Ihminen on terve kun hän ei ole joko/tai. On aivan yleistä, että ihminen on kiinnostunut useammasta asiasta, eivätkä valokuvaus taideharrastuksena ja valokuvaus välineharrastuksena niin kaukana toisistaan ole. Ken härillä ajaa se häristä puhuu...jaava kirjoitti: Harrastajathan voi jakaa janalle, jonka ääripäissä ovat pelkästä valokuvaustekniikasta kiinnostuneet ja toiseen päähän sijoittuvat vain kuvaa arvostavat. Keskusteluista päätellen yhteiselo ei ole aina auvoista.
Luin juuri aamun uutisannista, ettei ihminen ole syntyessään tyhjä taulu. Voiko siis sijoittuminen yo. janalle määräytyä jo äidin kohdussa tai jopa perintötekijöistä? Siinä ollaan missä ensimmäisen hengenvedonkin aikaan. Piste.
Vai voiko ympäristön meemit, vaihtoehtoinen totuus, muotivirtaukset, markkinoinnin tietoisuutta avaavat ponnistelut, kaverien näkemykset yms. sokeuttaa ja pimentää ajatuksen voiman sekä sijoittaa meidät janalle ilman, että tosiasiassa voimme sille mitään.
Em. asiat tietysti hajautuvat vielä kovin moneen. Jotakuta kiinnostaa potrettien kuvaaminen eikä mikään muu. Toista urheilukuvaus. Kolmatta filmikuvaus - ja siinähän on lukematytomia alalajeja ja heimoja. Itse kuvaan pakollisten arkiräpsyjen lisäksi eniten maisemaa ja streettiä, mistä näkökulmasta pääasiassa katson myös välinepuolta. Esimerkiksi testitaulujen kuvaus, mikä tuntuu kovasti monia täällä inspiroivan, ei juuri minua kiehdo.
Ja mitä tulee muotiin, talouteen ja juoruihin, niin totta kai ne tervettä ihmistä kiinnostavat! Mikään ei piristä synkkää talvipäivää niin paljon kuin hyvä kamerahuhu :-) Moni meistä seurailee myös valokuvauksen historiaa, kuuluisuuksia jne. On viisautta tietää myös taustoja.
