Lintukuvausriippuvuus

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
tippiwatti
Viestit: 90
Liittynyt: Huhti 17, 2016 12 : 08

Viesti Kirjoittaja tippiwatti »

Pitää varmaan alkaa ottamaan kuvia pelkästään RAW-kuvina,niin ei sitten harmita jälkeenpäin,että se ei itseasiassa olekaan ihan "oma" kuva,vaan esim. kameran DirectPrint asetus on kumminkin muokannut sitä pikkuisen...
-kivaa,kun "filmi" ei maksa mitään-
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
nomad
Viestit: 20313
Liittynyt: Huhti 26, 2007 16 : 22

Viesti Kirjoittaja nomad »

tippiwatti kirjoitti:
xorsa kirjoitti:Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.
Olen käynytkin. Pelkästään yhdestä puusta saa ihan mielenkiintoisia kuvia.
Ja asiassa voi kokeilla mitä eri objektiivit ja aukot vaikuttavat asiaan.
Että miten esim. polttoväli vaikuttaa kuvan eri osien näennäiseen etäisyyteen toisistaan.

Tässä ne pihlajan marjat omasta mielestä hyvä esimerkki:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

En tiedä miten asia on todellisuudessa,kun olen ihan aloittelija valokuvauksessa ja tämä on ensimmäinen kerta kun kysyn jonkun toisen mielidettä asiaan.

En muokkaa kuvia kuvankäsittelyllä (ja kamerallakin hyvin vähän),eli kiven osalta sattui vaan olemaan hetken aikaa sellainen valo ja istuin huvikseni joen penkalla.
Pihlajassa on omasta mielestä jotain onnistunutta mitä en osaa selittää.

Tai sitten kummassakaan kuvassa ei ole mitään hyvää ja kuvittelen vaan niin...
Mutta sen kiven ajattelin kuitenkin laittaa seinälle kehyksiin.

Eri näytöt kyllä näyttävät kuvan vähän eri tavalla,eli jos katson samoja kuvia kannettavalta,niin siinä on pieni ero ja tulostettuna varmaan vielä enemmän.
Kun sinun kuvat on kuitenkin aika hyviä, niin kyllä sinun kannattaa myös kuvankäsittelyä miettiä ja tehdä.

Tämä ikuista juubajaabaa, mutta kirjoitan sen tähän taas kumminkin. Kuvankäsittelyä on tehty aina ja kaikkina aikoina, niin filmikuvauksen aikaan kuin nykyäänkin, eikä siinä ole mitään epäeettistä. Itseasiassa epäeettistä on olla tekemättä sitä. Ajattele nyt jos ammattilainen kehaisisi, että "tämä on suoraan kamerasta japanilaisen insinöörin asetuksilla" - minkälaisiksi arvioisit tuon kuvaajan työhönsä paneutumisen?

Tai toisen alan esimerkki. Kokko tarjoilee ruokaseurueelle keittoa lisämaininnalla "suoraan pussista, en tuunannut einestä yhtään". Onko asiat kunnossa?
moonshine
Viestit: 1312
Liittynyt: Heinä 27, 2010 21 : 08

Viesti Kirjoittaja moonshine »

Jatketaan hieman shaiban jauhantaa.

Aloittelijalta helposti menee ohi, ettei valokuva ole niinkään todellisuuden tallentamista, vaan subjektiivista taidetta. Dokumentaarisissa, todellisuutta selittävissä kuvissa ei saa olla liikaa vääristäviä tekijöitä. Muuten tyyli on vapaa ja kuvaajan itse päätettävissä.

Studio-olosuhteissa valaisu on kontrolloitua. Luonnossa ei näin juuri koskaan ole koko sommitelmassa, vaan korjailua täytyy itse tehdä jälkeenpäin. Ja vaikka olisikin, osaisiko automatiikka tallentaa sitä tekijän haluamalla tavalla? Tuskin.

Ilman sommitelmaa ja valoa paskasta ei saa kultaa. Mutta hyvän kuva-aihion voi tuoda eloon hyvillä valinnoilla kuvankäsittelyssä. Ääriesimerkki tästä lienee kovassa valossa otetut kuvat, jotka eivät usein näytä värikuvina juuri miltään, mutta mv-konversio tekee kuvasta mielenkiintoisen ja dramaattisen.

Ilmaisussa kuvankäsittely on usein tärkeämpi tekijä kuin kamera.

Tarpeeksi kun kuvaa, niin valoa alkaa "nähdä myös valokuvaajan silmin, mahdollisena valokuvana", ei vain silmien tallentamana todellisuutena.
Gamma
Viestit: 1820
Liittynyt: Tammi 13, 2004 14 : 14
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gamma »

Oma lintukuvausriippuvuus on helpottanut olennaisesti. Kesä-heinäkuussa en tainnut käydä lintukuvilla kertaakaan. En kyllä noina kuukausina kuvaile muutenkaan juuri mitään. Elokuussa kun ensimmäisen kerran menin lintupaikoille ei kamerassa ollut muistikorttia, oli unohtunut kesäloman jälkeen toisen kameran varakortiksi kameralaukkuun. Eli hyvin jatkui vieroitus. Syksyn aikana muutamia kertoja siellä kävin mutta kuvailut painottui enemmän maisemakuviin. Toki muutama tuhat turhanpäiväistä lintukuvaa tuli siinä sivussa kuvattua, D500 sarjakuvaus on niin hiton nopea, että kuvien tulolle ei voi mitään. Nyt viimeaikoina liikuntarajoite on pahentunut siinä määrin ettei lintukuvaukselle ole ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä tämä vieroittaa lopullisesti moisesta.
tippiwatti
Viestit: 90
Liittynyt: Huhti 17, 2016 12 : 08

Viesti Kirjoittaja tippiwatti »

moonshine kirjoitti:Jatketaan hieman shaiban jauhantaa.

Aloittelijalta helposti menee ohi, ettei valokuva ole niinkään todellisuuden tallentamista, vaan subjektiivista taidetta. Dokumentaarisissa, todellisuutta selittävissä kuvissa ei saa olla liikaa vääristäviä tekijöitä. Muuten tyyli on vapaa ja kuvaajan itse päätettävissä.

Studio-olosuhteissa valaisu on kontrolloitua. Luonnossa ei näin juuri koskaan ole koko sommitelmassa, vaan korjailua täytyy itse tehdä jälkeenpäin. Ja vaikka olisikin, osaisiko automatiikka tallentaa sitä tekijän haluamalla tavalla? Tuskin.

Ilman sommitelmaa ja valoa paskasta ei saa kultaa. Mutta hyvän kuva-aihion voi tuoda eloon hyvillä valinnoilla kuvankäsittelyssä. Ääriesimerkki tästä lienee kovassa valossa otetut kuvat, jotka eivät usein näytä värikuvina juuri miltään, mutta mv-konversio tekee kuvasta mielenkiintoisen ja dramaattisen.

Ilmaisussa kuvankäsittely on usein tärkeämpi tekijä kuin kamera.

Tarpeeksi kun kuvaa, niin valoa alkaa "nähdä myös valokuvaajan silmin, mahdollisena valokuvana", ei vain silmien tallentamana todellisuutena.
Omalla kohdalla sen hinaajan kuvaamisessa asiaan vaikutti aika paljon se,että minua "ujostutti" kuvata sellaisia ihmisiä ketkä joutuvat tahtomattaan ja lupaa kysymättä niihin minun kuviini.
Toki kyseisestä hinaajasta löytyy maailmanlaajuisesti jaossa olevia kuvia ja ei niistä omistaakaan olisi pystynyt tunnistamaan ketään.
Mutta niinkuin sanoin,että olen aloittelija,niin kyllä se ajatus rajoitti sitä kuvaamista aika paljon...
Tiesin kyllä oikeuteni yleisellä paikalla kuvaamiseen jne. ,mutta silti se vaikutti asiaan.
Se toisessa kuvassa hämärästi näkyvä ihminenkin on sen hinaajan vapaalla oleva työntekijä ja sanoi,että kyllä he ovat tottuneet siihen kuvaamiseen,mutta kumminkin tuntui jotenkin ikävältä mennä kuvaamaan toisten "työpaikalle" ilman henkilökohtaisesti annetua lupaa.

Ilmeisesti pitää sitten lakata ajattelemasta sitä,et onko se kuva "käsitelty" vai ei.
Ainakin kameran osalta ja käyttää hyväkseen niitä mahdollisuuksia mitä Nikonin suunnitteluosastolla on suunniteltu ja kehitetty...

Ymmärrän tietysti sen,että sitä kuvaa muokataan aina ja poikkeuksetta jollakin tavalla; objektiivin ominaisuudet/valotusajat/aukko/valkotasapaino.
Eikä se ihmisen näkemäkään muokkaamatonta ole. Aivot muokkaavat silmän näkemää ja itseasiassa silmä antaa ainoastaan informaatiota/dataa samalla tavalla kuin kameran kennokin.

Tosin täällä palstallakin on monessakin kommentissa annettu ymmärtää,et kaikenlainen kuvien muokkaaminen on vaan osaamattomuutta ja "oikeaa" valokuvaamista on jokin muu.
Että pelkästään jpeg:nä kuvaaminen on jo "ei hyväksyttävää" kuvan muokkaamista.
Teen tietenkin sen suhteen ihan niinkuin itse haluan,mutta olen kyllä muunkin suhteen enemmän realismin/luonnollisuuden kuin muokatun sellaisen kannalla...
-kivaa,kun "filmi" ei maksa mitään-
tippiwatti
Viestit: 90
Liittynyt: Huhti 17, 2016 12 : 08

Viesti Kirjoittaja tippiwatti »

Gamma kirjoitti:Oma lintukuvausriippuvuus on helpottanut olennaisesti. Kesä-heinäkuussa en tainnut käydä lintukuvilla kertaakaan. En kyllä noina kuukausina kuvaile muutenkaan juuri mitään. Elokuussa kun ensimmäisen kerran menin lintupaikoille ei kamerassa ollut muistikorttia, oli unohtunut kesäloman jälkeen toisen kameran varakortiksi kameralaukkuun. Eli hyvin jatkui vieroitus. Syksyn aikana muutamia kertoja siellä kävin mutta kuvailut painottui enemmän maisemakuviin. Toki muutama tuhat turhanpäiväistä lintukuvaa tuli siinä sivussa kuvattua, D500 sarjakuvaus on niin hiton nopea, että kuvien tulolle ei voi mitään. Nyt viimeaikoina liikuntarajoite on pahentunut siinä määrin ettei lintukuvaukselle ole ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä tämä vieroittaa lopullisesti moisesta.
No minusta noi ovat enimmäkseen aika hienoja kuvia,missä on ajatustakin ja mistä tällainen aloittelija kuin minä voi oppia paljonkin.

Eli älä nyt ainakaan poista niitä verkosta siksi,että jos ne ovat sinun mielestäsi tasapaksuja "pönötys-kuvia".

Ja kun niissä on sarjana katsottuna (kuten se penkki) hyvää huumoriakin mukana : )
-kivaa,kun "filmi" ei maksa mitään-
Jovala
Viestit: 615
Liittynyt: Marras 19, 2010 13 : 26
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Jovala »

tippiwatti kirjoitti:Teen tietenkin sen suhteen ihan niinkuin itse haluan,mutta olen kyllä muunkin suhteen enemmän realismin/luonnollisuuden kuin muokatun sellaisen kannalla...
Jos kuvaat dokumentaarisesti, niin kamera ei tee realistista kuvaa. Ei edes geometrialtaan yleensä (linssivääristymät) ja puhumattakaan väreistä (kennon senselien vasteet). Kameran tuottamaa kuvaa ei varmasti voi pitää luonnollisena. Muun muassa kamera ei tiedä vallitsevan valon valkotasapainoa (siihen on vain ohjelmoitu algoritmi joka yrittää laskea sen ja usein epäonnistuu pahasti).
Ainoa keino on jälkikäsitellä dokumentaarinen (RAW-) kuva niin, että se edustaa mahdollisimman tarkasti muistamaasi realismia/luonnollisuutta. Kamera ei sitä kykene tekemään. Lisäksi on ainakin valon ja varjon suhteet, jotka kykenee ainoastaan ihminen päättämään. Mutta ei insinööri kameran kehitysvaiheessa. Ihmisen silmän dynamiikka on ylivoimainen kemeroihin verrattuna ja me voidaan muutamalla silmäyksellä saada kohteesta muistiin aivan erilainen kuva kuin mitä kanmerasta saa millään konstilla.

Sitten on se asia, että jos kuvaat jpg:ksi, niin se on optimoitu jollekin alustalle esitettäväksi. RAW-kuvan voit optimoida itse haluamallesi alustalle (jollekin printterille, nettiin, värihallitulle näytölle yms.). Kuvalla saattaa olla myös useita erilaisia käyttökohteita. Jos kuvasi on jpg-muodossa, niin ei siinä riitä enää säätövaroja juuri nimeksikään muokata. Ne säätövarat on jo käyttänyt japanilainen insinööri.

Lintukuvaustasi elävöittää huomattavasti kyky säätää RAW-kuvista kunnollisia ja halutunlaisia versioita.
Satunnainen kuvailija. Järki järkeistää käyttäytymistäni kuin lobbari.
Negatiiveista positiiveja: VMP Värillisen Maskin Poistaja.
paulas
Viestit: 1171
Liittynyt: Syys 06, 2003 23 : 54

Viesti Kirjoittaja paulas »

Lintukuvausriippuvuus, huoh! Vakava tauti :) Luulin jo päässeeni siitä eroon, mutta eiköhän taas lumen tultua pitänyt kuvata ne aika surkeat ruokintakuvat. Ne eivät mitenkään oleellisesti eroa viimeisen 10 vuoden kuvista, samasta aiheesta, samasta paikasta. Korkeintaan ovat huonompia....kun on niin hämärää.

Näillä kuvilla on korkeintaan dokumentaarista arvoa itselle, jos sitäkään....Joku voima vain saa kaivamaan kameran esiin ja kyttäämään pikkutirppoja. Sitten 90 % kuvista menee roskiin ja jäljelle jääneetkin kyseenalaisia. Aikaa menee "hukkaan".... Tätä voisi myös kutsua keinoksi välttää ikäviä kotihommia.
reijoku
Viestit: 24
Liittynyt: Tammi 13, 2003 10 : 41

Viesti Kirjoittaja reijoku »

En tunnusta lintukuvariippuuvuuta mutta niitä useimmin tarttuu mukaan. Väkisinkin tulee hetkiä kun johonkin lajiin tai lejeihin kyllästyy ainakin hetkeksi mutta yllätysmomentti kantaa tässä hommassa parhaiten tai pahiten.
Tässä perus korppikuva muuten mutta jotain yllättävää sattui kesäkuussa 2012. Huomasin vasta tietokoneennäytöltä. https://goo.gl/photos/QaJSZExxpuqN4y156
xorsa
Viestit: 300
Liittynyt: Touko 03, 2004 10 : 39
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja xorsa »

Samoja ruokinnan lintuja tuli eilen kuvailtua, kuin ennenkin, eivätkä kuvat ole sen parempia, mutta....
Vanhakin oppii vielä
tippiwatti
Viestit: 90
Liittynyt: Huhti 17, 2016 12 : 08

Viesti Kirjoittaja tippiwatti »

xorsa kirjoitti:Samoja ruokinnan lintuja tuli eilen kuvailtua, kuin ennenkin, eivätkä kuvat ole sen parempia, mutta....
Eilen tuli mieleen,et kuvaan muutaman ihan ajatuksella kuvatun joulukorttikuvan.
Postin kauttahan pystyy lähettämään ihan fyysisiä postilaatikkoon tulevia kortteja missä on itse valittu kuva.

Eikä se muistaakseni paljoa maksanut yksittäisten korttien osalta.

Tällä luonteella kun ei kehtaa lähettää netistä poimitun näköistä,mitä kumminkin sanoo itse kuvatuksi,niin täytyy ihan tosissaan miettiä sitä ideaa asiaan.
Semmonen hämärä pohja-ajatus olisi,mut pitää miettiä ja käydä tuolla ulkona ihan sen vuoksi,et josko se selkiintyis siitä.
Ja pelkkä ideahan ei riitä.kun pitää sitten olla oikeanlaista valoa jne. ,että voi edes yrittää toteuttaa sitä ajatusta mikä on mielessä.

Tai ainakin pitää kuvata ja koittaa saada esittelykelpoisia kuvia,oli minkälaista valoa vaan : )

Nyt tässä olisi kumminkin aikaa sen verran jäljellä,et tekosyynä asian epäonnistumiseen ei voi käyttää säätä tai ajanpuutetta : )
-kivaa,kun "filmi" ei maksa mitään-
Ohiampuja
Viestit: 458
Liittynyt: Tammi 04, 2005 11 : 13
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Ohiampuja »

Täällä on välillä samat oireet kunhan lintu sanan tilalle vaihtaa sanan maisema.

Joku tunnettu luontokuvaaja sanoi josssin kirjassaan, että kaikista vanhoista kuvista parhaita on ne joissa on ihmisiä mukana. Ja joskus minustakin tuntuu tältä. Samalta reissulta otettu liki täydellinen auringonlasku ei ole yhtään niin kiva, kuin ne kuvat siitä makkaratulilta.

Ja nyt viimeisellä kansallispuisto-retkellä en ottanut yhtään puhdasta maisemakuvaa, vaan ainoastaan sellaisia kuvia missä näkyy myös ihmisiä.
Ohiampuja
Viestit: 458
Liittynyt: Tammi 04, 2005 11 : 13
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Ohiampuja »

nomad kirjoitti:Kuvankäsittelyä on tehty aina ja kaikkina aikoina, niin filmikuvauksen aikaan kuin nykyäänkin, eikä siinä ole mitään epäeettistä. Itseasiassa epäeettistä on olla tekemättä sitä. Ajattele nyt jos ammattilainen kehaisisi, että "tämä on suoraan kamerasta japanilaisen insinöörin asetuksilla".
Noinhan se meni dia-aikaan. :)
Vastaa Viestiin