Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Kuvitteellinen tilanne. Olen retkellä ja ojennan kännykkäni kaverille ja pyydän ottamaan minusta kuvan. Kaveri ottaa kuvan ja palauttaa kännykän jonka laitan takaisin taskuun. Myöhemmin lataan kuvat koneelleni ja huomaan, että omakuvani jonka kaveri otti onkin ihan myytävä tuote.
Onko tämän kuvan tekijänoikeudet kaverini omaisuutta eli kuvan myyntituotot tulee tilittää kaverilleni?
Miten vaikkapa lehtitalossa? Onko firman kameralla haastattelun yhteydessä otettujen kuvien oikeudet lehtitalon vai kuvaajan(toimittajan) omaisuutta?

Jos kaverin panos on ollut se, että "paina tota nappia", niin oikkarit on sulla. Jos taas kaveri on katsonut kuvauskulman, muuttanut ehkä asetuksia, ym. niin oikeudet on kaverilla.

Tämä näin yleisohjeena, muutenhan Kostaksella Kreikassa olisi puolen Suomen lomakuvien oikeudet.

Lehtitalojen ym. osalta käytännöt varmaan vaihtelee ja on siellä firmojen sopimuksissa.

Samaa mieltä noiden lehtitalojen kanssa. Itse ole huomannut sen, että lehtitalo usein lähettää paikalle vain toimittajan joka tekee tekstit ja samalla nappaa valokuvat "firman" kameralla.
Toimiitajan työsopimuksessa linee kohta jossa kerrotaan, että kaiken toimttajan työssä tuottaman materiaalin tekijänoikeudet ovat lehtiyhtymän omaisuutta.
Freelance hemmot ovat ihan erikseen. He omistavat omat kuvansa oikeuksineen ja joskus vissiin kauppaavt myös kuva+oikeudet.

onninpoika kirjoitti:Kuvitteellinen tilanne. Olen retkellä ja ojennan kännykkäni kaverille ja pyydän ottamaan minusta kuvan. Kaveri ottaa kuvan ja palauttaa kännykän jonka laitan takaisin taskuun. Myöhemmin lataan kuvat koneelleni ja huomaan, että omakuvani jonka kaveri otti onkin ihan myytävä tuote.
Onko tämän kuvan tekijänoikeudet kaverini omaisuutta eli kuvan myyntituotot tulee tilittää kaverilleni?
Miten vaikkapa lehtitalossa? Onko firman kameralla haastattelun yhteydessä otettujen kuvien oikeudet lehtitalon vai kuvaajan(toimittajan) omaisuutta?

Valokuvaaja (merkityksessä kuvan ottaja) on se henkilö, joka tekee kuvaa koskevat tekniset ja taiteelliset päätökset. Jos joku muu painaa laukaisinta, niin tämä joku muu on nimikkeeltään esim. kamera-assari, kuvausapulainen tms. Tai voihan se olla vaikka ajastin, valokenno tms.

Jos ojennat kännykkäsi kaverille niin että känny tekee valottamista ja tarkennusta koskevat päätökset automatiikalla ja pyydät ottamaan itsestäsi kuvan, niin ellet anna aika tarkkoja taiteellisia ja teknisiä speksejä sille, millaisen kuvan häneltä haluat, hän on ilman muuta kuvaaja koska vähät jäljelle jääneet päätökset (ajoitus, rajaus yms.) ovat hänen tekemiään.

Ja tilanne ei ole pelkästään niin että sinun pitää tilittää myyntitulot vaan niin ettet edes saa myydä sitä kuvaa ilman hänen suostumustaan. Ja hänet pitää merkitä kuvaajaksi jos sellainen merkitään.

Jos taas sanot Spurgu-Arskalle, että "laitoin aukon kakspistekasille, ajan automatiikalle, valkkasin ton tarkennuspisteen tosta kohtaa, ISOksi pistin satasen ja nyt pyytäisin sua ottamaan niiltä jalansijoilta musta kuvan niin että toi punaisena köllöttävä tarkennuspisteen neliö osuu just täsmälleen mun tähän silmään" niin sinä olet tehnyt kuvaa koskevat tekniset ja taiteelliset päätökset.

On erittäin huomionarvoista, että temaattiset päätökset eivät vaikuta siihen, kellä on tekijänoikeudet. Tämä takaa sen, että asiakas, joka kertoo mitä haluaa kuvattavan ei saa niiden kautta minkäänlaisia oikeuksia kuviin.

Työ- ja muilla sopimuksilla voidaan tehdä näihin peruslähtökohtiin poikkeuksia. Näin tapahtuu useimmiten jos jokin organisaatio palkkaa itselleen kuukausi- tai keikkapalkkaiseksi kuvaajan. (Lehtitalo, poliisi, museo, yliopisto, kiinteistönvälitysfirma, mainostoimisto....) Silloin ei mennä yleisten periaatteiden mukaan jos on sovittu niistä poikkeavat tapaus- tai työsuhdekohtaiset periaatteet.


Loppukevennys:

Muistaakseni Suomessa on käyty oikeutta tilanteesta, jossa valokuvaaja oli kuvannut jonkin joen tai rannan tms. ja tarjonnut kuvaa jollekin taholle. (Muistelisin että joku kunta, mutta voin muistaa väärin.) Tämä toinen taho ei tykännyt hintapyynnöstä. Niinpä se sopi, että joku harrastelija-puuhastelija käy ottamassa sopuhintaan samanlaisen kuvan.

Samanlainen kuva oli sitten niin samanlainen, että alkuperäinen kuvaaja ilmoitti tekijänoikeuksiaan loukatun ja lähetti laskun. Jäljitelmäkuvan ostanut taho ilmoitti, että he eivät maksa mitään kun eivät ole ostaneet kuvaajalta mitään. Ja oikeuteen. Ja oikeus päätti että kun se jäljitelmä oli niin tarkka kopio, että voidaan sanoa alkuperäisen kuvaajan tehneen kaikki myöhempää kuvaa koskevat tekniset ja taiteelliset päätökset, niin jälkimmäisen jäljitelmäkuvan tekijänoikeudet kuuluvat ensimmäiselle kuvaajalle ja ostaja on velvollinen maksamaan kuvasta sen hinnan minkä kuvaaja siitä on alunperin pyytänyt.

Saatan muistaa tämän keissin yksityiskohtia väärin, mutta periaate selvinnee.

Muita:

https://kuvasto.fi/2018/03/merkittava-e ... -suojasta/" onclick="window.open(this.href);return false;

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201707282200291363" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.mlang.name/arkisto/KKO-1979-II-64.html" onclick="window.open(this.href);return false;

"Tavallisen" valokuvan ja teoskynnyksen ylittävän kuvan välisestä erosta:
http://timosuvanto.blogspot.com/2013/05 ... jille.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Konditiona kirjoitti: Loppukevennys:

Muistaakseni Suomessa on käyty oikeutta tilanteesta, jossa valokuvaaja oli kuvannut jonkin joen tai rannan tms. ja tarjonnut kuvaa jollekin taholle. (Muistelisin että joku kunta, mutta voin muistaa väärin.) Tämä toinen taho ei tykännyt hintapyynnöstä. Niinpä se sopi, että joku harrastelija-puuhastelija käy ottamassa sopuhintaan samanlaisen kuvan.

Samanlainen kuva oli sitten niin samanlainen, että alkuperäinen kuvaaja ilmoitti tekijänoikeuksiaan loukatun ja lähetti laskun. Jäljitelmäkuvan ostanut taho ilmoitti, että he eivät maksa mitään kun eivät ole ostaneet kuvaajalta mitään. Ja oikeuteen. Ja oikeus päätti että kun se jäljitelmä oli niin tarkka kopio, että voidaan sanoa alkuperäisen kuvaajan tehneen kaikki myöhempää kuvaa koskevat tekniset ja taiteelliset päätökset, niin jälkimmäisen jäljitelmäkuvan tekijänoikeudet kuuluvat ensimmäiselle kuvaajalle ja ostaja on velvollinen maksamaan kuvasta sen hinnan minkä kuvaaja siitä on alunperin pyytänyt.

Saatan muistaa tämän keissin yksityiskohtia väärin, mutta periaate selvinnee.

Tämä on kyllä täyttä huuhaata.

Ulkomailta muistan jonkun tapauksen, jossa toisen kuvaajan idea olisi kopioitu ja käyty oikeutta alkuperäisen ideoijan hyväksi, mutta Suomessa en muista kuvaajan ainakaan voittaneen vastaavaa keissiä.
Saattaa tosin olla noinkin käynyt, mutta kun googlella ei nykyään löydä kuin instakuonaa ja mainoksia, niin tällaisten tietojen kaivaminen on alan harrastajien muistin varassa.

Suomessa ei idealla ole tekijänoikeussuojaa enkä usko että näin on muuallakaan.

Idealla ei ole suojaa
Teoksen ideaa, tietoja tai aihetta ei voi suojata. Se on perusteltua: yhteiskuntamme perusoikeuksiin kuuluu ilmaisuvapaus. Tekijänoikeus ei estä vapaata keskustelua ja mielipiteenvaihtoa tai taiteen tekoa. Tiedemiehet voivat vapaasti keskustella esitetyistä teorioista ja kehittää niistä omia näkökantojaan.

Tekijänoikeusneuvosto käsitteli lausunnossaan (2007:1) opaskirjan formaatin suojaa. Tekijä oli kehittänyt kirjan, mobiilipalvelut ja internetin yhdistävän kaupunkioppaan formaatin, jolle hän halusi tekijänoikeuden suojan.

Tekijänoikeusneuvosto totesi: ”Tekijänoikeus ei suojaa teoksen ideaa tai aihetta, teoksessa käytetyn aineiston käsittelytapaa, teoksen rakennetta tai jäsentelyä taikka teoksen sisältämiä yksittäisiä tietoja. Kaksi henkilöä voi siten esimerkiksi tehdä kirjan samasta aiheesta tai samalla rakenteella ilman, että kyseessä olisi tekijänoikeuden loukkaus. Näin ollen kirjan sisältönä oleva idea ja konsepti, ’formaatti’, ei nauti tekijänoikeussuojaa.” Itse kirja saa tietysti tekijänoikeussuojan.

https://www.freet.fi/palkkiot-ja-sopimu ... ksien-abc/" onclick="window.open(this.href);return false;