Vuoden luontokuva 2021

[AnHa]

Molemmilla on pointtinsa. VLK skabassa voisi olla oma sarjansa luontokatoa ilmentämään. Mutta ymmärrän hyvin , että ihmiset haluavat nähdä myös aivan puhtaita luontokuvia ilman kantaaottavia luonnonsuojelu-elementtejä. Tietty joskus nämä kaksi kantaa voivat hienosti yhdistyä valokuvassa.

Keskustelu polkee paikallaan. Esimerkiksi lihavoitsemani asia on jo keskusteltu aiemmin tässä ketjussa.

[temama]

Niin?

Jutelkaa sitten ketjun aiheesta, eikä mistään luonnonsuojelusta!!

Polkee tosiaan paikallaan kun innokkaimmat luonnonsuojelijat eivät ole viitsineet perustaa aiheelle ketjua.

[AnHa]

Jutelkaa sitten ketjun aiheesta, eikä mistään luonnonsuojelusta!!

Polkee tosiaan paikallaan kun innokkaimmat luonnonsuojelijat eivät ole viitsineet perustaa aiheelle ketjua.

Nämä liittyvät aiheeseen Vuoden luontokuva 2021 ja siihen, miten luontokuva tässä kontekstissa käsitetään.

[T71]

Minä mitään mistään tiedä, lähinnä tulee mökillä maita ja mantuja kiertäessä noiduttua sitä, kun tutuiksi ja hyviksi havaitut suppilovahveromestat ovat muisto vain, kun isännät panneet metsää matalaksi...

Tää sama ongelma koskee kuvausmestoja, koska kuvausrauhaa ei enää ole metsien pirstaloituessa ja tänä vuonna sitä rauhaa oli ennätyshyvin siksi, että venäläiset sienestäjät oli joutuneet jäämään kotimaahansa koronan takia.
Itse koitan etsiä karttapaikan ilmakuvista ehjiä metsäalueita, joita kampaan sitten kameran tai sienikorin kanssa menemään ja katselen kuvatessa myös marjapaikkoja ja samoin sienestäessä kuvausmestoja. Se kun voi olla pienestä kiinni, että huomaa jostain ryteiköstä aukeavan satumaisen näkymän iltavaloon, kun kameran kanssa sinne ei päätyisi ikinä, mutta ne torvisienet kasvaa juuri siellä puiden alla.

Etelä-Suomessa on hyvin nähtävissä, miten viimeisen 20 vuoden aikana sienipaikat (ja hyvät kuvauspaikat) ovat lähes kadonneet. Metsät on hakattu ja hömötintin näkeminen on nykyään ihan tuurista kiinni. Ja se on paljon kiinni maanomistajastakin, millaisen metsän jälkeensä jättää. Juuri eilen tyhjensin kasapäin varpuspöllön pönttöjä ja huomasin miten tietyllä alueella joka pöntössä oli myyriä, mutta muualle ei ollut vielä mitään. Selitys asiaan löytyi metsätien varrelta, jossa oli kymmenien metrien pino haapaa. Siinä meni pöllön luontaiset pesät ja ruokakolot lämmityshakkeeksi, koska isäntä ei tajunnut jättää niitä pystyyn. Syyllistävä sormi osoittaa Maaseudun tulevaisuus lehteä, jonka asenne on niin kertakaikkiaan järkyttävää kuraa, että lehden toimituskunta sietäisi viedä saunan taakse puuhun roikkumaan, jotta metsän viimeisille tikoille ja tiaisille riittäisi ihraa talvipakkasella kaluttavaksi.

[habannaama]

Minä mitään mistään tiedä, lähinnä tulee mökillä maita ja mantuja kiertäessä noiduttua sitä, kun tutuiksi ja hyviksi havaitut suppilovahveromestat ovat muisto vain, kun isännät panneet metsää matalaksi...

Tää sama ongelma koskee kuvausmestoja, koska kuvausrauhaa ei enää ole metsien pirstaloituessa ja tänä vuonna sitä rauhaa oli ennätyshyvin siksi, että venäläiset sienestäjät oli joutuneet jäämään kotimaahansa koronan takia.
Itse koitan etsiä karttapaikan ilmakuvista ehjiä metsäalueita, joita kampaan sitten kameran tai sienikorin kanssa menemään ja katselen kuvatessa myös marjapaikkoja ja samoin sienestäessä kuvausmestoja. Se kun voi olla pienestä kiinni, että huomaa jostain ryteiköstä aukeavan satumaisen näkymän iltavaloon, kun kameran kanssa sinne ei päätyisi ikinä, mutta ne torvisienet kasvaa juuri siellä puiden alla.

Etelä-Suomessa on hyvin nähtävissä, miten viimeisen 20 vuoden aikana sienipaikat (ja hyvät kuvauspaikat) ovat lähes kadonneet. Metsät on hakattu ja hömötintin näkeminen on nykyään ihan tuurista kiinni. Ja se on paljon kiinni maanomistajastakin, millaisen metsän jälkeensä jättää. Juuri eilen tyhjensin kasapäin varpuspöllön pönttöjä ja huomasin miten tietyllä alueella joka pöntössä oli myyriä, mutta muualle ei ollut vielä mitään. Selitys asiaan löytyi metsätien varrelta, jossa oli kymmenien metrien pino haapaa. Siinä meni pöllön luontaiset pesät ja ruokakolot lämmityshakkeeksi, koska isäntä ei tajunnut jättää niitä pystyyn. Syyllistävä sormi osoittaa Maaseudun tulevaisuus lehteä, jonka asenne on niin kertakaikkiaan järkyttävää kuraa, että lehden toimituskunta sietäisi viedä saunan taakse puuhun roikkumaan, jotta metsän viimeisille tikoille ja tiaisille riittäisi ihraa talvipakkasella kaluttavaksi.

Hyvä huomio ja totta.

Itsekin kun mökillä metsiä talsii ja katselee eri maanomistajien metsiä, hajontaa metsänhoidossa on kuin katkaistulla haulikolla olisi ammuttu, toisella puusto mädäntyy umpitiheänä ja hoitamattomana pystyyn, ei kelpaa enää edes tukkipuuksi, toisella taas vedetty kaikki sileäksi kuin puskutraktorilla ilman järjen hiventä ja yhdellä taas on kuin metsänhoidon oppikirjasta ja on kuin joku kävisi päivittäin haravoimassa maastopohjaa puiden välistä ja itseasiassa niin melkein onkin, koska on appivanhempien metsää ja appiukko tykkää keräillä risuja pois rumentamasta metsäpohjaa, kun pilaa kuulemma visuaalisuuden =)

[elmar]

...puusto mädäntyy umpitiheänä ja hoitamattomana pystyyn, ei kelpaa enää edes tukkipuuksi...

Se on sitä oikeaa, eliöstöltään rikasta ja elävää metsää (vaikka tuskin kovin vanhaa sekään).

[T71]

...puusto mädäntyy umpitiheänä ja hoitamattomana pystyyn, ei kelpaa enää edes tukkipuuksi...

Se on sitä oikeaa, eliöstöltään rikasta ja elävää metsää (vaikka tuskin kovin vanhaa sekään).

30-40-vuotias hoitamaton (istutus)ryteikkö on oikeasti lajistoltaan varsin köyhää.
Vanhat metsät on eri asia, mutta valitettavasti meillä on "metsänhoitoyhdistykset", jotka "huolehtii" siitä, ettei pääse lajisto liikaa painottumaan punaisen kirjan listoissa näkyviin otuksiin. Sitten on ELY-keskus, joka huolehtii siitä, että 60 vuotiaaseen metsään väsätyllä "luonnonsuojelualueella" saa kyllä ampua lintuja (jip-pii), mutta ei saa ripustaa linnunpönttöjä vaikkapa telkälle tai pikkupöllöille. Ja mikäli pikkupöllönpönttöön muuttaakin "vahingossa" liito-orava, niin metsänhoitoyhdistys huolehtii siitä, ettei ympärille jää ainakaan ruokailualueita, mutta ELY-keskuksen virallinen kanta on se, että linnunpöntöttäjä voisi laittaa sinne metsään vaikka pöntön viirupöllölle ja koska liito-orava on viirupöllön suurta herkkua, niin ei saa laittaa pönttöjä liito-oravallekaan (=varpuspöllölle). Valitettavasti ELY-keskuksen henkilökuntaa ei voi ripustaa saunan taakse roikkumaan, koska siellä ei ole enää tilaa.

[Scope66]

VLK on VLK vaikka voissa paistaisi. 99% katsojista ei tule tajuamaan koskaan mitään tästä hakkuuaukeakuvauksesta.

Metsä on vain yksi esimerkki. Ja kyllä ihmiset tajuavat. Taitaa olla myös niin, että itsesensuuri on voitettava ensin.

Hakkuuaukeaakin voi kuvata tyylillä, jopa siten, että keskivertokatsoja tajuaa viestin. Ja itsesensuuri voitettuna. Esimerkkinä tämänvuotinen VLK-tapahtuma Finlandia-talolla ja nimenomaan Heikki Willamon kuvaesitys, joka oli täyttä mustavalkoista, eeppistä kamaa alusta loppuun asti suomalaisen metsän jäljelläolevien rippeiden säilyttämisen puolesta. Hän kertoi ja näytti konkreettisia esimerkkejä siitä, miltä oikea aarniometsä on näyttänyt, miten kanahaukkametsistä valtaosa on kadonnut hänen kuvausalueellaan, miten 50 v. sitten Suomen neljänneksi runsain lintu hömötiainen on nykyään erittäin uhanalainen, kuitenkaan unohtamatta jollain alueella tapahtunutta myönteistäkin kehitystä: naavat ovat palanneet, kun ilmansaasteita on saatu kuriin.

Willamo pohti esityksensä loppupuolella, pitäisikö hänen kuvata oikeaa metsää kuten on aina tehnyt vai kääntää kamera toiseen suuntaan ja kuvata "raiskioita, ojikoita, taimikoita, puupeltoja ja ties mitä eli sitä normaalia todellisuutta, jota munkin kotiseudulla 99 % maisemasta on." Tällaiselle maisemanrajalle lennähti hetkeksi hömötiainen, josta Willamo sai idean kuvata metsälintuja siinä "metsäkulissin" edessä ja sitten hakkuuaukeaa hömötiaisen ja muiden lintujen silmästä heijastuvana...! Ne kuvat olivat kertakaikkiaan vaikuttavia ja itse asiassa liian hyviä johonkin VLK:n lintusarjaan lähetettäviksi, joten oma täyspainoinen kuvaesitys oli niille just oikea foorumi. Alan ymmärtää, mikseivät Willamo ja Luhta osallistu Vuoden Luontokuvaan kilpailijoina vaan ainoastaan esiintyjinä...

Willamo päätti esityksensä tiukkaan rajaukseen hömötiaisen päästä, jossa näkyi silmän keskellä yksinäinen puu hakkuuaukealla ja sanoi viimeiseksi: "... entinen, tuhottu koti."
Tämä oli kantaaottavaa luontokuvausta siten kuin se pitää tehdä.

[Scope66]

Pöydän toisel puolel istuu duunissa sellainen lintukuvaaja jonka kuvat on palkittu ison maailman kisoissa mut samana vuotena koskaan päässy ees sijoille VLK:ssa. Sellasta. Sen puolesta koko lintusarjalle iso tunkki.

Arvaan ko. lintukuvaajan: Mika Linho. Hienoja kuvia kyllä hänellä niissä ulkomaan palkituissa, mutta tarkotin kuitenkin ihan erilaista lintukuvaustyyliä niillä mun joissakin kisoissa ihmettelemillä palkituilla, jollaisia ei oo VLK:ssa näkyny. Harmi, kun en muista sitä ihan nimenomaista kisaa enkä kuvaajankaan nimeä, mutta se oli laajiskuva talvisesta tykkymetsästä, jossa tarkennus lähelle lentävään (tali?)tiaiseen, muistaakseni jonkinlaisen luonnollisen kehyksen kautta kuvattuna. Se oli tosi myönteisellä tavalla erilainen kuin telellä kuvatut lintukuvat.

Ja tämänvuotisessa Kuusamo Nature Photossa kolmanneksi rankattu Camilla Sipposen Kosken viemä on semmoista lintukuvaustyyliä, jota mä olisin 2017 VLK:ssa yrittäny nostaa korkealle hyvinkin mieluusti:
https://www.kuusamonaturephoto.fi/monip ... -tulokset/
Eikä laisinkaan hassumpi ole myöskään Varesvuon voittokuva laajiksella kuvatusta palokärjestä valkoisella taustalla, joka voitti ison ulkomaisen lintukuvaskaban:
https://photo.vogelwarte.ch/galerie-2021/#pic-1
Tuossa kisassa näkyy palkitun sata lintukuvaa, melkoinen ero VLK:n muutamaan...

Mutta miettikääs asiaa siltäkin kannalta, muistetaanko näitä kilpailuissa palkittuja kuvia jonkun vuoden päästä vai ei? VLK:sta päävoittajat muistetaan jossain määrin eikä niistäkään kaikkia, joitakin sarjavoittajiakin mahdollisesti jonkun aikaa, mutta suurin piirtein kaikki muut taitaa jäädä parin vuoden jälkeen jokseenkin unholaan.

Vai muistaako joku/moni, mikä on vaikkapa Vuoden Luontokuva 2012? Ko. vuonna se päävoitto liippasi mua (liian) läheltä, kun VLK-kirjassakin kerrottiin, että "Vuoden Luontokuvaa tuumittiin pitkään kahden hienon vaihtoehdon välillä" ja sitten luetellaan, mistä sarjavoittajista ei ollut kyse (Luontokuvassa tämä kerrottiin selväsanaisemmin). Olin silloin ja jälkeenpäinkin tosi tyytyväinen siihen, että päätyivät ko. vaihtoehdoista siihen toiseen, kuvaajan kertoman mukaan kodin ikkunasta pakkaspäivänä otettuun kuvaan (semmoista ryynäämisluontokuvausta heh). Sarjavoitto oli toki hyvinkin mieltä lämmittävä ja toiveiden täyttymyskin, mutta mikään Vuoden Luontokuva se mun surffauskuva ei tosiaan ollu ei, nolottais vieläkin jos olisivat valinneet sen.

Eli ei Linhon ja muidenkaan kovien lintukuvaajien kannata pahastua, vaikkei omia kuviaan olis edes finalisteiksi päässyt. VLK-kisakuvien joukossa olevan kurakuvan liian iso suhteellinen osuus ja vaatimus vähintään kahdesta tuomaripuollosta aiheuttaa sen, että jonkinasteiset "arpajaiset" siitä tulee, jolloin iso osa mahdollisesta palkintokamasta putoaa ulos. Mutta niiden tuomarien olis paljon kivampi käydä läpi sitä kuvamassaa, kun joukossa olis enemmän kunnon kuvaa, joten Linholtakin kovan tason kuvia mukaan täys setti ens vuoden kisaan (ellei kameraa oo ripustettu naulaan?).

[Scope66]

Jaa niin, muistuipa just mieleen, että tuolloin 2012 oli erilainen tuomarointisysteemi: esituomarit valitsivat semifinalistit, jotka kaikki olivat päätuomariston - siis eri henkilöt - käytettävissä. Ja se Vuoden Luontokuvaksi valittu keittiönikkunakuva oli saanu vain yhden esituomaripuollon, mun surffauskuva 3... eli nykysysteemillä se voittaja olis ollu ulkona ja pikku katastrofi olis saattanu olla valmis, Surf kenties päävoittajana höh. Olihan siinä valoa mut uusimmassa Luontokuvassa on VLK 2020 semifinalisteista poimittu surffikuva, jossa on paljon hienompi valo (vaikkei hyppyä olekaan).

[Maffer]

Jeps, Linho. Viissatanen meni myyntiin maanantaina ja kamppeet on ripustettu toistaiseksi naulaan aikoja sitten.

[elmar]

30-40-vuotias hoitamaton (istutus)ryteikkö on oikeasti lajistoltaan varsin köyhää.
Vanhat metsät on eri asia, mutta valitettavasti meillä on "metsänhoitoyhdistykset", jotka "huolehtii" siitä, ettei pääse lajisto liikaa painottumaan punaisen kirjan listoissa näkyviin otuksiin.

Joo, 30-40 vuotias metsä on vielä nuori.

Tässä lähellä on esimerkki siitä, miten metsä monimuotoistuu kuitenkin varsin nopeasti kun sen annetaan vain olla. Helsingin Haltialan aarnialue on ollut koskematon 1930-luvulta lähtien ja lajien runsastuminen alkaa jo näkyä:

Puut ja pensaat: 32 lajia
Ruohot, heinät ja varvut: 135 lajia
Sammalet: 76 lajia
Pesivät linnut: 22 lajia
Kovakuoriaiset: n. 200 lajia
Käävät: 47 lajia

Vaikka alue on kooltaan vain noin 400 x 600 m pläntti eikä alle 200 vuotiasta lasketa vanhaksi, se antaa silti aavistuksen siitä miltä elävä metsä näyttää > https://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/haltiala.pdf .

[T71]

Tässä lähellä on esimerkki siitä, miten metsä monimuotoistuu kuitenkin varsin nopeasti kun sen annetaan vain olla. Helsingin Haltialan aarnialue on ollut koskematon 1930-luvulta lähtien ja lajien runsastuminen alkaa jo näkyä:

Kovakuoriaiset: n. 200 lajia

Meillä on yli 3600 kovakuoriaislajia ja etelärannikolla niistä suurin osa, kuten muistakin hyönteisistä.
Tuonne jos menee telttailemaan, niin aamulla puolisyödyssä pitsalaatikossa on luokkaa kovakuoriainen 11 lajia ja yöllä siellä on käyneet nisäkkäät 6 lajia. Joskus mietin, että pitsalaatikkoon pitäisi suunnitella oma riistakamera, kun se on kuitenkin julmetun hyvä pyydys, mitä tulee uhiksiin... ;)

[elmar]

...pitsalaatikossa on luokkaa kovakuoriainen 11 lajia...

Nam, koppis-pitsaa. ;)

[hama]

Tässä lähellä on esimerkki siitä, miten metsä monimuotoistuu kuitenkin varsin nopeasti kun sen annetaan vain olla. Helsingin Haltialan aarnialue on ollut koskematon 1930-luvulta lähtien ja lajien runsastuminen alkaa jo näkyä:

Kovakuoriaiset: n. 200 lajia

Meillä on yli 3600 kovakuoriaislajia ja etelärannikolla niistä suurin osa, kuten muistakin hyönteisistä.
Tuonne jos menee telttailemaan, niin aamulla puolisyödyssä pitsalaatikossa on luokkaa kovakuoriainen 11 lajia ja yöllä siellä on käyneet nisäkkäät 6 lajia. Joskus mietin, että pitsalaatikkoon pitäisi suunnitella oma riistakamera, kun se on kuitenkin julmetun hyvä pyydys, mitä tulee uhiksiin... ;)

Kova on ollut nälkä, jos puolet pizzalaatikostakin on syöty.

[T71]

Tässä lähellä on esimerkki siitä, miten metsä monimuotoistuu kuitenkin varsin nopeasti kun sen annetaan vain olla. Helsingin Haltialan aarnialue on ollut koskematon 1930-luvulta lähtien ja lajien runsastuminen alkaa jo näkyä:

Kovakuoriaiset: n. 200 lajia

Meillä on yli 3600 kovakuoriaislajia ja etelärannikolla niistä suurin osa, kuten muistakin hyönteisistä.
Tuonne jos menee telttailemaan, niin aamulla puolisyödyssä pitsalaatikossa on luokkaa kovakuoriainen 11 lajia ja yöllä siellä on käyneet nisäkkäät 6 lajia. Joskus mietin, että pitsalaatikkoon pitäisi suunnitella oma riistakamera, kun se on kuitenkin julmetun hyvä pyydys, mitä tulee uhiksiin... ;)

Kova on ollut nälkä, jos puolet pizzalaatikostakin on syöty.

Ihan normaalia toimintaa... ;) Syö itse pitsa automatkalla ja jätä laatikko teltan viereen, niin orava tai myyrät syö siitä sen rasvaisen pohjan yön aikana.

[Matti_JH]

Sain kirjan käsiini.

Yleisvaikutelma oli.. Pelkistetty. Graafinen. Todella paljon oli sellaista "kohde mustalla/valkoisella taustalla" -settiä.
Kuka mistäkin tykkää, mutta omaan silmään tuollainen yksiulotteinen, pelkistetty kuva käy pidemmän päälle tylsäksi.

Hyviä kuvia, ei siinä. Siistejä, kliinisiä.

Mutta ehkä liiankin steriilejä. Päällekäyviä.

Oli siellä toki ns syvempääkin kuvaa, eli sellaista, joiden parissa viihtyy kauemmankin. Jotka avautuvat hiljalleen.