Hannu KH kirjoitti:Aika hankalaa, mun filmikameroillakin pystyi aikoinaan ottamaan sekä mustavalko-että värikuvia......
Ei varmaan kuitenkaan värikuvia mv-filmille kuvatessa? Mutta tuohon keskusteluun siis viittasin:
Harald II kirjoitti:
ridge kirjoitti:Voihan sen digikameran laittaa ottamaan MV-kuvia, jolloin takanäytössä näkyy vain mustavalkoista. Tarvittaessa MV-käännöksen voi sitten tehdä kotona kunnolla, tai käyttää vaikka niitä värejä.
Ei toimi. Se on värikamera ja lopputulos värillinen. Kyse on ajatuksesta.
Munt kirjoitti:Tuo MV vai VÄRI on samanlainen valinta, kuin 20mm vai 50mm? Monesti sitä katselee maailmaa vain sen laajakulman kautta ja etsii siihen sopivia kuvauskohteita. MV kuvauksessa katselee samoin, mutta etsii valosta niitä piirteitä, joita mustavalkoisuus korostaa.
On tuossakin varmaan perää, itse en kai sitten niin paljon mv-filmille kuvannut että olisin ruvennut katselemaan maailmaa mustavalkoisena. En kuitenkaan usko (vaikka tämä onkin vähän mutua) että oma kuvaaminen olisi merkittävästi erilaista jos kuvaisin tarkoituksella mustavalkoista, joitakin tunnelmavaloja ja spektrin värien jahtaamista lukuun ottamatta. Muodot ja graafisuus ovat olemassa värikuvissakin, ja värit saa aina halutessaan jälkikäteen pois. Toisinpäin onkin jo hankalampaa ;)
Munt kirjoitti:Tuo MV vai VÄRI on samanlainen valinta, kuin 20mm vai 50mm? Monesti sitä katselee maailmaa vain sen laajakulman kautta ja etsii siihen sopivia kuvauskohteita. MV kuvauksessa katselee samoin, mutta etsii valosta niitä piirteitä, joita mustavalkoisuus korostaa.
On tuossakin varmaan perää, itse en kai sitten niin paljon mv-filmille kuvannut että olisin ruvennut katselemaan maailmaa mustavalkoisena. En kuitenkaan usko (vaikka tämä onkin vähän mutua) että oma kuvaaminen olisi merkittävästi erilaista jos kuvaisin tarkoituksella mustavalkoista, joitakin tunnelmavaloja ja spektrin värien jahtaamista lukuun ottamatta. Muodot ja graafisuus ovat olemassa värikuvissakin, ja värit saa aina halutessaan jälkikäteen pois. Toisinpäin onkin jo hankalampaa ;)
Kokemus tuo tiedon, muuten arvataan. Arvataan vaikka, että voisit olla oikeassa, ellet olisi väärässä ;-)
Mielenkiintoinen topikki. Olisi kiva nähdä millainen on onnistunut mustavalkoinen kuva. Haluatteko laittaa tähän topikin jatkeeksi linkkejä hyviin mustavalkokuviin?
Juha74 kirjoitti:Mielenkiintoinen topikki. Olisi kiva nähdä millainen on onnistunut mustavalkoinen kuva. Haluatteko laittaa tähän topikin jatkeeksi linkkejä hyviin mustavalkokuviin?
Tähän on helppo laittaa esimerkkejä. Mä linkkasin tonne ylemmäs ottamani potretin, joka on mielestäni hyvä värivalokuva. Mustavalkoiseksi käännettynä se on yhtä kaikki kamala.
MV-kuvassa pelkistämisen taidon täytyy olla huippua. Eniten pitämiäni mv-kuvia (tähän liittyy varmaan rakastumisen tunnetta niin kohteeseen kuin myös kuuluisaan Holly Golightly -hahmoon) on tämä:
Ei mitään ylimääräistä, kaikki kuvaan valottunut on täydellistä. Audrey Hepburnista on myös hienoja värikuvia, mutta mv-kuvat ovat ne, jotka nostavat hänen kasvonpiirteensä ja naisellisuutensa jollekin omalle kiertoradalleen.
Tässä muuan toinen varjot tukkoon ammuttu mv-otos, joka ikonisuudessaan nostaa rimaa kääntää saturaationupikat nollille:
Yhteistä näille potreteille on "mv-ajattelu". Valo piirtää muotoa hyvin pelkistetysti. Lopputulos ei ole "taiteellinen" vaan funktionaalinen. Katsojan silmä ikään kuin näkee kameran läpi kohteen ja hindujen pahimmmat pelot ovat yhtäkkiä totta: kamera tosiaan vangitsee sielun.
Juha74 kirjoitti:Mielenkiintoinen topikki. Olisi kiva nähdä millainen on onnistunut mustavalkoinen kuva. Haluatteko laittaa tähän topikin jatkeeksi linkkejä hyviin mustavalkokuviin?
En tiedä onko nämä hyviä, mutta laitan omiani koska kuvaan paljon ajatuksella, että kuvasta tulee mustavalkoinen.
Joskus on vain niin, että sävyt ovat tilanteessa tärkeämpi kuin värit.
Mustavalkoisuus voi vahvistaa kuvan viittauksia menneeseen aikaan.
Ja sitten on niitäkin keisssejä joissa teknisesti niin sun näin onnsitunut kuva saadaan pelastettua kääntämällä se musta-valkoiseksi. Ekassa tapauksessa piti "neutraloida" linssiheijastukset ja tokassa tapauksessa pokkari huono.
Vaikka tykkäänkin mv-kuvasta, niin lähtisin kuitenkin siitä, että samoin kriteerein sitäkin tarkastellaan kuin muita valokuvia. Mustavalkoisuus ei sinänsä tee kuvasta yhtään sen parempaa tai huonompaa (vaikka mv-käännös onkin itsessään aika vaikea juttu).
Tosi upea toi Nomadin lentokonekuva. En muista sitä ennen nähneenikään. Ja tuosta moottoripyöräkuvasta pidän edelleen paljon. Siinä on juuri jotain sellaista ajattomuuden tunnetta mikä kiehtoo ainakin minua erityisesti MV-kuvissa. Myös viimeinen maisema on upea.
Ite olen melko kokematon mustavalkokuvaaja, mutta joskus on tilanteita joissa ajattelen kuvaavani MV:ksi vaikka digijärkkä onkin kädessä. Olen kyllä kuvannut MV-filmillekin jonkin verran. Pari omaa kuvaa joita en väitä hyviksi, mutta mulle ne toimii:
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
Alsalus, mielestäni noista ei kumpikaan ollut kovin hyvä MV-kuva!
Ylemmässä kuvassa oli melkeinpä vain neljä sävyä; valkoinen, kahta eri harmaata + mustaa. Ihan platku, ei toimi tässä. Irrallisena muotokuvana mielestäni kammottava. Mutta lopullinen käyttö määrittelee tietenkin miten kuva toimii.
Chaplin-kuvan arvo taasen piilee pikemminkin sen sisällössä kuin kuvallisessa ilmaisussa. Irralisena MV-kuvana sekin on mielestäni aika tökerö.
Mutta kuten sanottu, niin asiayhteys tietenkin ratkaisee, miten kuvat toimivat. Oman kotini seiniä nuo eivät kuitenkaan koristaisi.
-----
Edit: Rockfordin rauniokuva tuossa ylempänä on upea! Voi nauttia sellaisenaan!
Aegean kirjoitti:Alsalus, mielestäni noista ei kumpikaan ollut kovin hyvä MV-kuva!
Ylemmässä kuvassa oli melkeinpä vain neljä sävyä; valkoinen, kahta eri harmaata + mustaa. Ihan platku, ei toimi tässä. Irrallisena muotokuvana mielestäni kammottava. Mutta lopullinen käyttö määrittelee tietenkin miten kuva toimii.
Chaplin-kuvan arvo taasen piilee pikemminkin sen sisällössä kuin kuvallisessa ilmaisussa. Irralisena MV-kuvana sekin on mielestäni aika tökerö.
Mutta kuten sanottu, niin asiayhteys tietenkin ratkaisee, miten kuvat toimivat. Oman kotini seiniä nuo eivät kuitenkaan koristaisi.
Joo, en mä väitä vastaan - ainakaan missään teknisessä mielessä. Noi kaksi kuvaa vaan on sellaisia, jotka ovat pulpahtaneet mun eteen valtavasta kuvamassasta ja jääneet vaivaamaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan niissä on jotain "maagista".
Teknisessä mielessä taas noi nomadin linkkaamat kuvat ovat ihan poskettoman hienoja. Esim. noiden kaislanlehtien rytmi tai alimman kuvan valonsäteet ovat aivan hypnoottisia. Loistavia esimerkkejä mv-kuvaamisen suvereenista hallitsemisesta. Iso peukku.
Ollaan asialinjalla.
Nomadin ja rockfordin kuvia katsellessa ei käy ollenkaan mielessä että miltä ne näyttäisivät värillisinä. Voisikohan esimerkiksi sitä pitää toimivan/hyvän mv-kuvan yhtenä tuntomerkkinä. Oikeutuksena niiden olemassaololle tuollaisenaan?
Sävyala on hiukea ja tukee mukavasti kaikkea muutakin kuvassa.
Onnittelut em. Kuvaajille!
jussi
Ihan kritiikittä en nielisi kaikkiaNomadinkuvia, vaikka myönnettävä on että lentokonekuva on hieno!
Kuva vaikuttaa tosin hyvin vahvasti jälkikäsitellyltä, mutta ainoana niistä jälkikäsittely toimii hyvin.
Sen asemesta Nomadin kahta ensimmäistä kuvaa on hehkutettu edellisissä kommenteissa mielestäni liikaa.
Rantaheinikkoa esittävä kuva on hieman sekava ja jäsentymättömän oloinen. Kuvassa ei ole oikein jännitettä eikä huomiopistettä, katse harhailee pitkin heinikkoa. Oikeassa asiayhteydessä kuva voi kuitenkin toimia.
Rantatyrskykuvaa vaivaa mielestäni myös pienoinen johtoajatuksen puute. Kuva voi toimia jonkinlaisena taidekuvana, mutta muutoin tuntuu kovin voimakkaasti käsitellyltä. Kuvalle lienee varsinaisen käsittelyn ohella tehty myös suoranaista manipulaatiota, kenties mm. sulkaa ei oikeasti rannalla koskaan ollutkaan? :-)
Mielestäni kummassakin rannalta otetussa kuvassa Nomadin olisi pitänyt työskennellä kuvauspaikalla enemmän ja tietokoneen äärellä vähemmän. Hyvä valokuva kun ei synny jälkikäsittelyllä!
Torikuva taas on täysin käsittelemätön konversio värikuvasta mustavalkoiseen. Sitä sen sijaan olisi pitänyt käsitellä. Kuvan runsaat yksityiskohdat ikäänkuin huutavat tulla paremmin esiin, mutta nyt kaikki katoaa harmaan hunnun taakse. Sisällön ja oivalluksen suhteen kuva on erinomainen, mutta MV-kuvana vasta aihio. Iso peukku kuitenkin minun puolestani tälle kuvalle :-)
Moottoripyöräkuva on ihan hieno, mutta aiheesta olisi saanut paljon messevämmänkin lopputuloksen aikaan. Kuvan sommitteluun olisi voinut satsata todella paljon enemmänkin. Mutta ehkäpä tässä on ollut kyse tilanteesta, jota ei voinut ottaa uusiksi?
Laidunkuvan sommittelu ei toimi. Lisäksi kuva on aivan liian käsitelty. Johtoajatus on hiukan kateissa; Sommittelun vuoksi se ei toimi taidekuvana, eikä ilmeisen kuvamanipulaation vuoksi dokumenttikuvanakaan.
-----
Hehkutin aiemminRockfordinrauniokuvaa, mutta sarjan ensimmäinen, katedraalikuva on kyllä huikea!
Tässä kuvassa on hieno valo ja kuvaa on käsitelty taiten. Rakennuksen monitahoisuuden huomioiden noin kirkkaana päivänä valotustulos ei ilman kuvankäsittelyä näyttäisi tuolta?
Kuvassa on sellaista aidon mustavalkokuvan tunnelmaa. Sävyasteikossa on samaa klassisuutta kuin TriX:ssä ja T-MAX:ssa filmiajoilta. Mielestäni tämä on paras nyt nähdyistä MV-kuvista!
Merenrantakuvasta ensimmäisenä tulee mieleen, että mikä hemmetti tässä nyt on ideana? Kuvan sommitteluhan on avara ja hajanainen..
Sen jälkeen alkaa melkeinpä naurattamaan ja huomio kiinnittyy merimerkin vs. rannalla seisovan tytön väliseen kokoeroon; merimerkinhän täytyy olla valtavan kokoinen!
Pidän todella paljon myös tästä kuvasta. Mielestäni tämä on dokumenttikuvaa parhaimmillaan, koska se sisältää itsessään oman tarinan. Kuvassa on hieno tunnelma ja melkeinpä voi korvissa kuulla laivan sumutorven äänen...
Rauniokuvasta tuli tuossa edellä jo oma mielipide esitettyäkin. Hieno valo, sopivasti käsitelty, upea tunnelma. En pysty sanomaan siitä enempää :-)
Alimmaisessa, arkkitehtuurikuvassa, minua häiritsi aluksi syväterävyys. Kuvan tunnelma on jotenkin levoton, vaikka näennäisesti kaikki onkin levollista. Kuvassa on yhtäläistä raastavaa ja terävää ahdistuneisuutta kuin kuvan veistoksessakin. Isosta vaaleasta pinnasta huolimatta (tai juuri siksi) hieno low-key kuva!
Sopivassa asiayhteydessä, vaikkapa ihmisen psyykettä käsittelevän artikkelin kuvituksessa, tämä kuva toimisi erinomaisesti!
Wau, Aegean, ihan mielettömän hieno kritiikki! Analyyseistäsi aukeaa myös erinomaisen tarkasti sellaisia lähtökohtia, jotka mustavalkokuvaa leimaavat genrenä.
Nomadin ykköskuvaa tahdon kuitenkin vielä hitusen puolustaa, vaikka osutkin oikeaan. Siitä puuttuu mielestäni keskisävyjen kontrastia ruokojen kohdalta, minkä takia tuulen kieputus lehdissä ja lehtien rytmi ei hyppää niin selvästi silmille kuin se voisi. Lisäksi seepiasävy ei ole mielestäni kuvalle paras mahdollinen.
Muikkunen otti esiin safarikuvamiehen, jonka ruutuja minäkin olen nähnyt. Nimi ei ollut jäänyt mieleen, mutta jokunen norsukuva kylläkin - joissa juuri eläimen iho ja ihon sävyt vaatimalla vaativat mustavalkoisuutta. Ei tosiaan voisi kuvitella väreissä noita kuvia.
Aegean kirjoitti:Hehkutin aiemminRockfordinrauniokuvaa, mutta sarjan ensimmäinen, katedraalikuva on kyllä huikea!
Tässä kuvassa on hieno valo ja kuvaa on käsitelty taiten. Rakennuksen monitahoisuuden huomioiden noin kirkkaana päivänä valotustulos ei ilman kuvankäsittelyä näyttäisi tuolta?
Kiitos paljon kommenteista. En tähän hätään muista ihan tarkkaan mitä tuolle ekalle eli Cambridgen King's Collegen Gatehousen kuvalle tuli tehtyä, mutta luulisin että ei hirveästi mitään. Siis sävyjä on varmaan vähän säädetty, mutta muistaakseni siitä tuli erittäin helposti hyvä MV-käännös suoraan C1:llä, mitä tuolloin käytin. Photarissa on oikaistu perspektiiviä. Helppouden syynä lienee lähinnä se, että kuva on otettu ilta-aikaa, eikä valoa ole kovin paljon edes ollut kun valotus oli 1/250s f/4 200 ISO.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
alsalus kirjoitti:Muikkunen otti esiin safarikuvamiehen, jonka ruutuja minäkin olen nähnyt. Nimi ei ollut jäänyt mieleen, mutta jokunen norsukuva kylläkin - joissa juuri eläimen iho ja ihon sävyt vaatimalla vaativat mustavalkoisuutta. Ei tosiaan voisi kuvitella väreissä noita kuvia.
Noissa varmaan vaikuttaa myös se, että ne muistuttavat ihmispotretteja ja mustavalkoisen "taidekuvauksen" traditiota. Mustavalkoisuus, rakeisuus, terävyysalueen käyttö ja vinjetoinnit ym. erottavat nuo aika selvästi "luontokuvauksen" genrestä. Olisi sinänsä kiinnostavaa nähdä noita värillisinä - oltaisiinko silloin jo lähempänä valtavirran safarikuvausta?
Brandtin kirja On This Earth oli mulle aikamoinen elämys, kun siihen toissavuonna törmäsin. Spontaani reaktio oli ajatus, että muuta en haluakaan elämässäni tehdä kuin ottaa tuollaisia kuvia :D Vaan enpä sitten ole ruvennut kuvaamaan palkkikameralla enkä edes mustavalkoista, satunnaisia kokeiluja lukuun ottamatta.
Ehkä tässä on joku ristiriita - kuvaan värille, mutta itseeni kaikkein suurimman vaikutuksen tehneet kuvat (kuten se On This Earth tai Mary Ellen Markin American Odyssey) ovat olleet mustavalkoisia.
