomiot olisivat suunnilleen yhtä pielessä/oikein koko maassa, mut jos asiat ei etene edes oikeusasteelle niin se vähän vaikeuttaa kuviota. Jos oikeus perustus vain helppoihin sääntöihin niin koko homman vois korvata yksinkertaisella algoritmilla - tekoäly napsasee automaattisesti sakon, kun julkaisee vääränlaisen kuvan - sakon suuruus menee sit kaavasta lasketun haitan mukaan - kaavan määrittelee maapallon ulkopuolinen olento, jotta on varmasti puolueeton.

Kiitos, ttuplai!
Esittämäsi näkökulmat valaisivat hyvin
ja monelta taholta tätä katukuvauksen
problematiikkaa nyky-Suomessa.👍

jaava kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 12 : 37 Onko oikeasti niin, että meillä Suomessa oikeus käsittelee tunneasioita? Jos osaat kertoa tarinasi tunteisiin vetoavasti, niin meidän prosessioikeudessa on aina varma jutun voitto. Tiedän sitä ainakin yritettävän.

Käytännössä loukkaamis- ja kunnia-asioissa kyse on juuri tunteista. Lakiin on kirjoitettu loukkais ja oikeus päättää onko joku teko loukkaus vai ei. Eikä siihen ole mitään muuta perusteita kuin tunteet.

Ja mitä tulee tunteisiin vetoavaan tarinankerrontaan, sillä pääse aina pitkälle. Oikeus on lopulta kaupankäyntiä siitä kenen tarina on uskottavin. Ihmiset päättävät syyllisyyden tunnepohjalta eikä sitä lasketa objektiivisesti mitattujen suureiden perusteella lain määräämää syyllisyysfunktiota soveltaen. Ne asianajajat, joilla on parhaat tarinat ja jotka saavat tahtonsa useimmiten läpi korottavat taksansa taivaaseen ja heistä tulee "huippujuristeja".

Minusta "tunelain" säätäminen on niin vaikea operaatio, ettei siinä voida onnistua. Samoin tunteiden huomiointi oikeudessa - aina poljetaan jonkun "tunneoikeuksia".

Ei sillä ole väliä. Tärkeintä että saadaan aikaan juridisesti sitovat päätökset ja lakimiehille ja tuomareille tuhdisti hilloa leivän päälle.

Juuri tämä valokuvausasia on hyvä esimerkki siitä, että lainsäädäntö eiole kovin onnistunut, jos ei voida antaa etukäteen millään tavalla varmaa tietoa. Tuossa on kai se ongelma, tai ainakin niin olen ymmärtänyt, että jos joku vaikka pettää vaimoaan ja on ihan tavallisena päivänä ihan tavallisessa julkisessa paikassa rakastajattaren kotikadulla, ja vaimo näkee kuvan ja häntäheikki kärähtää valheesta, että on ollut töissä toisella puolen kaupunkia, se voi olla loukkaava julkaisu. Ainakin jos tyypillä on varaa palkata sellainen parempien tarinoiden asianajaja. Mutta kuvaajapa ei voi sitä tietää eikä mikään opas antaa neuvoa, millä erotellaan tuollaiset tapaukset kuvan perusteella viattomista ohikulkijoista, joiden julkaisu ei ole loukkaavaa.

Mutta mikä olisi vaihtoehto? Tällaisessa mielensapahoittajien maassa on vaikea uskoa muuhun kuin "jos se ei ole pakollista olkoon sitten kiellettyä" -tyyppiseen rajoittamiseen.

Nyt on yleisesti hyväksyttävää kulkea maski päässä. Eikun bandana naamalle 24/7 niin ei haittaa tunnistukset ja salakuvaajat.

Järjestelmäkamerakuvaaminen tulee taas enemmän hyväksytyksi. Jengi on niin tottunut ja kyllästänyt kännykkä some-räiskijöihin kaupungilla, että kunnon rehellinen Valokuvaaja varustettuna isolla ja uskottavalla järjestelmäkameralla herättää jo ansaittua kunnioitusta, niinkuin silloin joskus vanhoina aikoina.
...Olen nimittäin ollut huomaavinani tälläistä käyttäytymistä kun olen ollut kaupungissa valokuvaamassa muutaman katukuvaus setin...Muutama tuntematon ihminen innostui jopa lähes poseeraamaan minulle ;-) Ei jengi ole tyhmää. Kyllähän ne näkee kaupungilla jos joku vanhvasti valokuvaus orientautunut kaveri (kameralaukku, järkkäri kunnon objektiivilla) tarkentelee ja pähkäilee keskittyneen oloisena kadun laidalla. Nyt tehdään hyvälaatuista valokuvaa, eikä mitään räiskimistä!

Epilobium kirjoitti: ↑Touko 16, 2021 16 : 16 Summasummarum,
eli katukuvia joissa on ihmisiä, ei kannata julkaista.
Kadulla kuvatessa on täysin mahdotonta
kysyä kaikilta lupaa kuvan julkaisemiseen.

Jos kuvaat tuhdilla ND-suotimella, niin ihmiset ei näy, tai ole ainakaan tunnistettavissa, jos valotusajat lasketaan minuuteissa.

Kyllä ihmiset tällaistakin kuvausta (jalusta + ND) hieman aristelee. Toisaalta on linssiluteitakin.