Kysymys ei ollut nopeuden muuttumisesta heijastuksesta vaan siitä, ettei valon nopeutta ole kyetty mittaamaan yhteen suuntaan tavalla, jonka tiedeyhteisö olisi hyväksynyt.
Ongelma palautuu lähes kaikissa (jos ei kaikissa) koejärjestelyissä kellojen synkronointiongelmaksi.
Jos koe onnistutaan tekemään yhdellä "kellolla" (ei tarvita kellojen synkronointia), saadaan aina vain keskiarvonopeus, koska valon on palattava kellon luokse tai siitä on saatava ilmoitus maaliintulohetkestä (jonka voi saada vain valon nopeudella, jota ei vielä tiedetä).
Kun yhteen suuntaan kulkevan valon nopeutta ei ole voitu mitata, niin miten perustellaan sen kulkevan kaikkiin suuntiin samalla nopeudella.
Voihan ongelmaa leikkinäkin pitää, mutta sitä ovat vaivautuneet tutkimaan maailman huippufyysikot tähän päivään saakka, jonka takia liitin aiempaan viestiini luettelon joistakin kokeista (niistä missään ei ole kyetty hyväksyttävästi saamaan yhden suunnan nopeutta).
Mikä on sitten perusta sille idealle, ettei "nopeus muutu heijastuksesta".
Oliko Einsteinilla aikoinaan mitään muuta perustetta kuin Occamin partaveitsi? Hänellähän oli käytettävissä aika monen fyysikon testitulokset valon mittauksesta. Muistaakseni juuri Michelson & Morley (1887) testi sai hänet aikoinaan kehittämäänkin suhteellisuusteoriaa.
Mikä Einsteinin sai aikanaan ylipäätään miettimään valon nopeuden isotrooppisuutta (suunnasta riippumattomuutta).