Vesilintukuvaus

[Räntä]

...jos hyviä kuvia haluaa ja silloin kannattaa unohtaa s romupokkarit.

Näin on, sonyromupokkarit ottaa vain huonoja kuvia. :)

[Maffer]

Lenkkarit ei juokse maratonia. Ei vaikka olisi mikä JonneFly-vaahtokarkkipohja. Samalla lailla sinne suohon sukelletaan Sony kädessä kuin Läpsytin kädessä.

[hama]

Ei rannaltahuutelijat sitä ymmärrä.

[Jakenassu]

Kiitokset kaikille,sieltä tulin jos jonkinlaista vinkkiä/ehdotusta.

Olen käyttänyt paistinpannua jalustana,ruuvasin kerran kuulapään siihen kiinni :)Nyt olen sen johonkin jo hukannut..

En osaa sanoa Sonyn hyvyydestä/huonoudesta mitään,ei mitään kokemusta,en nyt kuitenkaan ala päivittelemään kuvauskalustoani,näillä nyt meen.
Vaikka en niin ole tekniikanihme,kiinnostaa hieman tuollanen Sonyn "seuraava-AF".
Kyllähän tarkenusyysteemit on kehittyneet ja tarkennuspisteet on lisääntyneet pirusti.

Vaikka en kysellytkään kalustosta,tekniikasta..kuvaamisesta siitä senverran.
En ole itse kummoinen lintukuvaaja,teistä muista en voi tietää.
Itellä on suurin ongelma ollut jo pelkästään esim.juuri tuon kaakkurin räjähtävän lähtökiihdytyksen seuraaminen,saada kohde edes kestämään etsimessä.Joskus olen zoomannut liikaa,ahnehtinut millejä,entistä haastavampaa,pienemmillä milleillä tietysti enempi pelivaraa.
Senjälkeen tulee tietysti vasta AF:n toimivuus.
Näillä omilla rungoilla millä kuvannut,D3S,D4,D7200,Pana G9 en ole huomannut,ettei AF-systeemi pelittäisi,jostain muusta on jäänyt kiinni...niin olen käyttänyt jatkuvaa tarkennusta,yleensä keskimmäisiä pisteitä 9 kpl,"tarkennuksen lukitus,seuranta,pitkä viive"
Lasketuva kaakkuri on ollut helpompi kuvata ja varsinkin se loppuliuku,vauhti jo alhainen,mutta kuvauksellisin vaihe,aallot korkeat linnun sivuilla.
Eikä tuokaa nyt aina helppoa,aina eivät kaakata tullessaan,tulosuunta yllättää,ite kuvaaja turtunut odottamiseen tai syventynyt kännykkään,joskus kaakkurin paluu kestää helposti 3-4 tuntia,lyhimmillään tullut takaisin vartissa.
Juuri näiden "toiminnallisten kuvien"ottamien muusta kun istuvasta asennosta,etsimen läpi,kamera kiikussa on erittäin hankalaa.Olen kuvannut mahallani,kääntyvää näyttöä yrittänyt,kulmaetsintä,ei toimi minulla toimintakuvauksessa.
Olen ihastunut hieman pitempään suljinaikaa nousukiitoa tekevään kaakkuriin,ei mitään taidekuvia ja sekuntteja,mutta 1/50s on ihan mukava.Vielä nopeasti viuhtovat siivet erottuu jollaintavalla ja pää kestää terävänä.
Laskeutuvaan olen pitänyt miniminä 1/1250s
Tällaista..

[hama]

[

[hama]

Kiitokset kaikille,sieltä tulin jos jonkinlaista vinkkiä/ehdotusta.

Olen käyttänyt paistinpannua jalustana,ruuvasin kerran kuulapään siihen kiinni :)Nyt olen sen johonkin jo hukannut..

En osaa sanoa Sonyn hyvyydestä/huonoudesta mitään,ei mitään kokemusta,en nyt kuitenkaan ala päivittelemään kuvauskalustoani,näillä nyt meen.
Vaikka en niin ole tekniikanihme,kiinnostaa hieman tuollanen Sonyn "seuraava-AF".
Kyllähän tarkenusyysteemit on kehittyneet ja tarkennuspisteet on lisääntynyt pirusti.

Vaikka en kysellytkään kalustosta,tekniikasta,kuvaamisesta...siitä senverran..
En ole itse kummoinen lintukuvaaja,teistä muista en voi tietää.
Itellä on suurin ongelma ollut jo pelkästään esim.juuri tuon kaakkurin räjähtävän lähtökiihdytyksen seuraaminen,saada kohde edes kestämään etsimessä.Joskus olen zoomannut liikaa,ahnehtinut millejä,entistä haastavampaa,pienemmillä milleillä tietysti enempi pelivaraa.
Senjälkeen tulee tietysti vasta AF:n toimivuus.
Näillä omilla rungoilla millä kuvannut,D3S,D4,D7200,Pana G9 en ole huomannut,ettei AF-systeemi pelittäisi,jostain muusta on jäänyt kiinni...niin olen käyttänyt jatkuvaa tarkennusta,yleensä keskimmäisiä pisteitä 9 kpl,"tarkennuksen lukitus,seuranta,pitkä viive"
Lasketuva kaakkuri on ollut helpompi kuvata ja varsinkin se loppuliuku,vauhti jo alhainen,mutta kuvauksellisin vaihe,aallot korkeat linnun ympärillä.
Eikä tuokaa nyt aina helppoa,aina eivät kaakata tullessaan,tulosuunta yllättää,ite kuvaaja turtunut odottamiseen tai syventynyt kännykkään,joskus kaakkurin paluu kestää helposti 3-4 tuntia,lyhimmillään tullut takaisin vartissa.
Juuri näiden "toiminnallisten kuvien"ottamien muusta kun istuvasta asennosta,etsimen läpi,kamera kiikussa on erittäin hankalaa.Olen kuvannut mahallani,kääntyvää näyttöä yrittänyt,kulmaetsintä,ei toimi minulla toimintakuvauksessa.
Olen ihastunut hieman pitempään suljinaikaa nousukiitoa tekevään kaakkuriin,ei mitään taidekuvia ja sekuntteja,mutta 1/50s on ihan mukava.Vielä nopeasti viuhtovat siivet erottuu jollaintavalla ja pää kestää terävänä.
Laskeutuvaan olen pitänyt miniminä 1/1250s
Tällaista..

Jatkuva tarkennus on tietysti ihan ehdoton ja jos käyttää useampaa kuin yhtä pistettä on se tarkennus monesti ihan muualla kuin linnussa, tosin etäisyys kohteeseen vaikuttaa eli paljon kohde peittää kuva-alaa.
Ja mitä matalammalta kuvaat, sitä helpommin se usealla pisteellä otta tarkennuksen veden pintaan.

[tonskulus]

Jyrkät rannat asettaa haasteensa, silloin melkein pakko olisi jotain lautantynkää viritellä.
Itse olen vain etsinyt rannoilta spotteja joihin pääsee itse makuulle ja kameran alle vaikka tyyny. Näin on lähes kaikki vesilintu/kahlaajalintukuvani syntyneet.
Joskus olen vetänyt ylle maastoverkon mutta oleellisempaa on kuitenkin pysyä matalana ja aloillaan, tällöin on suht sama onko verkkoa vai ei. Ihmisen hahmo pystyasennossa saa linnut varuilleen, ei niinkään makuuasento. Telttaakin olen jokusen kerran käyttänyt veden äärellä liikkumatilaa antavana piilokojuna, vieläpä kirkkaan oranssia eli maastokuviointi siinä on täysin turha. Kuvausaukon olen toki verhonnut verkolla näkösuojaksi.
On sitäpaitsi mielenkiintoista seurata lintujen toimia sekä askareita puolen metrin päästä, kuvaamisen ei tarvitse olla pääasiassa :)

[Maffer]

Niin siinähän se tuli. Ei teleputket js megapikselit ole kroppaamista varten. Kroppaaminen on perseilyä ja vartomisella homma hoidetaan. Saa sen ankan sen viissatasen minimitarkennusetäisyydelle.

[hama]

Teoriassa kyllä näin,mutta usein loppuu silti valo kesken tai aika, jos joutuu tekemään muutakin kuin kyttäämään birdieja.
Myös se valon suunta on aika oleellinen asia ja vaikuttaa myös siihen kuinka kauan ylipäänsä kannattaa samassa paikassa kytätä.
Ja helppohan noita yleisempiä ja vähemmän arkoja on lähempää kuvata, mutta aika harvoin pääsee muita hyvältä etäisyydeltä (alle 100m) kuvaamaan.

[tonskulus]

Melko alkuvaiheessa miulle neuvottiin että piiloutuminen/kojun käyttö ym on avainasemassa lintukuvauksessa jos mielii korkealaatuisia otoksia saada. Kuvia ei tarvitse jälkikäteen rajailla. Tässä myös se etu, ettei tule suotta häirinneeksi kuvattavia kohteita vaan molemmat saavat olla omissa oloissaan.
On siinä kuvassa muutenkin ihan eri fiilis kun näkee linnun tekevän omia askareitaan, sensijaan että kipittäisi kuvaajaa karkuun tai näyttäisi muutoin hyvinkin varuillaan olevalta.

Kojun paikkaa tietenkin on syytä miettiä, niin valaistuksen kuin muunkin "rekvisiitan" kantilta, sen lisäksi että täytyy tiedostaa paikka missä linnut esimierkiksi käyvät tiettynä aikana ruokailemassa. Paikalla täytyy olla ennen tätä ja mieluiten pois lähdetään viimeisenä. On tuota joskus tullut liki kellonympärikin telttailtua veden äärellä, mikäs sen mukavampaa herätä siihen kun valkoviklo tuittailee ja sukii sulkiaan metrin päässä kuvausaukosta :)

Kuvia ilman kojua, esim autosta niin kaukaa ettei lintu pakene. Jouduttu myös rajaaman:




Maastoutumalla / teltasta kuvattuja. Ei juuri rajattu. :

[Maffer]

Tuossa tulee mukaan "manuaalitarkennus". Voi laittaa tarkennuksen valmiiksi oikealle etäisyydelle ettei lasipakka kelaa sinne tänne kun AF viimeistelee. Siinä ei nopeinkaan Sony auta kun fysiikka tulee vastaan :]

[JL Anttola]

Tuollasessa "kojukuvauksessa", mitä miunkin tirppayritelmät lähes kaikki on (ei veslintuja, vaan pikkutirppoja olohuoneen ikkunan läpi muutaman metrin päästä lintulauvalta...), ois automaattitarkennuksessa kova sana mahollisuus rajottaa hakualue hyvin lyhyeksi. Jos etukäteen tietää, että lintu on minimissään 2 metrin ja maksimissaan 3 metrin päässä kamerasta, ja olosuhteitten pakosta kuvaa kameralla, jolla on taipumus lähteä sahaamaan fokusta laidasta laitaan, mahollisuus osua oikein paranis aika lailla tuohon väliin laitetulla hakualueella. Rajotusmahollisuuksia on joissain rungoissa ja objektiiveissa, mutta ei kovin tiiviitä. Tuolla miun vanhemman mallin Olyn EM1:lläkin jo se, että laittaa valikosta niin, ettei opiska aja virran sammuttamisen yhteydessä äärilaitaan, vaan jääp siihen, mihin on viimeeksi tarkennettu, parantaa muuten sahaamiseen taipumusta omaavan yhistelmän osumien osuutta aika lailla. Taas tuossa muutaman metrin päässä pikkulintujen varsin nopea ja ennakoimaton liike sen metrin syvyisen alueen sisälläkin asettaa manuaalitarkentajalle melkoset haasteet. Ainakin tään ikäselle.

Tosin, jos tuossa ikkunan ääressä silloin tällöin istuu oottamassa, ja talven mittaan vaikka vain 5000 kertaakin räppäsee, niin johan siihen tilastomatematiikan mukkaan luulis jonkun sattuvan fokukseen... ja vaikkei tää koju mitään erinomasta luksusta lajissaan edusta, on siinä silti aika lokosat oltavat suossa makkaamisseen verrattuna. Mikä tietysti toisaalta pudottaa kuvien arvoa, ainakin jonkun mielestä, jo sinällään.

JL Anttola

PS. Pit vielä mainita, että mukavan näköstä kahlailijaa taas tarttunut tonskuluksen kennolle, kiitokset niistä! Ei oo noita tullu meijän ruokinnoille, ois mentävä vissiin ulos jos tuollasia aikos?

[PHy]

... ois mentävä vissiin ulos jos tuollasia aikos?

Ei helkkarissa, se olisi heikkouden merkki.

[Jakenassu]

Jyrkät rannat asettaa haasteensa, silloin melkein pakko olisi jotain lautantynkää viritellä.
Itse olen vain etsinyt rannoilta spotteja joihin pääsee itse makuulle ja kameran alle vaikka tyyny. Näin on lähes kaikki vesilintu/kahlaajalintukuvani syntyneet.
Joskus olen vetänyt ylle maastoverkon mutta oleellisempaa on kuitenkin pysyä matalana ja aloillaan, tällöin on suht sama onko verkkoa vai ei. Ihmisen hahmo pystyasennossa saa linnut varuilleen, ei niinkään makuuasento. Telttaakin olen jokusen kerran käyttänyt veden äärellä liikkumatilaa antavana piilokojuna, vieläpä kirkkaan oranssia eli maastokuviointi siinä on täysin turha. Kuvausaukon olen toki verhonnut verkolla näkösuojaksi.
On sitäpaitsi mielenkiintoista seurata lintujen toimia sekä askareita puolen metrin päästä, kuvaamisen ei tarvitse olla pääasiassa :)

Jep.
Kävinpä kaivamassa "kuvausmontun" lammen rantaan itsenäisyyspäivän aamuna.Vedellähän se täyttyi,mutta nythän on joko notko täynnä vettä.Toivottavasti kuivaa kesä-/heinäkuussa..
Ja samalla tuli madalletettua pari turvakertaa kaakkurien tekosaarta,pesää,mihinkä kurjet olivat keväällä tehneet oman pesänsä ja munankin pyöräyttäneet.

Maastoverkon takaa itekin kuvaan,tuo teltta on kyllä koittamatta.Totta nuo mitä turiset,ainakin tuolla kaakkurilammella kavahtavat kaikkee liikettä,sitä olenkin koittanut välttää.
Siistejä kuvia olet laittanut tuolla jäljempänä.matala kuvakulma on komeennäköistä katseltavaa ja varsinkin linnun kuvajainen vedessä.
Juuri tuollasta matalaa kuvakulmaa olen haavellut näihin omiin kaakuritoimintakuviin.Laitanpa muutamat näytille.
Enpä tiedä saanko onnistumaan matalasta kuvakulmasta näitä,nää on otettu jalustalta istuma-asennosta,lammmen pintaan jotain reilu metri.
https://drive.google.com/file/d/1eHmtay ... sp=sharing" onclick="window.open(this.href);return false;
https://drive.google.com/file/d/1aqfnTj ... sp=sharing" onclick="window.open(this.href);return false;
https://drive.google.com/file/d/146h8Ro ... sp=sharing" onclick="window.open(this.href);return false;
https://drive.google.com/file/d/1Lqjutu ... sp=sharing" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jakenassu]

Tuollasessa "kojukuvauksessa", mitä miunkin tirppayritelmät lähes kaikki on (ei veslintuja, vaan pikkutirppoja olohuoneen ikkunan läpi muutaman metrin päästä lintulauvalta...), ois automaattitarkennuksessa kova sana mahollisuus rajottaa hakualue hyvin lyhyeksi. Jos etukäteen tietää, että lintu on minimissään 2 metrin ja maksimissaan 3 metrin päässä kamerasta, ja olosuhteitten pakosta kuvaa kameralla, jolla on taipumus lähteä sahaamaan fokusta laidasta laitaan, mahollisuus osua oikein paranis aika lailla tuohon väliin laitetulla hakualueella. Rajotusmahollisuuksia on joissain rungoissa ja objektiiveissa, mutta ei kovin tiiviitä. Tuolla miun vanhemman mallin Olyn EM1:lläkin jo se, että laittaa valikosta niin, ettei opiska aja virran sammuttamisen yhteydessä äärilaitaan, vaan jääp siihen, mihin on viimeeksi tarkennettu, parantaa muuten sahaamiseen taipumusta omaavan yhistelmän osumien osuutta aika lailla. Taas tuossa muutaman metrin päässä pikkulintujen varsin nopea ja ennakoimaton liike sen metrin syvyisen alueen sisälläkin asettaa manuaalitarkentajalle melkoset haasteet. Ainakin tään ikäselle.

Tosin, jos tuossa ikkunan ääressä silloin tällöin istuu oottamassa, ja talven mittaan vaikka vain 5000 kertaakin räppäsee, niin johan siihen tilastomatematiikan mukkaan luulis jonkun sattuvan fokukseen... ja vaikkei tää koju mitään erinomasta luksusta lajissaan edusta, on siinä silti aika lokosat oltavat suossa makkaamisseen verrattuna. Mikä tietysti toisaalta pudottaa kuvien arvoa, ainakin jonkun mielestä, jo sinällään.

JL Anttola

PS. Pit vielä mainita, että mukavan näköstä kahlailijaa taas tarttunut tonskuluksen kennolle, kiitokset niistä! Ei oo noita tullu meijän ruokinnoille, ois mentävä vissiin ulos jos tuollasia aikos?

Melko mukavat kuvauspuitteet sinulla:)
Olenpa itekin joskus istunut nojatuoliin ja alkanut räpsiä kuvia...
Parvekkeen alla on pihlajapuita,syksysin räksät,tilhet tulee ruokailemaan;)

[tonskulus]

Aivan kelpoja kaakkurikuvia kuitenkin, metrin kuvauskorkeudesta huolimatta. Korostaa täytyy, ettei se vesirajasta kuvaaminen mikään ehdottomuus missään nimessä olekaan, sillälailla vaan saapi tietyntyylistä jälkeä ei muuta. Jos kuvaan matalalta, kuvaan sitten tosiaan niin että objektiivi melkein hörppii vettä ja usein onkin kamera uinut osin vedessä :D

Tarkennuksena olen käyttänyt pääasiassa jatkuvaa tarkennusta. Vanhoilla 1D sarjan rungoilla kaikki pisteet käytössä ja siinä tuo toimi hyvin niin. Miten lie muilla vehkeillä saati nykyajan peilittömillä.. kokeilemalla selviää mikä tapa toimii parhaiten.

[Jakenassu]

Aivan kelpoja kaakkurikuvia kuitenkin, metrin kuvauskorkeudesta huolimatta. Korostaa täytyy, ettei se vesirajasta kuvaaminen mikään ehdottomuus missään nimessä olekaan, sillälailla vaan saapi tietyntyylistä jälkeä ei muuta. Jos kuvaan matalalta, kuvaan sitten tosiaan niin että objektiivi melkein hörppii vettä ja usein onkin kamera uinut osin vedessä :D

Tarkennuksena olen käyttänyt pääasiassa jatkuvaa tarkennusta. Vanhoilla 1D sarjan rungoilla kaikki pisteet käytössä ja siinä tuo toimi hyvin niin. Miten lie muilla vehkeillä saati nykyajan peilittömillä.. kokeilemalla selviää mikä tapa toimii parhaiten.

En tarkoittanutkaan,että täytyy nyt ehdottomasti kuvata vesirajasta :)
Itellä "karmeita" kokemuksia "vesirajakuvauksesta"viime syksyltä Porista.Kastelin Nikon D4:n romutuskuntoon...
Mutta juuri näihin kaakurikuvailuihini ajattelin matalan kuvakulman sopivan.Miten sen sitten toteutan,se eri juttu..

[pelai65]

Minulla on rannalla maastoverkkosuoja, jossa pötköttelen. Kulmaetsin ja kamera maahan... lentoonlähdöissä polviasento parempi liikkuvuuden takia. Ja paljon kärsivällisyyttä.

[tonskulus]

Seesteisiä kuvia olet saanutkin!