Rajaatko eli croppaatko kuviasi?

[nomad]

Toisin kuin joskus harhaisesti luullaan, valokuvaus ei ole taidetta. Sillä on enemmän tekemistä sääntöjen noudattamisen kuin luovuuden kanssa.

Juuri näin. Kuten Ferdinand de Saussurekin totesi, emme määrittele konsepteja positiivisesti niiden sisällön mukaan, vaan negatiivisesti, niiden eroavaisuuksien mukaan muiden samassa tarkasteltavassa systeemissä olevien asioiden kanssa. Toisin sanoen konsepteja luonnehtii parhaiten niiden oleminen jotakin, mitä muut eivät ole.

Siksi oikea valokuvaaminen on eteerinen konsepti: kukaan ei oikein tiedä mitä se on, mutta on luonnollisesti ehdottoman varma siitä, mitä se ei ole.

Siksi Oikea Valokuva ei ainakaan ole otettu zoomilla, eikä ainakaan ole otettu Tamronilla, eikä ainakaan Canonin rungolla, eikä oikeastaan edes peilillisellä kameralla, eikä millään halvalla jalustalla, eikä kuvaan ole koskettu Lightroomissa, eikä kuvaa ole rajattu jälkeenpäin, eikä kuva ole tavallinen maisemakuva, eikä se ainakaan ole hoodeeärrää, eikä liian värikylläinen, eikä missään tapauksessa liian vähän värikylläinen, eikä....

Kaikkeuden ytimessä on Tri-X:lle valotettu, ja jo alkujaan täydellisesti oikein rajattu Leica-shotti?

[Kryptos]

Kaikkeuden ytimessä on Tri-X:lle valotettu, ja jo alkujaan täydellisesti oikein rajattu Leica-shotti?

Cartier-Bressonin haamu huhuilee meille pimeässä: "Minähän sanoin."

[Jospa]

Aloittajan kysymys on absurdi.

Kameralla otettu kuva vastaa missä tahansa tuotteen valmistusprosessissa raaka-aineen hankintaa.
Raaka-aine jalostetaan eri menetelmillä, tässä tapauksessa kuvan-käsittelyllä, valmiiksi tuotteeksi.

-70 luvulla oli jossain ulkomaisessa lehdessä juttu zen-budhalaiseksi kääntyneestä jenkki kuvaajasta.
Hänen kohdallaan prosessi eteni filmin kehittämisestä luopumisen kautta kamerasta luopumiseen ja lopulta muistikuvien ottamiseen.

Japanilaiset ja Kiinalaiset kutsuvat tätä "Vapautumisen tieksi"

[Kryptos]

Ei se toki absurdi ole. Nostaahan se keskusteluun sen, miten näemme valokuvan. Tässä ketjussakin mainittu Henri Cartier-Bresson ei pitänyt mistään kuvaan liittyvästä tekniikasta ja jälkikäsittelystä. Kaiken piti palvella vain kuvan hetkeä ja näkemystä, ja tekniikalla oli merkitystä vain niissä rajoissa, kuin se edesauttoi näkymyksen toteutumista. Hän ei lukemani mukaan edes pitänyt filmin kehittämisestä. Hänelle oli tärkeintä näkeminen.

Tietysti tämä on vain valintakysymys ja subjektiivinen mieltymys. Mutta ei kysymys absurdi ole. Se auttaa ajattelemaan valokuvaa ja valokuvausprosessia, erityisesti omaa suhdettaan valokuvaan. Absurdiksi se muuttuu ainoastaan silloin, jos subjektiivisesta mieltymyksestä tai näkemyksestä pyritään rakentamaan dogma ja edellytetään konformoitumista.

[muikkunen]

Mitä tästä opimme? Kaikkinaiset ennakkoehdot ja ulkoa määrätyt säännöt sun muut rajoitteet parantavat valokuvia. Toisin kuin joskus harhaisesti luullaan, valokuvaus ei ole taidetta. Sillä on enemmän tekemistä sääntöjen noudattamisen kuin luovuuden kanssa.

Oletan tuon ironiaksi, mutta eräällä tavalla rajoitteet kyllä voivat parantaa kuvia. Jos on pakko kuvata esimerkiksi vain yhdellä tietyllä polttovälillä, joutuu poikkeamaan omista vakiintuneista kuvaustavoistaan. Parhaassa tapauksessa se johtaa luoviin ratkaisuihin joita ei muuten olisi koskaan tullut kokeilleeksi.

[mremonen]

HCB mainittu. Uppaan W. Eugene Smithillä... all in.

http://petapixel.com/2015/01/26/w-eugen ... n-process/

[mremonen]

Oletan tuon ironiaksi, mutta eräällä tavalla rajoitteet kyllä voivat parantaa kuvia.

Toki, mutta ei se mikään magic bullet ole. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen yleensä aiheuttaa jotakin ja siitä voi jopa oppia. Mutta kiinteällä polttovälillä ja M-modella kuvaaminen ei ole valokuvauksen ylin taso. Ihan samalla tavalla voi ajatella, että tämä puritaaniporukka voisi oppia jotakin kuvaamalla zoomilla ja P-modella.

Sama koskee rajaamista. Voihan niitä omia kuvia rajailla jälkikäteen ja vaikka ottaa opiksi, että jos olisinkin kuvauspaikalla rajannut tämä toisin, kuva olisi parempi. Vaikka sitten oma uskonto kieltäisi tuollaisen kuvan julkaisemisen, niin voihan siitä oppia seuraavaa kertaa varten.

[Kryptos]

Totta, rajoitteet voivat olla myös mahdollistajia (ns. enabling contraints vs. limiting constraints).

Dave Snowdenia lainatakseni, innovaatioille on kolme välttämätöntä, muttei riittävää ehtoa: paine (pressure), puute/pula (starvation), ja näkökulman muuttuminen (perspective shift).
(Niille, joita kiinnostaa: https://www.youtube.com/watch?v=IlmesbbPqtU)

Tätä heuristiikkaa voi soveltaa valokuvaamiseenkin.

[Kryptos]

Mutta kiinteällä polttovälillä ja M-modella kuvaaminen ei ole valokuvauksen ylin taso. Ihan samalla tavalla voi ajatella, että tämä puritaaniporukka voisi oppia jotakin kuvaamalla zoomilla ja P-modella.

Juuri näin. Dogmat ovat aina esteitä yksilölliselle, kriittiselle ajattelulle ja oppimiselle.

[Kryptos]

HCB mainittu. Uppaan W. Eugene Smithillä... all in.

http://petapixel.com/2015/01/26/w-eugen ... n-process/

Tätä herraa en tuntenutkaan. Hieno kontrasti Cartier-Bressonille lähestymisessä kuvaan. Tänks pointterista.

[mattimi]

Oletan tuon ironiaksi, mutta eräällä tavalla rajoitteet kyllä voivat parantaa kuvia. Jos on pakko kuvata esimerkiksi vain yhdellä tietyllä polttovälillä, joutuu poikkeamaan omista vakiintuneista kuvaustavoistaan. Parhaassa tapauksessa se johtaa luoviin ratkaisuihin joita ei muuten olisi koskaan tullut kokeilleeksi.

Joo, mutta tuolla tavalla moni kuva jää ottamatta. Kyllä omia maneereitaan täytyy arvioida koko ajan vapaaehtoisuuden eikä pakon takia, jos aikoo kehittyä.

Mielestäni kaikki rajoitteet ovat turhia. Niitä pystytään kuitenkin kiertämään. Jos käsittelyn lopputuloksena on hyvä kuva, miksi keinoja siihen pääsemiseksi pitäisi rajoittaa. Nykymaailmassa ei kuitenkaan ole enään mitään "alkuperäistä". Kaikki on tavalla tai toisella muokattua.
Mikko

[Kryptos]

Oletan tuon ironiaksi, mutta eräällä tavalla rajoitteet kyllä voivat parantaa kuvia. Jos on pakko kuvata esimerkiksi vain yhdellä tietyllä polttovälillä, joutuu poikkeamaan omista vakiintuneista kuvaustavoistaan. Parhaassa tapauksessa se johtaa luoviin ratkaisuihin joita ei muuten olisi koskaan tullut kokeilleeksi.

Joo, mutta tuolla tavalla moni kuva jää ottamatta. Kyllä omia maneereitaan täytyy arvioida koko ajan vapaaehtoisuuden eikä pakon takia, jos aikoo kehittyä.
Mikko

En tulkinnut muikkusen viestiä niin, että tarkoitettaisiin mitään pysyvää, maailman tappiin jatkuvaa periaatepäätöstä, vaan että jollekin kuvausreissulle voikin ottaa mukaan esimerkiksi vain yhden, kiinteäpolttovälisen objektiivin. Onhan sekin valinta vapaaehtoinen.

[mremonen]

En tulkinnut muikkusen viestiä niin, että tarkoitettaisiin mitään pysyvää, maailman tappiin jatkuvaa periaatepäätöstä, vaan että jollekin kuvausreissulle voikin ottaa mukaan esimerkiksi vain yhden, kiinteäpolttovälisen objektiivin. Onhan sekin valinta vapaaehtoinen.

Näin minä(kin) olen tehnyt. Esimerkiksi viime kesänä mun Lonna-Suokki -reissulla pakkasin mukaan vain 35 - 85 - 200 -primet. Joitain kuvia jäi valinnan vuoksi saamatta, mutta sekin oli tietoinen valinta.

En kuitenkaan halua joka reissulle lähteä pelkällä prime-patterilla.

[muikkunen]

Oletan tuon ironiaksi, mutta eräällä tavalla rajoitteet kyllä voivat parantaa kuvia. Jos on pakko kuvata esimerkiksi vain yhdellä tietyllä polttovälillä, joutuu poikkeamaan omista vakiintuneista kuvaustavoistaan. Parhaassa tapauksessa se johtaa luoviin ratkaisuihin joita ei muuten olisi koskaan tullut kokeilleeksi.

Joo, mutta tuolla tavalla moni kuva jää ottamatta. Kyllä omia maneereitaan täytyy arvioida koko ajan vapaaehtoisuuden eikä pakon takia, jos aikoo kehittyä.
Mikko

En tulkinnut muikkusen viestiä niin, että tarkoitettaisiin mitään pysyvää, maailman tappiin jatkuvaa periaatepäätöstä, vaan että jollekin kuvausreissulle voikin ottaa mukaan esimerkiksi vain yhden, kiinteäpolttovälisen objektiivin. Onhan sekin valinta vapaaehtoinen.

Jotain tuontyyppistä joo. Se, että pysyttäytyy jossakin rajoituksessa maailman tappiin, ei varmaankaan pitemmän päälle enää lisää luovuutta.

Ongelma on ehkä se, että harvoin tulee vapaaehtoisesti tehneeksi sellaista omista maneereista poikkeavaa valintaa, joka saattaisi poikia jotain kiinnostavaa - itse ainakin olen ihan liian jämähtänyt omiin kuvaustottumuksiini. Siksi jostakin ulkoapäin sattumalta tulleesta rajoituksestakin saattaa joskus hyötyä. Se voi olla tietty polttoväli mutta myös jotain ihan muuta. Mitä tahansa, joka pakottaa pois mukavuusalueelta, kuten mremonen totesi.

[LeGant]

Niin no. Minusta sekä "kuva suoraan kamerasta" että "90% on prosessointia" ovat mahdollisia rajoittajia. Ainahan voi suoraan kamerasta otettuja kuvia haukkua siitä, että niissä on kunnon prosessointi tekemättä tai että pitäisi käsitellä kuvat juuri tietyllä tavalla.

Minusta tämäkin kysymys saa ihan eri sävyt aloittelevan harrastajan, edistyneen harrastajan ja ammattilaisen kohdalla. Yleensä sellainen harrastaja kuin minä en kuvaa yhtäkään kuvaa esim. tilaustuotteeksi tai ole muuten paniikissa erilaisten deadline- tai muiden rajoitteiden takia. Eikä minulla ole sosiaalista onnistumispainetta, kuten vaikkapa hääkuvaajalla voi olla.

Kuvaaminen on vaan osoittautunut hauskaksi, ja kerrankin on varaa panostaa siihen aikaa ja vähän rahaakin. Eivätkä minun ottamani kuvat tule vastaamaan yhdenkään valokuvausta opiskelleen portfoliota. Siksi dogmit ja rajoitteetkaan eivät ahdista. Niitä voi olla joskus hyödyllistä kokeilla.

[Reijol]

Jotkut jopa kuvaavat huhujen mukaan RAW:ina ja muokkaavat kuvat ihan miten itse haluavat! Hui kauhistus, ennen sentään filmivalmistajat osasivat päättää miltä lopputuloksen pitäisi näyttää.

Mikä vieläkin kauheampaa, suurennuskoneessa on ollut jo ammoisista ajoista alkaen rajausmahdollisuus, sitä ei toki senkään ajan talibankuvaajat koskaan käyttäneet, ruuvit pysyivät yhtä paikallaan kuin aiheen aloitta.... olkoon.

[grafia]

Aloittajan kysymys on absurdi.

Absurdi tai ei - kysymys oli joka tapauksessa hyvä: saatiin oikein mielenkiintoinen keskustelu!

[Jospa]

Absurdi ei ollut lainkaan kielteinen kommentti.

Keskustelu tosiaankin oli hyvä.
Ei edes mennyt pahemmin tekotaiteellisen jargonian puolelle.

[mremonen]

Onko valokuva ainoa taidemuoto, jota arvostellaan prosessin eikä lopputuloksen mukaan? Lopputulos on merkityksetön, jos siihen on päädytty väärin?

Vai onko se niin, kuten aika-ajoin kuulee väitettävän, että valokuva ei ole taidetta lainkaan?

[OskuK]

Aloittajan kysymys on absurdi.

Absurdi tai ei - kysymys oli joka tapauksessa hyvä: saatiin oikein mielenkiintoinen keskustelu!

Minusta aloitus ei ollut absurdi, kyllä saa kysyä kropaako kuviaan vai onko jonkin uskonnon vanki ;-)

Mutta keskustelu ei ollut kiinnostava.