Ahdistaako kuvaaminen koskaan?

[nomad]

Enemmän ahistaa ettei saa ilmaistuksi sitä mitä haluaa. Siis ei saa omasta mielestään sellaisia kuvia kuin haluaisi. Ei ossoo.

Toisia harrastuksia on onneksi olemassa, niin voi paeta välillä sinne.

Minulle valokuvaaminen on harrastus ja olen hyväksynyt oman keskinkertaisuuteni. Kun lähden kuvaamaan, niin saan yleensä jotain mielestäni kivaa aikaiseksi. Kuullostaa tylsämieliseltä, mutta noin se vain on. Valokuvaaminen on tyydyttävää ja yleensä se yllättää myönteisesti.

[kauppte]

Ei ahdista, minulla on pollapolarisaatiofiltteri.

[Rockford]

Valokuvaaminen on tyydyttävää ja yleensä se yllättää myönteisesti.

Näin on, en minäkään tätä muuten harrastaisi.

Jälkikäsittelyn jonoutuminen voi joskus ahdistaa. Pahimmillaan siis se että tietää että ois parituhatta kuvaa jotka pitäis käydä läpi ja joita joku muu odottaa saavansa. Mutta harvemmin onneksi.

Lisätään tähän että jälkikäsittelykin on yleensä mukavaa kun sitä tekee omaan tahtiin omaan käyttöön meneville kuville.

[kairaba]

Olen kuvannut harrastuksekseni 30 vuotta, mutta en ole koskaan tuntenut ahdistusta kuvaamista kohtaan..päinvastoin. Kun lähden lomamatkalle jonnekin päin maailmaa lähestyn aina lomakohdetta valokuvauksen kautta. Minulla on kamera mukana aamusta iltaan minne sitten siellä menenkin. Pyrin tutustumaan jo netissä ennen lomaa matkakohteeseen ja etsin sieltä mielenkiintoisia kuvauspaikkoja. Lomakohteessa puran joka päivä kuvaus saaliin mukana olevalle läppärille ja tutkiskelen niitä auringon laskettua terassilla viinilasin äärellä. Kuvia matkoilla kertyy n.600-1000 kuvaa viikossa. Kotona siirrän kuvat läppäriltä sitten iMaciin, tutkin niitä Lightroomissa ja merkkaan ne kuvat jotka käsittelen ekana. Kohokohta on sitten itse kuvankäsittely jonka teen pääasiallisesti Lightroomissa ja PS CC:llä, ja fiilis on kuin palaisi takaisin lomakohteeseen. Täällä kotimaassa valokuvaaminen on sitten hieman erilaista, joskus kamera saattaa olla laukussa viikkojakin koskematta, mutta sitten tulee kova kuvausinto ja taas mennään.
En stressaa enkä vertaile omia kuviani muiden ottamiin, sillä tiedän että on paljon paljon minua parempia valokuvaajia kuin myös pari huonompaakin, tärkeintä on ajatella: "tämä on minun ottama valokuva"
Nautinnollisia kuvaushetkiä kaikille!

[jari_jkl]

Kysytään vaikka näin. Jos nyt näkisit työpaikan ikkunasta maakotkan istumassa läheisen puun latvassa, niin olisitko iloinen hienosta lintukuninkaan kohtaamisesta, vai kiroaisitko ääneen kun se 300 millinen on jäänyt sinne eteisen pöydälle? :)

Otsikkoon: Ei ahdista koskaan.

Eikä tuollainen tilannekaan ahdistaisi. Tiedän, että maakotka kuitenkin lentäisi pois noin 3 sekuntia ennen kuin ehtisin saada sen kameran etsimeen.

[elmar]

Harrastus on väärä jos se ahdistaa.

"Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen... Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen tiedon, taidon tai kokemuksen hankkimiseen ja karttumiseen. Päämääränä on kuitenkin itsensä toteuttaminen." http://fi.wikipedia.org/wiki/Harrastus

[chiefl]

Erittäin mielenkiintoinen aihe! Jos jätän ammattikuvaukset omaan arvoonsa ja kommentoin valokuvausta harrastuksena, on se minulla luontokuvausta. Muistan useastikin kokeneeni harrastusahdistusta ja ehkä yliannostustakin, varsinkin nuorempana.
Omalla kohdallani tämä pätee pariin muuhinkin harrastukseen ja kuvio on aina samanlainen: yksi harrastus on aina se tärkein ja joskus homma menee överiksi, se kiinnostaa ja innostaa niin paljon, että sitä tulee tehtyä "liikaa". Joskus valo, aihe ja fiilis on niin loistava että "flow" vie mennessään ja kaikki muu ympäriltä unohtuu. Tätä fiilistä kun väkisin yrittää tavoittaa uudestaan, ei sitä enää saa kiinni. Kuvio on varmaan samankaltainen, kuin narkkarilla joka jahtaa niitä ensimmäisiä säväreitä, tavoittamatta niitä enää koskaan ; ). Seurauksena tulee ahdistus ja turhautuminen ryyditettynä luterilaisella työmoraalilla ja suorituspaineilla.
Ei ole helppoa valokuvauksen harrastajalla ; )

[Ohiampuja]

Omalla kohdallani tämä pätee pariin muuhinkin harrastukseen ja kuvio on aina samanlainen: yksi harrastus on aina se tärkein ja joskus homma menee överiksi...

Kiitos kaikille kommenteista. Ja tuo yllä oleva sopii minuunkin hienosti. Yliannostuksen puolelle helposti kääntyy.

Nyt päätin ottaa kuvattoman lokakuun. Vain kännykällä kuvaaminen on sallittu ja tietyt "pakolliset" jutut. Mutta harrastukseen kuuluva "viihde-käyttö" on nyt kuukauden tauolla.

Ja pitää tunnustaa että viikonlopun sieniretket olivat oikein mukavat ilman kameraa, sai keskittyä ihan niihin sieniin eikä tarvinnut miettiä ruskan dokumentointia. Sai vaan vapaasti nauttia luonnonnosta. :)

[peidu]

Joskus joo. Viime aikoina olen tosin päässyt siitä eroon ja kaikkea ei edes pidä kuvata tai jotkut tilanteet tai näkymät ovat liian kauniita, ettei niitä edes saa kuvata, koska se kuva tekisi sille tilanteelle hallaa.
Se ahdistaa jos saa jonkun huikean idean, mutta sen toteuttaminen osottautuu hankalaksi :) Vähän sama kun haluaa jotain uutta kivaa tavaraa, mutta rahaa ei vaan löydy :)

[mattimi]

Ei ahdista. Valokuvaaminen on hauskaa varsinkin kun itse on ainoa, joka sille asettaa vaatimuksia.

[PaPo]

Ahdistaa! Mikä siinä sitten ahdistaa: no se, että ei aina vaan osaa. Tai se, että kamera ei ole mukana hienossa hetkessä, tai se, että kamera on mukana, eikä muuta ehdi kuin kuvata. Tai kun kuvat ovat kaikki huonoja ja/tai epäonnistuneita.

Mutta minä olenkin tällainen hullu, samat fiilikset on muidenkin harrastusten kanssa, otan ne liian vakavasti, asetan itselleni kohtuuttomat paineet ja vedän herneenpalot nenään, jos jokin menee pieleen. Tervettä :D

Kerran jo myin kaikki valokuvausvehkeeni pois, kun en ollut omasta mielestäni riittävän hyvä. Tervettä tämäkin. Nyt sentään annan vehkeiden olla, jos alkaa liiaksi stressata. Kameralaukku saattaa pölyyntyä kuukausia ennen kuin tartun taas toimeen.

[Ohiampuja]

Mutta minä olenkin tällainen hullu, samat fiilikset on muidenkin harrastusten kanssa, otan ne liian vakavasti, asetan itselleni kohtuuttomat paineet...

Niinpä, ne omat odotukset ja paineet voi olla pahimmat.

Näin sanailee Vesala PMMP Henkilökohtaisesti -biisissä.

"Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi
Muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä, henkilökohtaisesti, ainoa sanelija"

[Neon Valo]

Harrastuksena tämä valokuvaus ollut vuodesta 2008 lähtien ja kun hurahti tuohon salamakuvaukseen niin se jaksaa tuottaa päänvaivaa kun homma ei menekkään niinkuin itse pienessä mielessään rakentaa mielikuva setupin ja sen pohjalta asettelee salamat ja vehkeet mukamas kohdalleen ja aloittaa räpsyttelyn, onka jälkeen menee tilanteessa "lukkoon" eikä osaa tehdä enää mitään :D
Myös mallin ohjaus tuottaa aina päänvaivaa :(

Eli ku ei osaa vaan! :D

Voi kun joskus oppisi niin sitten voisi tehdä harrastustaan hyvillä mielin :)

EDIT

Ahdistaa! Mikä siinä sitten ahdistaa: no se, että ei aina vaan osaa. Tai se, että kamera ei ole mukana hienossa hetkessä, tai se, että kamera on mukana, eikä muuta ehdi kuin kuvata. Tai kun kuvat ovat kaikki huonoja ja/tai epäonnistuneita.

Mutta minä olenkin tällainen hullu, samat fiilikset on muidenkin harrastusten kanssa, otan ne liian vakavasti, asetan itselleni kohtuuttomat paineet ja vedän herneenpalot nenään, jos jokin menee pieleen. Tervettä :D

Kerran jo myin kaikki valokuvausvehkeeni pois, kun en ollut omasta mielestäni riittävän hyvä. Tervettä tämäkin. Nyt sentään annan vehkeiden olla, jos alkaa liiaksi stressata. Kameralaukku saattaa pölyyntyä kuukausia ennen kuin tartun taas toimeen.

Hyvin paljon samoilla linjoilla, mutta en ole vielä vermeitä myynyt mutta mielessä on käynyt :D.

[Ohiampuja]

Kuukauden päästä pitäisi lähteä lomareissulle etelään ja tässä pohdiskelen tätä kamera-asiaa. Jos ottaisikin mukaan vain tällaisen taskupokkarin, niin olisiko toiveita että kuvaaminen ei ryöstäytyisi käsistä niin helposti? Tuolla ei liian kunnianhimoisia suunnitelmia toteuteta. :)

Istuisi vaan rauhassa siinä terasilla ja nauttisi laadukasta punaviiniä. Ja jos kohdalle sattuisi joku näyttävä auringonlasku, niin voisihan siitä lomamuiston näpsäistä. Vai onko tuo sama kuin tarjoaisi alkoholistille keppanaa raittiusjakson jälkeen. :)

http://www.nikon.fi/fi_FI/product/digit ... oolpix-s02

Ps. Tämän voisi ottaa vaikka biitsille mukaan...
http://www.nikon.fi/fi_FI/product/digit ... oolpix-s31

[Aegean]

Morkkis tulee, jos "ison" kameran kotiin jätät :-)

En tiedä mikä kumman taika siinä on, mutta tuntuu että kaikkein kuvauksellisimmat tilanteet tulee eteen silloin kun kamera ei ole mukana.

Itse olen päissäni pikkuhiljaa funteerannut, että jos hankkisi jonkin laadukkaan kinovastaavuudeltaan n. 35-50mm pokkarin.

Löytyykö markkinoilta muuten kinokennolla varustettuja, kiinteäpolttovälisiä 35 tai 50mm pokkareita?

[Beatle]

Löytyykö markkinoilta muuten kinokennolla varustettuja, kiinteäpolttovälisiä 35 tai 50mm pokkareita?

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12715505

[OskuK]

Löytyykö markkinoilta muuten kinokennolla varustettuja, kiinteäpolttovälisiä 35 tai 50mm pokkareita?

Ällistyttävän huonoa on ollut, yksi hikinen tosiaan löytyy, eikä siinäkään etsintä.

[paaton]

Morkkis tulee, jos "ison" kameran kotiin jätät :-)

En tiedä mikä kumman taika siinä on, mutta tuntuu että kaikkein kuvauksellisimmat tilanteet tulee eteen silloin kun kamera ei ole mukana.

Itse olen päissäni pikkuhiljaa funteerannut, että jos hankkisi jonkin laadukkaan kinovastaavuudeltaan n. 35-50mm pokkarin.

Löytyykö markkinoilta muuten kinokennolla varustettuja, kiinteäpolttovälisiä 35 tai 50mm pokkareita?

Aika vähissä vielä ovat. DX kenno jos piisaa, niin fuji x100s kino vastaavalla 35/2 optiikalla on tuota lähimpänä. Ricoh gr on 28/2.8 ja ilman etsintä. Fuji on kyllä aika kiva. Surkea tarkennus, heikko vastavalon sieto ja dx kenno ovat minusta tuon pahimmat puutteet, mutta varsinkin nuo kaksi viimeistä on helppo antaa anteeksi optiikan kompaktin koon vuoksi.

[paaton]

Löytyykö markkinoilta muuten kinokennolla varustettuja, kiinteäpolttovälisiä 35 tai 50mm pokkareita?

Ällistyttävän huonoa on ollut, yksi hikinen tosiaan löytyy, eikä siinäkään etsintä.

Alan muuten itse toivomaan että elektroniset etsimet ottaisivat jättiharppauksen eteenpäin. Fujissahan on tuo optinen reikä, mutta aika surkeahan tuollainen olisi FF kennoisessa kamerassa. Tarkennusta eikä syvyysterävyyttä nää lainkaan sen kautta.

[PaPo]

Kuukauden päästä pitäisi lähteä lomareissulle etelään ja tässä pohdiskelen tätä kamera-asiaa. Jos ottaisikin mukaan vain tällaisen taskupokkarin, niin olisiko toiveita että kuvaaminen ei ryöstäytyisi käsistä niin helposti? Tuolla ei liian kunnianhimoisia suunnitelmia toteuteta. :)

Istuisi vaan rauhassa siinä terasilla ja nauttisi laadukasta punaviiniä. Ja jos kohdalle sattuisi joku näyttävä auringonlasku, niin voisihan siitä lomamuiston näpsäistä. Vai onko tuo sama kuin tarjoaisi alkoholistille keppanaa raittiusjakson jälkeen. :)

Mietin muuten ihan samaa: ehkäpä jätän "ison" kameran kotiin, kun lähdemme reissuun. Otan mukaan vain pokkarin, jolla tallennan normimuistot a la lapsi uima-altaassa ja varpaat hiekassa. Eipä tarvitse sitten lomalla stressata siitä, että nyt se hieno auringonlasku häviää, missä mun kamera on.