olli R kirjoitti:
Väittäisin taiteen kokemisen olevan jotain samanlaista kuin esimerkiksi makuaistimuksen (tai tarkkaan ottaen maun ja tuoksun yhdistelmä). Senkään kuvaamiseen ei ole erityisen täsmällistä kieltä. Ja tämän väittäisin johtuvan juuri siitä, että makuaistimus on hyvin henkilökohtainen ja siihen liittyy paljon aiempia kokemuksia saman tyyppisistä mauista.
Tähän liittyy mielestäni kielen epätarkkuus juuri siksi, että se peilaa tällaisten kokemusten tuntemista.
Ilmeisesti koet matematiikan olevan eksaktia ja kaukana "mystisismistä". Kuitenkin varsin suurelle osalle ihmisistä korkea matematiikka on varsin mystistä, erityisesti kun se alkaa etääntyä reaalimaailman ilmiöistä.
Oleellnen ero on tuossa se, että matematiikassa jal uonontieteissä on olemassa eksakti kieli, jonka voi opiskella. Voin ihan hyvin aloittaa insinöörityön tuntemattoman toiselta puolen maailmaa ihan erilaisesta kulttuurista tulleen ihmisen kanssa eikä meillä ole mitään ongelmia ymmärtää toisiamme rallienglannilla. Korkeintaan jotain toimintatapoihin ja arvoasemiin liittyen, mutta ei itse työn kohteeseen.
Makuaistimuksissa ei ole olemassakaan sellaista kieltä. Ne hienot makujen kuvaukset, joita esimerkiksi viiniarvosteluissa on, eivät toimi sokkotesteissä ja ovat käytännössä tyhjää sanahelinää. Ja vielä mahdottomampaa on kuvata epämääräiset tunnetilat niin täsmällisesti.
En aliarvioi tässä ketään. Minusta on hienoa, että asioita voi käsittää monella tavalla. Yksinkertaisimmillaan vaikkapa runot, vitsit, kommat, joissa asian voi tulkita ihan sanojen monimuoisuuden takia usealla eri tavalla, ovat oikein käytettynä rikastuttava asia. Vaikkapa Fingerpori-sarjakuva, vaikkakin kovin härski aika ajoin, on jatkumoa esim Juicen tai Helismaan sanahelinälle.
Mutta käytännössä ole ole ollenkaan selvää, onko tuollainen kokonaisuudessa hyvä vain huono asia. Joku taideharrastaja, tai miksei hieman lahjakas taviskin, voi olla innoissaan "rikkaasta" kielestä, mutta toisaalta tuollainen epämääräinen kieli on aina ollut propagandan kulmakivi. Tehokas hallintotyökalu vihan ja vainon lietsomiseen epärationaaliselta pohjalta ym. vallan väärinkäyttöön.
Miksi haluat esittää kielellä valokuvan syvällistä rakennetta? Ilmeisesti tullaan kysymykseesi "Ovatko valokuvan rakenteet merkityksettömiä". Haet siis jotain, jolla kuvasta kuin kuvasta voisi saada sen merkityksen kaikille katsojille samanlaisena, sellaisena kuin kuvan tekijä on se halunnut? Jos, niin miksi? Eikö luovan kuvan tekemisen yksi hienous ole, että sitä voi myös katsoja tulkita itse?
Jos valokuvia halutaan laittaa esimerkiksi paremmuusjärjestykseen jotenkin kehittyneemmin kuin "musta tuntuu" -menetelmällä tai sitä jalostetuilla "keskimäärin ihmisestä tuntuu" tai "tietyn statuksen omaavasta asiantuntijayksilöstä tuntuu" -menetelmillä, pitäisi olla objektiivinen kieli asoiden kuvaamiseen ja arviointiin. Tai jos joku haluaa oppia tuottamaan jossain mielessä parempia kuvia, se on helpompaa jos saa objektiivisen arvion ja voi opetella miten se muuttuu, kun ottaa erilaisia kuvia.
Ja tuossa yllä oli sellanenkin hyvä pointti, että jossain mielessä järjevällä ja objektiivisella kielellä voisi perustella taiteen tarpeellisuutta niille, jotka eivät voi itse saada niitä suuria elämyksiä. Joille kuvat ovat vain kuvia jostain kohteesta ja taiteelliset kuvat oudosti tai väärin kuvattuja (hävitetään tarkoituksella fysikaalista informaatiota) tai "turhista" kohteista otettuja. Taiteella on kuitenkin tietty yhteiskunnallinen merkitys ja se kampailee yhteiskunnan rahoista monen muun helpommin objektiivisesti perusteltavissa olevan toiminnan kanssa.
