Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Hyviä ja ansaittuja eläkevuosia Kuusamoon.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/42b0 ... 637448e7c3" onclick="window.open(this.href);return false;

79-vuotias suomalaisen luontokuvan uranuurtaja Hannu Hautala kertoo katselevansa kaiholla Kuusamon kotinsa ikkunasta ulos luontoon.

Diabetes on syönyt voimat jaloista niin, että sata metriä menee keppien kanssa, mutta puoli kilometriä on mahdottomuus. Terveysongelmien luettelussa menee vuolaspuheiselta mieheltä ensimmäinen pitkä tovi. Viimeisiä vuosia on leimannut myös remissiossa olevan eturauhassyövän hoito. Autonasentajan hommista jäi keuhkoihin asbestioosi, joka vaivaa edelleen.

Hautala kertoo laittaneensa kamerakalustoaan myyntiin. Puolitoista miljoonaa kuvaa on otettu. Elämäntyö on valmis.

– Nyt on hommat loppu. Mutta olen hyvin tyytyväinen elämääni.

On melkoinen ura Hannulla! Hattu pois päästä.

Silti, jos haluaa olla kriittinen, niin mä en pidä saavutuksena sitä ettei hän ikinä ryhtynyt digikuvaajaksi. Tai edes hommannut rinnalle kunnon digirunkoa.
Luontokuvauskin on kuitenkin paljon kiinni tekniikasta. Filmikamerakin on vain tekniikkaa. Tallennusväline filmi.
Uskon, että Hannulle olis saattanut tulla pari vuotta lisää kuvausvuosia jos olis vaikkapa 5 vuotta sitten siirtynyt digiin. Tai 10v. sitten. Se olisi nimittäin säästänyt energiaa kun ei olis tarvinnut pulata niiden filmien kanssa...Olisi ehkä jäänyt aikaa muuhun, vaikkapa siihen liikuntaan josta hän puhui. Vastoin monen luuloja, luontokuvaus ei nimittäin välttämättä ole mitään kovaa liikuntaa. Vain siirtymät kuvauspaikoille on. Sen jälkeen alkaa loputon kyttäys paikallaan.

No Hannun tapauksessa se pikku peilitön olisi varmaankin muuttanut jotain liikkumisen suhteen. Ei enää.

Mahtava ura Hannulla takana. Siitä tosiaan hatunnosto.

temama kirjoitti: luontokuvaus ei nimittäin välttämättä ole mitään kovaa liikuntaa. Vain siirtymät kuvauspaikoille on. Sen jälkeen alkaa loputon kyttäys paikallaan.

Kun terveystilanne Hannulla on mikä on, niin jo siirtyminen kuvauspaikalle on ollut pitkään liki mahdotonta ja se paikallaan-ja hiljaaolokin voi olla vaivalloista kipujen vuoksi. Tiedän tämän alkuvuoden kokemuksesta, kun psori siirtyi iholta niveliin. Tammi-maaliskuussa kilsaa enempää en pystynyt kävelemään ja paikallaan ei pystynyt silti olemaan kuin vartin, kun jo piti vaihtaa sängystä tassuttelemaan tai istumaan ja taas takaisin. Nyt tilanne on paljon parempi toimivan lääkityksen ansiosta.

Aikansa kutakin.

temama kirjoitti:Uskon, että Hannulle olis saattanut tulla pari vuotta lisää kuvausvuosia jos olis vaikkapa 5 vuotta sitten siirtynyt digiin. Tai 10v. sitten. Se olisi nimittäin säästänyt energiaa kun ei olis tarvinnut pulata niiden filmien kanssa...Olisi ehkä jäänyt aikaa muuhun...

Filmille pulaaminen on paljon yksinkertaisempaa touhua kuin kymmenien eri digikameroiden ominaisuuksien sekä niiden loputtomien valikoiden ja asetusten kanssa sählääminen. Siihen päälle raketti-insinöörin pitkä oppimäärä objektiivien, tietokoneiden, näyttöjen, backup-systeemien, ohjelmien, raw-konvertterien, printtereiden yms. ominaisuuksista.

Kun edellisistä on jotenkin selvitty, tiedostojen läpikäymiseen ja säätämiseen menee vähintään 2x enemmän aikaa kuin meni niiden kuvaamiseen. Päivässä satoja-tuhansia raweja (=lintujen kanssa normisetti) 20 fps:llä luukuttavalla ei juuri jää aikaa muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen. Eikä aina edes niihin, koska ilta- ja aamuvaloilla pitää olla taas valmiina mestoilla.

Hautala on itse sanonut muiden digi-touhuja vierestä seuratessaan, että hän ei halua opetella uutta tekniikkaa, vaan tutun filmin kanssa hänellä jää enemmän aikaa harkittuun valokuvaamiseen. Velvia-rulla pesään, täysi rulla kehitykseen ja vain parhaista dioista tehdään vedoksia tarpeen mukaan. Filmille kuvaavan huomion on pakko olla kuvassa ja sisällössä, koska rullalle mahtuu vain 36 ruutua. Ja Hannu tietää sen paremmin kuin kukaan...

Hyviä eläkepäiviä Suomen ainoalle oikealle luontokuva-legendalle.

"Filmille pulaaminen on paljon yksinkertaisempaa touhua kuin kymmenien eri digikameroiden ominaisuuksien sekä niiden loputtomien valikoiden ja asetusten kanssa sählääminen."

Jep. Eikä Hannulla mennyt aikaa turhaan rakkineiden perässä juoksuun.
Tuttu runko, tutut opiskat. Niiden takana mies, joka tiesi mitä tekee.

Kuka pystys keskittymään digikiimakauden vehkeillä samaan?

No varmaan ne ketkä ymmärsivät pysyä D800:n käyttäjinä.

Agfa kirjoitti:Tuttu runko, tutut opiskat. Niiden takana mies, joka tiesi mitä tekee.

Kuka pystys keskittymään digikiimakauden vehkeillä samaan?

Eipä se Hannukaan millään 70-luvun F-1:llä (saati sillä ekalla Ljubitelillä) loppuun asti kuvannut. Kyllä oli aina uusin Canonin runko ja vielä nämä tuoreimmat putketkin (EF 200-400/4L jne). Kun ei tule uutta filmirunkoa, niin on varsin helppo pysyä siinä nykyisessä. Filmimerkkiä ja tyyppiäkään ei varmaan ikinä vaihtanut.

Muutenkin aivan höpsöä vertailua tämä filmi vs digikamat.

Maffer kirjoitti:No varmaan ne ketkä ymmärsivät pysyä D800:n käyttäjinä.

Niin, tässä on just se taika, ettei niitä digivehekeitäkään tartte kokoajan vaihdella!

Ja ne asiat mitkä filmikameralla oppi tekemään, pystyy tekemään helposti myös vastaavalla digirungolla. Ei ole pakko käyttää kaikkia digirungon tuomia lisäominaisuuksia.

No juuh, mutta Hannu veti tyylikkäästi filmillä loppuun asti. Eikä siihen ole mitään lisäämistä. Tai loppu ja loppu, ehkä pienen tauon jälkeen herää kiinnostus uudestaan, ihan vapaa-ajan vietto mielessä.

Hannu Hautalan merkitys suomalaiselle luontokuvaukselle lienee merkittävä ja on toiminut inspiraation lähteenä kokonaisille sukupolville. Se on 70-luvulla ollut varsin radikaalia hypätä päivätyöstä kuvaamaan maisemia, kasveja ja villieläimiä. Hän on alan pioneereja kaikin tavoin.

En tunne Hautalaa, Rinnastaisin hänen elämäntyötään monen kuvaajan yhteiskuntaa heijastavien dokumentointien sisältämän tiedon tärkeyden, säilyvyyden ja luettavuuden suhteen. Asettumalla kuvitellun tutkijan rooliin. Mitä 40-20 vuoden takaisista kuvista on luettavissa tänään.
Korvaavatko Journalisen kuva-arkiston aineistot lehtiartikkeleineen ne. Paljolti Kyllä.
Varsinkin 70 luvun Viikko-lehden tapaisten julkaisuiden pitkät reportaasit ovat aarteistoja.
Kuinka sovitetaan Pertti Hietasen 'kilometri keskustassa' esim. Tommi Kinnusen 'Pintti' romaanin sisaruskuviin. Tarkentaen 'Naisten saunan' pohdintoihin kotona oleviin entisiin rintamamiehiin...

Entä valokuvaajat? Olisiko aika taustoittaa ja jäsentää useamman vuoden ajan vanhoja aineistojamme.
Mustavalkoinen ajattelu on tässä tapauksessa silmien sulkemista. Epämieluisat asiat 'komeroon'.

Ehkä se olisi vain meille kuvaajille tarpeellinen 'menopaussi' monen kokemansa ja ymmärtämänsä tiedon ylöskirjaamiseksi. Ehkä ansioituneet kuvaajat näkevät sen mielekkääksi, Toivon ainakin.
Toivon digtaalisuuden palvelevan myös tulevaa aikaa menneisyyttä pohtimalla. Luomalla pitkäkestoisia tallennusmuotoja arkistointiin, mm. 'metadatoille'. Välttämällä liikaa kytkyjä kaupallisiin tavoitteisiin.
En tiedä paljonko Hautala miettii näitä, mutta haluaisin laajentaa keskustelua digitaalisuuden rinnakkaisiin mahdollisuuksiin. Ehkä uutta hankkiessa sen yhteensopivuus voisi olla oleellinen kriteeri. t. martti

Mikään ei aiheuta kiihkeämpää polemiikkiä kuin tölväisy alttarille nostettuja digikameroita.
Monille ne tuntuu olevan tärkeämpiä kuin itse valmiit kuvat.

Ok. En taatusti kaipaa filmiaikaa. No yhtä asiaa himoitsisin: F-1n. Sellainen oli joskus repussani.
Siis jos sellainen olisi digikamerana. Siinä olisi kaikki turha karsittu pois. Voisi oikeasti keskittyä kuvaamiseen eikä jatkuvasti etsiä, että missä se nappi tässä hanurissa taas onkaan. Videot,automaattitoiminnot...
Mitä kaikkea niitä onkaan joita en koskaan käytä.

(A-apina, P-paviaani :) No tätä Peetä luontokuvaajat käyttävät kiihkeästi koska saaaarjoja täytyy laukoa kiikeästi pulun perään. P:hän taas kätevästi vetelee aukot ja ajat hatusta :).
Jos jokainen voisi maksaa vain niistä ominaisuuksista mitä haluaa, olisi hinta laput hieman mieleisemmät.
Ei kamera kuvaajaa tee vaikka hinta lappu olisi viisi numeroinen. Jos luovuus, jota meille pihisti lusikalla annetaan syntymä hetkenä (taiteilijat saavat lapiolla), puuttuu on, kuvat kuivaa katsella.
Itse olen sen karseesti saanut kokea, sillä olin siinä jonossa, jossa sitä hammastikulla jaettiin.
Silti tänäänkin tuli tieto maailmalta, että kolme kuvaa oli mennyt läpi.
Suosittelen kaikille noita FIAPin tms. tasoisia kisoja, sillä onhan se kiva tietää millä tasolla räpeltää.
Jos kuvat eivät mene enää läpi, niin Hannun tielle.

Onko näin? Hommahan menee melkein poikkeuksetta niin, että tuollaiset snobiskabat eivät puhuttele keskivertokatsojia ollenkaan vaan täytyy olla melko pahasti vinksallaan että niistä jotain löytää. Sama juttu kuin Oscarien kanssa - mitä enemmän pystejä, sen huonompi ja puisevampi leffa.

Hannun duuni sen sijaan puhuttelee suomalaista kuten kuuluukin.

Agfa kirjoitti:Monille ne tuntuu olevan tärkeämpiä kuin itse valmiit kuvat.

Olet kamerafoorumilla ja lähdet varsin rohkeasti vihjaamaan, että kuvan pitäisi olla subjektiivisesti kaikille ja myös absoluuttisesti tärkein asia. Melko suppea näkemys. Valokuvaus on muutakin kuin vain se lopputulos. Kameravehkeiden kiillotus voi myös olla kivaa. Jollekin voi itse kuvaaminen olla tärkeämpää kuin ne kuvat (eikai muuten Mafferillakaan olisi tuhansia käsittelemättömiä kuvia jonossa). Harrastajia ja mielipiteitä on monenlaista. Se oma on tietysti paras ja ainoa oikea.

PS. Kaapista löytyy sekä F-1 että F-1N. En ole muutamaan vuoteen rullaa läpi päästänyt, mutta eipä noista oikein ole jäänyt kaipaamaan kuin objektiivissa olevaa aukkorengasta. Sekin vaikuttaisi tekevän pientä comebackia uudemmissa putkissa kiitos "turhan" videokuvauksen.

Itsellä on tosiaan semmoinen vahinko käynyt, että kuvaaminen on mielekkäämpää kuin loppusäätäminen koneella. Se johtuu huihaista ja snapseeedistä. Aivan tautisen kankeaa säätää RAWista kuva puuceellä, jopa filmin kehitys on hauskempaa kun aina tulee snadisti erilainen tulos.

Kyllä mä ymmärrän Hannun filmikuvat - vakioprosessi tuottaa vakiotuloksen. Pitkälle se kantoi vaikka digiä puski oikealta ja vasemmalta. Säätiöt ja muut tahot hoitaa aikanaan digitoimisen loppuun.

Hautalalla on parikin digikameraa. Toinen kai joku sponssi ja toisen voitti VLK-tapahtumassa viime vuonna.

Hannulla on ollut kaikki osaaminen ja välineistö tuottaa jälkeä filmillä. Lisäksi sanottava, että Hautala sai vuonna 1987 15-vuotisen taiteilija-apurahan. Nykyaikana täysin käsittämätön apurahakauden mitta. Siinä ehtii työnkulun hioa toimivaksi välineellä kuin välineellä.

Maffer kirjoitti:Kyllä mä ymmärrän Hannun filmikuvat - vakioprosessi tuottaa vakiotuloksen. Pitkälle se kantoi vaikka digiä puski oikealta ja vasemmalta.

Digi muutti koko valokuvauskentän ei pelkästään tekniikka, jolla tuottaa kuvia.

Miten monta ammattiluontovalokuvaajaa oli ennen digiä ja miten monta nyt? Suomessa Varesvuo on ainoa ammattiluontovalokuvaaja, joka tekee vain kuvia. Honkalinna tekee kait kirjoja ja kuvia, mutta ei muuta, joten menee Hannun kategoriaan ja taitaa edustaa suomalaista luontovalokuvaustraditiota puhtaimmillaan. Muilla on matkailubisnestä tms. ohessa. Nuoret somekuvaajat tekevät tilaustöitä, joten he eivät ole vapaita siinä merkityksessä, mitä Hautala oli. Luhta, Willamo ja Leinonen ovat eläkkeellä virallisesti, joten heitä ei voi ottaa mukaan laskuihin.

Yeppulis. Mutta jos me nyt ihan rehellisiä ollaan, niin luontokuvaus ei ole kiinni siitä kuvaako filmille vai digille. Filmille ei saa yhtään millään tavalla parempaa jälkeä lintu- ym eläinkuviin kuin digille. Varsinkaan sille kinofilmille.
Minusta Hannu Hautalan filmikuvaus on noussut vähän liian itsearvoiseen asemaan. Kun fokus pitäisi olla niissä valokuvissa. Kuvausvälineillä ei tässä ole muuta arvoa kuin lisätä legendan legendaarisuutta, että 'oli se aika sissi kun kuvasinkin vain filmille!' Hannun ottamat valokuvathan tässä on se pääasia.
Vuonna 2008 julkaistiin Nikon D700, tällä ja kaikilla sen jälkeen julkaistuilla Pro ja Semipro kinorungoilla olisi saanut luontokuviin paremman teknisen laadun kuin filmille.

AnHa kirjoitti:

Maffer kirjoitti:Kyllä mä ymmärrän Hannun filmikuvat - vakioprosessi tuottaa vakiotuloksen. Pitkälle se kantoi vaikka digiä puski oikealta ja vasemmalta.

Digi muutti koko valokuvauskentän ei pelkästään tekniikka, jolla tuottaa kuvia.

Miten monta ammattiluontovalokuvaajaa oli ennen digiä ja miten monta nyt? Suomessa Varesvuo on ainoa ammattiluontovalokuvaaja, joka tekee vain kuvia. Honkalinna tekee kait kirjoja ja kuvia, mutta ei muuta, joten menee Hannun kategoriaan ja taitaa edustaa suomalaista luontovalokuvaustraditiota puhtaimmillaan. Muilla on matkailubisnestä tms. ohessa. Nuoret somekuvaajat tekevät tilaustöitä, joten he eivät ole vapaita siinä merkityksessä, mitä Hautala oli. Luhta, Willamo ja Leinonen ovat eläkkeellä virallisesti, joten heitä ei voi ottaa mukaan laskuihin.

Digi muutti valokuvauskenttää, mutta kaikki on lopulta kiinni yksilöstä. Jos Hannu olisi päättänyt ottaa työkalukseen digirungon, niin ei hänen olisi tarvinnut muuttaa työtavoissaan mitään muuta kuin unohtaa filmin kehitykset ja opetella ne yksinkertaiset RAW kuvan säätöhommat, mitkä todella ovat yksinkertaisia jos säätäminen jätetään sille rajoittuneelle tasolle mitä analogisella puolella voidaan kohtuullisella vaivalla tehdä&toteuttaa.

Uskon, että Hannulle luontokuvaus on elämäntapa, ei mikään työprosessi. Uusi luontokuvaus sukupolvi digivehkeineen on laajentanut homman ajanmukaisesti monialaisemmaksi yrittämiseksi.

temama kirjoitti:Vuonna 2008 julkaistiin Nikon D700, tällä ja kaikilla sen jälkeen julkaistuilla Pro ja Semipro kinorungoilla olisi saanut luontokuviin paremman teknisen laadun kuin filmille.

Vuonna 2008 Hautala oli ylittänyt virallisen eläkeiän. Pikkaisen menee jeesusteluksi.