Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Pitää kysyä, kun en ymmärrä. Resolution kasvaessa tälläkin palstalla kirjoituksissa on vilahdellut mahdolliset ongelmat diffraktion kanssa.

Ymmärtääkseni diffraktion on linssin, ei kennon "ominaisuus", joten onko resoluution kasvulla muuta merkitystä, kuin se millä aukolla diffraktio alkaa näkyä?

Eli näin ollen sama objektiivi tuottaa saman diffraktion samalla aukolla aina, mutta ison reson kennon erottelukyky alkaa näyttää diffraktion jo isommalla aukolla johtuen resoluutiota, eikö?

Jos olen ymmärtänyt edellä mainitun oikein, niin syntyykö missään olosuhteissa tilannetta, jossa pienemmän resoluution kennon kuva on diffraktiosta johtuen parempi, kuin isoresoluutioisen kennon kuva?

Ja edelleen, tarkoittaako tämä sitä, että ison resoluution hyöty alkaa hävitä aukkoa pienennettäessä, mutta missään vaiheessa pienempi resoluutio ei ohita isomman resoluution kennoa, vaan voi olla ns. huonoimmillaankin vain yhtä hyvä?

Toli, olet ymmärtänyt aivan oikein. Korkean reson kennoilla diffraktion vain huomaa helpommin johtuen paremmasta erottelukyvystä.
Ja vaikka diffraktio vaikuttaa kun himmennät tarpeeksi (f/8 jälkeen diffraktio alkaa jo näkymään, f/11 on vielä käyttökelpoinen useinmiten, mutta sen jälkeen alkaa selkeä lasku).
Eli vaikka sulla olis 12mp kino ja vertaa sitä 42mp kinoon, niin vaikuttipa diffraktio miten paljon tahansa, niin 42mp resoista saat periaatteessa yksityiskohtaisempaa kuvaa. Jossain vaiheessa (kun aukkoreikä on tarpeeksi pieni) se diffraktio vaan pilaa kuvanlaadun niin sutuksi, että on ihan sama katotko sitä 12 vai 42mp kuvadatasta.

Jos toinen kotimainen sujuu, niin lukisin tämän:

https://www.cambridgeincolour.com/tutor ... graphy.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

ja varsinkin yhteenveto-osan lopussa.

Jos siis mennään diffraktiorajan lähelle (se ei ole absoluuttinen yksi raja, vaan pehmentää kuvaa liukuen), sen aiheuttama pehmeys on koko kuvan kannalta sama riippumatta pikselin koosta. Diffraktio on kuitenkin ehkä vähiten kuvan pehmeyteen vaikuttava asia. Ja pikselin koko vaikuttaa myös muuhunkin (ei siis pikselimäärä, vaan pikselin koko on se vaikuttava asia). Suurempi pikselimäärä antaa kuitenkin lisää mahdollisuuksia.

Diffraktioon ajettu systeemi menettää mikrokontrastin ensin ja lisää stoppaamalla kuvasta alkaa tulla silkkaa muhjua. Tää napsahti aikanaan jo esille kun vaihdoin parempaan eli d3x > d800e. D3x oli siedettävän rajamailla aukolla f/16 mutta kasisatkun 36MP kuvasta ei meinannut enää terävää kohtaa löytää. Tällöin D3X:n sweetspotilla (f/8) kuvattu matsku näytti paremmalta kuin D800E @ f/16 ihan silkasta paremmasta kontrastista johtuen.

Arvelisin että R4:lla vahinko alkaa sattumaan siinä f/8 kieppeillä. Voit aina pienentää resoluution alaspäin vaikka 36MP jolloin f/8 - f/11 onkin aivan jees. Tällöin, ja muutenkin, Deconvolution sharpening on tekniikka, jolla voi hieman avittaa lievästi diffraktion sotkemaa kuvaa.

Lightroomissa siis Details vipu täysille ja terävöitys vaihtuu deconvolution-moodiin. Varoitus: ei toimi Fujilla.

Maffer kirjoitti:Arvelisin että R4:lla vahinko alkaa sattumaan siinä f/8 kieppeillä.

Matalalta kuvatut maisemat joiden etualalla on lähellä tavaraa, alkaa olla hankalia R4:lla...

Räntä kirjoitti:

Maffer kirjoitti:Arvelisin että R4:lla vahinko alkaa sattumaan siinä f/8 kieppeillä.

Matalalta kuvatut maisemat joiden etualalla on lähellä tavaraa, alkaa olla hankalia R4:lla...

kliseistä *sensuroitu*, hyvä että kuolee pois koko genre

Tulin ostaneeksi Canon EF 5DS-R:n missä on 50 MP kenno. Arvioissa sanovat diffraktion alkavan näkyä f/5.6:n jälkeen - siis jos kuvaa katsotaan niin, että pikselit jo näkyvät.

Soon vaan turvattava tilttaaviin objektiiveihin ja kaadettava tarkennusalue maanmyötäiseksi jos etualankin haluaa mukaan - jotenkin.

Räntä kirjoitti:

Maffer kirjoitti:Arvelisin että R4:lla vahinko alkaa sattumaan siinä f/8 kieppeillä.

Matalalta kuvatut maisemat joiden etualalla on lähellä tavaraa, alkaa olla hankalia R4:lla...

Mutta juuri tätä minä en ymmärrä, eli jos diffraktio on objektiivin ominaisuus, miten isompi kenno tekee kuvasta huonomman? Ymmärrän kyllä, että R4:lla (tai Canonin tulevalla 80MPx värkillä) ilmiö näkyy aiemmin kuin matalan reson kameralla, mutta en ymmärrä miten lopputulos (kuva) voi olla parempi pienemmällä resoluutiolla.

Eli, jos otan A7R4:n (61Mpx), ja vaikka A73:n (24MPx) ja kuvaan molemmilla hyvässä valossa ISO 100 kuvan samalla linssillä ja samoilla asetuksilla käyttäen aukkoa f13, jolloin A7R4:llä diffraktion pitäisi jo haitata kuvaa, A7R3:lla taas todennäköisesti ei. Tulostan tämän kuvan sitten esim. kokoon A2 tai teen siitä digitaalisen esim. 4K koossa, niin miksi pienemmän resoluution kuva on huonompi, kuin isomman reson kuva, jossa sama obiskan diffraktio on molemmissa olemassa, mutta iso kenno kykenee eron resoluutiosta johtuen näyttämään?

Ja tästä sitten jatkokysymyksenä, jos kuvaa tarkastellaan lopputuotteena (joko digitaalisena kuvana esim. jpeg tai printtinä), miksi "Matalalta kuvatut maisemat joiden etualalla on lähellä tavaraa, alkaa olla hankalia R4:lla..."?

Toli kirjoitti:Mutta juuri tätä minä en ymmärrä, eli jos diffraktio on objektiivin ominaisuus, miten isompi kenno tekee kuvasta huonomman? Ymmärrän kyllä, että R4:lla (tai Canonin tulevalla 80MPx värkillä) ilmiö näkyy aiemmin kuin matalan reson kameralla, mutta en ymmärrä miten lopputulos (kuva) voi olla parempi pienemmällä resoluutiolla.

Ei se tee koko kuvasta sen huonompaa. Uusien laitteiden käyttäjät vain haluavat, että joka pikseli on terävä. Minusta tuollaisesta tehdään tekemällä ongelmaa, vaikka sitä ei oikeasti ole (sen enempää kuin luonnon toimiminen omien lakiensa mukaan on ongelma). Lisäresoluutiosta ei ole koskaan haittaa, vaan aina enemmän tai vähemmän hyötyä (jos ei lasketa tiedostojen kokoa ym. epäoleellisuuksia).

Eli, jos otan A7R4:n (61Mpx), ja vaikka A73:n (24MPx) ja kuvaan molemmilla hyvässä valossa ISO 100 kuvan samalla linssillä ja samoilla asetuksilla käyttäen aukkoa f13, jolloin A7R4:llä diffraktion pitäisi jo haitata kuvaa, A7R3:lla taas todennäköisesti ei. Tulostan tämän kuvan sitten esim. kokoon A2 tai teen siitä digitaalisen esim. 4K koossa, niin miksi pienemmän resoluution kuva on huonompi, kuin isomman reson kuva, jossa sama obiskan diffraktio on molemmissa olemassa, mutta iso kenno kykenee eron resoluutiosta johtuen näyttämään?

Jos kuvaa pienennetään (tai suurennetaan) tiettyyn kokoon, diffraktio ei tee eroa.

miksi "Matalalta kuvatut maisemat joiden etualalla on lähellä tavaraa, alkaa olla hankalia R4:lla..."?

Siksi että niissä tarvitan laaja syväterävyysalue, joka saavutetaan pienellä aukolla. Silloin diffraktio tulee näkyviin. Tietenkin kuvat ovat yhtä hyviä tai parempia kuin aiemmin, mutta pikselitason perfektionisti ei näe kuvaa pikseleiltä, vaan vertaa idealisoituun täydellisyyteen, joka on olemassa vain mielen syövereissä.

jaava kirjoitti:Tulin ostaneeksi Canon EF 5DS-R:n missä on 50 MP kenno. Arvioissa sanovat diffraktion alkavan näkyä f/5.6:n jälkeen - siis jos kuvaa katsotaan niin, että pikselit jo näkyvät.

Soon vaan turvattava tilttaaviin objektiiveihin ja kaadettava tarkennusalue maanmyötäiseksi jos etualankin haluaa mukaan - jotenkin.

Se on näiden minikennojen ongelma. Tilttiä ja f/16 niin saa "terävää", mutta ei kuitenkaan terävää ja lopulta joutuu tyytymään tuskalliseen focus-stackingiin käsin maskaamalla (koska softat eivät siitä vaan selviä maisemakuvissa).

LF-kamera, värinegafilmiä tai mv-filmiä, laadukas skanneri. Sillä pääsee noista ohi, mutta saa kiusakseen ainaisen riskin valovuodosta, kehitysvirheestä, ...
Eikä senkään terävyysaluetta saa esim. metsässä mitenkään kattamaan kaikea ellei kuvaa todella ultralaajalla (tyyliin 75mm) ja himmentele sinne f/64.

Filmiaikaan jotkut pitivät parhaimpana maisemakamerana Rollei SL66 -tyylisiä keskareita, joissa oli tiltit valmiina. Sai enemmän syväterävyyttä kuin LF-kameroissa ja pystyi lisäksi tilttamaan.
Sellainen olisi nytkin kova diginä. Vaikka aito 645-kenno ja tilttaava optiikka. Megapikseleitä vaikka se 50-100. Ei huolta diffraktiosta.

Suo siellä, vetelä täällä.

zone6 kirjoitti:

jaava kirjoitti:Tulin ostaneeksi Canon EF 5DS-R:n missä on 50 MP kenno. Arvioissa sanovat diffraktion alkavan näkyä f/5.6:n jälkeen - siis jos kuvaa katsotaan niin, että pikselit jo näkyvät.

Soon vaan turvattava tilttaaviin objektiiveihin ja kaadettava tarkennusalue maanmyötäiseksi jos etualankin haluaa mukaan - jotenkin.

Se on näiden minikennojen ongelma. Tilttiä ja f/16 niin saa "terävää", mutta ei kuitenkaan terävää ja lopulta joutuu tyytymään tuskalliseen focus-stackingiin käsin maskaamalla (koska softat eivät siitä vaan selviä maisemakuvissa).

Focus stacking on yksi mahdollisuus, mutta myös tilttaus ja vaikka täydellä aukolla. Koska tiltatessa kääntyy koko terävyysalue pitkittäin, myös täydella aukolla saadaan terävää varpaista horisonttiin.
Varpaissa se saattaa olla tosin melko ohut - osisko jopa niin, että sandaalit on terävät, mutta varpaankynnet sumeat. Pitää kokeilla joskus.

hkoskenv kirjoitti:...pikselitason perfektionisti ei näe kuvaa pikseleiltä, vaan vertaa idealisoituun täydellisyyteen, joka on olemassa vain mielen syövereissä.

Pikselirunk...arin täydellinen määritelmä.

Jäbät o pudonnu puusta kun tuollaisia lauotte. Eikun vaihtamaan parempaan (tm). Sen kyllä ymmärtää jotenkin, jos ei koskaan ole nähnyt huolella kuvattua isoa vedosta tarpeeksi suurella resoluutiolla. Ei ole paluuta sen jälkeen. Mutta ei ole ymmärrystäkään jos ei ensin kokeile.

Kyllä nämä uudet 61MP+ ovat tervetulleita, mutta hutiloijille ne eivät sovi. On varauduttava siihen 16 kuvan fokuspinoon ja fyysisesti rajoitettava lasin aukko ettei sitä vahingossakaan saa stopattua f/4 pienemmäksi.

Aloittamaan pääsee vähälläkin rahalla. Puupönttö ja mustavalkofilmi maksaa yhden nurkkavammaisen Fujin kroppilasin verran. Resoluutiota on tarjolla 70-100MP skannattuna ihan perus käyttöaukolla f/11-40.

Maffer kirjoitti:Jäbät o pudonnu puusta kun tuollaisia lauotte. Eikun vaihtamaan parempaan (tm). Sen kyllä ymmärtää jotenkin, jos ei koskaan ole nähnyt huolella kuvattua isoa vedosta tarpeeksi suurella resoluutiolla. Ei ole paluuta sen jälkeen. Mutta ei ole ymmärrystäkään jos ei ensin kokeile.

Kyllä nämä uudet 61MP+ ovat tervetulleita, mutta hutiloijille ne eivät sovi. On varauduttava siihen 16 kuvan fokuspinoon ja fyysisesti rajoitettava lasin aukko ettei sitä vahingossakaan saa stopattua f/4 pienemmäksi.

Aloittamaan pääsee vähälläkin rahalla. Puupönttö ja mustavalkofilmi maksaa yhden nurkkavammaisen Fujin kroppilasin verran. Resoluutiota on tarjolla 70-100MP skannattuna ihan perus käyttöaukolla f/11-40.

Hyvä Maffer, voisiko tuon käänteisesti nyt sitten tulkita niin, että kaikenlainen valokuvaaminen/kuvien tarkastelu (niistä nauttiminen) on täysin turha harrastus, jollei omaa kameraa joka

a, Tuottaa paljon megapikkelssejä ja niillä kuvataan jalustalta ja kaikki kuvat pinotaan.
b, Kaikki kuvat tulostetaan ISOon vedoskokoon (mikä se iso sitten kullekin on).

Eli lähtökohtaisesti harrastan väärin, koska kuvaan croppirunkoisella Fujilla ja omiin silmiini miellyttävimmät otokset (tarkoitan kuvakerronnallista sisältöä, en kuvanlaadullista) tulostan ainoastaan A3+ kokoon ?

Maffer kirjoitti:Jäbät o pudonnu puusta kun tuollaisia lauotte. Eikun vaihtamaan parempaan (tm). Sen kyllä ymmärtää jotenkin, jos ei koskaan ole nähnyt huolella kuvattua isoa vedosta tarpeeksi suurella resoluutiolla. Ei ole paluuta sen jälkeen. Mutta ei ole ymmärrystäkään jos ei ensin kokeile.

Kyllä minä olen jossain näyttelysä sellaisia nähnyt. Ne ovat ihan hienoja, mutta ei niitä montaa jaksa katsoa eikä minulla ole mielessä mitään kohdetta, josta haluaisin sellaisen kuvan muuten kuin teknisenä testinä, että onpa suorituskykyiset välineet. Jos kuvaan jonkun pöheikön (mitä tuollaiset kuvat useimmiten ovat), en minä jaksa laskea äkämiä metsän jokaisesta lehdestä sen enempää kuin luonnossakaan. Ja hyönteisiä on vaikeampi löytää ja yleensä mahdoton määrittää kuvasta. Superresoluutiokuvaus on hieno ratkaisu ongelmaan, jota ei ole keksitty. Kenties joku astronominen kartoituskuvaus hyötyy siitä.

SInä varmaan näet kuvan enemmän jonkinlaisena taide-elämyksenä itsessään ja lauot jyrkkiä mielipiteitä sen perusteella. Mutta esimerkiksi minulle, jolle kuva on työkalu mielenkiintoisen teknisen tiedon välittämiseen kohteesta, se kuulostaa ylimielisemmältä kuin onkaan väitää asioita turhiksi, romuiksi tai täysin välttämättömiksi sillä perusteella.

Aloittamaan pääsee vähälläkin rahalla. Puupönttö ja mustavalkofilmi maksaa yhden nurkkavammaisen Fujin kroppilasin verran. Resoluutiota on tarjolla 70-100MP skannattuna ihan perus käyttöaukolla f/11-40.

Tuo taas sopii niille, joille kuvan tekemisen käsityö antaa kiksit. Jos ei saa mitään pahvinpalojen liottamisessa myrkyllisissä kemikaalilitkuissa, ei sitä montaa kuvaa jaksa ottaa ennen kuin pönttö jää keräämään pölyä.

Ja yksi asia, josta minä voisin laukoa jyrkkiä mielipiteitä on mustavalkokuvaus. Naurettavaa touhua, jos kuvaa katsotaan trikromaattisen näön omaavilla silmillä. Ihan yhtä fiksua informaation hukkaamista kuin katsoa kuvia voipaperin läpi. Jossain konenäkösovelluksessa mustavalkoisuus voi olla hyvä valinta, mutta jos kuva esitetään kuvana (numerotaulukon sijaan), värien käyttämättä jättäminen nykyaikana on halpaa tekotaiteellisuutta. Mutta se on tietysti vain henkilökohtainen mielipiteeni ja tiedän että joillakin on toisenlaisia.

Maffer kirjoitti:Jäbät o pudonnu puusta kun tuollaisia lauotte. Eikun vaihtamaan parempaan (tm). Sen kyllä ymmärtää jotenkin, jos ei koskaan ole nähnyt huolella kuvattua isoa vedosta tarpeeksi suurella resoluutiolla. Ei ole paluuta sen jälkeen. Mutta ei ole ymmärrystäkään jos ei ensin kokeile.

Kyllä nämä uudet 61MP+ ovat tervetulleita, mutta hutiloijille ne eivät sovi. On varauduttava siihen 16 kuvan fokuspinoon ja fyysisesti rajoitettava lasin aukko ettei sitä vahingossakaan saa stopattua f/4 pienemmäksi.

Aloittamaan pääsee vähälläkin rahalla. Puupönttö ja mustavalkofilmi maksaa yhden nurkkavammaisen Fujin kroppilasin verran. Resoluutiota on tarjolla 70-100MP skannattuna ihan perus käyttöaukolla f/11-40.

Perus Ilford Delta 100, kohtuullinen objektiivi ja aukko sinne f/16 tai f/22 maksimissaan ja huidellaan melkein 400mpix -lukemissa.
Tosin saa olla tuuletonta, tukeva jalusta, ... Mutta jos tarkkuutta haluaa niin tämähän on se suorin tie.

(värillä pääsee melkein tuonne kun laittaa Ektaria pesään).

Perus-tasoskannerilla (2400dpi) ei tosin päästä kuin himpun yli 100mpix -tasolle... Joku Epson V700/V750/V850 pystyy parhaimmillaan noin 3000dpi ja liki 200mpix.

Jos kootaan ylipäätään ison resoluution kennojen (> 50MP) haittoja ja hyötyjä.
Tällaisia tulee mieleen:

Ensin ei hyvä eikä huono puoli:
Difffraktion saa näkyviin (koska resoluutiota riittää) suuremmalla aukolla (f/4 tai f/5.6).
Jos verrataan 20MP ja 50MP kuvia niin, että tehdään konversio 50MP ->20MP, niin diffraktiosta johtuvaa eroahan ei tällöin ole havaittavissa.

HAITAT:

• Jos haluaa tarkkuutta, vaatii myös hyvän objektiivin
• Vie enemmän muistitilaa kuin 20-40MP (perus raw tiedosto alkaen 50MB)
• On hitaampi kuvankäsittelyssä (yllättävän vähän kuitenkin mun koneessa)
• Jos haluaa päästä ääritarkkaan kuvaan, on kuvanottoon keskityttävä kunnolla (jalustat yms.)
• Eivät ole actionkuvaajille sopivimpia (näiden julkaistavien ominaisuuksista en tiedä)
• Kun kennon resoluutiota on kasvatettu, niin dynamiikka ei ainakaan parane (jos ei keksitä teknisiä innovaatioita)
• Canonin ja Nikonin MRAW sekä SRAW kuvaustilat ei tee binnausta (joka pienentää resoluutiota, parantaa kuvan laatua ja pakkautuu pienempään tiedostokokoon). Eo. tiloissa Canonin ja Nikonin kamera tekee normaalin kompression kuvalle, ja joutuu tekemään raw-muunnoksen ennen kompressiota, jolloin tiedostokoko ei pienene oletetusti. (*

HYÖDYT:

• Kuvaan voi jättää reilusti kroppivaraa
• Makrokuvissa on varaa zoomata myös kroppaamalla
• Kuvan saa printattua tarkkana isompaan kokoon
• Voi testata useimpien objektiivien laadun (kenno näkee objektiivin virheet)
• Saa tehtyä kunnolliset korjauskuvat linsinssivirheistä
• Triviaalihyöty: kuvan resoluutiota voi aina pienentää sopivaksi käyttötarkoitukseen

*) Kun levytila ei ole imaista vieläkään:
Olis kiva kuvata SRAW (vaikka 12MP) tai MRAW (vaikka 24MP), jos tuloksena olis vastaavat raw-tiedostot kuin 12MP ja 24MP kameroista.

hkoskenv kirjoitti:
Ja yksi asia, josta minä voisin laukoa jyrkkiä mielipiteitä on mustavalkokuvaus. Naurettavaa touhua, jos kuvaa katsotaan trikromaattisen näön omaavilla silmillä. Ihan yhtä fiksua informaation hukkaamista kuin katsoa kuvia voipaperin läpi. Jossain konenäkösovelluksessa mustavalkoisuus voi olla hyvä valinta, mutta jos kuva esitetään kuvana (numerotaulukon sijaan), värien käyttämättä jättäminen nykyaikana on halpaa tekotaiteellisuutta. Mutta se on tietysti vain henkilökohtainen mielipiteeni ja tiedän että joillakin on toisenlaisia.

Väri? Kuvaan värille vain jotakin elukkakuvia, osa niistäkin menee mustavalkoiseksi. Muista kuvista kaikki on mustavalkoista :)

Väri on häiriö-informaatiota, jota en ole koskaan opetellut käyttämään. Mustavalkoista olen kuvannut edelliset 30 vuotta.

zone6 kirjoitti:Perus Ilford Delta 100, kohtuullinen objektiivi ja aukko sinne f/16 tai f/22 maksimissaan ja huidellaan melkein 400mpix -lukemissa.

Kuinka iso filmi tuo on? Onko se todellista resoluutiota (erotettavia kohteesta kuvattuja viivapareja) vai filmin rakeiden muodon skannaamista, joka ei ole kohteesta tallennettua dataa?

jaava kirjoitti:Jos kootaan ylipäätään ison resoluution kennojen (> 50MP) hyviä puolia ja haittoja.
Tällaisia tulee mieleen:

Ensin ei hyvä eikä huono puoli:
Difffraktion saa näkyviin (koska resoluutiota riittää) pienemmällä aukolla.
Jos verrataan 20MP ja 50MP kuvia niin, että tehdään konversio 50MP ->20MP, niin diffraktiosta johtuvaa eroahan ei tällöin ole havaittavissa.

HAITAT:

• Jos haluaa tarkkuutta, vaatii myös hyvän objektiivin
• Vie enemmän muistitilaa kuin 20-40MP (raw tiedosto alkaen 50MB)
• On hitaampi kuvankäsittelyssä (yllättävän vähän kuitenkin mun koneessa)
• Jos haluaa päästä ääritarkkaan kuvaan, on kuvanottoon keskityttävä kunnolla (jalustat yms.)
• Eivät ole actionkuvaajille sopivimpia (näiden julkaistavien ominaisuuksista en tiedä)
• Kun kennon resoluutiota on kasvatettu, niin dynamiikka ei ainakaan parane (jos ei keksitä teknisiä innovaatioita)
• Canonin ja Nikonin MRAW sekä SRAW kuvaustilat ei tee binnausta (joka pienentää resoluutiota, parantaa kuvan laatua ja pakkautuu pienempään tiedostokokoon). Eo. tiloissa Canonin ja Nikonin kamera tekee normaalin kompression kuvalle, joka joutuu tekemään raw-muunnoksen ennen kompressiota, jolloin tiedostokoko ei pienene oletetusti. (*

Ei se tarkkuus nyt noin yksioikoista ole. EOS 5DS vastaa suunnilleen samaa kuin 7D2. Monethan kuvaavat 5DS:llä lentäviä lintujakin ja kroppaavat keskeltä osasuurennuksen.
Tarkennushan tuossa on kuitenkin huippua, ainoa missä antaa periksi on sarjanopeus.

50mm objektiivi 7D2:ssa ja 5DS:ssä asettaa täysin samat vaatimukset tärähtämättömyydelle ja piirtokyvylle jos lopputuloksessa halutaan kohteet saman kokoisiksi.