Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Hei,

Itsellä olisi tarkoituksena löytää nyt hyvä järkkäri perus "kotikäyttöön". Tärkeintä on ehdottomasti kuvanlaatu ja tarkennuskyky (jos sellaista määrettä voi käyttää). Kuvauskohteina lähinnä lapset ja eläimet ja nehän vasta ovatkin hankalia kuvattavia! Eli myös liikkuvaa kuvaa olisi kiva saada onnistuneesti. Ehkäpä myös videota... Vai onko se jo liikaa vaadittu? Olisiko edes kannattavaa harkita tuota canon eos M50 kameraa?

Olen nyt omatoimisesti lukenut ja selannut, ja lukenut ja selannut, mutta enempi vain menen sekaisin kaikista vaihtoehdoista. Entinen järkkäri on canonin 1000D ja siihen pari perus objektiivia, mutta nämähän ovat jo todella vanhoja ja elämää nähneitä, enkä saa näillä mieleisiä kuvia.

Ongelma on se, etten ole kovin kiinnostunut näpräämään, opettelemaan ja säätämään. Eli kamera, joka toimisi myös perusasetuksilla hyvin. Aion kyllä opetella nyt, kun uuden kameran hommaan, myös näitä hienouksia.

Ehdota siis koko pakettia; runko ja objektiivi. Ensin yksi toimiva objektiivi ja sitten myöhemmin lisää... Ja hinta luokka kohtuullinen näin perustuloiselle harrastelijalle.

Kiitos jo etukäteen, mikäli joku osaisi auttaa!

saeke kirjoitti:Hei,

Ongelma on se, etten ole kovin kiinnostunut näpräämään, opettelemaan ja säätämään. Eli kamera, joka toimisi myös perusasetuksilla hyvin.

Kalliimpi kamera ei tuo kuviisi mitään uutta ellet ole valmis näpräämään, opettelemaan ja säätämään. Pitää ymmärtää mitä ja miten aukko, aika ja iso vaikuttavat kuvaan.

Olisi hyvä tietää miksi kuvat menevät nykyisellä kalustollasi pieleen, huono kamera sinulla ei ole.

Komppaan Juhaa. Jos haluat saada parempaa kuvanlaatua, etkä halua opetella kuvaamaan, paras vaihtoehto on oikeastikin hyvä älypuhelin. Plussaa vielä, että se on aina matkassa ja sillä voi yleensä myös soittaa.

Ahaa, eli joka tapauksessa minun täytyy kuvatessa opetella säätämään. Tämän oikeastaan arvasinkin. :)

Tämä nykyinen vaatii äärettömän hyvät olosuhteet, että kuvista edes jotkin onnistuisi. Ulkona hyvällä säällä täydessä kirkkaudessa, kyllä saa yleensä onnistuneita kuvia, mutta sisällä ei juurikaan mitään, ellei salama lätkäise täydellä teholla päin näköä. Kamerani saattaa myös olla jo sen verran kolhiintunut, että tämäkin voi olla osasyynä. Tuntuu, että aiemmin kuvat onnistuivat paremmin.

Onhan kamerat nyt kuitenkin kehittyneet tässä 15 vuodessa varmaankin..? Että voisi ottaa kuvia, MYÖS ilman omia asetuksia, onnistuneesti. Ei todellakaan tarvitsekaan olla kallein kamera, mutta sellainen josta olisi pitkäksi aikaa iloa, myös sen jälkeen, kun opettelee ne kaikki hienoudet.

En tiedä saatko kiinni, mitä ajan takaa.

Sisällä kuvatessa valoa on yleensä niin vähän että salamaa tulet tarvitsemaan myös paremmalla kameralla jos vilkkaasti liikkuvia lapsia meinaat kuvata.
Lisäksi pitää ymmärtää mitä valkotasapaino tarkoittaa, keinovalossa päivävaloasetuksilla kuvatessa kuvista tulee kovin keltaisia.

Salamakuvaukseen pitää perehtyä hieman enemmän kuin vallitsevassa valossa kuvaamiseen. Unohda kameran oma salama, hommaa (tai lainaa) halpa salamapaketti (salama, valonmuokkain, salamajalusta), aseta kamera manuaalille, iso 100, aika 1/125, aukko 7.1 ja salaman tehoa säätämällä etsi sopiva salaman teho. Erillisellä valotusmittarilla se onnistuu helpommin. Ja täydellä teholla päin näköä kannattaa heti unohtaa...

Kysele paikkakuntasi kameraseuralta järjestävätkö minkäänlaisia kursseja, sieltä voi löytyä apua hyvinkin edullisesti.

saeke kirjoitti: Että voisi ottaa kuvia, MYÖS ilman omia asetuksia, onnistuneesti. Ei todellakaan tarvitsekaan olla kallein kamera, mutta sellainen josta olisi pitkäksi aikaa iloa, myös sen jälkeen, kun opettelee ne kaikki hienoudet.

Kyllä täysautomatiikalla voi kuvailla, ei siinä mitään. Miten paljon noi on sitten kehittynyt, en ole ihan varma. Hanki mieluusti kuitenkin tavallinen järkkäri, älä tuota mikrosettiä niin on hämärässä marginaalisesti enemmän pelivaraa. Ja, tarpeeksi valovoimainen objektiivi, min. 2.8 suurin aukko.


Runko + 28-70/2.8 zoomi vaikka.

Kiitos jo vastanneille vinkeistä!

Sehän tässä onkin, että ei ole mitään kameraseuraa saatika kursseja tarjolla alle 200km... Muutenhan olisin jo aikaa sitten opetellut. Ei siis kyse ole pelkästään kiinnostuksen puutteesta. Ja olen sellainen tekemällä oppija, että pelkästään ohjeita ja nettikursseja käymällä ei jää mieleen eikä järkeen. Ja ymmärrän myös sen, että salamaa tarvitsee tietyissä tilanteissa jatkossakin, viitaten Juhan neuvoihin.

No jos lähdemme oletuksesta ettei tuo 1000D ole sökö, niin kannattaako siihen sitten hommata uusia objektiiveja vielä?

Kamerarungot tulevat ja menevät, laatuobjektiivi kestää isältä pojalle.
Kuvanlaatuun vaikuttaa enemmän laadukas objektiivi kuin kamerarunko.

Vaikea antaa mitään suosituksia objektiivista kun et kerro mitä sinulla jo on, kamerarunkoosi käyvät kaikki Canonin objektiivit, vain budjetti on rajoituksena.

sakke k sanoi:. ..."älä tuota mikrosettiä niin on hämärässä marginaalisesti enemmän pelivaraa. Ja, tarpeeksi valovoimainen objektiivi, min. 2.8 suurin aukko."

Nyt on ollut mikrosetti vajaan vuoden, Öluppus, jotka kai on niitä. Jopa tuolla ja peruslasilla saa sisällä hyinkin kohtalaisia kuvia, jos ei tee A2:ia isompia. Aivan perussalamalla katon tai seinän kautta, eihän pienet muksut tahdo pysähtyä sisällä, oli kesä tai talvi.
Minulla oli ennen Canon, ja muutos kuvaamiseen ei parantunut, vain keveys helpotti ;)
Muuten olin hyvin tyytyväinen siihen Kanuunaan,, edelilseenkin. Mutta salaman käyttö vaikka kameraankin kiinni jeesasi. silloinkin kummasti,

.

TiRy kirjoitti:Komppaan Juhaa. Jos haluat saada parempaa kuvanlaatua, etkä halua opetella kuvaamaan, paras vaihtoehto on oikeastikin hyvä älypuhelin. Plussaa vielä, että se on aina matkassa ja sillä voi yleensä myös soittaa.

+1

Budjetti mitä olet valmis sijoittamaan kalustoon ?

Joskus tuntuu vaikealta ymmärtää, miksi kameran automatiikka ei osaisi itse ottaa kuvia ilman säätämisiä - ainakin jos on lukenut paljon kameranvalmistajien mainoksia.

Ongelma on yksinkertainen, ratkaisua edelleen odotetaan: Kamera ei lue kuvaajan ajatuksia.

Automaatti-asennolla kameralla ei ole varsinaisesti minkäänlaista käsitystä, mitä kuvaaja haluaa kuvata. Kameralla ei ole mitään näkemänsä tunnistamista, eikä se tiedä liikkuuko kohde tai ylipäätään, mitä kuva-alalla olevaa kuvaaja haluaisi varsinaisesti esittää. Kameran on aika mahdotonta tehdä päätöstä siitä, mitä tarkennuksen tai valotuksen asetusten pitäisi olla. Musta liikkuva koira lumihangessa vaatii aika eri asetukset kuin valkoisiin pukeutunut liikkumaton malli sisähämärässä.

Toki kamerassa on valotusmittari, jolla se voi mitata kuva-alalta yhtäaikaa monestakin kohtaa. Mutta mikä niistä on se kohta joka pitäisi valottua oikein?. Automaattitarkennuskin löytyy, mutta tarkennetaanko siihen lähimpään kohteeseen vai sen ruohikon takana olevaan koiraan? Kasvojen tunnistusta on, mutta entäs jos eri etäisyyksillä on useampia kasvoja. Automaattinen valkotasapainoasetus on, mutta se on ongelmissa, jos kuvassa on useampia erilaisia valonlähteitä.
Niinpä kamera käyttää keskiarvoja tai yrittää jotenkin arvata, mitä voisi olla tarkoitus tehdä.

Kamera osaa kuvata aina vaan paremmin, jos kuvaaja antaa vihjeitä. Käyttää vain yhtä tarkennuspistettä, jolla osoitetaan se kuvattava kohde. Käyttää puoli-automaattisia valotustiloja, joilla yleensä voi vihjata, halutaanko pysäyttää nopeaa liikettä vai tehdä taustaan sumennosta. Käyttää valotuksen korjausta, jolla voi kertoa kohteen olevan tavallista vaaleampi tai tummempi.

Nämä ovat niitä aukko-aika-herkkyys-tarkennus-valkotasapaino -säätöjä. Mutta näissä ei tarvitse osata ulkoa jotain tiettyjä arvoja, vaan kyseessä on enemmän sellaista "moottorin säätöä", jossa väännetään ruuvista ja kuunnellaan ääntä. Peruspokkarissa tai kännykässä näitä ruuveja ei ole tai ne on hankalasti löydettävissä. Järkkärin etu on juuri siinä, että ne ruuvit ovat siinä käsien ulottuvilla koko ajan. Jos tätä etua ei käytä, voi kuvata kännykälläkin.

olli R kirjoitti:Joskus tuntuu vaikealta ymmärtää, miksi kameran automatiikka ei osaisi itse ottaa kuvia ilman säätämisiä - ainakin jos on lukenut paljon kameranvalmistajien mainoksia.

Ongelma on yksinkertainen, ratkaisua edelleen odotetaan: Kamera ei lue kuvaajan ajatuksia.

Automaatti-asennolla kameralla ei ole varsinaisesti minkäänlaista käsitystä, mitä kuvaaja haluaa kuvata. Kameralla ei ole mitään näkemänsä tunnistamista, eikä se tiedä liikkuuko kohde tai ylipäätään, mitä kuva-alalla olevaa kuvaaja haluaisi varsinaisesti esittää. Kameran on aika mahdotonta tehdä päätöstä siitä, mitä tarkennuksen tai valotuksen asetusten pitäisi olla. Musta liikkuva koira lumihangessa vaatii aika eri asetukset kuin valkoisiin pukeutunut liikkumaton malli sisähämärässä.

Toki kamerassa on valotusmittari, jolla se voi mitata kuva-alalta yhtäaikaa monestakin kohtaa. Mutta mikä niistä on se kohta joka pitäisi valottua oikein?. Automaattitarkennuskin löytyy, mutta tarkennetaanko siihen lähimpään kohteeseen vai sen ruohikon takana olevaan koiraan? Kasvojen tunnistusta on, mutta entäs jos eri etäisyyksillä on useampia kasvoja. Automaattinen valkotasapainoasetus on, mutta se on ongelmissa, jos kuvassa on useampia erilaisia valonlähteitä.
Niinpä kamera käyttää keskiarvoja tai yrittää jotenkin arvata, mitä voisi olla tarkoitus tehdä.

Kamera osaa kuvata aina vaan paremmin, jos kuvaaja antaa vihjeitä. Käyttää vain yhtä tarkennuspistettä, jolla osoitetaan se kuvattava kohde. Käyttää puoli-automaattisia valotustiloja, joilla yleensä voi vihjata, halutaanko pysäyttää nopeaa liikettä vai tehdä taustaan sumennosta. Käyttää valotuksen korjausta, jolla voi kertoa kohteen olevan tavallista vaaleampi tai tummempi.

Nämä ovat niitä aukko-aika-herkkyys-tarkennus-valkotasapaino -säätöjä. Mutta näissä ei tarvitse osata ulkoa jotain tiettyjä arvoja, vaan kyseessä on enemmän sellaista "moottorin säätöä", jossa väännetään ruuvista ja kuunnellaan ääntä. Peruspokkarissa tai kännykässä näitä ruuveja ei ole tai ne on hankalasti löydettävissä. Järkkärin etu on juuri siinä, että ne ruuvit ovat siinä käsien ulottuvilla koko ajan. Jos tätä etua ei käytä, voi kuvata kännykälläkin.

Jäätävän hyvä analyysi, stickyksi ja äkkiä. Linkkiä aina uusille harrastajille, jotka kyselee kameran toiminnoista. Jos nämä asiat olisi itsekin harrastuksen alkuvaiheilla sisäistänyt, rahaa olisi voinut säästyä. Uudempi kamera ja valovoimaisempi optiikka ei aina ole se ainoa vaihtoehto. Ehkä tämä on se taitepiste josta lähtee käyntiin kameraharrastus valokuvausharrastuksen sijaan? :-)

saeke kirjoitti:Ahaa, eli joka tapauksessa minun täytyy kuvatessa opetella säätämään.

Onhan kamerat nyt kuitenkin kehittyneet tässä 15 vuodessa varmaankin..? Että voisi ottaa kuvia, MYÖS ilman omia asetuksia, onnistuneesti. Ei todellakaan tarvitsekaan olla kallein kamera, mutta sellainen josta olisi pitkäksi aikaa iloa, myös sen jälkeen, kun opettelee ne kaikki hienoudet.

En tiedä saatko kiinni, mitä ajan takaa.

Jos uskot, että jaksat opetella, kuvaa nykyisellä kamerallasi. Se on yhtä hyvä väline opetella, kuin joku muukin. Kun pääset enemmän sisälle kameran toimintaan ja valon perusoppeihin, tiedät paremmin, mitä haluat kameraltasi. Opetteleminen on mielenkiintoista, ja voi imaista kokonaan uuteen näkökulmaan ja harrastukseen. Mutta vaikka olisit mensan jäsen ja tekniikan tohtori, niin et opi asioita lukemalla kerran manuaali läpi; asioita oppii vain vaivannäöllä, yksi asia kerrallaan ja monta kertaa kerraten. Mutta voi se sitten palkitakin lopuksi.

Ensimmäinen asia olisi ymmärtää, mikä nykyisissä kuvissa menee pieleen. Valotus väärin, sommittelu väärin, kamera tärähtänyt käsissä, kohde liikkunut, tarkennus osunut väärin.

Kaikissa kameroissa on automaattitoimintoja, ja niitä tarvitaan. Täysautomaatilla kuvatessa kameran on vain arvattava, mitä kuvaltasi haluat. Aika usein se arvaa oikein tai lähes oikein, mutta ei aina. Siis tarvitaanko syväterävyyttä vai pitäisikö eristää kohde saamalla tausta epätarkaksi, mihin kohtaan kuvaa pitäisi tarkentaa, liikkuuko kohde, heiluuko kamera? Nämä asiat sille kameralle pitäisi kertoa, ja osaava kuvaaja tekee säädöt näiden ehtojen puitteissa. Automatiikkaa käyttää hänkin, aika harva valotusta mittaa kuitenkaan muuten kuin kameran omalla mittarilla, eli sen varassa toimii kuitenkin. Osaa vain laittaa korjausta tarpeen mukaan, aukon tarvittavan syväterävyyden mukaan, ohjaa tarkennuksen oikeaan paikkaan, miettii kohteen liikkumisen ja ohjaa valotusajan sen mukaan tai hakee herkkyysarvolle ja valotusajalle sellaisen kompromissin, jolla uskoo tuossa paikassa pääsevänsä mieleiseen tai hyväksyttävään tulokseen.

Jos et usko olevasi kiinnostunut ja jaksavasi pikku hiljaa opetella kuvaamiani asioita, on vielä muutama mahdollisuus. Nykykännykät ovat hyviä kameroita, kuten moni on esittänyt. Pikkurillin kokoinen kenno ei aivan samaa kuvanlaatua tuota, mutta jos sitä kuvaa katsellaan vain toisella puhelimella tai tabletilla, voi laatu olla riittävä. Nopeasti käsillä oleva ja aina mukana oleva kamera voi tallettaa tilanteita ja tunnelmia, mitkä valmisteluja vaativalla kalustolla jäisivät kuviin saamatta. Pienet puutteet kuvan laadussa on pienempi ongelma kuin ottamatta jäänyt kuva.

Jos vielä haet kompromissia, voi sellainenkin olla olemassa. Haluat järjestelmäkameran, vähän parempaa kuvanlaatua ja monipuolisempaa mahdollisuutta vaikuttaa tulokseen, mutta et luule jaksavasi opetella kaikkea valon kulun teoriasta? Nykykameroissa on sellainen SCN-asento valintakiekossa. Sillä kerrot kamerallesi, mitä olet kuvaamassa, ja siitä kameran äly tietää tai aika sivistyneesti arvaa, tarvitaanko paljon syväterävyyttä, ollaanko nopean liikkeen kanssa tekemisissä vai mitä halutaan, ja kamera osaa sillä perusteella hakea säädöistä kompromissia tai parhaiten kyseiseen tilanteeseen sopivaa.

Minun tyttäreni oli tuossa viimeeksi kuvaamassani tilanteessa vuosi sitten. Halusi järkkärin, mutta ei halunnut hirveästi opiskella. Hänelle tuli Olympus OM-D E-M 10 iii, siis nimenomaan uusin eli tuo kolmosversio kyseisestä kamerasta, ja siihen kittizuumi 14-42mm. Siinä on suunnittelussa lähestytty juuri siitä käyttäjän näkökulmasta, että noita erilaiseen aiheeseen tehtyjä valmiohjelmia on paljon, ne on ryhmitelty jopa aika fiksusti valikkoon löydettäviksi.

Vastaavia malleja on varmaan muillakin valmistajilla, tuon kerroin, kun itse kuvaan Olympuksilla, ja ne tunnen jotenkin. Olympus on m43 järjestelmän kamera, kenno on pieni siinäkin (kuitenkin suurempi kuin kännyköissä), ja se vaikuttaa kuvan laatuun. Minulle riittää, ei minun kuviakaan tietsikan ruutua isompina katsella. Kuvan tarkkuuteen on minun mielestäni tarkennuksen osumisella isompi merkitys kuin kennokoolla.

Vielä pitkään tarinaan jatkoa. Päädyt mihin vain, kuvaamaan entisellä kamerallasi, kuvaamaan kännyllä tai hommaamaan uuden kameran, suosittelen hankkimaan ja opettelemaan jonkin kuvankäsittelyohjelman. Kalleimpia vaihtoehtoja on kuukausimaksullinen ammattitasoinen ohjelma, esim. Lightroom, mutta sitten taas opettelet ja jos opit, kuvien käsittely vie kaiken vapaa-aikasi... mutta kaikilla kameran valmistajilla on omia, usein ilmaisia ohjelmia, ja niilläkin tekee ihmeitä. Jo se, että saat kuvat käännetyksi vaateriin tai haluttuun asentoon, saat jälkikäteen rajatuksi esimerkiksi puolikkaat ihmiset pois, ja ehkä pieniä valotuksen korjauksiakin tehdyksi, parantaa kummasti kuvia.

Pieleen mennyttä tarkennusta ei voi jälkikäteen korjata, ensimmäinen opeteltava asia on minun mielestäni tarkennuksen ohjaamisen välineet valitsemassasi tia käyttämässäsi kamerassa.

Vielä haluan mainita, että olen itse aika uusi valokuvauksen harrastaja, kaikki kirjoittamani on minun mielipiteitäni, ei absoluuttistatotuutta.

JL Anttola

Edit: Kirjoittamiseni aikana tuli tuohon enemmän ammattilaisilta ohjeita, jätä minun raapustukseni omaan arvoonsa. Vaikka samansuuntaisiahan nuo ajatukset olivat, eli minun mieltäni lämmittäviä.

TiRy kirjoitti: Jäätävän hyvä analyysi, stickyksi ja äkkiä. Linkkiä aina uusille harrastajille, jotka kyselee kameran toiminnoista. Jos nämä asiat olisi itsekin harrastuksen alkuvaiheilla sisäistänyt, rahaa olisi voinut säästyä. Uudempi kamera ja valovoimaisempi optiikka ei aina ole se ainoa vaihtoehto. Ehkä tämä on se taitepiste josta lähtee käyntiin kameraharrastus valokuvausharrastuksen sijaan? :-)

On toki hyvä analyysi, mutta onko vain sen takia, että olet kaikesta päätellen aika edistynyt kuvaaja? Kyllä täysautomaattinen järkkäri mun mielestä puoltaa paikkaansa, aloittelijalla, vaikka ei yhtään säätäisi täysautomatiikan näkemystä. Siinä uskallan olla Rinteen kanssa eri mieltä.

Niin, kumpikohan tässä nyt on se "ongelma", se että haluat uudempaa kameraa vai se, ettet haluaisi opetella perusasioita? Minkähänlaisia asetuksia sinulla on nyt ollut kuvissa?

Halvin vaihtoehto on sinulla jo nyt, eli se nykyinen kalusto. Senkin kanssa voi opetella ja oppia lisää. Et kerro, mitä objektiivejä sinulla on nyt käytössä, mutta esim yksi hyvä objektiivi lisää voi auttaa. Sisäkuvaukseen helpoimmillaan auttaa salamakenkään liitettävä lisäsalama. Sellainen, jonka pää kääntyy joka suuntaan. Sen kanssa valoa voi heijastaa esim (valkoisten) katon tai seinien kautta kohteeseen.

Nyt hankkimalla objektiivin ja/tai salaman, voit niitä hyödyntää myös sitten, kun vaihdat joskus runkoa. Jos se harrastuneisuus tuosta noilla lisävälineillä lisääntyy, niin kieltämättä se rungon vaihtokin tulee väistämättä eteen.

Sakke_K kirjoitti: Kyllä täysautomaattinen järkkäri mun mielestä puoltaa paikkaansa, aloittelijalla, vaikka ei yhtään säätäisi täysautomatiikan näkemystä. Siinä uskallan olla Rinteen kanssa eri mieltä.

Tässä taitaisi olla paikka miettiä mitä me aloittelijalla tarkoitamme? sellaistako henkilöä joka haluaa oppia lisää valokuvauksesta? vaiko sellaista henkilöä joka haluaa vain näppäillä kuvia haluamatta sen enempää paneutua asiaan? vai onko jälkimmäinen pelkkä näppäilijä?

Itse käsittäisin aloittelijalla jotakuta joka kiinnostunut valokuvauksesta, haluaa oppia lisää mutta on taipaleellaan vasta ihan alkumetreillä. Jos ihan pragmaattinen olisin, niin sellaiselle ei automaageista ole suurtakaan hyötyä, koska kun automaatti astuu mukaan, se säätää jotain jostain syystä, joka on tälle aloittelijalle täysi mysteeri. Kun aloittelija haluaa näppäillä kuvia, se on tietty ihan ok, mutta oppimisen kannalta täysin hyödytön. Oppiminen taitaa alkaa vasta siinä kohdassa kun osaa vääntää kameraansa päälle manuaali- tai jonkun puoliautomaattimoodin?

saeke kirjoitti:No jos lähdemme oletuksesta ettei tuo 1000D ole sökö, niin kannattaako siihen sitten hommata uusia objektiiveja vielä?

Mielestäni kannattaa. 1000D:ssä on kaiketi aika vanha kenno, ehkä 12mpix. Itselläni oli ja on edelleen 600D kamera ja kittizoomi 18-55 IS. Kyseinen objektiivi on surkea tarkentamaan pitkässä päässä vähänkään hämärämmässä. 600D kameraa (18mpix kenno) käytin ihan tyytyväisenä 17-55 2.8, 100L 2.8 macron ja 300L 4.0 objektiivien kanssa.

Keskimmäinen tarkennuspiste suoriutui ihan ok monista nopeistakin tilanteista ja ei kuvanlaatu jäänyt minua koskaan vaivaamaan. Kohtijuokseva koira ja kohtisuoraan heilahtava kiikku olivat hankalia tarkennukselle, mutta niin ne on 5D4:llekin. Sisällä taas on lähes pakko käyttää salamaa, jos jotain elävää (ei kaktusta) yrittää kuvata.

Joten tässä pari vinkkiä:
1) Aseta kameran max iso 1600/3200 arvoon (max isoa ei ole tarkoitus käyttää kuin hätävarana. Kamerasi tekee varmasti hyvää jälkeä ISO 100-800 aluella)
2) Aseta haluamasi tarkennuspiste (keskimmäinen on selkeästi parhaiten toimiva)
3a) käännä kamera Av tilaan ja säädä aukko mieleiseksi kaikessa muussa kuin nopeassa kuvauksessa
3b) käännä kamera Tv tilaan nopeassa tai erittäin hitaassa kuvaksessa:
i jalkapallo esim 1/400 - 1/2000
ii lapset 1/250 tai nopeampi
iii virtaava vesi 1/10 tai hitaampi, huom tarvit jalustan
3c) käytä M tilaa ja säädä molemmat yllämainitut. Silmät tarkkana valotusmittarin kanssa
4) kuvaa RAW tai RAW + jpeg kuvia
5) käytä jotakin kuvankäsittelyohjelmaa ja hienosäädä RAW kuvat

Kuvaa ja säädä kuvia paljon.

Optio1:
A: Osta parempaa optiikkaa tarvitsemallesi polttovälialueelle, esim Canon EFs 17-55 IS 2.8
Optio2:
B: Osta kunnon salama, esim 580Ex II

Optiikka käytettynä 300-500 ja salama 100-200.

Kuvaa paljon, säädä, päivitä runko, jos siitä ahdistaa.

Sakke_K kirjoitti:Kyllä täysautomaattinen järkkäri mun mielestä puoltaa paikkaansa, aloittelijalla, vaikka ei yhtään säätäisi täysautomatiikan näkemystä. Siinä uskallan olla Rinteen kanssa eri mieltä.

En välttämättä ole eri mieltä. Täysautomatiikallekin on paikkansa. Esimerkiksi itse käytän katukuvauksessa m4/3:sta P-tilassa, valotus automaattisena. Minulla on pitkähkö zoom, jossa ei ole valovoimaa kovin paljon, mutta koska ulkona on valoa, ei aukon asetuksella ole juurikaan merkitystä. Tarkennus minulla on sidottuna keskelle ja ISO-asetuksella kompensoin vähän sään aiheuttamaa hämärää. Kokonaisuus on pieni ja mahdollistaa hyvin nopean reagoinnin eteen tuleviin tilanteisiin.

Mutta, kuvaan Raw-kuvaa ja säädän valkotasapainon jälkeen päin ja korjaan tarvittaessa valotusta. Järkkärin kuvanlaatu antaa tuohon sen verran varaa, että voin tavallaan siirtää kuvaustilanteesta aikaa jälkikäsittelyyn. Vaikka siis käytän automatiikkaa, niin tiedän sen rajoitukset ja osaan käyttää sitä hyväkseni.

Muuallakin automatiikka pääsääntöisesti pärjäisi 90% tilanteista. Ikävä kyllä vaan se 10% on usein mielenkiintoista, kun tilanteeseen tulee nopeutta tai erikoista valoa.


En nyt siis sano, että on ihan pakko opetella heti alusta lähtien manuaalivalotuksen salat, salaman käyttö, syväterävyyden kaavat ja sommittelun syvällisyydet. Kaikki me olemme jotenkin aloittaneet helpommin.
Sen sijaan sanon, että hämmästyttävän pienellä opettelulla saa kuviinsa ihan uutta ilmettä ja selviää hankaloistakin tilanteista.

Minusta kameransa kanssa kannattaa miettiä pikkuhiljaa seuraavat asiat:

• tarkennuspisteen sijoittaminen yhteen paikkaan
• etuvedon käyttö tarkentamiseen ja mittaamiseen
• Auto-ISO + S-tila nopeisiin tilanteisiin, muutama tarvittava eri valotusaika (1/polttoväli, 1/400)
• A-tilassa suurimman aukon ja jonkun pienemmän aukon tuottama syväterävyys.

Lisäksi olisi hyvä ajatella seuraavia asioita:

• Miten kohteeseen saa valoa, siis mistä suunnasta luonnon- tai keinovaloa voisi saada, niin että kohde erottuu. Voiko kohde siirtyä parempaan valoon? Pitäisikö minun kuvata toisesta suunnasta tai odottaa valon siirymistä? (Tämä on yllättävän yksinkertaista, mutta tosi harvinaista näppäilijöille.)
• Milloin liikkuva kohde liikkuu hitaimmin (hypätessä yläkuolokohdassa, kohti tullessaan)
• Miten saan kohteeni mahdollisimman isona kuva-alalle (kärpäsenpaska ei erotu, vaikka olisi kuinka hieno asia). Kuvauspaikan valinta on tärkeää.
• Kuvien käsittelyä tärkeämpää on valita toisille näytettävät kuvat ja jättää huonot näyttämättä.
• Olisinko kiinnostunut opettelemaan kuvan säätöä kuvankäsittelyohjelmalla? Siinä ei juurikaan voi menettää mitään muuta kuin omaa aikaansa, mutta erot tuloksissa voivat yllättää.
• Jos kuvaan paljon sisällä, niin oiisiko kääntyväpäinen automaattisalama hyvä hankinta? Se ei ole mikään täydellinen ratkaisu, mutta puree moneen vaikeaan tilanteeseen kohtalaisesti.

Tarkennuspisteellä, A-tilan käytöllä ja valon suunnan miettimisellä saat jo koulukuvien tasoisia muotokuvia. Jos S-tilalla osaat kiinnittää suljinajan tarpeeksi nopeaksi ja saat revittyä tarpeeksi valoa jostain, toimit urheilu- ja eläinkuvaajana. Jos saat joko valkotasapainon asetuksella tai jälkeenpäin kuvankäsittelyllä kuvasta sisävalon keltaisuuden pois, niin kameraasi aletaan kehua ammattimaiseksi ja saat kutsuja hääkuvaamaan. Asiat ovat hyvin pienestä kiinni.