Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Mielestäni turhankin usein näkee kuvia veivattavan mustavalkoiseksi.

Mitä jos homma tehdäänkin toisin päin?

http://www.liveleak.com/ll_embed?f=d6d9d5385aee

Aika vaikuttavaa?

onninpoika kirjoitti:Mielestäni turhankin usein näkee kuvia veivattavan mustavalkoiseksi.

Näet liian usein?
Näet liian usein kuvankäsittelyä?

Vakavasti ottaen: olisko joku hyvä prosenttimäärä, kuinka paljon saa olla mustavalkoisia?
;-D

onninpoika kirjoitti:Mielestäni turhankin usein näkee kuvia veivattavan mustavalkoiseksi.

Siinä suhteessa olen tuosta samaa mieltä kanssasi onninpoika, että suurin osa nykyisistä digitaalisista MV-kuvista on koko lailla kuraa. Ja se taas johtuu siitä, että jengi kuvittelee mustavalkokuvan syntyvän tuosta vain, kun säädetään saturaatiot nolliin.

Hyvässä digitaalisessa MV-kuvassa sävyntoisto ei siis mene 1:1 värikuvan kanssa. Kyllä sitä savyntoistoa pitää silloin käpistellä jälkikäteen hiukan. Lisäksi pitäisi pystyä matkimaan filmiajan rakeisuutta, muuten kuviin on vaikea saada sellaista tiettyä tunnelmaa.

Hankalaksi (=työlääksi) asian tekee tietenkin se, että jokainen kuva on yksilö. Tärkeintä olis, että jo kuvausvaiheessa kuvaajalla olisi tiedossa se, mistä otoksesta tulee sitten MV-kuva. Pitäis pystyä ajattelemaan jo siellä kameran takana "mustavalkoisesti".

Aegean kirjoitti:Hyvässä digitaalisessa MV-kuvassa sävyntoisto ei siis mene 1:1 värikuvan kanssa. Kyllä sitä savyntoistoa pitää silloin käpistellä jälkikäteen hiukan. Lisäksi pitäisi pystyä matkimaan filmiajan rakeisuutta, muuten kuviin on vaikea saada sellaista tiettyä tunnelmaa.

Miksi ihmeessä hyvän digitaalisen MV-kuvan pitäisi jäljitellä filmiajan tunnelmaa?

onninpoika kirjoitti:Mielestäni turhankin usein näkee kuvia veivattavan mustavalkoiseksi.

Samaa mieltä kanssasi. Pa*kasta ei tule konvehtia värien poistolla, vaikka osalla kuvaajista on tällainen käsitys.

Käytän mustavalkokuviin pääsääntöisesti MV-filkkaa. Rakeisuus ja toisto ovat sellaisia, joita en ihan mielelläni yritä taiteilla käsin värillisestä digikuvasta. Tietysti tilanne riippuu kohteesta ja valosta mutta MV-filmi on käytökseltään selvästi erilainen kuin kenno.

Ostin pokkarin, jolla on haaveissa kokeilla Leican Monochrome -tyyliin tehtyjä kuvia niin, että panen kameran asetuksista mustavalkoiseksi. Silloin jäljestä voi ehkä tehdä jotain vertailua. Ehkä.

(Moderaattori) Siirsin alueelle Sana on melkein vapaa (Linkit... on tarkoitettu omien kuvien ja gallerioiden esittelyyn...):

Erittäin mielenkiintoinen linkki ketjun ensimmäisessä viestissä...

Aika tervettä katsoa toisinpäin miten paljon väri tuo tunnetta ja todellisuudentuntua vanhoihin kuviin. Vai pitäisikö sanoa ihmisiin ja tilanteisiin. Vähän samaa mieltä että MV-hommat on niitä konvehdin keittely/kuvaajan stailaus hommeleita. Joskus sopii ja jotkut tekee hienojakin projekteja, mutta ei maailma ole MV, eikä seepia ja voihan niitä alkuperäisiä värejä ja sävyjäkin ylikorostaa ja mennä sieltä päästä ulos. Mutta totuuttahan tässä asiassa ei ole, kaikkea duunataan ja kaikki ei tykkää kaikesta.

Jos värikuvat otetaan niinkuin ne otettaisiin mustavalkoisena, niin kuvat toimisivat paremmin sekä mustavalkoisena että värillisinä.

-Antti- kirjoitti:Vähän samaa mieltä että MV-hommat on niitä konvehdin keittely/kuvaajan stailaus hommeleita.

Toisten kuvaamia hienoja MV-kuvia olen aina ihaillut, mutta filmiaikoina en itse päässyt MV-prosessin kanssa varsinaisesti sinuiksi. Kuvasin joskus MV-filkkaa, mutta vedostuspuoli jäi puuttumaan enkä osannut tehdä filmiskannerilla skannatuillekaan MV-kuville oikein mitään järkevää. Sävyjen hallinta tuntui tuskaisen vaikealta.

Digiajan alkupuolikin meni enimmäkseen värikuvia tehden, muutamaan hyvin satunnaista poikkeusta lukuunottamatta. Tältä pohjalta ajattelin pitkään itsekin noin kuin kirjoitit, mutta nyt runkojen parantuneen dynamiikan ja LR:n käytön myötä olen jotenkin lopulta päässyt ekan kerran kunnolla nauttimaan omien MV-kuvien värkkäilystä ja tykännyt tosi paljon.
Kenenkään muunhan ei tartte mun kuvista tykätäkään, riittää että itse pidän siitä mitä olen saanut MV:nä aikaan.

Tällä hetkellä näenkin tuon filosofisen puolen siten, että jotkut kuvat vain pitää olla MV, eikä siinä ole mitään konvehdin keittelyn makua silloin kun näin on. Huono kuva harvoin MV:nä paranee.

Mustavalkokuvan morkkaaminen on yhtä ajateltua ja aikuista kuin morkata valokuvia. Onhan nykyään video, miksi siis tyytyä tennäiseen yhteen kuvaan -onko se niin retroa ottaa vanhanaikaisia yksiä kuvia...vai vain kertoo ihmisten kyvyttömyydestä olla ajassa, vähän ollaan hitaita, ja yksi kuva -sen suomalaisenkin aivot kestää? ;-=

OskuK kirjoitti:Mustavalkokuvan morkkaaminen on yhtä ajateltua ja aikuista kuin morkata valokuvia.

Suurin osa valokuvista ansaitseekin tulla "morkatuiksi"...

..

OskuK kirjoitti:Mustavalkokuvan morkkaaminen on yhtä ajateltua ja aikuista kuin morkata valokuvia. Onhan nykyään video, miksi siis tyytyä tennäiseen yhteen kuvaan -onko se niin retroa ottaa vanhanaikaisia yksiä kuvia...vai vain kertoo ihmisten kyvyttömyydestä olla ajassa, vähän ollaan hitaita, ja yksi kuva -sen suomalaisenkin aivot kestää? ;-=

Mustavalkokuva kuitenkin on syntynyt tekniikan rajoituksista. Vasta myöhemmin sille on keksitty jotain hienoja puolusteluita. Tilanteen pysäyttäminen yhteen kuvaan on eri asia, mitä osoittaa mm. se, että videosta usein voidaan ottaa pysäytyskuvia.

Tilanteen pysäyttämistä aikaan voisi pikemminkin verrata rajaukseen ja syväterävyyden hallintaan, joilla kiinnitetään huomio kuvassa tiettyyn asiaan, ei niinkään värien puutteeseen.

No on MV:llä oma paikkansa, niin paljon vaan näkee kontrastiköyhiä ihan tavallisia kuvia käännettynä MV:ksi, että kyllä sitä käytetään väärin jos niin saa sanoa. Johonkin MV sopii paremmin, luontokuvauksessa sillä voi joskus saada pelkistettyä asioita kohdalleen, mutta ehkä omimmillaan jossain muussa kuvauksen lajissa. Melkein kaikille kyseessä taitaa olla kuitenkin kuvankäsittelytaito eikä tapa kuvata.

SuperDrive kirjoitti:

OskuK kirjoitti:Mustavalkokuvan morkkaaminen on yhtä ajateltua ja aikuista kuin morkata valokuvia. Onhan nykyään video, miksi siis tyytyä tennäiseen yhteen kuvaan -onko se niin retroa ottaa vanhanaikaisia yksiä kuvia...vai vain kertoo ihmisten kyvyttömyydestä olla ajassa, vähän ollaan hitaita, ja yksi kuva -sen suomalaisenkin aivot kestää? ;-=

Mustavalkokuva kuitenkin on syntynyt tekniikan rajoituksista. Vasta myöhemmin sille on keksitty jotain hienoja puolusteluita. Tilanteen pysäyttäminen yhteen kuvaan on eri asia, mitä osoittaa mm. se, että videosta usein voidaan ottaa pysäytyskuvia.

Heh... Videomiesten mielestä still on syntynyt tekniikan rajoituksista. Mistäs muusta.

MV-kuva on vaikea saada toimimaan. Sävykkäästä ja oikein valotetusta kuvasta tulee paras mv-käännös. Ja joskus tuo ratkaisu on myös ilmaisun kannalta toimiva. Ei siinä sen kummempaa :-)

Toinen asia on sitten se jos kiinnostaa mv-kuvan estetiikka. Mustavalkoista on kuvattu paljon pidenmpään kuin väriä joten perinne on rikas ja kiehtova. Siinä on aivan oma kiinnostavuutensa.

SuperDrive kirjoitti:

OskuK kirjoitti:Mustavalkokuvan morkkaaminen on yhtä ajateltua ja aikuista kuin morkata valokuvia. Onhan nykyään video, miksi siis tyytyä tennäiseen yhteen kuvaan -onko se niin retroa ottaa vanhanaikaisia yksiä kuvia...vai vain kertoo ihmisten kyvyttömyydestä olla ajassa, vähän ollaan hitaita, ja yksi kuva -sen suomalaisenkin aivot kestää? ;-=

Mustavalkokuva kuitenkin on syntynyt tekniikan rajoituksista. Vasta myöhemmin sille on keksitty jotain hienoja puolusteluita. Tilanteen pysäyttäminen yhteen kuvaan on eri asia, mitä osoittaa mm. se, että videosta usein voidaan ottaa pysäytyskuvia.

Minusta Oskun analogia on tässä ihan toimiva. Videosta voidaan ottaa pysäytyskuvia, ja värikuvista voidaan poistaa värit. Se, että tavan kameralla otettua värikuvaa pidetään jotenkin itsestäänselvästi todellisempana kuin muita maailman esittämisen tapoja, johtuu vain siitä että siihen on totuttu. Onhan värikuva toki mv-kuvaa lähempänä sitä, miten ihminen maailman aistii, mutta se on silti vain esitys maailmasta. Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta maailma ei myöskään ole pysähtynyt, eikä maailmaa aistita pelkällä näköaistilla.

Itse tykkään mustavalkokuvista, koska värien poistaminen on yksi tapa pelkistää kuvaa. Ja koska mustavalkoisuus on lähtökohtaisesti luonnotonta, se tuntuu myös helpommin sallivan kuvalle muitakin ei-naturalistisia piirteitä (itse teen yleensä mv-kuvista kontrastiltaan selvästi jyrkempiä kuin värikuvista). Mv-kuva on helpompi nähdä nimenomaan kuvana, esityksenä maailmasta, eikä niinkään yrityksenä toistaa todellisuutta sellaisenaan.

Nuo AP:n linkissä olleet kuvat..
Väri toi kieltämättä ainakin minulle enemmän siellä olon tuntua. Todellisuutta.

Mutta yleiseen mv-värikeskusteluun; joihinkin kuviin sopivat värit, joihinkin eivät. Ei kai sitä sen kummemmin voi selittää.

onninpoika kirjoitti:Mielestäni turhankin usein näkee kuvia veivattavan mustavalkoiseksi.

Mitä jos homma tehdäänkin toisin päin?

http://www.liveleak.com/ll_embed?f=d6d9d5385aee

Aika vaikuttavaa?

Kyllä oli, hieno video - kiitos kun postasit!

Itse tosin pidän MV-kuvista, joten tarjonnan runsaus(?) ei ole päässyt häiritsemään.

-Antti- kirjoitti:No on MV:llä oma paikkansa, niin paljon vaan näkee kontrastiköyhiä ihan tavallisia kuvia käännettynä MV:ksi, että kyllä sitä käytetään väärin jos niin saa sanoa. Johonkin MV sopii paremmin, luontokuvauksessa sillä voi joskus saada pelkistettyä asioita kohdalleen, mutta ehkä omimmillaan jossain muussa kuvauksen lajissa. Melkein kaikille kyseessä taitaa olla kuitenkin kuvankäsittelytaito eikä tapa kuvata.

Muunnan lähes puolet kuvistani mustavalkoisiksi koska niissä on monasti paremmat "värit", tai sitten teen molemmat. Vaativassa digikuvauksessahan toinen puoli muodostuu aina kuvankäsittelystä ja toinen puoli kuvaamisesta. Ei myöskään koskaan värikuvasta mv muunnettuna kuva ole valmis vaan siitä vasta työ kuvankäsittelyssä alkaa ja joka on yhtä haastavaa ja mielekiintoista kuin itse kuvaaminenkin ja saattaa kestää useita tunteja per. kuva ennenkuin olen tyytyväinen lopputulokseen....jos sittenkään.

No mun mielestä m/v-kuvan täytyy toimia "omillaan", se ei voi olla mikään pilalle menneen värikuvan pelastusyritys.

M/v-kuvassa korostuu muoto, kun väri-informaatiota ei ole. Toisaalta ei ole sitten myöskään niitä häiritseviä värielementtejä, toisinsanoen jossain tapauksessa m/v-kuva saattaa pelastaa lopputuloksen, vaikkei alunperin sitä ole m/v:ksi ajateltukaan.