Rajaatko eli croppaatko kuviasi?

[mremonen]

Totta kai rajaan. Miksen rajaisi? Tarkoitushan on saada aikaiseksi mahdollisimman hyvä kuva. Ei rajaus ole sen enempää väärin kuin vaikka valkotasapainon korjaaminenkaan (jota en kyllä yleensä tee).

Välillä on hyvä kyllä "sormiharjoitteluna" kuvata niin, että pyrkii rajaamaan täysin oikein, mutta en kyllä siitä mitään uskontoa tekisi.

HCB oli HCB, mutta jos ihan kylmän kliinisesti arvioi, niin kyllä jossain hänenkin kuvissaan rajaaminen toisi lisää jännitettä.

[nomad]

Kantapään kautta olen oppinut, että on paljon parempi ottaa kuva josta sitten kroppaan 25% kuin ottaa kuva johon haluaisin 25% lisää.

Ja kuvasuhteen muuttaminen, kuvan suoristaminen jne ovat tietenkin valokuvaamisen peruskauraa. Kroppaamistahan nekin on.

[DorianBlue]

Jos ja kun digitekniikka antaa mahdollisuuksia monipuoliseen jälkikäsittelyyn, olisi aika typerää olla käyttämättä niitä vain siksi, että periaate kieltää. Ongelma on silloin pään sisällä, ei käsitellyssä kuvassa.

Mutta kyllähän taitava luontokuvaaja ottaa nopean actionkuvan valmiiksi rajattuna ja ilman sarjatulta. Parhaat sarjatulen kanssa ilman jälkirajaustarvetta.

[nomad]

Jos ja kun digitekniikka antaa mahdollisuuksia monipuoliseen jälkikäsittelyyn, olisi aika typerää olla käyttämättä niitä vain siksi, että periaate kieltää. Ongelma on silloin pään sisällä, ei käsitellyssä kuvassa.

Mutta kyllähän taitava luontokuvaaja ottaa nopean actionkuvan valmiiksi rajattuna ja ilman sarjatulta. Parhaat sarjatulen kanssa ilman jälkirajaustarvetta.

Digiaikana? Kroppaaminen taisi kuitenkin olla vielä yleisempää sinä aikana jolloin 6x6 oli vallitseva kuvausformaatti.

[DorianBlue]

Jos ja kun digitekniikka antaa mahdollisuuksia monipuoliseen jälkikäsittelyyn, olisi aika typerää olla käyttämättä niitä vain siksi, että periaate kieltää. Ongelma on silloin pään sisällä, ei käsitellyssä kuvassa.

Mutta kyllähän taitava luontokuvaaja ottaa nopean actionkuvan valmiiksi rajattuna ja ilman sarjatulta. Parhaat sarjatulen kanssa ilman jälkirajaustarvetta.

Digiaikana? Kroppaaminen taisi kuitenkin olla vielä yleisempää sinä aikana jolloin 6x6 oli vallitseva kuvausformaatti.

Mites tuo "suoraan kamerasta" toimi vuonna 6x6? Olihan joskus muotia ottaa Polaroid-kuvia, jolloin kuva tuli tosiaan suoraan kamerasta. Mutta noin muuten, minusta tässä keskustelussa on reunaehtona tämä digiaika.

[Hannu KH]

Jos ja kun digitekniikka antaa mahdollisuuksia monipuoliseen jälkikäsittelyyn, olisi aika typerää olla käyttämättä niitä vain siksi, että periaate kieltää. Ongelma on silloin pään sisällä, ei käsitellyssä kuvassa.

Mutta kyllähän taitava luontokuvaaja ottaa nopean actionkuvan valmiiksi rajattuna ja ilman sarjatulta. Parhaat sarjatulen kanssa ilman jälkirajaustarvetta.

Digiaikana? Kroppaaminen taisi kuitenkin olla vielä yleisempää sinä aikana jolloin 6x6 oli vallitseva kuvausformaatti.

6x6 onkin varsinainen croppikamera, aina croppaat joko negasta tai sitten vedostuspaperista.

[Moska]

Nyt en ymmärrä Moskan ajatuksen kulkua. Hänhän se sanoi että näkee sen kuvan jo ottamistilanteessa. Se on minunkin tavoitteeni, mutta ero oli se että Moska saa sen visionsa toteutettua suoraan kamerasta, minä en. Useimmiten tarvitaan pientä (tai suurta) apua photarilta ennenkuin se on sellainen kuin sen aioin.

Osaisitko avata missä ja milloin olen tuollaista sanonut?

[grafia]

Kantapään kautta olen oppinut, että on paljon parempi ottaa kuva josta sitten kroppaan 25% kuin ottaa kuva johon haluaisin 25% lisää.

Meikäläisen kantapää käynyt saman koulun.

[zone6]

Tietenkin rajaan.

Silloin kun kuvasin pääasiassa diaa, rajasin vähemmän mutta silloinkin käytin toisinaan maskausta tai duplikointia.

Muilla materiaaleilla olen aina rajannut, joskus jo kuvatessa rajauksen päättäen - kun ei se kuvamuoto tai objektiivi aina vastaa visiota.

Kinoruudun 3:2 -suhde varsinkin on sellainen, että se useammin on liian leveä kuin sopiva. Lähempänä 4:3:ta tai 5:4 olevat muodot sopivat paremmin, mutta niitä on tarjolla vähän (lähinnä µ43-kamerat, pentax 645D ja tietenkin vanhat filmikamerat).

Siis kropeti-krop ja hymyä.

[Maffer]

80% kuvista en rajaa, jos rajaan niin 7:5 tai 4:3 yleisimmät. Jos jälkikäsittelyssä pitää lähteä kroppaamaan suurennostarkoituksessa ni jätän mieluummin kuvan ottamatta.

Jos kuvaisin 4:3 kameralla niin se ois melkein siinä.

Kaikkea jännää Sony "innovoi" kameroihinsa vaan tämmöinen hyödyllisyys kuten liveview-rajaus puuttuu. Ihan eri asia nähdä kuva rajattuna ottohetkellä kuin jälkeenpäin miettiä mitä mistäkin aikoi tehdä.

[legotera]

Minulla on ollut se ongelma, että olen ottanut liian ahtaita kuvia, olen yrittänyt opetella lisäämään rajausvaraa. Vieläkin huomaan keskittyväni liikaa kohteeseen, jota kuvaan, sitten koneella katsoessani huomaan, että taustalla jotain menee palasiksi, hankala lisätä lapselle korvaa tms, vaikka kohteena olisi lelu lapsen kädessä. Kuvasta ei voi tulla hyvä millään käsittelyllä.

Järjestelmäkameran hankkiminen aiheutti pienehkön järkytyksen, siihen asti kuvat oli tosiaan naturelleja (kännykästä suoraan facebookiin), mutta uusi kamera aiheutti liki pakollisen tutustumisen kuvankäsittelyohjelmiin. Nyt aikaa menee paljon enemmän koneella istumiseen, kuin kameran kanssa kulkemiseen. Ja kyllä, perhe ja työ haittaa harrastustoimintaa täälläkin, mutta kuka sitä siistissä kodissa nyt haluaisikaan asua...

[LaternaM]

Kun kuvankäsittelyohjelmista tuli puhe, rajaan koska Lightroomissa se on todella helppoa ja koukuttavaa.

[LeGant]

Ihan eri asia nähdä kuva rajattuna ottohetkellä kuin jälkeenpäin miettiä mitä mistäkin aikoi tehdä.

Tähän yhdyn. Kyllä kuvanottohetkellä näkee ja voi vaikuttaa parhaiten siihen, mitä haluaa kuvata ja miten.

Esimerkiksi potrettikuvauksessa on kyllä huomannut sen, että tarkka rajaus jo kuvanottovaiheessa jotenkin vaan tuppaa johtamaan ihan eri kuvaan kuin jälkikäteen "liikaa taustaa pois rajattuna". Kuva on yksinkertaisesti jotenkin helpompi asetella. Voi jo kuvanottohetkellä keskittyä esim. siihen, miltä taustan epätarkalla alueella todella näyttää.

[SuperDrive]

Rajattujen kuvien ongelma on minusta siitä, että niistä näkee heti että ne ovat rajattuja.

Mitäs tässä näkee että on rajattu?

Olisit voinut rajata hieman enemmän vaakasuunnassa. Tuollaiset jumbokuvat sekoittavat koko sivun.

[nomad]

Ihan eri asia nähdä kuva rajattuna ottohetkellä kuin jälkeenpäin miettiä mitä mistäkin aikoi tehdä.

Tähän yhdyn. Kyllä kuvanottohetkellä näkee ja voi vaikuttaa parhaiten siihen, mitä haluaa kuvata ja miten.

No enpä tiedä. Monesti kuva tulee otettua sillä tavoin kuin tilanne antaa myöden. Esim. hetki on tärkeämpi kuin alkuperäinen rajaus. Näin etenkin kun teknisen laadun kannalta on yleensä aivan se ja sama suhteessa sisällön eroihin, että kroppaatko kuvaa vaiko et.

Esimerkiksi potrettikuvauksessa on kyllä huomannut sen, että tarkka rajaus jo kuvanottovaiheessa jotenkin vaan tuppaa johtamaan ihan eri kuvaan kuin jälkikäteen "liikaa taustaa pois rajattuna". Kuva on yksinkertaisesti jotenkin helpompi asetella. Voi jo kuvanottohetkellä keskittyä esim. siihen, miltä taustan epätarkalla alueella todella näyttää.

Tässäkin jälleen kysymys, näkeekö sen todella? Vai kuvitteletko näkeväsi? Hommassa on aika paljon muuttujia - ei vähiten se, että kuvan lopullinen katselukoko vaikuttaa taustan olemukseen.

--
Nyt kun kroppaaminen on todettu hyvien tapojen vastaiseksi, niin seuraava askel on sitten varmaan se, että zoomaaminenkin kielletään.

[mremonen]

Ihan eri asia nähdä kuva rajattuna ottohetkellä kuin jälkeenpäin miettiä mitä mistäkin aikoi tehdä.

Tähän yhdyn. Kyllä kuvanottohetkellä näkee ja voi vaikuttaa parhaiten siihen, mitä haluaa kuvata ja miten.

Tällä periaatteella iso (jollei suurin) osa tapahtuma- ja luontokuvista jäisi ottamatta. Luontokuvista eritoten ne, joissa tapahtuu jotain. Joku leijona savannilla jahtaa gasellia, niin ei siinä paljon kompositiota ehdi ajatella. Ainoa mitä kerkeää tekemään, on koittaa pitää molemmat eläimet ruudussa ja tarkennuspisteen jommassa kummassa.

Kokonaan toinen juttu on kuvat, joissa yhden kuvan ottaminen muutenkin kestää 1-30 minuuttia. Siinä on yleensä aikaa miettiä millaisen sommittelun haluaa.

Eikä siinä mitään, lopputuloksen visualisointi on hyvä taito osata ja omata. Mutta ei siitä miksikään yleisohjeeksi ole.

[mremonen]

Nyt kun kroppaaminen on todettu hyvien tapojen vastaiseksi, niin seuraava askel on sitten varmaan se, että zoomaaminenkin kielletään.

Ja objektiivien vaihto, käveleminen ja kyykistyminen. Kuvaaminen on sallittu vain ns. lähetyssaarnaaja-asennosta (jolla lähetyssaarnaajat aikanaan kuvasivat hottentotteja Afrikassa): seisaaltaan silmän korkeudelta 50-millisellä (tai vastaavalla) polttovälillä. Aukko 8, suljinaika 1/125, ISO 100. Hätätapauksessa voi käyttää silmän korkeudelle säädettyä jalustaa ja lankalaukaisinta.

[Whig]

Nyt kun kroppaaminen on todettu hyvien tapojen vastaiseksi, niin seuraava askel on sitten varmaan se, että zoomaaminenkin kielletään.

Eikös se jo melkein ole, kun zoomeja tunnutaan haukkuttavan ja kiinteitä ylistettävän ja kehoitettaan unohtamaan ne zoomit ja ostamaan kiinteitä laukku täyteen? :-D ;-D

[nomad]

Nyt kun kroppaaminen on todettu hyvien tapojen vastaiseksi, niin seuraava askel on sitten varmaan se, että zoomaaminenkin kielletään.

Eikös se jo melkein ole, kun zoomeja tunnutaan haukkuttavan ja kiinteitä ylistettävän ja kehoitettaan unohtamaan ne zoomit ja ostamaan kiinteitä laukku täyteen? :-D ;-D

Juuri tätä ennakoin.

Mitä tästä opimme? Kaikkinaiset ennakkoehdot ja ulkoa määrätyt säännöt sun muut rajoitteet parantavat valokuvia. Toisin kuin joskus harhaisesti luullaan, valokuvaus ei ole taidetta. Sillä on enemmän tekemistä sääntöjen noudattamisen kuin luovuuden kanssa.

[Kryptos]

Toisin kuin joskus harhaisesti luullaan, valokuvaus ei ole taidetta. Sillä on enemmän tekemistä sääntöjen noudattamisen kuin luovuuden kanssa.

Juuri näin. Kuten Ferdinand de Saussurekin totesi, emme määrittele konsepteja positiivisesti niiden sisällön mukaan, vaan negatiivisesti, niiden eroavaisuuksien mukaan muiden samassa tarkasteltavassa systeemissä olevien asioiden kanssa. Toisin sanoen konsepteja luonnehtii parhaiten niiden oleminen jotakin, mitä muut eivät ole.

Siksi oikea valokuvaaminen on eteerinen konsepti: kukaan ei oikein tiedä mitä se on, mutta on luonnollisesti ehdottoman varma siitä, mitä se ei ole.

Siksi Oikea Valokuva ei ainakaan ole otettu zoomilla, eikä ainakaan ole otettu Tamronilla, eikä ainakaan Canonin rungolla, eikä oikeastaan edes peilillisellä kameralla, eikä millään halvalla jalustalla, eikä kuvaan ole koskettu Lightroomissa, eikä kuvaa ole rajattu jälkeenpäin, eikä kuva ole tavallinen maisemakuva, eikä se ainakaan ole hoodeeärrää, eikä liian värikylläinen, eikä missään tapauksessa liian vähän värikylläinen, eikä....