Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Mitenhän pitää suhtautua moiseen:
"Edellytämme valokuvaajalta kokemusta ja oman kuvaus- ja valokaluston käyttöä.
Kuvat on toimitettava raw-muodossa, sekä peruskäsiteltynä 150 dpi näyttökuvina."
Kyseessä ison taidekokoelman dokumentointi.
Tälläistä mietin:
- Miksi RAW-tiedostot? Kuinka joku mahdollinen käsittelijä saa niistä oikean väriset kuvat myöhemmin tehtyä? Kyseessä grafiikkaa, maalauksia, valokuvia ja veisteoksia, niin sisällä, kuin ulkona.
- Mitä tarkoittaa peruskäsittely 150 dpi näyttökuvina?

Koskaan en ole asiakkaalle luovuttanut RAW-tiedostoja. Ruutuun kuvat määritellään pikselikoon mukaan, esim. pitemmän sivun koko maksimissaan 2000 pix.
Yleensä olen tehnyt asiakkaalle printtivalmiit/painovalmiit kuvat tiffinä ja AdobeRGB-muodossa asiakkaan haluamaan kokoon, esim 240/300/360 ppi, A4. Näyttökuvat sitten sRGB-muodossa asiakkaan haluamaan pikselikokoon.

Näitten kanssa saa aina vääntää. Nyt ihmetyttää mm. tuo RAW-vaatimus.

Kapa

kapama-7 kirjoitti:Kuinka joku mahdollinen käsittelijä saa niistä oikean väriset kuvat myöhemmin tehtyä? Kyseessä grafiikkaa, maalauksia, valokuvia ja veisteoksia, niin sisällä, kuin ulkona.

Jos kuvankäsittelijällä on ne originaalit teokset edessään, niin tuo on mahdollista.

Tällaisten vaatimusten tarkoituksena lienee halua soittaa "tietämystään". Vaikutus vaan ei taida olla niiden esittäjän odotusten mukainen.

kapama-7 kirjoitti:Mitä tarkoittaa peruskäsittely 150 dpi näyttökuvina?

Ehkä he haluavat valmmiksi käsitellyt jpg:t intra-/internettiin ladattaviksi, mutta RAWeista tehdään itse CMYK-versiot kirjapainoa varten.

Eikös dpi ole tulostustusreson määre, eikä se yksinään määritä kuvan kokoa.

Ja löytyyköhän muuten tilaajalta CMYC-käännöksiin tietotaitoa. Annettaisiin se kirjapainon tehtäväksi, ja tilaajan keskittyvän enemmän terveyspalveluihin.

Kapa

Valokuvaushan on nykyisin niin helppa, että senhän osaa kaikki.
Tuota samaa dpi-määrityksiä liikkuu ties missä kuvapyynnöissä. Niistä huomaa selkeästi, ettei pyynnön tekijä tiedä mitä mikin termi tarkoita. Kunhan yrittää vaikuttaa asiantuntijalta. Ja siis osoittaa vain oman tietämyksen syvyyden. Tai siis sen puutteen.

Olen myös nähnyt pyynnön, jossa kuvan max koko sai olla max 1290*720 pikseliä ja kuvan maksimikoko jpg-muodossa alle 2MB. Haluasinpa tietää miten se olisi mahdollista.

Pan kirjoitti:Olen myös nähnyt pyynnön, jossa kuvan max koko sai olla max 1290*720 pikseliä ja kuvan maksimikoko jpg-muodossa alle 2MB. Haluasinpa tietää miten se olisi mahdollista.

Oliko siinä tarjouspyynnössäkin kirjoitusvirhe?

Pan kirjoitti:Valokuvaushan on nykyisin niin helppa, että senhän osaa kaikki.
Tuota samaa dpi-määrityksiä liikkuu ties missä kuvapyynnöissä. Niistä huomaa selkeästi, ettei pyynnön tekijä tiedä mitä mikin termi tarkoita. Kunhan yrittää vaikuttaa asiantuntijalta. Ja siis osoittaa vain oman tietämyksen syvyyden. Tai siis sen puutteen.

Olen myös nähnyt pyynnön, jossa kuvan max koko sai olla max 1290*720 pikseliä ja kuvan maksimikoko jpg-muodossa alle 2MB. Haluasinpa tietää miten se olisi mahdollista.

???

Enemmän kuin hyvin mahdollista.

Tuolla mainitsemallasi, lähinnä nettikuvan pikselidimensiolla jäävät kuvat parhaimmallakin laadulla fotarilla pakattuna (12) aina reilusti alle 2 MB. Kokeillessani kaikkein eniten syheröä (heiniä, puiden oksia, pieniä muita yksityiskohtia kuten soraa) sisältävät tiedostot pakkautuivat parhaimmalla pakkauksella 1,1 MB:n kokoon. Ns. tavalliset ruudut, kuten henkilö-, kaupunkinäkymä-, esine- tms. ruudut pakkautuvat hyvin säännöllisesti alle 0,7 MB kokoisiksi.

kapama-7 kirjoitti:Mitenhän pitää suhtautua moiseen:
"Edellytämme valokuvaajalta kokemusta ja oman kuvaus- ja valokaluston käyttöä.
Kuvat on toimitettava raw-muodossa, sekä peruskäsiteltynä 150 dpi näyttökuvina."
Kyseessä ison taidekokoelman dokumentointi.
Tälläistä mietin:
- Miksi RAW-tiedostot? Kuinka joku mahdollinen käsittelijä saa niistä oikean väriset kuvat myöhemmin tehtyä? Kyseessä grafiikkaa, maalauksia, valokuvia ja veisteoksia, niin sisällä, kuin ulkona.
- Mitä tarkoittaa peruskäsittely 150 dpi näyttökuvina?


Näitten kanssa saa aina vääntää. Nyt ihmetyttää mm. tuo RAW-vaatimus.

Kapa

Oikea tapa suhtautua on, että kysyy tarjouksen pyytäjältä lisätietoja, esim nuo samat kysymykset, jotka jo tuossa on. Tärkeää olisi saada tietää, mitä asiakas loppujen lopuksi haluaa.

Mutta kysymättäkin voisi ilkeämielinen edetä, riippuen tarjouksen pyytäjästä. Tuo RAW-vaatimus on helppo, siinähän vaan kuvataan kohteet ja kopioidaan ne sinällään asiakkaan haluamalla tavalla asiakkaalle. Sitten nuo näyttökuvat, niissähän ei ole mainittu pikselivaatimuksia tai mahdollisen näytön kokoa. Voisi tehdä vaikka 150x200 pikselin "näyttökuvan".

Ja sitten lasku. Pian asiakas huomaa, että kuvat ovat liian pieniä, eikä RAW-kuvillekaan pysty tekemään oikein mitään. Olet kuitenkin täyttänyt tarjouksen vaatimukset ja lisätöistä voi sitten laskuttaa "melkein mitä vaan".

Tapiol2003 kirjoitti:???
Enemmän kuin hyvin mahdollista.

Näköjääm ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitin juuri sitä, että mainitsemallani pikselimäärällä ei mitenkään saa aikaan 2MB jpg-tiedostoa. Jas siis moinen määritys on tarpeeton.

Tämä menee nyt offtopiciksi.

tehodia kirjoitti:Mutta kysymättäkin voisi ilkeämielinen edetä, riippuen tarjouksen pyytäjästä. Tuo RAW-vaatimus on helppo, siinähän vaan kuvataan kohteet ja kopioidaan ne sinällään asiakkaan haluamalla tavalla asiakkaalle. Sitten nuo näyttökuvat, niissähän ei ole mainittu pikselivaatimuksia tai mahdollisen näytön kokoa. Voisi tehdä vaikka 150x200 pikselin "näyttökuvan".

Ei voi. Kaikessa kaupankäynnissä on taustalla määrittämättömien asioiden osalta yleisesti odotettavasta laadusta, ja 150x200 pikselinen kuva ei ole "näyttökuva". Idioottimaisuus harvemmin edistää liiketoimintaa.

tehodia kirjoitti:Ja sitten lasku. Pian asiakas huomaa, että kuvat ovat liian pieniä, eikä RAW-kuvillekaan pysty tekemään oikein mitään. Olet kuitenkin täyttänyt tarjouksen vaatimukset ja lisätöistä voi sitten laskuttaa "melkein mitä vaan".

Ei voi. Kun tilaaja pyytää raw-kuvia, sillä on käytössään joku ihminen tai edes ohjelma, jolla kuvat saa auki ja generoitua sopivan kokoisia kuvia. Toimeksiannon sabotointiyritys lisätyön toivossa harvemmin edistää liiketoimintaa.

kapama-7 kirjoitti:Eikös dpi ole tulostustusreson määre, eikä se yksinään määritä kuvan kokoa.

Niinpä, dpi kaiketi tarkoitaa "dots per inch", jolloin se on tarkka määritelmä tiheydestä (linjalla), mutta ei varsinaisesti mitään mittaa kuinka iso kuva olisi.

Käsitettä dpi käytetään aika yleisesti, vaikka tarkoitetaan ppi:tä. Sinänsä tuo tapa ilmaista on sekava ja monikäsitteinen. Miksi ei yksinkertaisesti sanota pikselimäärää. Tuon ymmärtäisi, jos kuvat olisivat erikokoisia ja kuvaajalla olisi sivun tiedot. Minä lähtisin siitä, että joku 1800 x 1200 olisi minimi, jos ei ole tarkempaa tietoa. Maksimi voisi olla 3000 x 2000.

Haiskahtaa tosiaan hieman, että siinä on hieman pyritty pätemään. Epäselvissä tilanteissa kannattaa kysyä tilaajalta.

Raakakuvien luovutuspyyntö herätti pohdintaa. Luulen, että kieltäytyisin luovuttamasta raakakuvia asiakkaalle ja kirjaisin tämän toimeksiannon sopimusehtoihin, mikäli tarjouspyynnössä sellaista edellytettäisiin.

Koska raakakuva ei ole valmis kuva, vaan valokuvaajan jälkikäsittelytaidot tekevät siitä lopullisen tuotteen, näen tietyn ammatillisen riskin siinä, että toimeksiantaja tekee raakakuvien jälkikäsittelyn itse tai ulkoistamalla. Käsittely voi olla laadultaan heikko ja kuitenkin nimeni valokuvaajana olisi liitettynä kuvaan, kaiketi sopimusehdoista riippuen. Valokuvaajan maine voi kärsiä, kun huonosti jälkikäsitellyt kuvat saavat näkyvyyttä. Entä jos asiakas ulkoistaa jälkikäsittelyt, on tyytymätön huonosti jälkikäsiteltyyn kuvaan ja reklamoikin valokuvaajalle? Ainakin tällaisessa tilanteessa haluaisin tarkasti sopia kuvien käyttöoikeudesta ja käyttötavasta.

Pyyntö kuulostaa erikoiselta. Onko sellainen yleistäkin?

Meillä on tilanne, jossa useampi lähipiiriin kuuluva osaa käsitellä raakakuvia (yksi ammattilainenkin), joten se ei ole ongelma, kuin siinä mielessä, että pystyy näkemään helpommin missä kuvat on pielessä kun kuvaaja on niistä tehnyt jpg-esityksiä.
Miksi sitten välillä käytämme kuvaajaa: No jos kuvat ottaa joku meistä (kuten aina välillä ottaakin), on edessä juhlien sijasta työkeikka. Erilaiset juhlat on kuitenkin lähes ainoa tilaisuus tavata monia sukulaisista.

Onko sitten kuinka järkevää ryhtyä itse käsittelemään raakakuvia. Ainakin se on kova homma, kun yleensä kuvat on otettu sekavalossa (yleensä loistevaloja, spotteja, auringonvalo ja salama). Räikeimmissä tapauksissa kaksi rinnatusten olevaa ihmistä saa aivan eri spektrin valon kasvoilleen.
Ryhmäkuvat on vielä hankalampia: Jos kuvassa on 60 ihmistä, niin jokaisessa kuvassa on useampi ihminen, jolla kaikki ei ole kohdallaan. Jos kuvasta aikoo tehdä taulun, on tilanne tietysti korjattava. Mutta kuka hääkuvaaja, syntymäpäiväkuvaaja yms. ryhtyy tällaiseen vääntöön (korjaa ilmeet, tuo toisen taakse jääneet kasvot esiin ja säätää naamakohtaisesti värit) Photoshopilla.
Mä vääntelin Lightroom:lla muutama viikko sitten vanhoista jpg-kuvista diaesitystä sukujuhlille - muutamassa oli dynamiikka niin matala, ettei värejä saanut oikein millään järkeviksi, vaikka kuvat muuten oli pahuksen hyviä. Harmitti.
Omainen toki ymmärtää kuvan arvon ja intoa saattaa riittää paljonkin kuvankäsittelyyn, joka saattaa olla melkoista pipertämistä kun lähdetään pidemmälle korjailemaan. Jos kuitenkin taitoakin on, niin minusta on ihan järkevää pyytää raakakuvat myöhempää käyttöä varten.
Meillä on tehty tauluja, kuvakirjoja, diaesityksiä, tavallisia paperikuvia ja ihan vaan netissä levitettäviä kuvia juhlien osanottajille.

Tarkennetaan vielä: Kuvista olisi hyvä saada kuvaajan säätämät jpg-versiot nettilevitystä varten ja raakaversiot kaikkea muuta käyttöä varten.

Nythän kyseessä on taideteosten kuvaaminen, joissa värien oikeellisuus on tärkeää. Kuvia tullaan käyttämään netissä ja mahdollisissa kirjoissa ja lehdistökäytössä. Katson, että velvollisuuteni kuvaajana on tuottaa asiakkaalle korkeatasoiset ja kohdetta oikein esittävät kuvat. Jos annan RAW-tiedostot asiakkaalle, en voi olla varma, että lopputulos olisi sitä, mitä pitäisi. Olen yleensä tehnyt AdobeRGB-värimaailmassa tehdyt tiffit esim. A4/A3-koossa painoa varten. Näyttökuvat sitten jiipegginä sRGB-muodossa asiakkaan haluamassa koossa. RAWeja en ole koskaan antanut kenellekään, enkä tule antamaan.

Kapa

Juuri tämä minuakin huoletti ja näin ajattelin vastaavassa tilanteessa toimivani. En luovuttaisi raakakuvia. Menettely on perusteltavissa asiakkaalle ja mikäli siitä huolimatta asiakas vaatii raakakuvia, voi tarjouspyynnön hylätä. Riski on liian korkea.

jospa se tilaaja haluaa vaan muokattavampaa raakakuvaa ns näyttökuvien lisäksi??
eikö TIFF versio kelpaisi raakatiedostoksi?

Kenties, mutta huolena onkin se, että asiakas käsittelee kuvat itse, olivat ne sitten raakakuvia tai tiffejä. Jos käsittely on huono ja kuvaajan nimi yhdistetään huonosti käsiteltyihin kuviin joita kuvaaja ei kuitenkaan itse ole käsitellyt, kyseessä on riski valokuvaajan maineelle; millaisena kuvaajan ammattitaito nähdään.

Sopimuksessa olisi kenties hyvä määritellä yleisestikin, että asiakas ei saa muokata luovutettuja kuvia edelleen muutoin, kuin mahdollisesti jotakin julkaisua varten skaalaamalla, rajaamalla tms., samasta syystä. Sopimustekstit voivat olla hankalia. Tätä olisi hyödyllistä tutkia enemmänkin.

kapama-7 kirjoitti:Nythän kyseessä on taideteosten kuvaaminen, joissa värien oikeellisuus on tärkeää.

Mä näköjään vastasin yllä ohi aiheen.
Kiinnitin huomion vain tarjoupyyntöön ja raakakuviin sekä siihen kuka niitä pyytää.

Miten muuten oli filmiaikana: Saiko tilaaja negat millään ilveellä?

Filmiaikana nuo kuvattiin pääsääntöisesti dialle ja mukana oli väritargentti. Jos ei saatu kuvattua studio-oloissa/-valaistuksessa, niin silloin apuna oli värilämpötilamittari ja Wratten-suotimet. Kyllähän nytkin kuvan mukaan voi laittaa vaikkapa X-riten värimallin. Periaatteesta en kuitenkaan luovuta RAW-tiedostoja. Siinä on aina riskinsä.

Kapa

kapama-7 kirjoitti:Filmiaikana nuo kuvattiin pääsääntöisesti dialle ja mukana oli väritargentti. Jos ei saatu kuvattua studio-oloissa/-valaistuksessa, niin silloin apuna oli värilämpötilamittari ja Wratten-suotimet. Kyllähän nytkin kuvan mukaan voi laittaa vaikkapa X-riten värimallin. Periaatteesta en kuitenkaan luovuta RAW-tiedostoja. Siinä on aina riskinsä.

Kapa

ohoh. saanko kysyä mikä siinä on nii kova riski?! että sun taiteellista panostusta hyväxkäytetään? eli ostamallakaan ei voi saada sun työtä vai?