Kuvauskeikkojen peruuntuminen koronan takia

[ttuplai]

Yli tusinan koronan vuoksi siirretyn ja peruuntuneen hääkuvauksen perusteella sanoisin, et tohon ei ole ihan valmista sabluunaa olemassa. Ensisijaisesti kasvokkain neuvottelu on aina paras vaihtoehto - tai siis neuvottelu yleensäkin. Kun jokainen kertoo kantansa ja perustelee ne, niin lähes aina päästään kohtuu sopuratkaisuun. Jos kumpikin pitää kiinni omassa oikeassa olemisessaan niin pahimmillaan tavataan oikeustuvassa. Nettisetvimiset (esim. facebook) ovat yleensä täysin syvältä - silloin paras ruuneperi ja ekana vuodatuksensa kirjoittanut voittaa (ekalla tarinalla on suurempi totuusarvo). Kuvaajan kannalta tilanne on ongelmallinen, koska hän häviää mahdollisesti aina - joko rahat tai maineen. Jopa siirretty kuvaus on usein tappiollinen (ensi kesään siirretty ei ole voittoa vaan tappio kesälle 2020) - monella kuvaajalla kesäsesonki täyttyy hyvissä ajoin ja parin kuukauden varoitusajalla on aika vähän hääkeikkaa tarjolla. Toki korona tuo tuohonkin uuden ulottuvuuden eli samaan aikaan on viimehetken tilauksia (lähinnä hääpotretteja) ja toisaalta 2021 varataan hyvissä ajois. Mut jokainen keissi ja kuvaaja ovat erilaisia - riippuen mitä työtä häiden eteen on jo tehty ja liittyykö asiaan velvotteita muihin osapuoliin (välityspalkkioita, etc.). Yksi vaihtoehto on panna riita puoliksi eli kumpikin ottaa 50% takkiin - tai sit pelaavat rahoista pokeria (ja jakajaksi joku muu kuin kuvaajan serkku). Tai kuvaaja voi tarjota esim. lahjakorttia (1v kuvaus, mummokuvaus, hamsterikuvaus, etc.). Kuvattavalle kyseessä on yksi neuvottelu - kuvaajalle yksi monista ja kaikki osapuolet yrittävät selviytyä tilanteesta jollakin tavalla ulos - toiset vähän v-mäisemmällä aseteella kuin toiset. Joissakin neuvotteluissa ottaa enempi takkiin kuin toisissa. Mut pääsääntö on, et yhden tähden palautteen nostamisen arvo on noin nelikertainen esim. neljästä tähdestä viiteen tähteen tehtyyn työhön eli huonoa palautetta on kuvaajan aika pakko pyrkiä taklaamaan - tämäkin tekee kuvaajan aseman heikommaksi. Pitäs olla sellanen koko kansan mainerekisteri joka pakottas kaikki miettimään mainettaan enempi (no ei vais - some on sitä ja lopputulos on ihan syvältä - yksi v-mäinen exä antaa kyl laajamittaista palautetta, joka kantaa pitkälle).

OIkeudenmukaisuus, kohtuus ja asiallisuus riippuu siitä millä puolella neuvottelupöytää istuu - kukaan ei oikestaan ole tilanteeseen syyllinen, mut viimekädessä hallituksen päätökset eivät estä häitä - toki vaikuttavat suunnitelmiin, mut näin voi hyvinkin olla myös 2021 ja 2022 riippuen miten maailma makaa. Ensisijaisesti varausmaksu on kuvaajan turva peruutuksille, koska mitään muutakaan turvaa ei ole. Suurimman osan kanssa sellaisia ei edes tarvitsisi vaan muutama kuvaajasurffaaja pilaa 93% maineen (kandee muistaa, kun seuraavaksi varaatte parturin, personal trainerin tai ryhmäliikunnan). Monen kanssa varausmaksun palautuksista ei tarvitse edes neuvotella - osa ymmärtää miksi se maksetaan ja osalla ei ole mitään suhteellisuuden tajua missään tilanteessa (ei koske siis vain koronaa vaan peruuttamisia yleisesti). Varaaminen on jollakin tavalla sitova puolin ja toisin - myöskään kuvaaja ei toivottavasti vaihda asiakasta kesken kaiken paremman keikan vuoksi (oli korona tai ei).

Mut pääosin ihmisten kanssa tulee toimeen mainiosti - ja sen pienen osan kanssa ei tule, vaikka miten yrittäs. Toi pieni osa jakautuu tasan kansaan (ehkä?) ja muutaman tekstirivin perusteella on vaikea asettua kenenkään kenkiin - eikä pitäs olla edes tarkoitus, mut ihmisellä on melkoinen kyky tulkita asiat oman historiansa tai elämänsä perusteella (nähdä samankaltaisuutta siellä missä sitä ei ole ja eroavaisuuksia toisaalla). Yhden osapuolen teksti on mahdollisesti hyvinkin kallellaan vaikka ei edes tarkoittaisi - eikä tarvitse edes valehdella - kunhan jättää sopivasti pois ja valitsee sanamuodot oikein. Opetelkaa siis neuvottelemaan ja kyselkää vähempi netistä - netti on parhaimmillaan hieno apu asioihin ja pahimmillaan tekee kaikista uusavuttomia. Neuvottelu ei ole mikään uusi juttu, mut se on taito siinä missä mikä tahansa - hyväksi tuleminen vaatii opettelua (USA on lienee malliesimerkki maasta jossa hommat menee pieleen siksi, et kukaan ei luota toisiinsa ja pikkuasiatkin pitää kirjata sopimukseen, koska lopulta hommat ratkaistaan lakituvassa) - lähtökohta on siinä, et itse on tod. näk. väärässä - kyse on ainoastaan väärässä olemisen määrästä. Eli turha lähteä liikkeelle v-mäisistä asiakkaista tai v-mäisistä kuvaajista - oletukseksi kandee ottaa, et kyse on kommunikaatiosta, väärin ymmärtämisestä, vaikeudesta asettua toisen asemaan ja puhtaasti liian paljon omaan napaan katsomisesta. Nyt pönikkä punkkua mukaan ja kuvaajan luokse neuvottelemaan - ulos ei lähdetä ennen kuin sopu syntyy tai punkku loppuu (silloinkin mennään ostamaan lisää). Punkkua hyljeksiviin kandee lähtökohtaisesti suhtautua epäluuloisesti.

Tukia tähän keskusteluun ei kannata sekoittaa - jotkut saavat jotkut eivät ja toi 2000 apuraha, joka näihin juttuihin on suunnattu häviää kuin pieru saharaan (myös finfoto jakoi 1400 euroa 100:lle kuvaajalle ja erilaiset säätiöt taiteelliseen työhön). Korona ei ole mikään rahasampo kuvaajille vaan pääosin melkoinen lovi tuloihin - ja ruokakassiin. Yhtä hyvin voidaan kysyä, et saiko asiakas tukia, osinkoja tai myyntivoittoja koronan vuoksi, mut sit ollaan sellaisessa ihmiskuvassa, et neuvottelu on turhaa - poterot on kaivettu.

[javal]

Noita korona tukia on monenlaisia. Osa on toiminnan kehittämiseen, projekteihin, jne, ja sitten on se jolla kompensoidaan yksityisyrittäjän menetettyjä ansioita (Kuntien jakama yksinyrittäjätuki). Huomattavaa tässä on se että että tuki haetaan jälkikäteen, jos tulo on pienentynyt. Eli jos tulevan elokuun keikka on peruuntunut, niin ei siitä ole voinut mitään koronatukea voinut vielä hakea, ja jos kaikkien peruttujen keikkojen tilalle on löytynyt uudet keikat (samalla taksalla) niin myös silloinkaan tukea ei tule jos kerta ansiot eivät ole pienentyneet. Nyt kyllä jo haiskahtaa pieneltä ajojahdista tämä homma kun nämä koronatuet ja niiden mahdollinen väärinkäyttö vedettiin etukäteen mukaan tähän tulevalle elokuulle sovitun ja perutun kuvauskeikan yhteyteen.

Kuntien jakama yksinyrittäjätukea voi hakea kerran, ja se on maksimissaan yhteensä 2000€, ja haetaan takautuvasti kirjanpidon perusteella, ja 30% pitää olla tulot pudonneet vertailukauteen verrattuna.

Itse kyllä katson että kuvaaja on hieman joustamaton, jos ei suostu siirtämään kuvauskeikkaa, vaan perisi täyden (uuden) varausmaksun myös seuraavasta varauksesta. Toisaalta voisi nähdä myös niin että tilaaja on hieman joustamaton, ei suostu pienempään vierasmäärään kirkossa, ei etsi isompaa ja väljempää kirkkoa, tai yksityistä tilaa (jonne voi tulla yli 50 henkilöä) tuon valitun ahtaan kirkon tilalle.

[Puucee]

Täällähän on harvinaisen asiallista keskustelua ja näkökulmia, kiitokset!

Varausmaksu oli tässä 600 euroa (koko keikka 1800 e) ja tilaaja ehdotti kuvaajalle sen puolittamista (300 e per nenä) ja sopimuksen purkua, mutta tähänkään kuvaaja ei suostunut...

Kuten on esille tuotu niin molemmilla on joitakin kohtia jossa voisi olla jouston paikka. Olen sitä mieltä että tilaajallakin pitäisi olla vastuunkanto asiassa, mutta onko se ihan 600 euron painoista? Varsinkaan kun siirtonkaan ei kuvaaja suostunut, ts. ei tullut kyllä juurikaan vastaan ja että kuvaaja on varmaankin jo lähtenyt etsimään tuolle päivälle uutta työtä ja mahdollisesti saanutkin.
Samoin kuten edellä mainittu niin täällä foorumilla spesifin tapauksen käsittely on väistämättä pintapuolista ja yleisellä tasolla käytävää koska kaikkia yksityiskohtia ei ole tiedossa. Ajattelisin että tämä keskustelu on kuitenkin järkevää koska muillakin samankaltainen tilanne on varmaankin päällä ja mielipiteiden vaihdollahan asiat etenee.

[tehodia]

Business finlandin tuki osakeyhtiöille joilla työskentelee 6-600 työntekijää, tuskin kovin moni kuvaaja työllistää oman firmansa kautta yli 6 henkilöä.

Kyllä tuolla on meidän kylän autopajakin, työllistää yhden hengen ja itsensä eläkkeellä!

No tuossa kohtaa on sitten tapahtunut ns kusetus. ELY / BF tukea ei voi hakea kuin yli 6 hengen Oy.

ELY-tukiin kuuluu myös KELAn maksama yksinyrittäjän työttömyysturva, joka on koronapoikkeussäännöin voimassa kesäkuun loppuun asti. Esim jos yritys/yrittäjä on aloittanut vasta tämän vuoden alusta tai muuten toiminta painottuu voimakkaasti kesäsesonkiin, ei oikein muuta tukea voi hakea.

Loppujen lopuksi harvat tilatessa ajattelee sitä, että tilauksen voi joutua peruuttamaan. Varausmaksua pidetään "osamaksuna", joka vaan pienentää lopullista maksua. Ja tottakai se peruuttaminen harmittaa, kun varausmaksu "menee hukkaan".

Tottahan häiden peruminen harmittaa myös häiden kuvaamiseen keskittynyttä kuvaajaa, jos ei oikein muuta osaa keksiä tilalle, vaikka kuvauspäivään onkin vielä yli kaksi kuukautta. Yrittäjälle kuuluu ketteryys ja joustavuus, ja niitä taitoja on korona-aikana tosiaan tarvittu.

[jaava]

Varausmaksu oli tässä 600 euroa (koko keikka 1800 e)

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet, eikä tilatusta tuotteesta ole vielä mitään substanssia olemassa. Joutuuko kuvaajayrittäjä tekemään investointeja (kuvauspaikka, rekvisiitta, materiaalit, työkalut, työntekijöitä) hoitaakseen keikan, joka tekisi etupainotteisesta maksusta hieman ymmärrettävämmän.

Onko valokuvausalalla todella tällainen maksupainotus käytäntönä? 1800€ on kuitenkin iso raha.

[hauusita]

Varausmaksu oli tässä 600 euroa (koko keikka 1800 e)

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet...

Oikeastaan tuo on kolmasosa, eikä puolet. Taitaa itse asiassa olla aika tyypillinen varausmaksu. Tuon kokoluokan varausmaksu on valitettavasti hääkuvauspuolella tarpeen lähinnä sen vuoksi, että saadaan se tilaajaosapuoli sitoutumaan sopimukseen. Ilman varausmaksua käy helposti niin, että hääpari jatkaakin vielä kuvaajan etsintää ja vaihtaa kuvaajan, jos löytääkin mielestään paremman/edullisemman. Ilman varausmaksua alunperin kuvauksesta sopinut kuvaaja voisi sitten helposti jäädä ilman keikkaa sille päivälle, varsinkin jos peruutus tulee suht myöhäisessä vaiheessa.

[ttuplai]

Varausmaksu oli tässä 600 euroa (koko keikka 1800 e)

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet, eikä tilatusta tuotteesta ole vielä mitään substanssia olemassa. Joutuuko kuvaajayrittäjä tekemään investointeja (kuvauspaikka, rekvisiitta, materiaalit, työkalut, työntekijöitä) hoitaakseen keikan, joka tekisi etupainotteisesta maksusta hieman ymmärrettävämmän.

Onko valokuvausalalla todella tällainen maksupainotus käytäntönä? 1800€ on kuitenkin iso raha.

Tokkopa tuosta mitään selvitystä on tehty. Noin lähtökohtaisesti valokuvaus on kohtuu villi ala ja käytännöt vaihtuvat sen mukaan (onhan noilla kattojärjestöillä joitain suosituksia). Jokainen saa Suomessa kutsua itseään valokuvaajaksi (esim. Islannissa studiokuvaajalla pitää olla koulutus). Mitä panostuksia kuvaaja on tehnyt ennen keikkaa on varmaankin ko. kuvaajan vastattavissa. Mut osa keikoista tulee vaikkapa jonkun nettisaitin kautta (= välittäjä) ja noilla on omat provikkansa. Eikä mikään estä kuvaajaa pyörittämästä bisnestä vuokrakamoilla (auto, kamerat, etc.). Eli silloin toi kohtuu suuri varausmaksu liittys normaalitilanteessa osittain noihin. Voishan hääkuvauksen pilkkoa atomeiksi ja hinnoitella jokaisen tunnin erikseen. Mailiin vastaaminen - 30 euroa. Hääpalaveri (sisältää mallinohjauksen) - 140 euroa. Vähän niinku pankit tai huoltoyhtiöt - sit jokainen papru ja käden liikautus maksaa hunajaa. Tai kunnon konsulttipalkkio - 700 euroa / tunti, jonka lopputuloksena on, et tarviit lisää meitin konsultointia.

Substanssi lienee nimellä pofo (ja puskaradio). Jos ei ny ihan rupea esimerkkikuvia kaunistelemaan - toki pofoon valikoituu pikkasen paremmat otokset. Toki toi 1/3 kuulostaa kovalta, koska hääkeikkoja myös perutaan aniharvoin eli keskimäärin riski on aika pieni. Toisaalta enempi harmittaa, et ite en ole älynnyt hinata varausmaksuja noin suuriksi. No jokaisella on oikeus määritellä oma hinnoittelupolitiikkansa - jos toi kyseinen kuvaaja tekee bisnestä vuodesta toiseen niin hän lienee jotenkin saanut sen toimimaan. Ehkä se korona-aikoina vähän iskee näpeille, mut harva valmistautuu kerran sadassa vuodessa oleviin tapahtumiin ennalta.

Mut maksetaan sitä Jaskallekin kuukausitolkulla firmassa palkkaa, vaikka tulosta ei näy missään (pitkissä projekteissa ja asiantuntijatehtävissä on välillä hyvin vaikea nähdä mitä toi jamppa on oikeesti tehnyt koko ajan - ja nousukausina kukaan ei edes ehdi kattomaan, koska meno on kovaa. Sit ihmetellään vuoden päästä, et mihin ihmeeseen ne rahat katos ja missä se substanssi on). Apurahoilla työskentelevät sit vielä erikseen. Luovat alat ovat oikeastaan hyvin erikoisia siitä, et usein joutuu tekemään homman puolivalmiiksi ennen kuin kukaan lyö latinkiakaan pöytään tai edes ottaa huomioon (esim. kirjailijat) eli maksut tulevat hyvin takapainotteisesti. Ainoastaan suuret starat voi vaatia isoja varausmaksuja (tai kustantaja lähtee mukaan ennen kuin ekat sata liuskaa on näytillä). Sitä paitti - ton punkunkin joutuu maksamaan etukäteen - mitään takuita saa hyvästä kännistä tai edes mausta. Piti olla kettumainen, takaa antava ja lopussa pirskahteleva, mut ihan samalta maistu ku viereinenkin.

[T71]

En ymmärrä tämän kuvaajan demonisointia tässä tapauksessa.
Kun kerran asian ydin on siinä, että varausmaksu suojaa kuvaajaa juuri niiltä ihmeellisiltä mielenmuutoksilta, joita naimisiin menemisessä jatkuvasti tapahtuu, niin se 600e varausmaksu on ok ja 300e siirrosta vähintä mitä voisin kuvitella. Nimittäin, kun kyse on tällaisen parisuhteen tilasta ja sen hetkisestä tunteesta riippuvaisesta asiasta ja se seuraavan kesän kuvaus saattaa mennä metsään miljoonasta eri syystä, niin älkää jooko julkisesti viitsikö itkeä tilannetta, että ammattikuvaaja tekee työtään näiden usein hermoheikkojen ja mielenmuutosten kourissa sätkivien asiakkaittensa kanssa ja yrittää siinä pitää puoliaan.
Hääkuvauksessa valitettavasti on monesti leipä hukassa, kun asiakas tekee mitä ihmeellisempiä mooveja, välillä aivan viime metreillä ja kertomatta sille kuvaajalle sanaakaan. Eikä nekään tapaukset ole tuntemattomia, että kuvaaja ei olekaan tervetullut niihin häihin, koska mitä nyt onkaan tapahtunut ja välillä on jopa käynyt niin, että hääpari on juhlailtana jo konkassa, morsian ainoa jolla ei ole kansallispuku päällä ja porukalla on alettu vaatimaan kuvaajalta vähän sitä etumaksua takaisin...

[Puucee]

En ymmärrä tämän kuvaajan demonisointia tässä tapauksessa.
Kun kerran asian ydin on siinä, että varausmaksu suojaa kuvaajaa juuri niiltä ihmeellisiltä mielenmuutoksilta...

Se on varmasti totta että tuo varausmaksu on sinänsä täysin tarpeellinen ja hyväksyttävä toimintatapa. Tässä ajattelisin kuitenkin että keskustelun ydin on siinä että mikä on kunkin toimijan yhteiskunnallinen vastuu ja mikä on reilua, kun koronavirustilanne on kuitenkin täysin ennalta-arvaamaton ja sinänsä vakavasti otettava asia. Todellakin voi olla, että koko viruksesta ei kuulla enää koskaan mitään, mutta aivan yhtä hyvin voi elokuussa olla teho-osastot täynnä. Uusi epidemia voi hyvinkin lähteä tällaisesta tilaisuudesta liikenteeseen, olipa riskit kuinka pieniä tahansa. Sen takia hallituskin varmaan suosituksiaan antaa. Voidaan tietysti ajatella että koko jouston pitäisi tulla tässä tilanteessa tilaajan puolelta, koska sopimus on mikä on -lisäksi kuten on mainittu niin tässähän voisi järjestää juhlat hallituksen ohjeistuksiakin noudattaen jos vähennettäisiin vieraita.

[Puucee]

https://www.cbsnews.com/news/copper-sta ... arassment/" onclick="window.open(this.href);return false;

When a Colorado woman died in a car crash, her fiancé not only faced grief, but also the threat of a lawsuit from the videography company the couple planned to use at their wedding.

Justin Montney lost his bride-to-be, 22-year-old Alexis Wyatt, in February. He told local news station KRDO that with his wedding canceled, he tried to get a refund for the $1,800 deposit paid to Copper Stallion Media, the videography company they had hired for the big day.

The company said the deposit was nonrefundable, and when Montney persisted, they not only refused the refund, they also threatened to sue him, Montney said. The company also created a website using his name — JustinMontneyWedding.com — which they used to rebut Montney's claims.


Näin jenkeissä :D, deal is a deal. No, Suomessa on tosiaan tuo kuluttajansuojalaki ilmeisesti tätä varten.

[hkoskenv]

No, Suomessa on tosiaan tuo kuluttajansuojalaki ilmeisesti tätä varten.

On, mutta en oikein näe miten se olisi tässä asiassa ostajan puolella. Sopimuskuvio on selvä ja tuollaiset ennakkomaksut vakiintuneita käytäntöjä, koska peruuntunut keikka aiheuttaa kuvaajalle tulonmenetyksiä. Korona tuskin vaikuttaa siihen, koska se on force major molemmille ja laki ei sinänsä kiellä asiakasta pitämästä häitä. Hyväntahtoisuuskin voi olla tällaisena aikana valokuvaajalle käytännön mahdottomuus oman talouden romahtamisen takia.

[Puucee]

No, Suomessa on tosiaan tuo kuluttajansuojalaki ilmeisesti tätä varten.

On, mutta en oikein näe miten se olisi tässä asiassa ostajan puolella. Sopimuskuvio on selvä ja tuollaiset ennakkomaksut vakiintuneita käytäntöjä, koska peruuntunut keikka aiheuttaa kuvaajalle tulonmenetyksiä. Korona tuskin vaikuttaa siihen, koska se on force major molemmille ja laki ei sinänsä kiellä asiakasta pitämästä häitä. Hyväntahtoisuuskin voi olla tällaisena aikana valokuvaajalle käytännön mahdottomuus oman talouden romahtamisen takia.

Meinaatko että force majeure ei tässä toimi, koska silloin yhtä hyvin kuvaaja voisi vedota siihen ja tällöin sopimuksen osalta hänen velvoitteensa (kuvaus) raukeaa, mutta varausmaksu jää? En olekaan pohtinut asiaa tältä kantilta koskaan.
Vai onko niin että tuo varausmaksu on tavallaan osamaksu kuvauksesta, ja tällöinhän tuo sama logiikka ei oikein toimisi. Tilaaja voisi vedota force majeureen (mikäli se katsottaisiin päteväksi, en sano että tämä tilanne on force majeure), sopimuksen purkuun ja koska sopimuksessa mainittua työtä ei ole lainkaan tehty, tulisi osamaksu palauttaa.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

[hkoskenv]

Vai onko niin että tuo varausmaksu on tavallaan osamaksu kuvauksesta, ja tällöinhän tuo sama logiikka ei oikein toimisi. Tilaaja voisi vedota force majeureen (mikäli se katsottaisiin päteväksi, en sano että tämä tilanne on force majeure), sopimuksen purkuun ja koska sopimuksessa mainittua työtä ei ole lainkaan tehty, tulisi osamaksu palauttaa.

Ei se ole osamaksu, vaan jonkinlainen vakuutus.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

En usko, että mikään rajoitus tai force major on tässä kohtuuton este. Varausmaksu on sopimus asiakkaan ongelmatilanteisiin, mukaanlukien force majorit, liittyvän riskin jakamisesta asiakkaan ja kuvaajan kesken ja asiakas hyväksyy osuutensa tekemällä sopimuksen. Vastaavasti sopimuksessa voitaisiin määrätä sopimussakoista kuvaajan peruessa osuutensa. Kuvaajat tuskin sellaisilla ehdoilla lähtevät sopimaan (paitsi laki velvoittanee palauttamaan varausmaksun sellaisessa tapauksessa), mutta firmojen kaupankäynnissä on tavallista, että sopimuksissa on määritelty taloudellisia seurauksia kummallekin sopijaosapuolelle sopimuksen täyttämättä jättämisestä. Yleensä force major -tilanteistakin on omat pykälät ihan kuluttajakaupassakin (yleensä firmat kieltävät kaiken vastuunsa). En tiedä mitä niihin sovelletaan oletusarvoisesti, jos ei mitään ole sovittu.

[Puucee]

En usko, että mikään rajoitus tai force major on tässä kohtuuton este. Varausmaksu on sopimus asiakkaan ongelmatilanteisiin, mukaanlukien force majorit, liittyvän riskin jakamisesta asiakkaan ja kuvaajan kesken ja asiakas hyväksyy osuutensa tekemällä sopimuksen...

Mielenkiintoinen näkemys, jos asia on näin niin mitään epäselvää tässä ei ole. Ihmettelen kuitenkin mikäli kuluttajansuojalaissa ei ole nimenomaan joku pykälä joka ns. pakkotilanteissa siirtää riskinkantoa yritykselle, vrt. tuo Amerikan keissi jossa niin ei käynyt.

[hkoskenv]

Mielenkiintoinen näkemys, jos asia on näin niin mitään epäselvää tässä ei ole. Ihmettelen kuitenkin mikäli kuluttajansuojalaissa ei ole nimenomaan joku pykälä joka ns. pakkotilanteissa siirtää riskinkantoa yritykselle, vrt. tuo Amerikan keissi jossa niin ei käynyt.

Kannattaa kysyä kuluttaja-asiamieheltä, minä en ole mikään lainoppinut ja voin olla väärässä. Laissa on usein kaikenlaisia ihmeellisiä pykäliä, jotka vaikuttavat eri tavoin ja oikeudenkäynnit ovat tunnetusti aina jonkinlaista arpapeliä, jossa juuri niiden ihmisten tulkinta siitä mikä keskenään kilpailevista lainkohdista ratkaisee juuri tämän asian. Mutta noin se minun käsittääkseni menee, jos kuluttaja erikseen sopimalla sopii siitä, että kantaa osan peruuntumisriskistä varausmaksun muodossa. Kannattaa tosiaan kysyä joltain tietävämmältä, mutta en suosittele kovin korkeisita odotuksia.

[tehodia]

Ompas etupainotteinen sopimus, kun tilatessa joutuu maksamaan puolet...

Oikeastaan tuo on kolmasosa, eikä puolet.

Onkohan tuossa ajateltu kokonaisuus näin: varausmaksu on 600 euroa ja varsinainen kuvaustehtävä 1200 euroa. Tietysti, jos ajatellaan 600 euroa ennakko-/osamaksuksi ja loppulaskuksi 1200 euroa niin silloin kolmasosa on ihan oikein. Minä miellän varausmaksun eri asiaksi kuin ennakkomaksun/käsirahan. Mutta monet tuntuvat ajattelevan sen olevan juurikin osamaksu (jolla tehtävän suorittaja voi tehdä esim tarvittavia valmistelevia hankintoja), jonka voi sitten pyytää takaisin, jos homma peruuntuu.

[JL Anttola]

"firmojen kaupankäynnissä on tavallista, että sopimuksissa on määritelty taloudellisia seurauksia kummallekin sopijaosapuolelle sopimuksen täyttämättä jättämisestä"

Tuossa lainaus hkoskenveen tekstistä. Ainakin minun silmiini tuo lainaus tuossa kohtaa viittaa täydellisesti väärin tulkittuun asiaan. Kertailen vielä, lukekaa tai olkaa lukematta, uskokaa tai olkaa uskomatta.

Suomessa on sopimusvapaus. Se tarkoittaa sitä, että saa tehdä minkälaisia vain sopimuksia, mutta kun tekee, niitä on noudatettava. Tehty sopimus pitää. Jos rikkoo sopimuksensa, joutuu korvaamaan kaikki aiheuttamansa kulut toiselle osapuolelle, sekä välilliset että välittömät.

Tämä on siis periaate. Sitten on laissa määritelty lukuisia poikkeuksia. Yksi poikkeus on kuluttajan suoja; toista osapuolta suojellaan silloinkin, kun hän on tehnyt itselleen huonon sopimuksen. Yksi poikkeus on työlainsäädäntö; vaikka työntekijä allekirjottaisi sopimuksen, missä lupaa tehdä työtä markalla tunti, sopimus ei ole pätevä. Yleisesti minkään lain rikkomiseen tähtäävää sopimusta ei voi muutenkaan tehdä, se ei ole pätevä (esim. palkkamurha...)

Yritysten välisissä sopimuksissa tuo "tehty sopimus pitää" on perusperiaate. Kun sopimukseen kirjoitetaan, että myöhästymissakko on tämä, se on sitä mahdollista myöhästyjää tai sopimuksen rikkojaa suojaava lauseke; kun toinen osapuoli sen hyväksyy, ei voi enää vaatia kaikkia kuluja, vaan vain sen sopimuksessa seisovan verran. Se ei ole petettyä suojaava lauseke, se on rikkojaa suojaava lauseke.

Kuluttajakaupassa on esimerkiksi sellainen takuulauseke, että tavaran on kestettävä se, mitä sen hintaiselta ja sellaiselta tavaralta voidaan yleisesti odottaa. Se on voimassa, vaikka mitään takuuta ei olisi myönnetty. Ja meillä kirjattu kahden vuoden takuu ei edes vapauta myyjää tuosta yleisestä kestämisestä, kuten monessa muussa maassa. Muualla kahden vuoden takuu on suoja myyjälle; sen jälkeen voi nostaa kädet pystyyn. Meillä edelleen katsotaan "yleisesti voi odottaa" -lauseketta.

Kun kameroitten takuusta on kyse, herrat valokuvaajat kärkkäästi kaivavat tämän kuluttajan suojan esille. Nyt, kun myyjä on valokuvaaja, onkin toinen ääni kellossa...

Tuo meidän kuluttajansuoja asiamiehineen, valtuutettuineen, neuvontoineen on siellä työskentelevien mielestä aika usein nimenomaan vahva suoja. Ihmisiä opetetaan, että saa tupeksia miten vain, aina on iso veli takana, ja antaa turpaan muille... vastuu omista toilailuista katoaa. Siksi pahasti pelkään, että kuluttajaneuvonnalla voi olla eri näkemys tuosta etumaksun palauttamisesta tässä mainitussa tapauksessa, kuin valokuvaajilla. Tai minulla. Valokuvaajan kannalta siinä tilanteessa olisi parempi pointti "jo syntyneet kustannukset" kuin "toteutumatta jääneet tulot". Jos tuo asia ostajaa kovasti kismittää, kuluttajaneuvonta taitaa olla ensimmäinen paikka, mistä kysyä; jopa tätä palstaa parempi paikka?

600 euroa on iso raha, minullekin. Silti en sen kokoisen asian kanssa kuitenkaan lähtisi käräjiä käymään, vaan neuvottelisin toisen osapuolen kanssa ihan itse.

Jaakko Latvanen

PS. En ole juristi minäkään, näitten asioitten kanssa jonkin verran työelämässä olen puljannut, mutta se tapahtui jo edellisellä vuosituhannella, joten voi jättää omaan arvoonsa, vapaasti.

[tehodia]

Meinaatko että force majeure ei tässä toimi, koska silloin yhtä hyvin kuvaaja voisi vedota siihen ja tällöin sopimuksen osalta hänen velvoitteensa (kuvaus) raukeaa, mutta varausmaksu jää? En olekaan pohtinut asiaa tältä kantilta koskaan.

Vielä yksi ajatusleikki tuosta force majeuresta: entäs jos kokoontumisrajoitus olisi 20 henkeä, 10 henkeä, 5 henkeä? Häät pidettäisiin pastorin, kanttorin, pariskunnan ja kuvaajan kesken. Olisiko tämä tilanne kohtuuton este ja jos olisi, niin missä se raja menee ja miksi? Haluaisin vain tuoda esille että juhlalla ja juhlalla on mielestäni eroa ja kuvaus on sovittu nimenomaan juhlan kuvaamisesta, kuvaajaa ei ole muuten vain varattu tuolle päivälle.

Tarkoitatko tilannetta, että kuvaaja voisi esim. väittää kuuluvansa riskiryhmään, eikä voisi sen vuoksi suorittaa sovittua tehtävää, ja silti varausmaksu jäisi?

Näillä näkyminhän on mahdollista, että tuo 50 henkilön rajoitus ei ole voimassa enää elokuun lopulla. Entä, jos kuvaaja palauttaisi esim puolet varausmaksusta, mutta rajoitus poistuisikin esim elokuun alusta. Voisiko kuvaaja puolestaan vaatia taas maksamaan takaisin palautettu summa peruutustapauksessa?

[JL Anttola]

Vielä muutama näkökohta.

Jos tuossa asiassa hullut alkaa käräjöidä, valokuvaajan ei kannata minun mielestäni tuoda esille sitä, että koronatilanteen takia ei ole muita töitä tarjolla. Sitä voi tuoda, että nimenomaan siksi etumaksu otetaan, että koko kesän sopimukset lyödään lukkoon noin puoli vuotta aikaisemmin, tilanteesta riippumatta. Ja jos on jo syntyneitä kustannuksia, ne ovat parempi pointti kuin saamatta jääneet tulot (jos siis myös työ jää tekemättä).

Taas ostajan kannalta voi korostaa, että kuvaajaa tarvittiin nimenomaan siksi, kun suunniteltu tilaisuus on iso, ja nyt valtiovalta on kieltänyt isot tilaisuudet. Ja että kuvauskeikka peruttiin monta kuukautta ennen tapahtuman ajankohtaa.

Jos häät peruuntuvat siksi, että paljastui että sulhanen on homppeli, tai kuvauskeikka siksi, että selvisi, että sulhasen pikkusiskon poikakaverilla onkin hyvä kamera, eikä maksullista kuvaajaa nyt tarvita ollenkaan, näitä ei kannata tuoda ostajan esille...

Tai minäpä suosittelenkin, että menkää käräjille tämän kanssa, ja kertokaa täällä, kuinka kävi. Ja mitä tuli maksamaan kenellekin...

Jaakko

[JL Anttola]

.