Juha Sa kirjoitti:Miksi ei voi pitää järkevänä.
Ei raw -kuvaa pidä säätää kuvankäsittelyssä, sitä voi säätää kuvankäsittelyssä jos säätöä tarvitaan.
Mikäli kuva on mahdollisimman valmis jo kamerassa jää 'turha' kuvankäsittely pois ja kuitenkin kuvaan jää mahdollisimman suuri säätövara jos jotain erikoisempaa säätöä siihen haluaa tehdä.
Minusta toi ajatus, ettei kuvankäsittelyä/jälkikäsittelyä tarvita digikuvien kanssa on pielessä. No niin voi käydä, mutta ei se tavallista ole. Tai siihen pääsemiseksi pitää tehdä kuvaustilanteessa järjestelyitä, jotka eivät ole perusteltavissa vaivaan nähden. Ja tämäkin on mahdollista vain erityistilanteissa.
Vaikein ongelma:
Miten otetaan 11-14 bittisyvyyksinen raw-kuva niin, että se voidaan esittää 8-11 bitin näytöllä tai paperitulosteena (paljonkos niihin saa dynamiikkaa), ilman että tarvii jälkikäsittelyssä tehdä mitään "dynamiikan mäppaystä" (en tiedä kunnon suomenkielistä ilmaisua). Ei noissa Raw-kuvissa ole edes gammakorjausta, saati hienompaa säätöä.
Eikä toi värien osuuskaan ole sivuutettavissa:
Jos ei pyritä harmaakortin valkotasapainoon, niin ainakin tavoitellaan omaa/asiakkaan/kohderyhmän otetta/näkemystä. Voihan tämän saada aikaan valoilla ja suodattimilla, kuten filmiaikaan. Ja jos tarve on voimakas, niin kannattaa ainakin osittain tehdä se näin jo kuvaustilanteessa. Mutta onko sittenkään väärtiä jättää jälkikäsittely värien suhteen pois. Ihan vaan periaatteesta.
Noi perussäädöt Raw-kuville ei ole mitään "erikoisempia säätöjä", kuten asian ilmaiset, vaan välttämättömiä jälkikäsittelytoimenpiteitä, joita ilman useat hyvät kuvat eivät ole edes katsottavissa/ymmärrettävissä.
Mä luulen, että tässä on osalla keskustelijoista taustalla jonkinlainen käsitys digikamerasta rehellisenä todellisuuden tallentajana, eikä sitä saisi jälkikäteen muokata, jottei dokumentti vääristyisi.