Aloittelijan masennus

[muikkunen]

Pääasia ettei masennus pääse syrjäyttämään kuvaamisen ja opettelemisen iloa :)

Kuvaamisessa voi yrittää kehittyä myös muiden kuvia tutkailemalla. Jos joku kuva näyttää hyvältä, mikä siitä tekee hyvän, ja millä tavalla voisi itse päästä vastaavaan lopputulokseen? Jos et itse hahmota millä tavalla joku tietty kuva on kuvattu, kysy muilta vaikka tällä foorumilla. Asiallisia(kin) vastauksia on ihan mahdollista saada.

Ja jos et ole kuviisi tyytyväinen ja haluat ehdotuksia siitä, miten niitä voisi parantaa, laita muutama kuva tuonne "linkkejä kuviin ja gallerioihin" -osastolle ja pyydä niistä palautetta.

[Aegean]

Eikä tuo aukon/ajan esivalinnan käyttäminen tai täysautomaatin tai manuaalimoodissa kuvaaminen tietenkään sulje pois sitä, että AINA pitäisi kuvata automaatilla tai AINA manuaaliasetuksilla...

Sopivalla, rauhallisella hetkellä kannattaa kokeilla, säätää ja mutustella rauhassa niiden manuaaliasetusten kanssa. Toisaalta jos on vähän kiiruumpi tilanne -kuten vaikkapa elollisia kuvatessa- käyttää sitten vaikka puoliautomaattia.

Ja kannattaa muistaa vielä yksi asia: Juuri silloin kun jokin asia tuntuu vaikealta, tapahtuu myös oppimista :-)

*räps*

[j4nne]

Ja kannattaa muistaa vielä yksi asia: Juuri silloin kun jokin asia tuntuu vaikealta, tapahtuu myös oppimista :-)

hyvin sanottu... on tullut todettua itsekin että kun tulee se hetki että mikään ei onnistu niin häätyy vain katsella kuvahistoriaa takaisin päin ja ottaa opiksi.

tässä ketjussa on ollut hyviä vinkkejä paljon. kerrankin näin että viisaat kertoo kokemuksistaan ja me tyhmemmät niistä opitaan. hyvä näin. kiitokset kommentoijille, on ollut hyvää lukemista.

[Rockford]

Ehkäpä yritän tosiaan ensin ottaa aukon, suljinajan ja herkkyyden parempaan hallintaan ja lähteä siitä liikkeelle.

Näiden lisäksi kun vielä ymmärtää mitä automaattivalotus eli se kameran sisäinen valotusmittaus ja siihen liittyvä valotuksen korjaus tekee P/A/S/M-moodeissa niin ollaan jo pitkällä.

Tätäkin voi vilkaista: http://camerasim.com/camera-simulator/

Sopivalla, rauhallisella hetkellä kannattaa kokeilla, säätää ja mutustella rauhassa niiden manuaaliasetusten kanssa. Toisaalta jos on vähän kiiruumpi tilanne -kuten vaikkapa elollisia kuvatessa- käyttää sitten vaikka puoliautomaattia.

Valostahan kaikki riippuu, jos valo pysyy kutakuinkin vakiona manuaali toimii kyllä hyvin nopeissakin tilanteissa. Omat yleiskuvaukset menee lähes aina aukon esivalinnalla, manuaalista valotusta tulee silti käytettyä kuvamääräisesti todella paljon, koska kuvaan aika usein tanssiesityksiä ja ne kuvaan aina manuaalilla jolloin kuvat valottuu oikein (tai ehkä paremminkin samalla tavalla) riippumatta siitä onko tanssija täysmustissa vai valkoisissa vaatteissa niin kauan kun lavalla valot ei muutu.

Juuri tämän vuoksi aloittelijalle on minusta erittäin oleellista ymmärtää mitä kameran valotusmittari yrittää tehdä ja mitä se vaikuttaa siihen millainen kuvasta tulee. Sen jälkeen ei tarvitse ihmetellä läheskään niin paljon kuvien harmaata lunta yms.

[hlehtine]

Tosiaankin mukavan asiallista keskustelua täällä.

En ymmärtänyt silloin kun aloitin järjestelmäkameralla kuvaamisen enkä ymmärrä vieläkään (8 vuotta digijärjestelmäkameroilla kuvanneena) miksi aloittelijan pitäisi opetella täysmanuaalisäädöillä. Tuossahan sitä vasta sekaisin meneekin, kun kaikki asiat on uutta. Vähän sama kun heitettäisiin uimataidoton mereen sukelluskamojen kanssa ja sanotaan että opettele sukeltamaan. No joo, tietynlainen sukeltaminen onnistuu ja kyllähän sitä ajan kanssa oppii, mutta saattaa olla että ennen oppimista seuraa hukkuminen (kiinnostuksen loppuminen).

Itse ymmärrän oikeastaan kaikki näkökannat mitä tässä on asian suhteen esitetty eikä niistä varmaan mikään ole sen oikeampi kuin mikään toinenkaan, riippuu myös ihmisestä itsestään ja hänen luonteestaan. Minä kallistun osaltani tuossa yllämainittuun mielipiteeseen.

Itse olen tämmöinen aikuisiällä aloittanut kuvaaja, 30 -vuotiaana minulla ei ollut vielä mitään hajua valokuvaamisesta. :) Ja olenkin monille sanonut että ellei digikameraa takatelkkareineen olisi keksitty niin en olisi varmaan koskaan aloittanutkaan ;)

Pari ekaa vuotta kameran hankinnan jälkeen tuli vaan lähinnä sohittua sillä eri suuntiin ja katsottua mitäs tuli. Eli räpsimistä sanan varsinaisessa merkityksessä. No ehkä sommittelullinen silmä yms. asiat toki kehittyivät tuossakin vaiheessa mutta siis aukoista ja ajoista ja herkkyyksistä yms. asioista sekä siitä miten niillä voi vaikuttaa kuvaan ei ollut mitään hajua.

Vasta sitten kun nälkä kasvoi syödessä kuvaamisen suhteen ja näki kaikenlaisia kuvia joista ihmetteli että mites tuollaisia saa aikaiseksi alkoi ottamaan noista asioista selvää ja innostumaan niiden hyödyntämiseen. Eli tuli tehtyä just niin että ekaksi mentiin automaatilla ja sitten vasta opeteltiin manuaalisäätöjä. Uutta kameraakin tuli hankittua aina vasta sitten kun edellisen kameran mahdollisuudet oli hyödynnetty ihan viimeiseen asti, itse asiassa digijärkkärikin tuli hankittua todella "myöhään" ja pitkään mentiin Sonyn R1 -bridgekameralla. Ja aluksi olin itsekin järkkärin kanssa hieman pihalla kun oli tottunut tekemään asiat toisin.

Tuo oli siis tapa joka sopi itselle mutta tosiaan en markkinoi sitä ainoana oikeana tapana, yhtä hyvin voi heti kärkeen opetella nuo säädöt niin ne on sitten hanskassa saman tien. Mutta jos homma tuntuu alkuun ylivoimaiselta ja haluaisi "vaan kuvata" niin onnistuu se siinäkin järjestyksessä, kyllä niihin säätöihin pääsee kiinni myöhemminkin ;)

Nykyään kuvaaminen on itsellä lähes sataprosenttisesti aukkoautomatiikalla kuvaamista eli päätän itse millä aukolla kuvaan ja kamera huolehtii suljinajasta (ja useimmiten herkkyydestäkin niissä toleransseissa mitä olen asettanut). Manuaalisäädöillä mennään sitten niissä tietyissä erikoistilanteissa, salamakuvaamisessa jne. Suljinautomatiikkaa sitten lähinnä pannauksissa jne.

Mutta kyllä se siitä lähtee, ei muuta kuin kuvaamaan! :)

- Hans

[jpyykone]

En ymmärtänyt silloin kun aloitin järjestelmäkameralla kuvaamisen enkä ymmärrä vieläkään (8 vuotta digijärjestelmäkameroilla kuvanneena) miksi aloittelijan pitäisi opetella täysmanuaalisäädöillä. Tuossahan sitä vasta sekaisin meneekin, kun kaikki asiat on uutta. Vähän sama kun heitettäisiin uimataidoton mereen sukelluskamojen kanssa ja sanotaan että opettele sukeltamaan. No joo, tietynlainen sukeltaminen onnistuu ja kyllähän sitä ajan kanssa oppii, mutta saattaa olla että ennen oppimista seuraa hukkuminen (kiinnostuksen loppuminen).

Manuaalisäädöt opettelemalla pääsee paljon nopeammin kiinni siihen mitä aukko, aika ja herkkyys oikeasti tarkoittavat ja miten niiden muuttaminen vaikuttaa kuvaan. Koska kaikki on uutta, siinähän sitä vasta menee sekaisin kun joka kuva kaiken muun hyvän lisäksi vielä valottuu eri lailla :) Ei se tokikaan tarkoita että se olisi ainoa oikea tapa kuvata, tai että kuvat olisi jotenkin parempia manuaalilla kuvattuna.

No joo, otetaan sen verran takaisin että ymmärrän että tällainen lähestymistapa toimii varmasti hyvin valokuvauskursseilla, jossa joku on vieressä jatkuvasti neuvomassa ja opettamassa. Tuolloin on ns. "pakko oppia" sillä onhan kurssista maksettu.

Omat käymäni "valokuvauskurssit" rajoittuu lähinnä teknillisen yliopiston tarjontaan, jossa painotus on luonnollisestikin enemmän itse tekniikassa kuin varsinaisen kuvan luomisessa. Tosin kyllä noillakin kursseilla järjestettiin esim. yksittäisen kuvan valokuvauskilpailu ja kilpailu jossa piti kuvata useampi erillinen aihe annetun ajan puiteissa. Sen verran kehun itseäni että onnistuin ilmeisesti tuurilla voittamaan jälkimmäisen silloisella pokkarillani, vaikka kurssilla oli "tosikuvaajia" kalliine järjestelmäkameroineen ;) Tai ehkä tuo kertoo enemmän teknillisen yliopiston valokuvaamisen tasosta?

No anyway, itse olen siis myös näitä ns. "itseoppineita" kamera-/valokuvausharrastajia. Tuollaiseen itseopiskeluun seison kyllä tuon väitteeni takana että puoliautomaatti on parempi kuin täysautomaatti ;) Mutta kuten edelläkin on jo useampaan kertaan mainittu, niin eipä sitä universaalia oppimistapaa ole keksitty. Toiset tykkää lukea kirjoista ja toiset tykkää oppia kantapään kautta.

[mattimi]

Hei!

Täällä on tullut paljon hyviä neuvoja. Joukosta puuttuu kuitenkin muutama oleellinen:

1. Opettele tukeva kuvausasento tukemalla kyynärpäät vartaloon. Paina laukaisinta hitaasti alas ottaessasi kuvan. Pidätä hengitystä laukaisun ajan. Näin kuvista ei tule tärähtäneitä.

2. Aloita kuvaaminen suhteelliseen liikkumattomista kohteista. Näin sinulle jää aikaa miettiä, mitä teet ja voit tehdä sen hätäilemättä.

3. Vältä aluksi kuvaamista vastavaloon. Se on kaikkein haastavinta.

4. Kuvaa aluksi pelkästään Av:llä. Kokeile ensin valaistusolosuhteisiin sopiva ISO-arvo. Sen jälkeen voit sen (melkein) unohtaa. Aseta aukko sen mukaan, millaisen syväterävyyden haluat. Nyt sinulle jää tarkkailtavaksi ainoastaan se, että suljinnopeus ylittää reippaasti polttovälin, jotta kuva ei tärähdä.

5. Katso kuvan ottamisen jälkeen histogrammi, jotta näet miten valotus on onnistunut.

6. Jos jotkut näistä käsitteistä ovat epäselviä tai et ymmärrä niiden merkitystä lopputuloksen kannalta, niin opiskele ne kunnolla. Kirjallisuutta löytyy pilvin pimein, myös netistä löydät tarvittavat tiedot.

Mikko

[muikkunen]

Kun tässä nyt on moneen kertaan ollut puhetta aukon esivalinnasta (se A- tai Av-tila, jota mm. mattimi tuossa suositteli), niin huomautettakoon varmuuden vuoksi, että kuvan terävyysalueeseen vaikuttavat muutkin asiat kuin aukko. Objektiivin polttovälillä on merkitystä, samoin sillä mille etäisyydelle kamera on tarkennettu. Jos otat laajakulmalla maisemakuvan, jonka kaikki kohteet (ja siten myös tarkennus) ovat vaikkapa vähintään viiden metrin päässä, kaikki on joka tapauksessa varsin terävää (mahdollista liike-epäterävyyttä lukuun ottamatta). Ja jos kuvaat pitkällä polttovälillä lähellä olevaa kohdetta, kaukainen tausta on melko sumea vaikka aukko olisi pienin mahdollinen (esim. 22).

Se, kannattaako kiinnittää eniten huomiota suljinaikaan vai aukkoon, riippuu täysin siitä mitä olet kuvaamassa ja millaisia kuvia haluat.

[mattimi]

Hei!

Joo, ei mikään asia ole valokuvauksessa yksinkertainen eikä suoraviivainen. Kuitenkin, jotta hommassa pääsisi alkuun, täytyy pelkistää ja edetä asia kerrallaan. Jos kaikkea yrittää yhtä aikaa, käy juuri sillä tavalla, mistä kirjoittaja aloitusviestissään valittaa.

Ainakin minulla, yli puolet kaikista kuvista on otettu aukon esivalinnalla, joten kokemuksen perusteella väitän, että se on hyvä lähtökohta, josta aloittaa.

Mikko

[Joku Muu]

Hyviä neuvoja jo tullut, aika moni mainitsee yksittäisiä teknisiä neuvoja. Ne on kuitenkin vain kameran käytön opettelua, ja vaikka se onkin perusedelletys onnistuneille kuville, on se vain yksi siivu kokonaisuutta. Itsellä parani kuvat sen jälkeen kun aloin tajuamaan, että hyvä kuva koostuu useimmiten monen tekijän summasta, ei oikeista asetuksista tai hyvästä linssistä tms. Sen takia kuvaaminen onkin niin haastavaa, koska tekijöitä on niin paljon.

Tuossa edellä mainittiinkin, että kannattaa katsoa paljon kuvia. Netti on väärällään laadukkaita ja upeita kuvia. Kannattaa kahlata niitä läpi ja pilkkoa ne "osiin", miettiä mikä kuvasta tekee hyvän. Silloin oppii itsekin "rakentamaan" hyviä kuvia, ainakin teoriassa.

Usein avainsana on hyvä, kaunis valo, oli sitten kyse maisemasta tai henkilökuvasta. Aika usein kuvankäsittelyllä on iso osa lopputuloksessa, mutta valoa on vaikea jälkikäteen muuttaa. Hyvän maisemakuvan tekijöitä saattaa olla vaikka puoliharmaasuotimen käyttö tai usean valotuksen yhdistelmä tms. Hyvässä henkilökuvassa on yleensä hyvä valo, selkeä tausta, yksityiskohdat kunnossa. eikä tietysti haittaa jos vielä saa jollain tavalla mielenkiintoisen henkilönkin kuvaan. Jälleen laadukkaalla jälkikäsittelyllä saa monesti paljon lisätehoa kuvaan. Kuvankäpistelyyn sopii hyvin sanonta "hyvä renki, mutta huono isäntä" kun puhutaan valokuvauksesta.

Aloittajalla on selvästi itsekritiikkiä, mitä ilman ei kehittymistä tapahdu. Odota vaan kun olet "oppinut" kuvaamaan ja sama turhautuminen valtaakin taas mielen. Et siltikään ole tyytyväinen kuviisi vaikka osaat kuvata. Se tarkoittaa vain sitä, että rima on korkeammalla ja olet kehittynyt. Pitää myös muistaa, että huippukuvaajat kuvaavat paljon ja suurin osa menee heilläkin suoraan roskikseen. Monesti parhaissa kuvissa on myös onnea ja sattumaa pelissä. Eli ei hyvät kuvaajatkaan mitä ylimaallisia taikureita ole.

P.s. Mikä siinä onkin, että kun mieheltä kysyy miksi kuva on hyvä, se alkaa puhumaan aukoista, mutta kun samaa kysyy naiselta, se alkaa puhumaan tunteesta? :)

[sorella]

Aloittajaa saattaa lohduttaa tieto, että elämme harmainta talvea viiteenkymmeneen vuoteen. VALOkuvauskin muuttuu helpommaksi/hauskemmaksi, kunhan tuo kevätaurinko tuolta pilvien takaa palaa. Ainakin maisemakuvat paranevat kuin itsestään :)

Totta!
Näin aurinkoisena päivänä tuntuu heti vähemmän toivottomalta. :)

Tuossa edellä mainittiinkin, että kannattaa katsoa paljon kuvia. Netti on väärällään laadukkaita ja upeita kuvia. Kannattaa kahlata niitä läpi ja pilkkoa ne "osiin", miettiä mikä kuvasta tekee hyvän. Silloin oppii itsekin "rakentamaan" hyviä kuvia, ainakin teoriassa.

Edellämainittua onkin tullut tehtyä, mutta pitäisikin suhtautua muiden upeisiin kuviin enemmän tavoitteena oppia itsekin sen sijaan, että tulee surulliseksi kun ei ite osaa! :-D

Kiitos vielä kaikille hyödyllisistä kommenteista!

[thaimonen]

Histogrammi on todella tärkeä, turha näyttöä liikaa tuijottaa kun korkeentaa tarkastella terävyyttä ja sommittelua. Manuaalina kun opettelee perus hommat niin sit osaat kuvata kaikilla modeilla.

[muikkunen]

P.s. Mikä siinä onkin, että kun mieheltä kysyy miksi kuva on hyvä, se alkaa puhumaan aukoista, mutta kun samaa kysyy naiselta, se alkaa puhumaan tunteesta? :)

Nuohan voivat olla vain saman asian kaksi puolta. Tietyillä teknisillä ratkaisuilla saadaan kuvasta tietynlainen ja herätetään katsojassa joku tunne. Vaikka toki sommittelulla ja valolla on yleisesti ottaen paljon isompi merkitys kuin sillä, miten paljon on himmennetty.

[alsalus]

Usein avainsana on hyvä, kaunis valo, oli sitten kyse maisemasta tai henkilökuvasta. Aika usein kuvankäsittelyllä on iso osa lopputuloksessa, mutta valoa on vaikea jälkikäteen muuttaa. Hyvän maisemakuvan tekijöitä saattaa olla vaikka puoliharmaasuotimen käyttö tai usean valotuksen yhdistelmä tms. Hyvässä henkilökuvassa on yleensä hyvä valo, selkeä tausta, yksityiskohdat kunnossa. eikä tietysti haittaa jos vielä saa jollain tavalla mielenkiintoisen henkilönkin kuvaan.

jotain tällaista mäkin kirjoittelin, kunnes bittiavaruus kadotti tekstini. Valon laatu, määrä ja suunta - siinä koko homma. Ei liian kovaa (suora auringonpaiste) eikä liian platkua valoa (sumuinen päivä tai keittiön lamppu), riittävästi tätä hyvälaatuista valoa - ja myötä, sivu + vastavaloon kortintäydeltä kuvaa, niin ei voi pahasti mennä pieleen:)

[Ohiampuja]

Hyviä neuvoja jo tullut, aika moni mainitsee yksittäisiä teknisiä neuvoja. Ne on kuitenkin vain kameran käytön opettelua, ja vaikka se onkin perusedelletys onnistuneille kuville, on se vain yksi siivu kokonaisuutta...

Tämän olen huomannut itsekin. Itse olen selkeästi tekniikkaan nojautuva harrastaja, mutta tuo puoliso on ihan vastakohta. Kameratekniikasta hän ei juuri ymmärrä, mutta kuvat ovat hienoja. Ehkä tekstiilimuotoilijan ja designerin tausta auttaa. Minä otan teknisesti paremman kuvan kuin hän, mutta hänen ottamat kuvat ovat paljon jännittävämpiä...