Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Käytössä on tämmöinen harrastelijakamera:
http://www.canon.fi/For_Home/Product_Fi ... _SX240_HS/

Tarkoitus olisi saada sellaisia kasvokuvia jossa taka alalla oleva tausta olisi sumea. Alan kielellä sitä kutsutaneen sanalla bokeh?
Eli, osaatteko sanoa voiko kyseisellä kameralla saada mitään vastaavia kuvia? Kameran AV asetuksilla en saanut sitä mitä halusin ja manuaalisäädöistä en ymmärrä mitään.
Saako kuvia muokattua bokehksi jälkikäteen(ilmaisilla kuvan muokausohjelmilla)?

Esimerkkikuva:
http://www.stevehuffphoto.com/wp-conten ... n501.4.jpg[/img]

Pokkareilla bokeh on hankala saada. Kokeile teleasentoa, jos sekään ei auta, Paint.NET ja Gimp voivat auttaa.

Esimerkkikuvasi ei näy, mutta tarkoittanet tälläistä?
https://www.flickr.com/search/?q=portrait%20dof

Pienikennoiset pokkarit eivät tuohon hommaan oikein käy. Toki voit opetella muokkaamaan kuvia, mutta lopputulos ei sitikään ole aivan sama mitä se "oikeasti" on.

Kapeaa terävyysaluetta saadaan kameralla jossa on iso kenno ja valovoimainen objektiivi. Pidempi polttoväli sekä lähempää kuvaaminen auttaa myös.

Ei nämä asiat niin mahdottoman vaikeita ole. Hanki valokuvauskirja.

Kamera manuaalille ja valitse suurin mahdollinen aukko(f2,8; f2; f1,4 tai jotan sellaista)[pienempi luku on isompi aukko]. Lisäksi taustaksi jotakin mahdollisemman tasaväristä ja tasavaloista taustaa.

AV:lläkin tuon pitäisi onnistua eli valitse suurin aukko minkä saat ja kamera valitsee sen mukaan valotusajan. Tosin taitaa noissa kameroissa suurin aukko olla kohtuu pieni eli tausta ei sumene äärettömän hyvin.

JKyytinen kirjoitti:Pokkareilla bokeh on hankala saada.

????

Bokeh ei tarkoita "ihan erityisen sumeaa taustaa", vaan epäterävän alueen visuaalista laatua. Lähes kaikilla kameroilla saa sopivilla asetuksilla taustan jossain määrin epäteräväksi. Tärkein niistä asetuksista on aukon säätö mahdollisimman isoksi. Tuossa pokkarissa on aukon esivalinta, Av-kuvaustila. Se kannattaa valita ja vääntää aukon numeroarvo mahdollisimman pieneksi.

Superzoomipokkarilla aukko leviälleen, zoomi tappiin ja taustaan reilusti etäisyyttä.
Sitten on jonkinlainen mahdollisuus saada tausta sumeaksi.

Hel_NiS kirjoitti:Superzoomipokkarilla aukko leviälleen, zoomi tappiin ja taustaan reilusti etäisyyttä.
Sitten on jonkinlainen mahdollisuus saada tausta sumeaksi.

Ja semmoinen sommittelu, että etäisyys taustaan lasketaan kymmenissä tai sadoissa metreissä.

nomad kirjoitti:Esimerkkikuvasi ei näy, mutta tarkoittanet tälläistä?
https://www.flickr.com/search/?q=portrait%20dof

Pienikennoiset pokkarit eivät tuohon hommaan oikein käy. Toki voit opetella muokkaamaan kuvia, mutta lopputulos ei sitikään ole aivan sama mitä se "oikeasti" on.

Kapeaa terävyysaluetta saadaan kameralla jossa on iso kenno ja valovoimainen objektiivi. Pidempi polttoväli sekä lähempää kuvaaminen auttaa myös.

Ei nämä asiat niin mahdottoman vaikeita ole. Hanki valokuvauskirja.

Kiitos tuosta kuvaesimerkkeistä. Niitä minä tarkoitin.
Niin, näyttäisi siltä, että nykyisellä kameralla on turhaa enää yrittää mitään bokeh kuvia ottaa. Niinkuin jo vinkattiin niin Gimpillä voisi vähän photosopata. Itse uuteen kameraan ei tällä hetkellä ole varaa.

Se mitä ei vielä mainittu on etäisyys kohteeseen. Mitä lähempänä olet sitä enemmän tausta sumenee - taustan ollessa kauempana sumenee vielä enemmän niinkuin jo mainittiin. Toki kun kuvaat max zoomilla mahdollisimman läheltä niin kohde on hyvin äkkiä liian iso, henkilökuvissa bokehista ei paljoa ole iloa jos kuvattavasta tulee mukaan vain silmä ;)

Kännykälläkin saa kivan bokehin jos kohde on tarpeeksi pieni ja saa tarkennettua riittävän lähelle.

Laajiksella naamakuvan saa otettua lähellä, jolloin tulee yleensä paras bokeh ison aukon ansiosta, mutta itse naama ei näytä hyvältä...

Eipäs heitetä hyvää kameraa kaivoon! Tässä erään arvion yhteydessä esitetyssä kuvassa tausta näyttäisi olevan jo kohtalaisen epäterävä.
http://img.photographyblog.com/reviews/ ... _hs_23.jpg

Ehkä järjestelmällinen tavoitteisiisi sopivan zuumin (aloita maksimista) ja ja kuvausetäisyyden (niin lähelle kuin voi) haarukoinnista voisi löytyä toimiva yhdistelmä. Käytä jalustaa, pöytää, itselaukaisinta tms. että tärinät eliminoituvat.

Arvostelujen mukaan kamerassa on joitakin automaattisia ns. luovia (creative) asetuksia. Esim. miniature -asetuksella saa erikoisia efektejä jotka näyttäisivät vaikuttavan terävyysalueeseen. Niitäkin voisi tutkia ja kokeilla sopivatko ne sinun tarpeisiisi.

Kuvauspaikkaan, kuvakulmaan, valoon, varjoihin ja taustaan kannattaa kiinnittää ennalta huomiota niin, että liialliset välkkymiset ja vilkkumiset eivät hajoita katsojan huomiota siitä pääasiasta mitä haluat kuvallasi tavoitella. Älä anna periksi vaan ota niitä kuvia ja kokeile. Lue kameran opaskirjanen.

Itselläni esimerkiksi omasta mielestä hyvä kuva tulee n. kerran kolmesta sadasta. Mutta ne kaikki kuvat pitää silti kuvata.

Kaikki asiat tulikin jo esille enemmän tai vähemmän, mutta lisätään silti:
Kameran osalta ratkaisevin tekijä on aukon halkaisia.
Pieni kenno itsessään vain helpottaa tilannetta, koska kuvaa on suurennettava huomattavasti enemmän kuin esim. järjestelmäkameralla ja suurennettaessa epäterävä alue kasvaa. Pieni kenno kuitenkin johtaa siihen, että kameran objektiivin polttoväli muotoutuu huomattavan lyhyeksi, joka taasen aiheuttaa epätoivotun pienen aukon halkaisijan.
Pikaisen Googletuksen perusteella kyseisen kameran objektiivi on 4.5-90mm f/3.5-6.8. Tämä tahtoo sanoa, että aukon tehollinen halkaisija on zoomin ollessa minimissään n.1,3mm. Tällaisella aukolla ei juurikaan leikitellä epätervyydellä, paitsi ehkä joissain makrotapauksissa.
Sensijaan zoomin ollessa maksimissaan, aukon halkaisija on n.13mm. Tällä halkaisijalla kasvokuva on mahdollista ottaa tausta sumentaen. Rajaushan päättää etäisyyden kohteeseen, joten seuraava maksimointikohde on kohteen etäisyys taustaan. Sisätiloissa ei riittävää etäisyyttä saavuteta, mutta esimerkiksi nurmikolla tai muulla hiukan avaralla tilalla saadaan taustaan yleensä suht. helposti etäisyyttä 10-100m.
Lienee syytä vielä korostaa, että koko kroppa lienee jo liikaa ja rintakuvakin siinä ja siinä, mutta kyllä kasvokuvan pitää näillä eväillä tulla jokseenkin halutunlaiseksi.
Eli yhteenveto:
-Zoomaa täysille (90mm), aukko täysille (f/6.8) (riippuen sään kirkkaudesta, saatat tarvita aukon asettamiseksi ohjekirjaa)
-Aseta kohde siten, että se on mahdollisimman kaukana taustasta (esim. vähintään 10m, mieluummin enemmän)
-Asetu itse kohteesta sellaiselle etäisyydelle, että kohteen kasvot mahtuvat sopivasti kuvaan

Edit:
Lienee paikallaan mainita, että kameran etäisyys kohteesta tulee myöskin pidemmäksi kuin mitä ehkä olet ajatellut. Korkeudeltaan 30cm:n kohde mahtuu täydellä zoomilla kuvaan n.6 metrin etäisyydeltä. Tilaa siis pitää olla.
http://vahonen.com/photo/techniques/dof/
(Film plane parameters - Width: 6.2 (Aspect Ratio: 0.75), Lens settings - Focal length: 90mm, Focus distance: 6m -> Object vertical size at focus distance: 31cm)

Edit2:
Oho, en oo tämmöseen laskuriin törmännykkää, mutta tällähän sitä voi hyvin kuivaharjotella:
http://dofsimulator.net/en/
Esim. asetukset:
Apperance:
Model: Blonde 1, Background: Tree, Orientation: Landscape
Lens:
f=90mm
f/6.8
Sensor size: 1/2.3"
Position:
Distance: 600cm (6.00m)
Background: 1000cm (10.00m)
Framing:
Constant focal length
Face

Lopputuloksesta on arvioitavissa, että tuo 10m on tosiaan sekin hiukan liian vähän kohteen ja taustan väliseksi etäisyydeksi. Riippuu tietysti kuinka epäterävää taustaa halutaan. Hyvin käy ilmi myös se, kuinka paljon haluttu efekti häviää jo rintakuvarajauksessa verrattuna kasvorajaukseen (painamalla Framing: Portrait, joka pidentää kuvausetäisyyttä)

Hel_NiS kirjoitti: zoomi tappiin

Kumpaan päähän?

OskuK kirjoitti:

Hel_NiS kirjoitti: zoomi tappiin

Kumpaan päähän?

Toiseen.

Tappi == max

Tuo simulaattorihan on hieno! Nyt sitten vaan valitsemaan taustaksi maisemaa joka on kuvaan sopiva ja tarpeeksi kaukana, ja sitten kokeilemaan.

jiihaa2 kirjoitti:Tappi == max

Max zoomi on max kummassakin päässä. ;-)

Tässä yksi tärkeä syy miksi digijärkkäreitä valovoimaisilla kiinteillä linsseillä hankitaan, zoom-pokkareiden sijaan. Lähestyttäessä valovoimassa lähelle 1.0 (tai jopa alle), niin bokehin (taustan epäterävyys) aikaansaaminen helpottuu ex-ponentiaalisesti.

Ongelmaahan voi yrittää kiertää viemällä tausta mahdollisimman kauas taakse eli pitämällä mahdollisimman suurta etäisyyttä kohteen ja taustan välillä.

Nefertiti kirjoitti: Ongelmaahan voi yrittää kiertää viemällä tausta mahdollisimman kauas taakse, eli pitämällä mahdollisimman suurta etäisyyttä kohteen ja taustan välillä.

Tätä sanotaan taustanhallinnaksi, ja on ihan perusasioita valokuvauksessa -ei siis ensisijainen välinerunkkauskohde, vaan valokuvauksen-.

Nefertiti kirjoitti:Tässä yksi tärkeä syy miksi digijärkkäreitä valovoimaisilla kiinteillä linsseillä hankitaan, zoom-pokkareiden sijaan. Lähestyttäessä valovoimassa lähelle 1.0 (tai jopa alle), niin bokehin (taustan epäterävyys) aikaansaaminen helpottuu ex-ponentiaalisesti.

Saattaa olla semantiikasta mussuttamista, mutta tuo on samalla tavalla mielestäni harhaanjohtavasti sanottu (noin niinkun jos ajatellaan aloittelijaa, jolle kaikki asiat eivät vielä ole kristallinkirkkaita) kuin että pieni kenno on syypää syväterävyyden hallinnan hankaloittamiseen. F-luku itsessään ja tuolla tavalla irrallaan mainittuna ei kerro, kuinka helppoa jollakin objektiivilla on hallita syväterävyyttä. Toki jollakin yksittäisellä tietyllä objektiivilla tietyllä polttovälillä jossakin tietyssä kamerassa syväterävyysalue muuttuu F-luvun mukana verrannollisesti. Jos eteen lyödään kaksi objektiivia, joista toinen on f/0.95 ja toinen f/2.8, tulee juuri tällaisten "oikomisten" takia heti tietysti mieleen, että f/0.95 edustaa jotakin todella epäterävyyshallinnan kuningasta. Jos kuitenkin paljastetaan, että toinen on Voigtlander Nokton 25mm f/0.95 ja toinen vaikkapa Nikkor 105 f/2.8, niin vasta sitten voidaan hoksata, että hitsi, tuossa "2.8":ssa on itseasiassa fyysisesti huomattavasti suurempi aukko. Halppis 150e:n f/5.6 zoomi lienee ihan skarppi koko alueella? Vaan jos kyse onkin vaikkapa 70-300mm:n halpisrimpulasta, on aukko vielä reilusti tätäkin isompi, itseasiassa sen halkaisia on yli kaksi kertaa isompi kuin tuossa f/0.95:ssa (lisäksi tällainen zoomi sopii syväterävyydenhallinnan puolesta huomattavasti paremmin "perinteisiin" naamapotretteihin kuin tuo 25mm f/0.95). Ja mikä vaara onkaan mennä sotkemaan pokkareiden f/1.8:a tai jopa f/1.4:sta ilman, että mainitsee polttovälin, josta on helppo todeta aukon halkaisijan olevan valovoimasta huolimatta vain muutamia millejä (tämän toteamuksen tekemistä tietysti vaikeutetaan mainoksissa tehokkaasti korostamalla "vastaavia millimetrejä" ja pahimmillaan jättämällä oikea polttoväli kokonaan mainitsematta).

Vaikka asiaan vaikuttavia muuttujia on paljon, niin "taviksen" onkin siis paljon helpompi metsästää sitä suurinta epäterävyysaluetta tutkailemalla mieluummin aukon fyysistä halkaisijaa kuin numeroita. Tietysti pokkarissa aukon halkaisijan tiirailu on hankalaa, mutta on helppo jo pelkästään etulinssin koosta päätellä, että ei se voi hirveästi olla (ja tarkan arvon saa tietty objektiiviin yleensä merkityistä numeroista). Irto-objektiiveissä empiirinen vertailu onkin pykälää helpompaa.

Kun kyseessä on milli tai muutamia millejä, se on syväterävyyden hallinnan näkökulmasta ei-hyvä (tässä kohtaa voi muistaa/verrata vaikkapa neulansilmäkameraan, jolla saadaan hahmotettavia kuvia ilman minkäänlaista linssiä) ja sitten kun puhutaan sentistä saadaan jotain aikaiseksi ja useilla senteillä sitten saadaan oikein kunnon suttua.

Jos asiaa lähestytään numeroiden kannalta, on tiedettävä 3 suuretta: kennon koko (jotta saadaan kuvakulma josta saadaan kohteen koon perusteella etäisyys kohteeseen eli tarkennusetäisyys), polttoväli ja valovoima (joskus kennon kokoa saa metsästää kissojen ja koirien kanssa). On hyvä jos tämän sopan kykenee hahmottamaan edes suuruusluokkana selkärangallaan ilman laskureita, mutta ei mielestäni kovin kätevää verrattuna tuohon minun aukonkoko-nyrkkisääntöön. Tuota ensimmäistä tekstiäni kirjoittaessani käytin nimenomaan tätä tekniikkaa (objektiivista näkyy numerot 90mm f/6.8, jonka voi pyöristää päässälaskun helpottamiseksi 90/7, josta tulee n.13mm) ja vasta sitten varmistin asian viestin lopussa olevilla laskuriesimerkeillä.

Tämä sääntö pätee sitä huonommin, mitä enempi ääripäihin mennään ja siksi yritän muistaa aina mainita, että makroilussa (eli kun tarkennusetäisyys menee pieneksi) tilanne muuttuu täysin. Makroilussa saa "huonoimmallakin" pokkarilla suttua eteen/taustalle. (okei okei, "kukkamoodi" ei yleensä täytä makroilun "määritelmää", mutta makroilun semantiikasta lienee vääntöä muissa ketjuissa)

kurg kirjoitti: ... F-luku itsessään ja tuolla tavalla irrallaan mainittuna ei kerro, kuinka helppoa jollakin objektiivilla on hallita syväterävyyttä. Toki jollakin yksittäisellä tietyllä objektiivilla syväterävyysalue muuttuu F-luvun mukana. Jos eteen lyödään kaksi objektiivia, joista toinen on f/0.95 ja toinen f/2.8, tulee juuri tällaisten "oikomisten" takia heti tietysti mieleen, että f/0.95 edustaa jotakin todella epäterävyyshallinnan kuningasta...

Muistan, kun itse filmiohjaaja Stanley Kubrick halusi kuvata 1700-lukua autenttisesti sisätiloissa vähässä valossa (lähinnä kynttilän valo) vuonna 1974, hän sai lainaa Zeissin f/0.7 valovoimaisen superkalliin objektiivin Nasalta. Kyseisen satelliittikartoitus-objektiivin syväterävyysalue oli vain sentin pari ja kuukauden/ satojen otosten jälkeen hän sai sillä unohtumattoman kohtauksen purkkiin Barry Lyndon-leffassa.

https://www.youtube.com/watch?feature=p ... mSDnPvslnA