Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Moit!
...koskahan ilmaantuu valokuvausvälineisiin?
http://etn.fi/index.php?option=com_cont ... Itemid=101

Aikamoinen, jos tähtitaivaan valossa ottaa värikuvan ilman lisävalaistusta (uutinen luettu ultra positiivisesti).

...seuraavalla vuosikymmenellä?
..jokunaikahan uuden tekniikan saapumiselle kulutajatasolle on
T:Jpe

(Korjattiin google Android lukulaitteen oikolukukorjauksen virheet)

Tekniikasta en ymmärrä mitään, mutta olen varma että jossain vaiheessa kennojen herkkyydessä tehdään läpimurto. Tälle on selvää tilausta, markkinat ovat suuret. Tulevaisuudessa voimme kuvata 1/2000s valotusajalla täysin kirkkaita ja kohinattomia kuvia vaikkapa yön pimeydessä.

Arza22 kirjoitti:Tekniikasta en ymmärrä mitään, mutta olen varma että jossain vaiheessa kennojen herkkyydessä tehdään läpimurto. Tälle on selvää tilausta, markkinat ovat suuret. Tulevaisuudessa voimme kuvata 1/2000s valotusajalla täysin kirkkaita ja kohinattomia kuvia vaikkapa yön pimeydessä.

Mistä se informaatio tulee? Ainakaan kyse ei ole VALOkuvauksesta, jos valo puuttuu...

Niin eihän ns. säkkipimeässä voi tietenkään valokuvata, täytyyhän sitä valoa jostain tulla edes vähäsen.

Pimeys ihmissilmälle ei tosin tarkoita absoluuttista pimeyttä.. ihmissilmä nyt vaan on varsin epäherkkä kapistus :)

Kyllä tähtien valo yöllä on aika pirun siistiä. Mut eihän sitä tosiaan näe jos astuu mersusta pihalle samantien.

Arza22 kirjoitti:Tekniikasta en ymmärrä mitään, mutta olen varma että jossain vaiheessa kennojen herkkyydessä tehdään läpimurto. Tälle on selvää tilausta, markkinat ovat suuret. Tulevaisuudessa voimme kuvata 1/2000s valotusajalla täysin kirkkaita ja kohinattomia kuvia vaikkapa yön pimeydessä.

Herkkyyttä kyllä löytyy nykytekniikalla, ja on löytynyt jo putkiaikakaudella, niin paljon, että voidaan lukea fotoni kerrallaan. Tästä ei herkkyyttä voi enää kasvattaa, kun fotonit ei esiinny murto-osinaan.

Toinen ääripää voisi olla sitten käytännössä lämmön määräämä: Niin paljon rakenteisiin absorboituvia lämmönnousua aiheuttavia fotoneita, että kenno alkaa sulaa.
No, voihan tuossa olla jo vaikea säilöä kaikki kennoon vastaanotetutkin fotonit ja vielä mitata niiden määrä.

Kysymys on tuotantoteknologiasta ja kennojen tuottamisen hinnasta.

Phil Plait kirjoitti aikanaan aika mielenkiintoisen yhteenvedon siitä, voiko tähtien valossa lukea. Ei voi, mutta tähdet eivät ole ainoita valaisevia tai valoa heijastavia kohteita taivaalla/avaruudessa.

Suurin osa valosta tulee kuitenkin aina auringosta, vaikka se ei olisikaan näkyvillä; ns. gegenschein ja zodiacal light eli eläinratavalo https://fi.wikipedia.org/wiki/Eläinratavalo

(Skandi url:ssa esti näemmä tekstilinkin tekemisen ja katkaisee tuonkin E-kirjaimen jälkeen).

Molemmat ovat planeettojenvälisestä pölystä siroavaa auringon valoa.

http://www.badastronomy.com/bad/misc/badstarlight.html

Toisaalta mikä arvo on kuvalla, joka kääntää yön päiväksi? Eikö yökuvan tule näyttääkin siltä, että se on otettu yöllä?

Välillä raivostuttaa omalla kameralla hämärässä kuvatessa, kun kuva näyttää siltä että se on otettu auringonpaisteessa. On pakko vääntää valotuksenkorjausta alaspäin, että yökuva näyttäisi yöltä.

Jep. Erityistarpeita tietenkin löytää helposti muualtakin kuin vaikka tähtikuvauksesta, ja innovaatio on tietenkin kiinnostava, mutta minunkin mielestäni yökuvat saavat näyttää yökuvilta. Sommittelussahan hyperkorkeista herkkyyksistä on aina etua, kun ei tarvitse arvailla missä hemmetissä ne kuva-alan reunat nyt oikein ovatkaan.

Jos haluan päivänpaisteessa otetulta näyttävän kuvan paikasta x, valitsen kuvausajaksi päivän, enkä klo 2 aamulla joulukuussa ja säädä herkkyyttä asentoon tsiljoona. Ja rutise sitten, että tää tsiljoona ei riitä mihinkään, pitäis olla ainakin kaks tsiljoonaa.

Jovala kirjoitti:

Arza22 kirjoitti:Tekniikasta en ymmärrä mitään, mutta olen varma että jossain vaiheessa kennojen herkkyydessä tehdään läpimurto. Tälle on selvää tilausta, markkinat ovat suuret. Tulevaisuudessa voimme kuvata 1/2000s valotusajalla täysin kirkkaita ja kohinattomia kuvia vaikkapa yön pimeydessä.

Herkkyyttä kyllä löytyy nykytekniikalla, ja on löytynyt jo putkiaikakaudella, niin paljon, että voidaan lukea fotoni kerrallaan. Tästä ei herkkyyttä voi enää kasvattaa, kun fotonit ei esiinny murto-osinaan.

Toinen ääripää voisi olla sitten käytännössä lämmön määräämä: Niin paljon rakenteisiin absorboituvia lämmönnousua aiheuttavia fotoneita, että kenno alkaa sulaa.
No, voihan tuossa olla jo vaikea säilöä kaikki kennoon vastaanotetutkin fotonit ja vielä mitata niiden määrä.

Kysymys on tuotantoteknologiasta ja kennojen tuottamisen hinnasta.

Aivan, miulla muuten on jemmassa vielä ikivanhoja valonmonistajaputkia. Periaate on melko simppeli, fotonin osuessa valoherkälle pinnalle, irtoaa pinnasta valosähköisen ilmiön johdosta pieni määrä elektroneja jotka "vahvistetaan" dynodeissa riittävän signaalin saavuttamiseksi.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... ema_de.png

Tällaisia jos voitaisiin valmistaa riittävän pieneen kuvapistettä vastaavaan kokoon, olisi kyseessä melkoisen herkkä "kuvakenno" :)

Kohinasta ei tietty vielä eroon päästä koska myös valonmonistusputkella on ns. "dark current", eli pieni määrä virtaa tulee ulos vaikka putkeen ei osuisi ainuttakaan fotonia.

Totta on että nykykameroillakin saa yön näyttämään päivältä, enkä tarkoittanutkaan etteikö olisi mahdollista.

Mutta monellako kännykällä tai mikrojärjestelmällä voit ottaa yöllä tähtien valossa käsivaralta kirkkaan ja kohinattoman kuvan? Tarvitaan jalusta ja sekuntien(tai kymmenien) valotusaika.

EDIT: Läpi valokuvauksen historian on tarvittu jalustaa tietyissä tilanteissa, mutta siitä ongelmasta olisi jo aika päästä eroon. Ei nykypäivän kuvaaja halua raahata jalustaa mukana.

Hmm, tunnin valotus tähtitaivaasta käsivaralta ilman että kädet puutuu. Siinä haastetta insinööreille :)

Ilmassa leijuva kamera?

Arza22 kirjoitti:Mutta monellako kännykällä tai mikrojärjestelmällä voit ottaa yöllä tähtien valossa käsivaralta kirkkaan ja kohinattoman kuvan?

Todennäköisesti et pysty jatkossakaan.



Tässä Panasonicin ratkaisussa on tavallaan vahvistin kennon rakenteessa. Jokainen yksittäinen fotoni laukaisee elektronipurkauksen, joka luo helpommin mitattavan 10000-kertaisen signaalin. Mutta koska fotoneita on alunperin vähän, on niiden signaali kohina-suhde varsin suuri, ja sama kohina vaan vahvistuu tuolla kennolla. Itse kennon ja elektroniikan aiheuttama kohina sen sijaan peittyy vahvemman signaalin alle.

Valvontakamerassa tämä on ihan ok, kunhan kuvasta saadaan jotenkin tulkittua pimeässä tapahtuvat tilanteet, mutta valokuvauksessa jälki on sitten samanlaista kuin yllä olevassa Panasonicin esimerkkikuvassa.

Perustavaa laatua oleva ongelma on siis se valon vähäisyys, joka aiheuttaa sitten kohinaa (=virheellisiä arvoja todellisuuteen nähden) jo alkuperäisessä signaalissakin. Fysiikkaa on vaikea kiertää.

Ihan mielenkiinnosta:
Jos meillä on 100 luxin valo, tulee photoneita noin 1.9 mikromoolia/neliömetri/sek. (auringonvalon taajuusjakauma) Tämä tarkoittaa noin 10 potenssiin 18 kappaletta.

Mutta jos puhutaan yöstä (0.01 lux), 1/8000 s valotusajasta ja ennen kaikkea 24 megapikselin täyskennosta, niin saadaankin laskettua, että yhdelle kennon pikselille tulee noin 0.5 kappaletta photoneja tuossa valotusajassa. Eli joka toiselle pikselille tulee yksi. Vaikka tämä vahvistettaisiin miten, niin aikalailla tulos vaikuttaa tasaiselta kohinalta.

1/200 s ajalla tulee 20 photonia, mutta siinäkin on vielä vaihtelua sen verran paljon, että tulos on jotain tuon yllä olevan näköistä.

Mun mielestä ongelman ratkaisua haetaan väärästä suunnasta. Varsinainen ongelma ei ole kennon herkkyys tai sen puute, vaan fotonien vähäinen määrä yön pimeinä tunteina (miksiköhän niitä muuten kutsutaan "yön pimeiksi tunneiksi"?). Juuri kuten Olli tuossa kirjoittaa.

Enivei, ongelma ratkeaa sijoittamalla geosynkroniselle radalle riittävä määrä julmetun kokoisia heijastimia eli refloja. Tämän jälkeen kaikki avaruuden pimeyteen kiitävät fotonit saadaan käännettyä takaisin maan pinnalle ja meidän kennoillemme.

Ongelma ratkaistu. Siirrytään seuraavaan: miksi punajuurisalaatti putoaa aina rinnuksille silloin kun on valkoinen paita? Ei koskaan silloin kun on musta paita.

mremonen kirjoitti: Ongelma ratkaistu. Siirrytään seuraavaan: miksi punajuurisalaatti putoaa aina rinnuksille silloin kun on valkoinen paita? Ei koskaan silloin kun on musta paita.

Schrödingerin salaatti. Se on rinnalla ja ei ole. Tiedät vasta kuin katsot, ja mustan paidan kanssa et ole huolissasi etkä katso :)


Seuraava ongelma :)

tonskulus kirjoitti:Niin eihän ns. säkkipimeässä voi tietenkään valokuvata, täytyyhän sitä valoa jostain tulla edes vähäsen.

Pimeys ihmissilmälle ei tosin tarkoita absoluuttista pimeyttä.. ihmissilmä nyt vaan on varsin epäherkkä kapistus :)

Ihminen näkee kyllä hämmästyttävän hyvin pimeässä mutta tarvitsee aikaa tottumiseen. Samaten katsomistavalla on eroa. Pimeäkatsominen vaatii toteuttelua, koska silloin joutuu katsomaan syrjäsilmällä ja se ei ole luontaista toimintaa vaan on harjoiteltava. Sitä tehdään siksi, että kaikein herkimmät tappisolut ovat sivulla, eivätkä reagoi väreihin.

zone6 kirjoitti:

mremonen kirjoitti: Ongelma ratkaistu. Siirrytään seuraavaan: miksi punajuurisalaatti putoaa aina rinnuksille silloin kun on valkoinen paita? Ei koskaan silloin kun on musta paita.

Schrödingerin salaatti. Se on rinnalla ja ei ole. Tiedät vasta kuin katsot, ja mustan paidan kanssa et ole huolissasi etkä katso :)


Seuraava ongelma :)

No nyt oli ihan totaalisen repeämisen paikka :D

zone6 kirjoitti:

mremonen kirjoitti: Ongelma ratkaistu. Siirrytään seuraavaan: miksi punajuurisalaatti putoaa aina rinnuksille silloin kun on valkoinen paita? Ei koskaan silloin kun on musta paita.

Schrödingerin salaatti. Se on rinnalla ja ei ole. Tiedät vasta kuin katsot, ja mustan paidan kanssa et ole huolissasi etkä katso :)

Eikös tähän liity vielä sekin onglema, että voit katsoa vain salaatin paikan tai liiketilan: Jos arvioit salaatin paikan, niin menetät mahdollisuuden tietää miten se paidalle tuli. Jos kuitenkin katsot kuinka se on matkalla paidalle, niin et voi enää koskaan tietää päätyykö se paidalle.

Valkosen paidan kanssa kannattaa siis vahdata salaattia aina ennen kuin se osuu paitaan!