Maffer kirjoitti:Pointti meni hienosti ohi. Siis matsku mitä valtavirrassa näkee on otettu tarpeeseen nähden väärillä asetuksilla ja laatu huono teknisesti. Ja viime vuonna kun katsoi läpi ne n. 10000 korkean herkkyyden kuvaa, pää kyllä pyöri monen kohdalla. Lillerikenno on melko kauhea tekele jos isompaankin on mahdollisuus ja vakavissaan kuvataan.
Jos "lillerikennolla" tarvitaan 400mm tai mieluummin 600mm kuvaamiseen, täytyy kuvaa kropata vastaavasti sillä ainoalla ja oikealla FF-kennolla. Hyöty?
Tai jollei kroppaa, pitää iskeä 1.4x (ja kropata vähäsen). Hyöty?
Ainiin, unohtui, eihän edellä kertomani pidä paikaansa, sillä ainoa oikea tapa kuvata on ensin vuosia opiskella kohde-eläintä, puoliksi kesyttää se, sitten asua kuvauspaikalla kuukauden päivät pienessä kojussa vaippoja käyttäen ja ottaa lyhyellä polttovälillä se kunnollinen, hyväksyttävä kuva.
Sille ei vaan ole hyväksyttävää syytä jollei tuossa onnistu tai noin pysty tekemään.
Maffer kirjoitti:Pointti meni hienosti ohi. Siis matsku mitä valtavirrassa näkee on otettu tarpeeseen nähden väärillä asetuksilla ja laatu huono teknisesti. Ja viime vuonna kun katsoi läpi ne n. 10000 korkean herkkyyden kuvaa, pää kyllä pyöri monen kohdalla. Lillerikenno on melko kauhea tekele jos isompaankin on mahdollisuus ja vakavissaan kuvataan.
...ainoa oikea tapa kuvata on ensin vuosia opiskella kohde-eläintä, puoliksi kesyttää se, sitten asua kuvauspaikalla kuukauden päivät pienessä kojussa vaippoja käyttäen ja ottaa lyhyellä polttovälillä se kunnollinen, hyväksyttävä kuva.
Sille ei vaan ole hyväksyttävää syytä jollei tuossa onnistu tai noin pysty tekemään.
Unohdit tuosta sen yhtälön opiskellessasi/kesyttäessäsi kohde-eläintä, että piti myös opiskella kameran asetuksia, hyi hyi sinua, et sitten vetänyt minimiherkkyyksillä, jalustalla ja Huaweilla jossa adabtoituna T/S-lasi, kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin, TAUHKAA TULI taas kerran ;)
zone6 kirjoitti:Ainiin, unohtui, eihän edellä kertomani pidä paikaansa, sillä ainoa oikea tapa kuvata on ensin vuosia opiskella kohde-eläintä, puoliksi kesyttää se...
Ei saa kesyttää eläimiä, pitää itse muuttua kohteensa kaltaiseksi, koska puolikesyistä eläimistä otetuissa kuvissa ei ole enää mitään ideaa. Elämän ja valokuvauksen pitää olla kärsimystä, taide syntyy tuskasta.
--
Minä en ole äreä, minä olen valikoivasti hyväntuulinen
Mulla on käytännön kokemusta nikonista (muuhun en ota kantaa). Esim. 400mm (esimerkki, mutta kaikilla objektiiveilla sama kokemus...siis ihan kaikilla 50mm 1,8...50mm 1,4...24-70 f2,8...80-200 f2,8...35mm f2 MF...28mm f2,8 MF...58mm F2 hekios mf ...jne...) Eli saako täydellä kennolla paremman kuvan kroppaamalla vastaavaksi kuin kroppikennolla kroppaamaton ?
Lyhyesti ja ytimekkäästi : Saa !!
Nikonin kroppikennot heivuttu v....un . "Arkisena" näppäilykamerana toimii fuji ja sitten ku mennään elukoitten perään niin täyskenno, mukana riittävästi optiikkaa ja jalusta.
P.s. Semmonen erikoisuus vielä, että mun kaikissa croppinikoneissa mitä on ollut (D300s, D3400, D7000 ja D90 ) toimi 50 F1,4 D paremmin kuin 1,8G kun taas D3:ssa toimii 1,8G paremmin ?? Tuskin mitään väliä mutta kokeiltu tuokin.
Summa summarum...D850:n omistaja ei tee D500:lla yhtikäs mitään....
Olen muuten muutaman kerran oikeasti yrittänyt kuvata "luontoa" palkilla ja fieldillä 4x5" koossa.
Joku valkoposkihanhikuva vielä kohtuudella onnistui. Useimmiten ongelmaksi tulee se, että elukat ehtivät liikkua säätöjen aikana niin paljon, että joko poistuvat tarkennetulta alueelta tai sitten suljinaika on sekunteja ja kaikki liikkuvat liiaksi.
Parempi onni olisi ollut pitkällä objektiivilla ja kahdella kamerajalustalla. Olisiko siinä sitten ollut järkeä? Kuvat olisivat muistuttaneet mitä tahansa pienempien formaattien telekuvia. Vaivannäkö vaan olisi ollut tolkuton systeemillä, jolla heppa- tai kissakuvan ottamisessakin on haasteet jollei kohde ole täydessä unessa.
Lampaita ja kanoja kuvasin joskus RF-fieldillä. Pystyi sentään tarkentamaan ja kuvaamaan nopeasti :D Mutta oliko tulos sitten... Samalla kertaa varhaisella m43 pen:llä otetut kuvat olivat paljon parempia niin sisällöltään kuin käytännössä muutenkin.
Toissapäivänä pihaan ilmestyi kolme melko pientä oravanpoikasta. Kiipesivät meidän rouvan jalkoihin, joutui hätistelemään niitä, ja palputtivat perästä minne hän menikin. Optiikan puolesta olisi veli Mafferin Huaweilla hyvinkin ylettänyt jopa lähikuviin, vaan kun ei sekuntiakaan pysyneet paikallaan...
Olisi tietysti voinut pienikaliiperisellä aseella (meidän huushollista ei tosin löydy millään kaliperilla) yhden uhrata jaloon valokuvauksen tarkoitukseen, opetella eläintentäyttäjäksi, ja sitten ottanut Huaweilla jalustalta luontokuvakilpailun voittajapotretin oikein valaistuneena - sekä kuvaaja että kohde siis...
JL Anttola
PS. Alun suloinen tarina muuttui osittain tragediaksi; pienin kolmesta oravanpojasta löytyi eilen aamulla pihalta kuolleena. Äitinsä säksätti vielä puunrungossa, liekö varoittanut muita vai yrittänyt suojella menetettyään. Emme kuitenkaan vieneet täyttäjälle, vaan sinne laskettiin orava-vainaa ikkunoihin törmänneiden tai muutenvain kuolleiden lintujen viereen lepäämään koivupuun juurelle.
PS2. Täydellisyyteen pyrkiminen on hieno piirre ihmisessä. Sillä mallilla ei vaan tule koskaan mitään valmiiksi; oikea elämä on kompromissista toiseen vaeltamista. Ja luontokuvaus. Tai valokuvaus yleensä.
JL Anttola kirjoitti:Täydellisyyteen pyrkiminen on hieno piirre ihmisessä. Sillä mallilla ei vaan tule koskaan mitään valmiiksi; oikea elämä on kompromissista toiseen vaeltamista. Ja luontokuvaus. Tai valokuvaus yleensä.
Niinpä, mutta näille pikselin-nysvääjille kun ei mikään riitä....
Nysvääjä? Nythän oli kyse siitä että ottaa selville omien kamojen rajat eikä roiski sinnepäin. Se vaatii oman aikansa ja vaivansa. Aina ja joka kerta kun hankkii uutta tai wanhaa.
Maffer kirjoitti:Nysvääjä? Nythän oli kyse siitä että ottaa selville omien kamojen rajat eikä roiski sinnepäin. Se vaatii oman aikansa ja vaivansa. Aina ja joka kerta kun hankkii uutta tai wanhaa.
...ja suuressa järkähtämättömässä ehdottomuudessaan toteaa kaikki muut tuhnuiksi, kun mikään ei riitä.
Jos ainoastaan omat kamat ovat se pro ja kaikki muut on tuhnua tai niissä on muuten vaan jotain vikaa, niin tulee ajatus kuvaajasta, joka on jotenkin alati tyytymätön ja homma menee täysin nysväämiseksi kun tuntuu että mikään ei koskaan ole hyvin tai riitä.
habannaama kirjoitti:Jos ainoastaan omat kamat ovat se pro ja kaikki muut on tuhnua tai niissä on muuten vaan jotain vikaa, niin tulee ajatus kuvaajasta, joka on jotenkin alati tyytymätön ja homma menee täysin nysväämiseksi kun tuntuu että mikään ei koskaan ole hyvin tai riitä.
Maffer ei kyllä taida oikein sopia tähän kuvaukseen, kyytiä saavat niin omat kuin muidenkin välineet täysin säälittä.
--
Minä en ole äreä, minä olen valikoivasti hyväntuulinen
No käytännön esimerkki. Nimimerkki tonskulus pisti 5D1:llä niin laadukasta telekuvaa että oksat pois jokunen vuosi sitten. Oli liikettä ja lintua. Samaan tekniseen tasoon ylsi vain muutama prosentti paljon uudemmilla vehkeillä kuvanneista viime vuoden skabassa.
Hän tiesi mitä vanhoilla laitteilla pitää tehdä ja teki hommat huolellisesti.
habannaama kirjoitti:Jos ainoastaan omat kamat ovat se pro ja kaikki muut on tuhnua tai niissä on muuten vaan jotain vikaa, niin tulee ajatus kuvaajasta, joka on jotenkin alati tyytymätön ja homma menee täysin nysväämiseksi kun tuntuu että mikään ei koskaan ole hyvin tai riitä.
Maffer ei kyllä taida oikein sopia tähän kuvaukseen, kyytiä saavat niin omat kuin muidenkin välineet täysin säälittä.
Sepä se ongelma onkin, kun aina vaan kaikki saavat kyytiä, tuhnua siellä ja tuhnua täällä, onko mikään koskaan hyvin ?
Ai niin, mun vika sorry, olihan siellä se 5D:llä otettu yksi kuva, mutta jottei mikään muuttuisi vaan hommat pysyisi vakiona, muut olikin sitten jo täyttä kuraa...
Uskoisin, että tänne kirjoittavien keskuudessa vallitsee aika laajalti käsitys, että kuvaajan osuus on vähintäinkin yhtä suuri kuin kaluston. Ainakin hyvissä kuvissa; huonoissa saattaa kaluston osuus olla suurempi...
Olen kuitenkin ollut lukevinani Mafferin teksteistä, että sillä kännykällä saa yhtä hyviä tai parempia kuvia kuin esimerkiksi pienikennoisella järjestelmäkameralla. Ettei siinä nyt vain olisi syyllistytty vertaamaan huippuosaajan jalustalta kännykällä ottamia kuvia järkkärillä sinne tänne roiskivan räpsyihin? Kait meillä siitäkin vallitsee yksimielisyys, että millä tahansa kennokoolla ja millä vaan kalustolla pystyy ottamaan huonoja kuvia, jopa aivan vaivattomasti?
Jos pelkkää kalustoa verrataan, niin olisiko oikein verrata saman tason osaajan ja viitsijän kuvia eri kalustoilla. Tai jos vielä enemmän yleistetään, kännyn räiskintää järkkärin edes jonkun tason suunnitelmalliseen kuvaamiseen, jos haetaan vertailuun keskivertokäyttäjiä?
Itse olen järkähtämättömästi sitä mieltä, että mikä vaan kuvausväline on jonkinlainen kompromissi, ja oman valintansa tason ja sen, missä asioissa oikoo ja missä vaatii parempaa, ratkaisee jokainen itse omalla kohdallaan. Näiden palstojen tehtävä olisi antaa tietoja eri laitteiden toiminnasta eri osa-alueilla, silloin ne auttaisivat päätöksen tekijää valitsemaan itselleen omaan käyttöönsä parhaiten sopivan kompromissin. Voi se löytyä niinkin, että parin vuoden välein vaihtaa koko kalustonsa ja etsii kokeillen mieleisimmän, siinä vain palaa rahaa. Tai jos aina vaan näyttää aidan toisella puolella vihreämmältä, on kierre ikuinen, kuten myös rahan palaminen...
Ja jos on joku harrastusveli, jolla sattuu paalia piisaamaan, mutta ei viitseliäisyyttä tai ymmärrystä opetteluun, minkä seurauksena mahdollisesti räpsii onnettomia tuhnuja huippuammattikalustolla, niin mitä siinä on joltain muulta pois? Eiköhän noita vehkeitä riitä vielä osaajillekin?
JL Anttola kirjoitti:...mikä vaan kuvausväline on jonkinlainen kompromissi, ja oman valintansa... ratkaisee jokainen itse omalla kohdallaan.
Niin se on. Joku haluaa maksimaalista kuvanlaatua jolloin joutuu tinkimään mm. hyvästä tarkennuksesta ja kompaktista koosta. Toinen ei tarvitse sitä viimeisintä piirtoa, vaan asettaa vaikkapa erehtymättömän AF-C:n ja nopeuden kaiken muun edelle. Kolmannelle taas ei kelpaa mikään muu kuin kevein ja pienin laite jne. Jokaisella on omat kompromissinsa.
Mutta jos pitäisi hankkia yksi vehje riittävän hyvällä kuvanlaadulla, erinomaisilla tarkennusominaisuuksilla, mahdollisimman kompaktilla koolla ja jolla pystyy kevyesti kuvaamaan "kaiken" laajis-maisemista supertele-actioniin, valinta on todella helppo : Sony RX10 IV.
No, tähän "pro" sanoo että ei ole mitään järkeä yrittää kuvata "kaikkea", vaan kannattaa erikoistua ja kuvata otsa kurtussa 10 kilon puupöntollä + valurauta-gitzolla räntäsateessa samaa rantakiveä koko ikänsä. Teosten jälki on varmasti veret seisauttavan eksklusiivista, mutta vuoden maailmanympärimatkalla oleva valitsee silti RX10:n. :)
