Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Vihdoinkin voin julistaa olevani vapaa tästä valokuvauksen iljettävästä pakkoliikkeestä. Olen siirtynyt seuraavalle tasolle: kameraharrastajaksi!

Mistä tämä muutos nyt ja pyytämättä? Koska olen saanut valmiiksi Kamera Vitriinin (tm). Vihdoinkin saan kamerat, objektiivit ja muut tähän epäilyttävään valokuvaukseen kuuluvat kauniit tavarat vitriiniin lasiovien taakse ilman että minun enää tarvitsee herätä aamuisin samoilemaan housut märkänä johonkin random-suolle. Yökuvauksista puhumattakaan. Johan tuollainen haittaa alkoholinkäyttöä ja TV:n katsomista.

Vaikean ja pitkällisen - kustannuksista puhumattakaan - Vitriini Projektin tuloksena Minä voin keskittyä oleelliseen: kameroiden omistamiseen ja niiden katselemiseen.

Vitriini odottaa nyt spegen hyväksymän Kaakkois-Suomen MetsänHoitoPiirin sertifiointilautakunnan tarkastuskäyntiä ja loppulausuntoa, jonka jälkeen voin toimittaa rungot ja objektiivit Tokion TiedeAkatemiaan. Siellä SudokuMestari Ja Ylin Feng Shui määrittelee laitteistoille optimaaliset paikat vitriinissä. Niin että kertoo, jakaa, laskee yhteen tai vähentää laitteiden sarjanumerot hyllyissä keskenään tai hyllyjen välillä miten päin vain, aina on tuloksena 42.

Tämä tietysti tarkoittaa sitä, ettei vitriinistä koskaan voi poistaa mitään, koska Feng Shui järkkyisi ja aiheuttaisi ties mitä mielipahaa sekä Canonin osakkeen nousua.

Vitriinistä sen verran, että rakennusaineena on kotimainen mänty. Tuo Karjalan saloilla humissut ikipetäjä, jossa on vielä häivähdys Talvisodan muistoa mukana. Ajalta, kun Upseerin varjo osui suolla kasvavaan näreeseen. Vitriinissä on tietysti vetohyllyt, jonka avulla kalusto saadaan juohevasti esiin jokapäiväistä strutsinsulalla tapahtuvaa pölyjenpoistoa varten. Lisäksi Vitriinissä on oma valaistus, toteutettuna erikoistilauksesta teetetyillä, Pantone-mapatyillä keltaisilla ledeillä. Sorsat ja muut isommat elukat pitää vitriinistä loitolla erikoislasista tehdyt mittatilausovet. Suomalaista lasidesigniä puhtaimmillaan.

Ohessa muutama kuva havainnollistamassa toteutusta. Toki kuvissa on vain esimerkinomaisesti Nikonin FullFrame-runko sekä rulla vaihdettavaa analogista kennonauhaa, pakollinen 24-70/2.8G-termosmuki, sekä aina uskollinen Sonyn F707. 6mpix@ISO400. Varsinainen kalusto on jo pakattu odottamaan lähetystä Japaniin.

Huomatkaa erityisesti vetohyllyt ja aiheeseen sopiva kirjallisuus:


Tässä sama erikoislasiovet suljettuina. Säästin pari lasten kuvaa ihan vain kuriositeettina siitä, mihin sitä on joskus laitteistoa hairahduttu käyttämään. Pankaa merkille myös harvinainen Vintage-hihna & Ypäjän Hevossiittolan kulkukortti ikuisine nautintaoikeuksineen:


Pantone-sovitetut led-valot tuovat arvokkuutta ja lisäävät Feng Shuita:


Golf-bägi jalustatelineenä toimii hienostuneena sisustuselementtinä. Sillä hyvänen aika, eiväthän jalustat vitriiniin mahdu. Eikä niissä ole sarjanumeroitakaan.


Tässäkö tämä sitten on? Olenko saavuttanut sen Ylimmän Tason? Olenko kuin Keekki, että mitään ei enää ole minulle maailman tarjota? Vetäydynkö eräkämpälleni ja alan erakoksi? Ehkä tuo viimeinen, jos olisi eräkämppä. Mutta ei, tämä on vasta alkua. Vitriini on oikeastaan näpertelyä Lopullisen Tavoitteen (Endlösung) saavuttamiseksi: Walk-in-Camera-Closet! Muutan koko huoneen suureksi valokuvauslaitteiden pysyväksi näyttely- ja palvontahuoneeksi!

Huoneen ikkuna korvataan 60-tuumaisella 4K-näytöllä, jossa ajetaan non-stop 24/7 Nikonin mainosfilmejä. Genelecin kaiuttimet toistavat infomerciaalejen pienimmätkin nyanssit. Lisäksi minulla on korvaamaton kokoelma Nikonin sulkimenääniä kaikista valmistetuista rungoista eri variantteineen. Täydellinen äänentoistolaitteistoni tulee toistamaan jopa D600:n sulkimen öljypisaroiden helähtelyn kennoa vasten.

Huoneen keskelle tulee marmoripylväs, jonka päälle - kvartsikuvun suojaan - tulee Nikon Compendium-opas. Syysiltaisin, kun myrsky lyö ikkunaan (löisi, jos se vielä olisi paikallaan), voin vetää keltaiset silkkihanskat käteeni, ottaa kirjan hellästi kuvun alta, asettua istumaan jakkihärän nahalla päällystettyyn nojatuoliin ja avata kirjan. Kirja toisessa, kristallipikarillinen Nikka-viskiä toisessa kädessä koen suurta yhteyttä kameroiden kanssa. Silloin olen saavuttanut täydellisyyden. Ja tasapainon.

Tästä se alkaa...

Täysin oikea suunta suuren tavoitteen saavuttamiseksi. Pieni korjaus olisi kyllä nyt paikallaan. Vitriinin lasiovet pitää ehdottomasti käyttää Nikonin tehtaalla pinnoituksessa, että tuo nuo varsit ikävät heijastukset saataisiin niistä kuriin.

jmra kirjoitti:Täysin oikea suunta suuren tavoitteen saavuttamiseksi. Pieni korjaus olisi kyllä nyt paikallaan. Vitriinin lasiovet pitää ehdottomasti käyttää Nikonin tehtaalla pinnoituksessa, että tuo nuo varsit ikävät heijastukset saataisiin niistä kuriin.

Perkules, näinhän se on. Keltainen nano-nano -pinnoite niihin on saatava välittömästi. Pakkaan mukaan noiden muiden tarvikkeiden kanssa, niin saadaan niillekin buddhalainen siunaus.

Nyt mennään vahvasti oikeaan suuntaan! Kohti keltaista täydellisyyttä!

Joo, hieman kamraharrastajan harmaatasapaino mietityttää ;-)

Hieman olen ärtyneen kateellinen tuosta Nikon suljinäänien kokoelmasta, koska Canonillahan on vain ne kaksi suljinääntä ja ensimmäisen jälkeen menee kuulo, joten toisesta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Sulkimen painamisen huomaa metsässä parhaiten siitä, että lähipeltojen hanhet karkaavat ja orava tiputtaa pähkinänsä ja pysyy loppupäivän jyrsimässään linnunpöntössä piilossa. Lisäksi paikallisen metsästysseuran punaniskat ajelevat pitkin kyliä hiluxeillaan kyselemässä kuka ampuu ja ihmiset osoittelevat käsi suorana meidän tontin suuntaan.

..

OskuK kirjoitti:Joo, hieman kamraharrastajan harmaatasapaino mietityttää ;-)

Kyllä mun harmaat on tasapainossa. Ja valkotasapainokin on säädetty keskikeltaisen mukaan. Otin referenssin kuivumista käsittelevästä artikkelista. Sen mukaan oikea väri on tuo "Juo lisää". Sitä noudatan.

Munt kirjoitti:Hieman olen ärtyneen kateellinen tuosta Nikon suljinäänien kokoelmasta,

Voin nauhottaa C-kasetille Top10 ääntä. Kuten vaikka "D700 aamukaislikossa" tai klassikko "F3HP Lievestuoreen leirintäalueella Juhannuksena -73".

mremonen kirjoitti:

Munt kirjoitti:Hieman olen ärtyneen kateellinen tuosta Nikon suljinäänien kokoelmasta,

Voin nauhottaa C-kasetille Top10 ääntä. Kuten vaikka "D700 aamukaislikossa" tai klassikko "F3HP Lievestuoreen leirintäalueella Juhannuksena -73".

Vanhoista Canon klassikoista tuli mieleen Canon T70 filminsiirtoääni Iisalmesta vuodelta 1989 ja se vierustoverin legendaarinen "en tiennyt, että täällä on näin paljon kuoveja"- kommentti. Lintukuvaajan urani taisi loppua tuohon iltapäivään...

..

Munt kirjoitti:"en tiennyt, että täällä on näin paljon kuoveja"- kommentti.

..

Kahvit näppiksellä. Mihin saa osoittaa laskun?

Munt kirjoitti: Canonillahan on vain ne kaksi suljinääntä ja ensimmäisen jälkeen menee kuulo, joten toisesta ei ole omakohtaisia kokemuksia..
..

Mä putosin tuossa kohtaa tuolilta :)² <-hymiö potenssiin kaks<-

( kahvit tulee onneksi juotua pihalla savukkeen kera, joten korvausvaatimuksia ei täältä suunnalta ole odotettavissa )

mremonen kirjoitti:

Munt kirjoitti:"en tiennyt, että täällä on näin paljon kuoveja"- kommentti.
..

Kahvit näppiksellä. Mihin saa osoittaa laskun?

Japaniin. Kyseisestä ujelluksesta löytyi muuten youtubevideo, jolloin myös paatunut nikonisti voi nauttia Canonin sulosoinnuista kotisohvalta käsin. Tai tämän voi ehkä siirtää c-kasetille ja soitella puutarhassa, että rastaat pysyy poissa?
Tosi Canonisti tekee T70 rungosta myös peruutustutkan:

http://www.youtube.com/watch?v=mOmLY3wDZsY

..

Hemmetti, tuollanen golfbagi vielä puuttuu. Jalustaongelmaan on olemassa siis jonkinlainen ratkaisu.

T:AP

ap2009 kirjoitti:Hemmetti, tuollanen golfbagi vielä puuttuu. Jalustaongelmaan on olemassa siis jonkinlainen ratkaisu.

T:AP

Yhdistetty jalusta-, sateenvarjo- ja lätkämailateline. Aivan loistava. Ja noin vakavasti ottaen myös halpa: noita kärribägejä saa golfliikkeistä muutamalla kympillä. Seisoo tukevasti pystyssä ja niissä on lisäksi vielä tilavat taskut, jonne saa kaikkea muuta pikkusälää.

Munt kirjoitti:Hieman olen ärtyneen kateellinen tuosta Nikon suljinäänien kokoelmasta, koska Canonillahan on vain ne kaksi suljinääntä ja ensimmäisen jälkeen menee kuulo, joten toisesta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Sulkimen painamisen huomaa metsässä parhaiten siitä, että lähipeltojen hanhet karkaavat ja orava tiputtaa pähkinänsä ja pysyy loppupäivän jyrsimässään linnunpöntössä piilossa. Lisäksi paikallisen metsästysseuran punaniskat ajelevat pitkin kyliä hiluxeillaan kyselemässä kuka ampuu ja ihmiset osoittelevat käsi suorana meidän tontin suuntaan.

Juu, minulla oli vähän aikaa Canon EOS-1DX ja sen AK-47 rynnäkkökivääriä muistuttava laukaisuääni aiheutti minulle muutaman sadan laukauksen jälkeen pysyvän 70 dB tinnityksen korviin. Ja palkinnoksi sain tällaista kuvanlaatua...



:(

Mutta kysymys mremoselle. Sinulla oli muistaakseni AF-S Nikkor 200-400/4G VR IF-ED. Se jos mikä on loistava vitriiniobjektiivi, mutta tuo sinun nykyinen vitriinisi näyttää liian ahtaalta kyseiselle objektiiville. Miten olet ajatellut ratkaista asian?

^Tuo lienee se muinoin sukupuuttoon kuollut Dodo, joka ei osannut lentää. Siksi se ei ole paennut paikalta, mutta päätti siis valita sen sijaan sukupuuton.

spege kirjoitti:Mutta kysymys mremoselle. Sinulla oli muistaakseni AF-S Nikkor 200-400/4G VR IF-ED. Se jos mikä on loistava vitriiniobjektiivi, mutta tuo sinun nykyinen vitriinisi näyttää liian ahtaalta kyseiselle objektiiville. Miten olet ajatellut ratkaista asian?

Myin sen ja ostaa päsäytin tilalle oivan 80-400:n, sillä jos objektiivi ei mahdu vitriiniin, mitä virkaa sillä on? Ei mitään.

Siksi toisekseen sen sarjanumero ei sopinut Feng Shuihin...

mremonen kirjoitti:Vihdoinkin voin julistaa olevani vapaa tästä valokuvauksen iljettävästä pakkoliikkeestä. Olen siirtynyt seuraavalle tasolle: kameraharrastajaksi!

Onneksi olkoon.

Tässäkö tämä sitten on? Olenko saavuttanut sen Ylimmän Tason? Olenko kuin Keekki, että mitään ei enää ole minulle maailman tarjota? Vetäydynkö eräkämpälleni ja alan erakoksi?

Ei suinkaan. Olet kameraharrastajien joukossa vasta-alkaja. Tuolla virtiinillä saa ilman muuta kamerakersantin natsat ja Walk-in-Camera-Closet suunnitelma antaa odottaa menestyksekästä kameraupseerin uraa, mutta unohdat selvästikin yhden tärkeän asian. Sanoinkuvaamaton onnen tunne ei tule stabiiliudesta vaan muutoksesta. Korkeamman numerologian maagisimmatkaan sarjanumerot eivät jaksa viehättää kovin montaa kuukautta. Kameraharrastus ei siis ole vain kokoelman laajentamista vaan ikuisen dynaamisen kiertokulun tasapainottamista.

Varo myös tiettyyn merkkin takertumista. Se on yleinen virhe ja saa monen korkeammankin upseerin urakehityksen pysähtymään ja onnen tunteet vaihtumaan tylsäksi puurtamiseksi - joka johtaa pahimmillaan valokuvaajaksi palaamiseen. Sen välttämiseksi on tärkeää pysyä alituiseen ajan hermolla alan teknisen kehityksen suhteen ja olla valmis vaihtamaan asejärjestelmän toimittajaa heti, kun siihen on aihetta. Yleensä vaihto tehdään suurella nettimetelillä muutaman vuoden välein.

PS. Poista nuo valokuvat vitriinistä. Se ei sovi kameraharrastajalle. Oikea kameraharrastaja ei osoita objektiivilla muuta kuin testitaulua (tai joskus äärimmäisessä hädässä tiiliseinää).

hkoskenv kirjoitti:PS. Poista nuo valokuvat vitriinistä. Se ei sovi kameraharrastajalle. Oikea kameraharrastaja ei osoita objektiivilla muuta kuin testitaulua (tai joskus äärimmäisessä hädässä tiiliseinää).

Tuo on kyllä totta. Taidan vaihtaa ne tiiliseinä- ja testitaulukuviin. Onhan sen huomattavasti tasapainoisempaakin.

Kalustomerkistä sen verran, että ajan tällä hetkellä kahdella hevoisella: Nikonilla ja apupyörinä Soni. Pimeä Puoli tietysti houkuttaa, mutta vielä olen pystynyt sen seireenihuutoja vastustamaan.