Itse asiassa tää on ollut harvinaisen kiinnostava keskustelu sen suhteen, että tässä tapauksessa on sisäänrakennettu ristiriita. Mä olen ainakin sekä sitä mieltä, että kuvaaminen on ok että sitä mieltä, että hautaaminen pitää voida tehdä rauhassa.Munt kirjoitti:
Tässä keskustelussa yritetään lähestyä moraalia monella tapaa ja sehän johtaa väkisin siihen, että moderaattori lyö ketjun lukkoon. Ei ole mitään oikeata elämäntapaa, mutta toisilla on tiukempi arvomaailma, kuin toisilla ja sehän vatuttaa.
Jonkun mielestä se on ihan ok mennä kuvailemaan surevia ihmisiä siltä lähtökohdalta, että he ansaitsevat tulla häväistyksi julkisuudessa rikollisina. Toisten mielestä kukaan ei ansaitse perusteetonta ja puolueellista tuomiota julkisuudessa, varsinkaan, mikäli samalla häpäistään monille pyhää linnaketta, tulla haudatuksi rauhassa.
Perusteluja on nähty puoleen ja toiseen ja erona on vain se moraali. Laki on vain moraalin jalostetumpi muoto niille, joilla moraalia ei ole.
..
Sen perusteella, mitä tässä ketjussa on käynyt ilmi, olen ymmärtänyt että osa suruväestä koki hautaamisrauhan kattavan myös kirkkomaan lähikorttelit, ja he olivat valmiita fyysiseen rauhanturvaamiseen. Kuvaajat olivat fiksuja, eivätkä alkaneet leikkiä sananvapaussankareita, joten koko selkkauksen tappioksi koitui yksi muistikortti. Hankeen lentänyt kamera saattoi tosin myös ottaa osumaa.
Mikään ei olisi estänyt toimittajia lampsimasta kirkkoon, jos he olisivat halunneet murder ballads -tyyppisen nyyhkystoorin. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Rikollisten, poliisin ja median epäsynkka oli oikeastaan siinä, että poliisin tietojen mukaan näiden hautajaisten piti olla iso jengiliivitapahtuma. Totuus oli toinen.
Mä olen itse kotoisin nurkilta, jonka hegemonina toimi helvetin enkelit. Tunnen kuviota pikkasen liian hyvin. Ihan ehdottoman selvää on, että tota jengiä pitää vahtia, näin niin kuin yleishuomiona. Ja varmaan on selvää sekin, että sukuhautajaiset (ei siis jengihautajaiset) eivät kuitenkaan kuulu vahtimisen piiriin.
