Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Tällaiset pistävät miettimään:

https://petapixel.com/2019/09/19/street ... e-hugging/" onclick="window.open(this.href);return false;
https://www.streetshootr.com/street-pho ... is-lesson/" onclick="window.open(this.href);return false;

jopas nyt. Oletko itse joutunut vaaratilanteisiin?

Harmi, että katukuvaaja harvoin pitää kunnon tripodia mukana, sillä vois tehokkaasti puolustautua. No, meneehän se joku monopodikin näpsäkkänä piiskana.

Stadissa vois kokeilla onnea katukuvaajana niiden pahanmaineisten agressiivisten nuorisojengien kanssa! Ottaako kukaan haastetta vastaan? ;-) Näistä nuorista vois saada ihan arvokasta historiallista valokuvaa jälkipolville.

Mites se muuten nyt meneekään ihan juridisesti? Saatko räisikiä kaupungin kaduilla valokuvia ihan vapaasti, lupaa kysymättä, ihan ihmisistäkin?

Räiskiä saa, mutta julkaisu on toinen juttu. Jos lupaa pyydettäessä kuvattu kieltäytyy, niin silloin on parempi jättää julkaisematta. Julkaistava kuva ei saa asettaa henkilöä kyseenalaiseen tai häpeälliseen asemaan.

temama kirjoitti:jopas nyt. Oletko itse joutunut vaaratilanteisiin?

Olen, useita kertoja. Turussa Fotomaratonissa 90-luvun lopulla, kello neljän aikaan aamuyöstä viikonloppulomaa vankilasta viettävä sosiopaatti hauskutti kaveriaan pitämällä kiinni kameralaukkuni hihnasta ja huutamalla korvaani ”ooppera-aarioita” sekä vaatimalla saada tietää ”rehellinen mielipide ja arvosana” kustakin esityksestä. Se oli hyytävä viisitoistaminuuttinen. Vieläkin nostattaa pulssia, kun muistelen. Samantapainen kokemus vuonna 2008 Kampissa, sekin varhain aamulla. Sillä kertaa ei laulettu eikä annettu arvosanoja. Pääsin juoksemalla karkuun. Maratonkuntoa oli onneksi riittävästi tallella. Espanjassa tupakkaa pummaava nuorisoryhmä aiheutti myös tykytyksiä, koska olin silloin louhikkoisella törmällä etsimässä eksoottista kuvauspaikkaa eikä muita ihmisiä lähimailla. Siinä tilanteessa taisin sentään vain kuvitella vaaran. Torreviejassa tyrskyaalto yllätti minut niljakkeisella aalonmurtajalla. Mulla oli käsissä tuliterät digi-Leica ja Noctilux 50/0.95. Luulin onnistuneeni kaatuessa kierähtämään niin, ettei kalusto edes koskettanut betonia, mutta rannalla huomasin, että objektiivin suojuksessa oli painuma ja kädestä vuosi verta. Riisuin shortsien alta pois kalsarit ja sain niillä verenvuodon tyrehtymään. Kaluston lähetin Suomessa Saksan tehtaalle tarkastettavaksi. Siellä suojus vaihdettiin uuteen eikä se maksanut minulle mitään. Viipurissa tähtäsin vahingossa poliisiasemaa. Huomasin alle sekunnin päästä että mokasin ja vaikka en ollut edes ehtinyt painaa laukaisinta ja vaikka olin katsovinani kameroineni ikäänkuin muina miehinä heti muuhun suuntaan, koppalakkiäijä juoksi aseman pääovesta dramaattisesti paikalle ja vietin seuraavat kolme tuntia asemalla väsytettävänä. Mulla oli laukussa melkein kahdenkymmenen tuhannen euron kamat. Sitä siellä ei onneksi tiedetty eikä tajuttu. Yrittivät tutulla viivytystaktiikalla saada minut ehdottamaan lahjusta. Vaan eivät tienneet eivätkä tajunneet, että katukuvaajat ovat tottuneet odottamaan eivätkä helposti väsy. Siitäkin siis selvittiin. Intiasta muistuu mieleen pari hyytävää kokemusta. Otettuani kuvasarjan käärmeenlumoojasta, hän sanoi, että jokainen sulkimen painallus maksaa pahviständiin merkityn hinnan. En ruvennut väittelemään enkä tinkimään, koska miehellä oli käärmeen lisäksi roteva vartija eikä muita turisteja ollut lähimailla. Samalla seudulla jouduimme vaimoni kanssa pulittamaan syrjäisellä polulla päivystäneelle mehukauppiaalle kahdesta pienestä mehutetrasta törkyhinnat varmistaakseni, ettemme tule horjahtaneeksi ”vahingossa ja yhtä aikaa” kivikkoista jyrkkää rinnettä alas. Se tilanne ei kylläkään liittynyt valokuvaukseen muulla tavoin kuin, että siellä missä ei liiku turistiryhmiä, voi löytyä kuvattavaa, mutta samalla riskikerroin kasvaa.

Kerran minulta tilattiin uutiskuva yläasteen liikuntatunnilta. Siellä sattui olemaan sopivasti salibandy menossa ja menin kameroineni makaamaan maalin viereen ja pyysin että laukovat rohkeasti läheltä ja lujaa. Kun opea alkoi hetken päästä hirvittää, kerroin ja suomensin hänelle Robert Capan kuuluisan lauseen: ” If your pictures aren't good enough, you aren't close enough.”

Pan kirjoitti:. Julkaistava kuva ei saa asettaa henkilöä kyseenalaiseen tai häpeälliseen asemaan.

Joo...Eli aika veteen piirretty viiva tuo "sääntö". Tulkinnanvaraa vaikka kuinka paljon.

Väkivallan käyttämisessä ei taas ole mitään tulkinnanvaraa.

Ei muuta kuin poliisi paikalle jos joku käy kimppuun kun otat valokuvia.

milton kirjoitti: Otettuani kuvasarjan käärmeenlumoojasta, hän sanoi, että jokainen sulkimen painallus maksaa pahviständiin merkityn hinnan. En ruvennut väittelemään enkä tinkimään, koska miehellä oli käärmeen lisäksi roteva vartija eikä muita turisteja ollut lähimailla. Samalla seudulla jouduimme vaimoni kanssa pulittamaan syrjäisellä polulla päivystäneelle mehukauppiaalle kahdesta pienestä mehutetrasta törkyhinnat varmistaakseni, ettemme tule horjahtaneeksi ”vahingossa ja yhtä aikaa” kivikkoista jyrkkää rinnettä alas.

Tuli mieleen tuosta käärmeenlumoojasta, minulla oli vähän samankaltainen kokemus Marokon Agadirissa. Käytiin silloisen tyttöystävän kanssa eräällä näköalavuorella. Luonnollisesti otin maisemakuvia siellä, paikalla oli myös jonkinlainen käärmeenlumooja-ukkeli käärmeensä ja "vartijan" kanssa. Ukkeli alkoi väittämään, että otin hänestä kuvia ja halusi rahaa siitä. Tosiasiassa en ollut edes ottanut kuvia muusta kuin maisemista...Ukko kuitenkin tuli käärmeensä kanssa aivan viereeni ja kun en suostunut maksamaan mitään, niin tyrkkäsi käärmettä vihaisesti minua kohti niin että käärme otti ihokontaktin käteeni. ..Käteen tuli jonkinlainen naarmu, tosin siinä tilanteessa luulin hetken, että käärme oli puraisut. Todella ärsyttävää agressiivisuutta.

Samalla reissulla kävi myös toinen ikävä tilanne. Menimme kylämarkkinoille sellaiselle basaarialueelle joka oli täynnä myyntitelttoja ja ihmisiä. Rento & eksottinen basaaritunnelma sai ikävän käänteen kun yht'äkkiä paidastani nyki joku paikallinen kundi joka näytti minulle kaapunsa alla olevaa veitseä ja pyysi minua seuraamaan jonnekin telttaan. Ajatuksena ikäänkuin, että jos en tule mukaan, saan puukosta. Seurasin häntä hetken verran, mutta onneksi paikalla oli niin paljon porukkaa, että minun oli helppo irtautua uhkailijasta ja kadota ihmisvilinään.

Sellaisia kokemuksia kuitenkin, että elävästi muistaa vieläkin. Samalla muistutus myös siitä, että loppujen lopuksi me elämme aika lintukodossa täällä pohjolassa. Vaikka eksoottiset maat elävät turismista, niin aina sieltä löytyy porukkaa joille millään ei ole mitään väliä, ei edes turistin uhkailu.

aikaarska kirjoitti:Joo...Eli aika veteen piirretty viiva tuo "sääntö". Tulkinnanvaraa vaikka kuinka paljon.

Väkivallan käyttämisessä ei taas ole mitään tulkinnanvaraa.

Ei muuta kuin poliisi paikalle jos joku käy kimppuun kun otat valokuvia.

Mike Boydin osalta voisi poliisin kutsua paikalle myös kun kuvaaja vetää salamalla puolen metrin päästä päin naamaa. Eli kyllä kuvaajatkin voisivat noudattaa jotain (käytös) sääntöjä.

Intiassa kysyin (elekielellä) joka kerta että saako kuvata. Suurin osa antoi kuvata ilman mitään. Yhdelle perinteiseen intalaiseen pukuun turbaaneineen kaikkineen pukeutuneelle maksoin, kun sanoi että saa kuvata, mutta maksaa xxx rupiaa. Yhdelle n. 12-vuotiaalle tytölle maksoin myös vaikkei pyytänyt mitään, kun mun kävi niin sääliksi. Osa oli niin surkeannäköisessä jamassa, että ei tullut mieleenkään kuvata, kun pelkän objektiivin hinnalla koko perhe ja muu suku olisivat nousseet ylös katuojasta ja eläneet herroiksi lopun elämäänsä.

Onhan tuo melko harvinaisia tapahtumia, kun miettii montako katukuvaa maailmassa otetaan päivässä ja kuinka moni saa pataansa. Omalla kokemuksella ihmiset ovat 99,9% mukavia vesseleitä ympäri maailmaa. Toki aina pari henkisesti kypsymätöntä yksilöä mahtuu joukkoon, oltiin sitten Eirassa tai piirun verran sketsimmillä huudeilla. Ehkä tärkein keino välttää ongelmia on kehittää ihmisten lukutaitoa.Voisi myös kuvitella myös kuvaajan habituksen vaikuttavan miten ihmiset suhtautuvat kuvaamiseen.

No, itse olen "katukuvannut" Puhoksen ostarilla ja eiköhän se mene Suomen mitassa aika lailla heittämällä sinne hurjimpaan kategoriaan. Siis jos kysyy joltakin paikkaa tuntemattomalta. Sain kuvata melkoisen vapaasti, vain yksi miesporukka tuli kyselemään, että mitä oikein teen. Kun poliisi, tulli ja sosiaaliviranomaiset olivat tehneet ratsian ostarille edellisellä viikolla. Yksinolevia naisia ei saanut kuvata, mutta en yrittänytkään.

Myöhemmin kävin viemässä ottamani kuvat muistoksi pariin liikeeseen.

Katukuvausasennetta:
https://www.youtube.com/watch?v=MYS-aHkyxWE
Tätä tyyliä hieman varioiden saa toki nenän vuotamaan!

Videosta muuten näkee hyvin ihmisten kyvyn ja tavan reagoida. Tokihan reagointitapa on riippuvainen sen hetkisestä mielentilasta, mutta myös seurasta. Yksinolija taitaa reagoida vaimeimmin kun taas muutaman ihmisen ryhmä kirvoittaa helposti reaktion ja hakee vielä yhteisen sävelen.

No, juuh. Jotain järkeä siihen katukuvaamiseenkin. Ei millään salaman kanssa mennä läsäyttelemään tuntematonta halailevaa/suutelevaa pariskuntaa. Ainakaan ilman lupaa.

Eikös nää ikoniset katukuvaajamestaritkin käyttäneet aikanaan lavastettuja tilanteita useissa 'mestarikuvissaan' ?

Mikä muuten on melkoisen kökköä sekin, kun ajattelee nykyajan perspektiivistä.
Toisaalta realistisella pikku lavastuksella saataisiin vähennettyä tavallisen kulkijan ahdistusta siitä, että häntä oltaisiin salakuvattu. Samoin myöhemmin kuvaa voisi käyttää vaikka missä tarkoituksessa kun mallien kanssa asia sovittu jo etukäteen.

jaava kirjoitti:Katukuvausasennetta:
https://www.youtube.com/watch?v=MYS-aHkyxWE
Tätä tyyliä hieman varioiden saa toki nenän vuotamaan!.

No jooh, melko huonolla maulla tehtyä piilokameraa.

Mutta yksi hyvä aihe piilokameran sketseihin vois olla tosiaan joku tungetteleva katukuvaaja. Onkohan sellaista tehty?

täsä oli jotai ihan hauskaakin;

https://www.youtube.com/watch?v=EkAJ1KGwdZ0" onclick="window.open(this.href);return false;

temama kirjoitti:Mutta yksi hyvä aihe piilokameran sketseihin vois olla tosiaan joku tungetteleva katukuvaaja. Onkohan sellaista tehty?

Vielä parempi piilokamera sketsi ois ku Mafferi menis selittään random katukuvaajille, että mitä vikaa niitten kameroitten kennoissa on ja minkälaisia ne pitäis olla. Tai mammukka lähtis käännyttämään vääräuskoisia katukuvaajia Sonyn leiriin ;)

Olen joskus satunnaisesti kuvannut kadulla. Ainut haastava tilanne oli kun kuvasin kolmen sepän patsaan lähellä jotain oodinin sotilaiden mielenilmausta.
Minulla oli oranssi PRESS takki päällä kun olin juuri tullut oikealta keikalta. Otin kuvia ilman salamaa ja yksi oodinukko ei pitänyt kuvaamisesta.
Äijä tuli juttelemaan "englanniksi" ja jotain rallienglantia puhuva suomalainen oodini yritti tomia "tulkkina".
Kerroin englanniksi, että en ole loukannut eEestin oodinin yksityisyyttä kun Suomen peruslaki oikeuttaa minut kuvaamaan julkisella paikalla.
Eestioodini vaati ottamiani kuvia itselleen. Sanoin, että se käy. Sanoin, että elätän itseni myymällä näitä kuvia. Kysyin haluaako hän ostaa kuvat itselleen vai jollekkin yritykselle jolloin hän saisi ALV poistot
Eestioodini ryntäsi kohti, väistin ja kaksi suomioodinia tarttui eestioodiniin ja selittivät rallienglannilla, että tuo *sensuroitu* on oikeassa. Veivät eestioodinin pois ja jatkoin kuvaamista.

mremonen kirjoitti:No, itse olen "katukuvannut" Puhoksen ostarilla ja eiköhän se mene Suomen mitassa aika lailla heittämällä sinne hurjimpaan kategoriaan. Siis jos kysyy joltakin paikkaa tuntemattomalta. Sain kuvata melkoisen vapaasti, vain yksi miesporukka tuli kyselemään, että mitä oikein teen. Kun poliisi, tulli ja sosiaaliviranomaiset olivat tehneet ratsian ostarille edellisellä viikolla. Yksinolevia naisia ei saanut kuvata, mutta en yrittänytkään.

Myöhemmin kävin viemässä ottamani kuvat muistoksi pariin liikeeseen.

Juuh, aikanaan oli tärkeä paikka meikälle tuo Puhoksen Ostarin seutu.

Uskaltaudun tänään illansuussa poikkeamaan mestoilla. Kovasti eksoottista nykyään, mutta en kokenut oloani kovinkaan uhatuksi, edes kameran kanssa.

Täällä kuvia reissultani;

https://www.digicamera.net/keskus/viewt ... &start=118" onclick="window.open(this.href);return false;

Vinkkejä ostoskeskuksissa kuvaamiseen.
https://erickimphotography.com/blog/201 ... otography/" onclick="window.open(this.href);return false;

Listassa neuvotaan mm. näyttelemään turistia. Mahtaisiko Rolleiflex vielä lisätä vaikutelmaa vilpittömistä aikeista.
https://fi.pinterest.com/jimthompson182 ... olleiflex/" onclick="window.open(this.href);return false;

Kyllä ongelmia voi tulla vastaan myös maaseudulla ja metsässäkin. Kerran on uhkailtu kirveelläkin sivutiellä. Metästäkin on hätistelty pois. Jalustaa luultu teodoliitiksi ja tultu patistelemaan pois maita mittailemasta. Lantakasoja ei saanutkaan kuvailla, jne.... Hyviä selityksiä on syytä pitää mielessä aina.

konkkola kirjoitti:, jne.... Hyviä selityksiä on syytä pitää mielessä aina.

Useasti mieleen on tullut väsätä tyylikäs ja liioitteleva käyntikortti, josta kadulla lähestyttävälle/-välle tulee vilkaisemalla selväksi se, minkä projektin puitteissa kalustoa sillä kertaa ulkoilutetaan.

Internetistä löytyy googlettamalla runsaasti käyntikorttipohjia.

https://www.freepik.com/free-vector/pho ... 816835.htm" onclick="window.open(this.href);return false;