Valokuvamarsalkan vaatimaton mielipide näistä tämän vuoden palkituista luontokuvista on, että pääosin kuvat ovat varsin hyviä klassisia suomalaisia luonnonvalokuvia.
Voittajakuvan lisäksi muutama muu maisemakuva sekä jokunen lintukuva erottuvat edukseen joukosta ja vedenalaiskuvat tuovat virkistystä maan pinnalla ikuistettujen otosten joukkoon. Toki kuvissa ei paljoa mitään uutta ja ihmeellistä ole verrattuna aiempien vuosien kisakuviin, kuten joku palstan asiantuntija täällä on jo aiemmin todennut. Toisaalta mielestäni huonompiakin kuvia on takavuosina palkittu ja suoranaisilla räpsyillä jopa koko kilpailu voitettu. Tuomaristo on valinnut palkitut kuvat nyt varman päälle ja melko hyvällä maullakin.
Toisaalta kokonaisuutta katsoen kuvien joukossa on myös monia sellaisia, joiden tasoisia tai jopa parempia luonto-otoksia näkee välillä tämänkin foorumin kuvaosastolla. Omaan silmään pisti esimerkiksi tämä taidepaukku, jonka olisi mielestäni voinut vallan hyvin korvata vaikkapa jollakin Heli Nissisen usvaisella yöpilvimaisemakuvalla tai komealla revontulikuvalla, joita Heli oli käsittääkseni tänäkin vuonna kilpailuun lähettänyt tarjolle useampia kappaleita.
https://luontokuva.org/wp-content/uploa ... t_1280.jpg
T71 kirjoitti: ↑Marras 02, 2023 10 : 52
Miten ois reality fantasian sijaan. Näytettäis miten paljon takamettää on kaatunut, että ne valkoiset Canonit on saatu sinne vitriinin täytteeksi ja miten Heppu syrjäytyy, kun päivät päästään kyttää maakotkaa kopissa ja lapset ei tunne enää isäänsä, kun se viimein palaa kotiin kuvausmatkaltaan. Tästä sais sellaista realitypornoa, että pois oksat, männytkävyt, tukit ja mitä ikinä saakaan myytyä. Näytettäis oikeesti miten ne kamera-addiktit pyörii rajalassa ja siinä huudeilla vatuloimassa uutta jalustaa tai oispa rahaa edes käytettyyn kuulapäähän. Saiskohan alennusta, jos vähän laskis housuja? Joku sano saaneensa. Loppukohtauksessa Teijo Salosta myy munuaisen jossain hämärässä kenttäsairaalassa Romaniassa, että saa uuden Eos R5 rungon.
Luontokuvaaja Penni Älliäinen oli aikoinaan yksi Suomen tunnetuimmista canonisteista ja kamera-addikteista, joka ei kaihtanut keinoja uusien EOS-sarjan runkojen ja L-sarjan objektiivien rahoittamiseksi.
Hän oli tuttu näky Turun Rahalan ympäristössä kaikkina vuoden- ja kellonaikoina, vaikka saikin välillä määräaikaisia porttikieltoja itse liikkeeseen. Itse en ole kuullut Pennistä mitään vuosikausiin, onko T71:llä mitään tietoa, onko Penni enää edes elossa ja jos on, vieläkö jaksaa rynkyttää Rahalan ovia ja yöpyä salaa liikkeen sisätiloissa.
Kysyn tätä asiaa senkin vuoksi, kun joku kertoi vuosia sitten huhuja, että Penni oli mennyt myymään myös toisen munuaisensa, uuden yli 10.000 euron L-sarjan superteleobjektiivin rahoittamiseksi. Koska monet foorumin nuoremmat jäsenet eivät Penniä tunne, tässä yksi hänen viesteistään tänne digicamera.nettiin yli kymmenen vuoden takaa.
Penni Älliäinen kirjoitti:
Yöllä taas mä menin Rajalalle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni ällät näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen sorsan lentävän
Sanovat jos jossain huomaa IS lasin niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös Canonille mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian updeittaamaan
Tuuli tuule sinne missä älläseni on
Leiki hetki hänen zoomillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, ällää ootan yhä vaan
Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
AF henkäisi ja tuntee sain
Linssit liikkui lähelläni
piirsi kennollain
Tutun rungon tunsin ihollain
Tuuli tuule sinne missä älläseni on
Leiki hetki hänen zoomillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, ällää ootan yhä vaan