Lintukuvausriippuvuus

[Gamma]

Oma lintukuvaus on vähentynyt sillä että olen viimeaikaiset kuvauskävelyt suunnannut muualle kuin tutuille lintupaikoille. Sinne vanhalle reitille jos satun menemään tahtoo vieläkin muistikortti täyttyä turhanpäiväisistä kuvista. Kaikki on kuvattava mikä ui, liikkuu tai pönöttää.
Tuo minun lintupaikkani on erinomainen lintubongaukseen mutta ei niiden kuvaamiseen. Kaislikkorantaiset entiset jätevesialtaat tasaisessa peltomaisemassa eivät maisemana ole oikein kuvaukselliset. Lintutornit ovat hyvät lintujen kiikarointiin mutta kuvaamiseen niistä ei ole apua. Rannoillle on tehty kojuja mutta ne ovat jääneet kaisikon keskelle ja ovat nykyisin hyödyttömiä. Kuvauskohteet on pakosta liian kaukana koska lähempänä olevat linnut jää kaislikon taakse piiloon tai keväällä kun kaislikko ei ole vielä pitkää on kuvaaja liian esillä. Vesirajasta ei pääse kuvaamaan jyrkkien pengerrysten ja kaislikon takia. Eli esimerkiksi tonskuluksen erinomaisten kuvien tasoisiin on siellä hyvin vaikea päästä. Maastoutuminenkaan ei oikein hyödytä koska alueella liikkuu paljon kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia.
Päätelmä: lintukuvaus ei ehkä olekaan turhaa muuten kuin minun tapauksessani.

[tippiwatti]

Oma lintukuvaus on vähentynyt sillä että olen viimeaikaiset kuvauskävelyt suunnannut muualle kuin tutuille lintupaikoille. Sinne vanhalle reitille jos satun menemään tahtoo vieläkin muistikortti täyttyä turhanpäiväisistä kuvista. Kaikki on kuvattava mikä ui, liikkuu tai pönöttää.
Tuo minun lintupaikkani on erinomainen lintubongaukseen mutta ei niiden kuvaamiseen. Kaislikkorantaiset entiset jätevesialtaat tasaisessa peltomaisemassa eivät maisemana ole oikein kuvaukselliset. Lintutornit ovat hyvät lintujen kiikarointiin mutta kuvaamiseen niistä ei ole apua. Rannoillle on tehty kojuja mutta ne ovat jääneet kaisikon keskelle ja ovat nykyisin hyödyttömiä. Kuvauskohteet on pakosta liian kaukana koska lähempänä olevat linnut jää kaislikon taakse piiloon tai keväällä kun kaislikko ei ole vielä pitkää on kuvaaja liian esillä. Vesirajasta ei pääse kuvaamaan jyrkkien pengerrysten ja kaislikon takia. Eli esimerkiksi tonskuluksen erinomaisten kuvien tasoisiin on siellä hyvin vaikea päästä. Maastoutuminenkaan ei oikein hyödytä koska alueella liikkuu paljon kävelijöitä, pyöräilijöitä ja koiran ulkoiluttajia.
Päätelmä: lintukuvaus ei ehkä olekaan turhaa muuten kuin minun tapauksessani.

Se "aamiais"-kuvasarja oli kyllä ihan päivänpelastus,hihittelin niille kuville ja kuvateksteille täällä itsekseni.

Tai ehkä minä olen vaan tulossa ihan pöhköksi ja yksinään lokkeja kuvaavaksi erakoksi,kun ainoat lähellä ja näkyvillä olevat naisetkin ovat tuolla ikkunasta näkyvällä rantapolulla lenkillä olevia...

[Gamma]

Aamiainen kuvasarja tuli vastaan kävelylenkillä kun silloinen kamera oli uusi ja sen asetukset ja käyttö vielä hakusessa, vuonna 2009. Kohteet oli silloinkin aivan liian kaukana, ainakin parin sadan metrin päässä, pa*ka-altaan toisella rannalla. Siitä olis voinut tulla ihan hyvä jos...

[tippiwatti]

Pönötys-lintukuvat voisi tietysti vaihtaa ihan toisenlaiseen materiaaliin.
Sellaiseen mitkä onnistuvat ilman 600 millistäkin f-jotakin-objektiivia.

Otin niitä muutaman ja näytöltä asiaa katsoessa alkoi tuntumaan,että asiassa ei ole paljoakaan järkeä : )

Rusakko meidän pihalla,kaksi rusakkoa pihalla,rusakko kadulla toisella puolella taloa.

Kameran vois tietysti ottaa mukaan kauppareissulle ja kuvata rusakon kävelypolulla.
Sitä en ole vielä tehnyt,mutta asiassa kumminkin olisi mahdollisuus vaihteluun.
Ja jos oikein tylsistyttää,niin siitä tai eri rusakosta saisi kuvan vielä kotiin kävellessäkin...

[tippiwatti]

Kesällä päätin vaihtaa rakennuksien (arkkitehtuurin) ja muiden paikallaan pönöttävien asioiden tai eläinten kuvaamisen vesiliikenteeseen.

Otetaas esimerkkinä yks hinaaja.
Ihan kuin olis ollut odottamassa sitä luontokuvaajan kojusta yhdesti kesässä saatavaa karhukuvaa.

Kolme kertaa meni pieleen,vaikka AIS:ssa näkyi missä se on tulossa.
Yhdesti niillä ilmeisesti hajosi jotain tms. ja ne ei tulleetkaan seuraavaan kolmeen päivään,vaikka olin jo laskenut tunnit,että 18 tuntia menee ja sitten se on kanavalla suluissa.
Minä olin kyllä,mutta hinaaja ei...

Toisella kerralla (ei ollut kannettavaa mukana) niillä olikin ollut kiire (ajoivat täysillä konetehoilla) ja se ehti mennä ohi rantakivien märkyydestä päätellen alle puoltuntia siitä ennenkuin olin paikalla.
Ja minä olin taas siellä 70km päässä kotoa aamuyöstä odottamassa sitä.

No kolmannella jo osui kohdalle,mut silloin minä olin niin hämmästynyt koko työntöproomu-hinaaja-yhdistelmästä voimalaitoksen sulussa,et ei ne kuvat olleet oikein mieleisiä.
Kuvia on kyllä : )
Samalla kerralla ajattelin,et kuvataan nyt sitten samaa hinaajayhdistelmää niin,että on nostosiltojakin ylhäällä.
Ensimmäisen kohdalla ajattelin (vaikka näin sen),et menköön tuosta ettei tule liian hätäisiä kuvakulmia,että ajan sen edelle ja ehdin käymään vielä kaupassakin/tankkaamassa ennen sen tuloa.

No en ehtinyt.
Oli siellä ne tutut märät kivet...

Vielä oli yks mahdollisuus ajaa väylälle sen eteen ja saada hyviä kuvia.
No näin minä kansivaloista saaren takaa vilahduksen : )
En myöhästynyt kuin alle 5min....

Mut ens kesänä se on sitten varmaa. Siis ne hyvät kuvat kolmesta eri paikasta : )

[Valto.]

Jos lintukuvaus kyllästyttää niin hankkikaa koira! Siinä on haastetta kerrakseen saada kovalevyt täyteen hienoja tilannekuvia siitä omasta turresta ja lintukuvauksesta opitut taidot saa hyötykäyttöön :) Ja ikinähän ei voi olla liikaa kuvia omasta karvanaamasta ja mikäli siitä joskus saa todella onnistuneen otoksen, niin siitä voi teettää sen taulun. Itse olen myös koittanut noilla lentävillä linnuilla harjoitella jos saisi joskus sen loistavan tilannekuvan myös koirasta vapaana juoksemassa. Ja pönötyskuvista opittua taitoa on loistava hyödyntää tuon karvanaaman kuvaukseen mm. luuta syömässä.

[Maffer]

Paljon hauskempaa on reissata ja miettiä siinä samalla asiaa jos toista. Jos sen kuvan onnistuukin ottamaan niin sen jälkeen alkaa taas ketutus siitä että mikä se seuraava tavoite on...

En nyt muista montako sataa hukkareissua on jo tullut asiasta tai toisesta. Rahaa palaa polttoaineisiin jne. mutta ei se nyt niin sureta kun näkee välillä aivan ihmeellisiä asioita yllättävissä paikoissa. Välillä on unohtunut muistikortti ja jopa kamerakin kotiin...mutta silti on reissulta jokin kokemus jäänyt muistiin. Sanoisin että paras kamera on se mikä on jäänyt kotiin, koska tällöin tulee mietittyä enemmän mitä muuta mahdollista kuvauspaikan ympäristössä saattaisi olla ja taas löytyy jotain.

[tippiwatti]

Vähän niinku musta huumorihan tämän ketjun tarkoitus on?
Tai ainakin sillä mielellä olen kirjoitellut...

Tuossa muutama kuva siitä hinaajasta:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

Oli se kaikki ihan hauskaa loppupelissä ja tuli paljon uusia kokemuksia.

Mut kun se koko juttu ei oikein meinannut sujua ja kuvissakaan tai edes sen asian ilmaisussa niin,kuin olisin halunnut ei ole oikein kehumista...
Ja tuossa oli samalla objektiivitesti menossa,mutta olkoon opetuksena siitä,et ainutkertaisissa tilanteissa ei aleta testaamaan mitään,vaan käytetään tuttua kalustoa : )

[xorsa]

Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.

[tippiwatti]

Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.

Olen käynytkin. Pelkästään yhdestä puusta saa ihan mielenkiintoisia kuvia.
Ja asiassa voi kokeilla mitä eri objektiivit ja aukot vaikuttavat asiaan.
Että miten esim. polttoväli vaikuttaa kuvan eri osien näennäiseen etäisyyteen toisistaan.

Tässä ne pihlajan marjat omasta mielestä hyvä esimerkki:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

En tiedä miten asia on todellisuudessa,kun olen ihan aloittelija valokuvauksessa ja tämä on ensimmäinen kerta kun kysyn jonkun toisen mielidettä asiaan.

En muokkaa kuvia kuvankäsittelyllä (ja kamerallakin hyvin vähän),eli kiven osalta sattui vaan olemaan hetken aikaa sellainen valo ja istuin huvikseni joen penkalla.
Pihlajassa on omasta mielestä jotain onnistunutta mitä en osaa selittää.

Tai sitten kummassakaan kuvassa ei ole mitään hyvää ja kuvittelen vaan niin...
Mutta sen kiven ajattelin kuitenkin laittaa seinälle kehyksiin.

Eri näytöt kyllä näyttävät kuvan vähän eri tavalla,eli jos katson samoja kuvia kannettavalta,niin siinä on pieni ero ja tulostettuna varmaan vielä enemmän.

[tippiwatti]

Pitää varmaan alkaa ottamaan kuvia pelkästään RAW-kuvina,niin ei sitten harmita jälkeenpäin,että se ei itseasiassa olekaan ihan "oma" kuva,vaan esim. kameran DirectPrint asetus on kumminkin muokannut sitä pikkuisen...

[nomad]

Tee kuten minä, mene kamerakävelylle, kuvia tulee jos tulee ja saat samalla liikuntaa. Ja joskus tuolla tikkametsässä tulee kuviakin.

Olen käynytkin. Pelkästään yhdestä puusta saa ihan mielenkiintoisia kuvia.
Ja asiassa voi kokeilla mitä eri objektiivit ja aukot vaikuttavat asiaan.
Että miten esim. polttoväli vaikuttaa kuvan eri osien näennäiseen etäisyyteen toisistaan.

Tässä ne pihlajan marjat omasta mielestä hyvä esimerkki:

https://goo.gl/photos/qTtc6AC6uj7A5wqt7

En tiedä miten asia on todellisuudessa,kun olen ihan aloittelija valokuvauksessa ja tämä on ensimmäinen kerta kun kysyn jonkun toisen mielidettä asiaan.

En muokkaa kuvia kuvankäsittelyllä (ja kamerallakin hyvin vähän),eli kiven osalta sattui vaan olemaan hetken aikaa sellainen valo ja istuin huvikseni joen penkalla.
Pihlajassa on omasta mielestä jotain onnistunutta mitä en osaa selittää.

Tai sitten kummassakaan kuvassa ei ole mitään hyvää ja kuvittelen vaan niin...
Mutta sen kiven ajattelin kuitenkin laittaa seinälle kehyksiin.

Eri näytöt kyllä näyttävät kuvan vähän eri tavalla,eli jos katson samoja kuvia kannettavalta,niin siinä on pieni ero ja tulostettuna varmaan vielä enemmän.

Kun sinun kuvat on kuitenkin aika hyviä, niin kyllä sinun kannattaa myös kuvankäsittelyä miettiä ja tehdä.

Tämä ikuista juubajaabaa, mutta kirjoitan sen tähän taas kumminkin. Kuvankäsittelyä on tehty aina ja kaikkina aikoina, niin filmikuvauksen aikaan kuin nykyäänkin, eikä siinä ole mitään epäeettistä. Itseasiassa epäeettistä on olla tekemättä sitä. Ajattele nyt jos ammattilainen kehaisisi, että "tämä on suoraan kamerasta japanilaisen insinöörin asetuksilla" - minkälaisiksi arvioisit tuon kuvaajan työhönsä paneutumisen?

Tai toisen alan esimerkki. Kokko tarjoilee ruokaseurueelle keittoa lisämaininnalla "suoraan pussista, en tuunannut einestä yhtään". Onko asiat kunnossa?

[moonshine]

Jatketaan hieman shaiban jauhantaa.

Aloittelijalta helposti menee ohi, ettei valokuva ole niinkään todellisuuden tallentamista, vaan subjektiivista taidetta. Dokumentaarisissa, todellisuutta selittävissä kuvissa ei saa olla liikaa vääristäviä tekijöitä. Muuten tyyli on vapaa ja kuvaajan itse päätettävissä.

Studio-olosuhteissa valaisu on kontrolloitua. Luonnossa ei näin juuri koskaan ole koko sommitelmassa, vaan korjailua täytyy itse tehdä jälkeenpäin. Ja vaikka olisikin, osaisiko automatiikka tallentaa sitä tekijän haluamalla tavalla? Tuskin.

Ilman sommitelmaa ja valoa paskasta ei saa kultaa. Mutta hyvän kuva-aihion voi tuoda eloon hyvillä valinnoilla kuvankäsittelyssä. Ääriesimerkki tästä lienee kovassa valossa otetut kuvat, jotka eivät usein näytä värikuvina juuri miltään, mutta mv-konversio tekee kuvasta mielenkiintoisen ja dramaattisen.

Ilmaisussa kuvankäsittely on usein tärkeämpi tekijä kuin kamera.

Tarpeeksi kun kuvaa, niin valoa alkaa "nähdä myös valokuvaajan silmin, mahdollisena valokuvana", ei vain silmien tallentamana todellisuutena.

[Gamma]

Oma lintukuvausriippuvuus on helpottanut olennaisesti. Kesä-heinäkuussa en tainnut käydä lintukuvilla kertaakaan. En kyllä noina kuukausina kuvaile muutenkaan juuri mitään. Elokuussa kun ensimmäisen kerran menin lintupaikoille ei kamerassa ollut muistikorttia, oli unohtunut kesäloman jälkeen toisen kameran varakortiksi kameralaukkuun. Eli hyvin jatkui vieroitus. Syksyn aikana muutamia kertoja siellä kävin mutta kuvailut painottui enemmän maisemakuviin. Toki muutama tuhat turhanpäiväistä lintukuvaa tuli siinä sivussa kuvattua, D500 sarjakuvaus on niin hiton nopea, että kuvien tulolle ei voi mitään. Nyt viimeaikoina liikuntarajoite on pahentunut siinä määrin ettei lintukuvaukselle ole ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä tämä vieroittaa lopullisesti moisesta.

[tippiwatti]

Jatketaan hieman shaiban jauhantaa.

Aloittelijalta helposti menee ohi, ettei valokuva ole niinkään todellisuuden tallentamista, vaan subjektiivista taidetta. Dokumentaarisissa, todellisuutta selittävissä kuvissa ei saa olla liikaa vääristäviä tekijöitä. Muuten tyyli on vapaa ja kuvaajan itse päätettävissä.

Studio-olosuhteissa valaisu on kontrolloitua. Luonnossa ei näin juuri koskaan ole koko sommitelmassa, vaan korjailua täytyy itse tehdä jälkeenpäin. Ja vaikka olisikin, osaisiko automatiikka tallentaa sitä tekijän haluamalla tavalla? Tuskin.

Ilman sommitelmaa ja valoa paskasta ei saa kultaa. Mutta hyvän kuva-aihion voi tuoda eloon hyvillä valinnoilla kuvankäsittelyssä. Ääriesimerkki tästä lienee kovassa valossa otetut kuvat, jotka eivät usein näytä värikuvina juuri miltään, mutta mv-konversio tekee kuvasta mielenkiintoisen ja dramaattisen.

Ilmaisussa kuvankäsittely on usein tärkeämpi tekijä kuin kamera.

Tarpeeksi kun kuvaa, niin valoa alkaa "nähdä myös valokuvaajan silmin, mahdollisena valokuvana", ei vain silmien tallentamana todellisuutena.

Omalla kohdalla sen hinaajan kuvaamisessa asiaan vaikutti aika paljon se,että minua "ujostutti" kuvata sellaisia ihmisiä ketkä joutuvat tahtomattaan ja lupaa kysymättä niihin minun kuviini.
Toki kyseisestä hinaajasta löytyy maailmanlaajuisesti jaossa olevia kuvia ja ei niistä omistaakaan olisi pystynyt tunnistamaan ketään.
Mutta niinkuin sanoin,että olen aloittelija,niin kyllä se ajatus rajoitti sitä kuvaamista aika paljon...
Tiesin kyllä oikeuteni yleisellä paikalla kuvaamiseen jne. ,mutta silti se vaikutti asiaan.
Se toisessa kuvassa hämärästi näkyvä ihminenkin on sen hinaajan vapaalla oleva työntekijä ja sanoi,että kyllä he ovat tottuneet siihen kuvaamiseen,mutta kumminkin tuntui jotenkin ikävältä mennä kuvaamaan toisten "työpaikalle" ilman henkilökohtaisesti annetua lupaa.

Ilmeisesti pitää sitten lakata ajattelemasta sitä,et onko se kuva "käsitelty" vai ei.
Ainakin kameran osalta ja käyttää hyväkseen niitä mahdollisuuksia mitä Nikonin suunnitteluosastolla on suunniteltu ja kehitetty...

Ymmärrän tietysti sen,että sitä kuvaa muokataan aina ja poikkeuksetta jollakin tavalla; objektiivin ominaisuudet/valotusajat/aukko/valkotasapaino.
Eikä se ihmisen näkemäkään muokkaamatonta ole. Aivot muokkaavat silmän näkemää ja itseasiassa silmä antaa ainoastaan informaatiota/dataa samalla tavalla kuin kameran kennokin.

Tosin täällä palstallakin on monessakin kommentissa annettu ymmärtää,et kaikenlainen kuvien muokkaaminen on vaan osaamattomuutta ja "oikeaa" valokuvaamista on jokin muu.
Että pelkästään jpeg:nä kuvaaminen on jo "ei hyväksyttävää" kuvan muokkaamista.
Teen tietenkin sen suhteen ihan niinkuin itse haluan,mutta olen kyllä muunkin suhteen enemmän realismin/luonnollisuuden kuin muokatun sellaisen kannalla...

[tippiwatti]

Oma lintukuvausriippuvuus on helpottanut olennaisesti. Kesä-heinäkuussa en tainnut käydä lintukuvilla kertaakaan. En kyllä noina kuukausina kuvaile muutenkaan juuri mitään. Elokuussa kun ensimmäisen kerran menin lintupaikoille ei kamerassa ollut muistikorttia, oli unohtunut kesäloman jälkeen toisen kameran varakortiksi kameralaukkuun. Eli hyvin jatkui vieroitus. Syksyn aikana muutamia kertoja siellä kävin mutta kuvailut painottui enemmän maisemakuviin. Toki muutama tuhat turhanpäiväistä lintukuvaa tuli siinä sivussa kuvattua, D500 sarjakuvaus on niin hiton nopea, että kuvien tulolle ei voi mitään. Nyt viimeaikoina liikuntarajoite on pahentunut siinä määrin ettei lintukuvaukselle ole ollut mitään mahdollisuuksia. Ehkä tämä vieroittaa lopullisesti moisesta.

No minusta noi ovat enimmäkseen aika hienoja kuvia,missä on ajatustakin ja mistä tällainen aloittelija kuin minä voi oppia paljonkin.

Eli älä nyt ainakaan poista niitä verkosta siksi,että jos ne ovat sinun mielestäsi tasapaksuja "pönötys-kuvia".

Ja kun niissä on sarjana katsottuna (kuten se penkki) hyvää huumoriakin mukana : )

[Jovala]

Teen tietenkin sen suhteen ihan niinkuin itse haluan,mutta olen kyllä muunkin suhteen enemmän realismin/luonnollisuuden kuin muokatun sellaisen kannalla...

Jos kuvaat dokumentaarisesti, niin kamera ei tee realistista kuvaa. Ei edes geometrialtaan yleensä (linssivääristymät) ja puhumattakaan väreistä (kennon senselien vasteet). Kameran tuottamaa kuvaa ei varmasti voi pitää luonnollisena. Muun muassa kamera ei tiedä vallitsevan valon valkotasapainoa (siihen on vain ohjelmoitu algoritmi joka yrittää laskea sen ja usein epäonnistuu pahasti).
Ainoa keino on jälkikäsitellä dokumentaarinen (RAW-) kuva niin, että se edustaa mahdollisimman tarkasti muistamaasi realismia/luonnollisuutta. Kamera ei sitä kykene tekemään. Lisäksi on ainakin valon ja varjon suhteet, jotka kykenee ainoastaan ihminen päättämään. Mutta ei insinööri kameran kehitysvaiheessa. Ihmisen silmän dynamiikka on ylivoimainen kemeroihin verrattuna ja me voidaan muutamalla silmäyksellä saada kohteesta muistiin aivan erilainen kuva kuin mitä kanmerasta saa millään konstilla.

Sitten on se asia, että jos kuvaat jpg:ksi, niin se on optimoitu jollekin alustalle esitettäväksi. RAW-kuvan voit optimoida itse haluamallesi alustalle (jollekin printterille, nettiin, värihallitulle näytölle yms.). Kuvalla saattaa olla myös useita erilaisia käyttökohteita. Jos kuvasi on jpg-muodossa, niin ei siinä riitä enää säätövaroja juuri nimeksikään muokata. Ne säätövarat on jo käyttänyt japanilainen insinööri.

Lintukuvaustasi elävöittää huomattavasti kyky säätää RAW-kuvista kunnollisia ja halutunlaisia versioita.

[paulas]

Lintukuvausriippuvuus, huoh! Vakava tauti :) Luulin jo päässeeni siitä eroon, mutta eiköhän taas lumen tultua pitänyt kuvata ne aika surkeat ruokintakuvat. Ne eivät mitenkään oleellisesti eroa viimeisen 10 vuoden kuvista, samasta aiheesta, samasta paikasta. Korkeintaan ovat huonompia....kun on niin hämärää.

Näillä kuvilla on korkeintaan dokumentaarista arvoa itselle, jos sitäkään....Joku voima vain saa kaivamaan kameran esiin ja kyttäämään pikkutirppoja. Sitten 90 % kuvista menee roskiin ja jäljelle jääneetkin kyseenalaisia. Aikaa menee "hukkaan".... Tätä voisi myös kutsua keinoksi välttää ikäviä kotihommia.

[reijoku]

En tunnusta lintukuvariippuuvuuta mutta niitä useimmin tarttuu mukaan. Väkisinkin tulee hetkiä kun johonkin lajiin tai lejeihin kyllästyy ainakin hetkeksi mutta yllätysmomentti kantaa tässä hommassa parhaiten tai pahiten.
Tässä perus korppikuva muuten mutta jotain yllättävää sattui kesäkuussa 2012. Huomasin vasta tietokoneennäytöltä. https://goo.gl/photos/QaJSZExxpuqN4y156

[xorsa]

Samoja ruokinnan lintuja tuli eilen kuvailtua, kuin ennenkin, eivätkä kuvat ole sen parempia, mutta....