Ryhmäkuvan valaisu

[jaava]

Kiitos Olli asiantuntevasta viestistäsi.
Mä olen etsiskellyt tietoa ympäri nettiä mm. haulla "lighting a large group photo indoors", mutta aihe tuntuu olevan hankala. Moni kameran takana operoiva näyttää saavan isojen ryhmien kuvauksesta näppyjä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sattui tänään aamukahvin jälkeen naapuriin kuvausryhmä videoimaan, ja muahan kiinnosti heidän valaisunsa (no kuvattiin vain yhtä ihmistä):

Kuva: Esiintyjä valmistautumassa oikealla ja valaistus perustui vain tuohon isoon kankaaseen, johon kuumavalolla (vai LED:llä) saatiin valoa. Täytyy sanoa et tuollainen valonheitin on kyllä jo liian iso ja paksu moneen makuun:)
Melkoisesti ovat asettaneet kangasta kannattavaan telineeseen painosäkkejä jalkoihin, vaikka ei täällä ihmeemmin tuullut.

Nopeasti kaverit pakkas kamat ja homma oli ohi (ehdin saada vain yhden kuvan, jossa valo oli päällä):

[©pjm]

Tyttömme opiskelee elokuvan tekoa, valaistusta jne, pitää näyttää tuota kuvaa kunhan tulee ulkomailta vaihdosta ja kysyä onko turhan rankka kalusto moiseen.

[ttuplai]

Moni kokee näppyjä - millasen tilastollisen analyysin teit? Moni on jotain mieltä/kokee/ajattelee on klassinen esimerkki yksilöllisestä harhasta, jota esim. netti tukee. Tota viljelee niin äärioikeisto kuin omaan koppiinsa sulkeutuneet nettinörtitkin ja suuremmalla tod. näk. kyse on kaposesta maailmankuvasta kuin jostakin vallitsevasta lainalaisuudesta. Mun kokemus on enempi, et ryhmäkuvaus on niin triviaalia valaisun suhteen, et siitä ei montaa kirjaa kirjoita - ryhmien ohjaaminen taas niin monipuolinen asia, et sitä täytyy kaivaa sosiaalitieteistä Jari Sarasvuohon. Ison ryhmän edessä olo jännittää suurinta osaa eikä se tule koskaan poistumaan (eikä välttämättä edes helpotu) - parhaimmat näyttelijät oksentavat ennen esiintymistä, eikä painajaiset ole mikään harvinaisuus (opettajista täytyy hakemalla hakea joku ketä ei ole unissa ollut alastomana luokan edessä tai opettamassa aihetta josta ei tiedä yhtikäs mitään).

No musta tästä asiasta yritetään tehdä liian vaikeaa (lähinnä teknisessä mielessä) ja keskitytään liikaa siihen. "Tekniikka on henkilökuvauksen syöpä" - ttuplai. Varsinkin potrettikuvauksesta on tarjolla miljoona kirjaa ja vähintään saman verran youtube-videoita joissa samoja perhosia ja Rembrandt:eja kylvetään, jotta valokuvaamisesta saatais jotenkin mysteerinen salatiede, jonka vain oikean termistön osaavat poppamiehet taitavat. Henk. koht. olen sitä mieltä, et perustekniikan oppii päivässä (esim. ryhmän valaisussa ei niin montaa komponenttia ole. Perusasioiden jälkeen voi toki alkaa hienostelemaan, kun itsevarmuus on riittävällä tasolla.) Ryhmän ohjaaminen ja näkemys kuvasta ovat niitä hankalia asioita. Sellanen hyvä koulu ryhmien kanssa toimimiseen on yläkoulun opettajan pesti (koulut ottaa myös ilmattteeksi vastaan kaiken maailman esiintymisiä, jos ei katso omaavansa sopivaa koulutusta sijaisuuksien vetämiseen) - jos sen porukan edessä kestää olla ilman lääkitystä ja saa ko. porukkaa ohjattua, voi käytännössä kuvata mitä tahansa ryhmää missä tahansa. Yksi kikka on tehdä jotakin mitä kukaan ei odota - se saa useimmat laskemaan hetkeksi julkisuuskuoren (tota käyttää aika moni lavaesiintyjä ja "Guru" - myös Jari Sarasvuo). Huumoria ei kandee kokeilla jos ei oo oikeesti keskimääräistä hauskempi muutenkin kuin omasta mielestä. Yleisön ajattelemninen alastomana, silmiin katsomisen sijaan silmien väliin - onhan noita.

Noin valaisun pehmeyden kannalta homma muuttuu vähempi pedantiksi mitä kauemmas siirrytään tiukasta kasvokuvasta. Ja jos kohde/kohteet ei heti karkuun juokse niin saahan noit valoja/porukkaa vähän siirrettyä jos kaikki ei näytä olevan ihan kohillaan. Ite en myöskään koe syväterävyyttä mitenkään hankalaksi - taidan useimmiten olla f4:n ja f8:n välissä, joka riittää käytännössä aina jos ei ihan lähimpään tarkenna. Valaisu on myös aina kompromissi käytössä olevan tilan ja kuljetuskaluston suhteen - jos olis kymmenen hengen tiimi ja rekka (+ ja maksaja) niin raahaisin aina paikalle 10x20m maalatun taustan (tai siis vuokraisin tehdashallin/kartanon ja lennättäisin porukan sinne) - henkilöautolla liikkuva yhden miehen armeija joutuu vähän tinkimään.

Eli ei tää tästä kummemmaksi muutu - otat vaan sen kaluston mukaan ja kuvaat. Valokuvaus kun ei oo sydänkirurgiaa eli potilaat jää kyl henkiin vaikka tekis pari virhettäkin. Ja virheitä pitää tehdä, jotta jotain jäis takaraivoonkin. Siinä on suuria yksilöllisiä eroja miten virheet käsittelee.

[JL Anttola]

Lainaus ttuplai:ltä:

"... (opettajista täytyy hakemalla hakea joku ketä ei ole unissa ollut ...... opettamassa aihetta josta ei tiedä yhtikäs mitään)."

Miten niin unissa?

JL Anttola

[jaava]

Valokuvaus kun ei oo sydänkirurgiaa eli potilaat jää kyl henkiin vaikka tekis pari virhettäkin.

Mun ensimmäisessä ryhmäkuvaajakokemuksessa isäinpäivän vietosta kävi niin, että kaikki palaute on ollut ainakin positiivisesti esitettyä, mutta mä itse ainakin sairastuin, jos en nyt aivan valokuvaajana menettänyt henkeä. En ainakaan haluaisi tunnustaa niitä mun ottamiksi:). Puolustaudun sillä, että piti tyytyä paikan omiin (92v. isäinpäiväkuvan kannalta) heikkoihin valoihin.

Vaikka esiintyminen ei mulle ole kauhea haaste, niin esiintyminen valokuvaajana kyllä lisää sitä.
Haaste ryhmäkuvaustilanteessa on tehdä kaikki tarvittavat temput ja sanoa kuvattaville kaikki tarvittavat asiat oikealla hetkellä. Kun en edes vielä tiedä kaikkea ... tai juuri mitään.

Minusta ei ole ollenkaan haitallista tuntea valojenkäytön mahdollisuuksia ennen kuin alkaa niitä käyttämään:). Toisaalta on varmasti viisauttaa aloittaa ryhmäkuvausura kuvilla, jotka on valaistu jo monen kirjoittajan toimesta neuvotulla yksinkertaisella dokumentäärisellä tavalla, kuvien jäädessä vaikutelmaltaan hieman littanoiksi.

Sitten peruskysymyksen äärelle, joka pitäisi esittää ensimmäisenä itselleen: Millaista valoa tarvitsen ryhmäkuvaan.

Tällaista tietoa on tullut vastaan:

1. Jos pilvinen päivä on luonteeltaan se mitä haet, niin silloin suuri valaiseva pinta on oikea valonmuokkain. Se antaa kohteeseen pehmeää valoa.
   Yhtä henkilöä kuvatessa sateenvarjo, tasovalo tai octa ovat sopivan kokoisia. Ryhmää kuvatessa tarvitaan kuitenkin suurempaa pintaa kuten, suuri läpiammuttava sateenvarjo (riittääkö edes 150cm varjo), kannettava iso heijastin, hyvä on myös huoneen seinä tai katto joka ei muuta valkotasapainoa vahvasti.
2. Jos kuviin haetaan draamaa, kontrastia ja räikeät varjot, niin tarvitaan pienestä valonlähteestä tulevaa valoa, kuten kirkas keskipäivän auringonpaiste. Tällaista kovaa valoa saadaan myös paljaasta salamasta, beauty dish:stä tai tiukasta hunajakennosta.

[ttuplai]

No nyt käy ostamassa 28 maitotölkkiä ja kuvaat niitä vaihtamalla valojen paikkaa ja määrää. Tossa aika pian huomaa, et mikä toimii ja mikä ei - ja miten toimii. Voit murjoa noi pyöreämmiksi (käytä sisältö ensin) tai lyö appelsiinit noiden päälle. Vaihteluvuutta saat korvaamalla osan tölkeistä hoitoainepurkeilla ja kurkuilla. Ei ihminen niin kauhiasti tosta eroa ja valo skaalautuu noissa kokoluokissa täydellisesti. Mallinukkejen käyttäminen ei ole mitenkään harvinaista ja itsekin edelleen kuvaan yhtä suosikkinallea, kun kokeilen jotakin uutta tai laittelen valoja suunnilleen valmiiksi ennen asiakasta. Kaukolaukasimella voi ottaa lukemattomia kuvia itsestään ja tuntea olonsa älykkääksi - mut hei - saa ainakin uusia kuvia someprofiiliin. Ehkä sellanen mieltäylentävin harjoitus oli ottaa itestään alastonkuvia (no oli mul kalsarit jalassa).

Paperilla oppiminen on aika lyhyt vaihe ja valaisu on niin ikivanha aiheena, et ei tällä foorumilla siihen kauhiasti voi uutta tarjota - siis mitään mikä ei selviäis parin minuutin nettisurffaamisella tai yhdellä kirjastokäynnillä. Ja jos toi eka kerta kerran oli kuraa ja sen itsekin huomaat, on tapahtunut melkoinen kehitys. Nyt otat salamalla erilaisen kuran ja kehityt taas. Pahinta olis se, et olisit kysynyt täältä ensin neuvoja ja jälki olis tyydyttänyt - sen jälkeen kuvittelisit, et jösses olen hyvä ja tekisit samalla tavalla aina tietämättä mitään. Digiaika on siit kiva, et tuloksen näkee välittömästi ja melkoisella nopeudella pystyy käymään monta eri vaihtoehtoa läpi. Tän lukemisen aikana olisit treenannut muutaman - minkä luulet olevan tehokkaampaa? Mä olen ehdottomasti teoreettinen oppija, mut kuvaamisessa kokemuksellinen oppiminen pesee teoreettisen ylivoimaisesti - paitti sitku tarvii dcnetissä alkaa väittelemään jostakin turhanpäiväisestä teknisestä detaljista (sitä varten suosittelen tutkintoja fysiikasta, matematiikasta ja tietotekniikasta - olis noilla ehkä muutakin käyttöä, mut omat hankit just tätä varten).

[jaava]

Kiitos ttuplai taas hyvistä ajatuksista. Maitoa en juo, mutta kaikenlaisia muita tölkkejä kertyy kiusaksi asti.

Tän lukemisen aikana olisit treenannut muutaman - minkä luulet olevan tehokkaampaa?)

Mulla on tällä hetkellä vain yksi analogi-ajan käsisalama käytettävissä ja sekin pitää asettaa kameran omaan kenkään. Saan 3 salamaa, kontrollerin ja radiotriggerin studiosalamaa varten vasta tammikuun lopulla. Sitä ennen on teoreettisten opintojen aika.

Mä olen ehdottomasti teoreettinen oppija, mut kuvaamisessa kokemuksellinen oppiminen pesee teoreettisen ylivoimaisesti - paitti sitku tarvii dcnetissä alkaa väittelemään jostakin turhanpäiväisestä teknisestä detaljista (sitä varten suosittelen tutkintoja fysiikasta, matematiikasta ja tietotekniikasta - olis noilla ehkä muutakin käyttöä, mut omat hankit just tätä varten).

Mulla menee ehdottomasti teoria edellä, jota seuraa kokeellinen vaihe. Saturoituminen osaajaksi tapahtuu sitten ajan kanssa jos kiinnostus riittää.
Nuoruudessa se oli tyttöjenkin kanssa sama juttu - jälkikäteen ajatellen kaveriporukassa teoria oli monelta kohtaa melko ontuvaa. Mutta oppiminen jatkuu edelleen pienin askelin:)

[jaava]

Kun katselin tuota videoryhmän valaisukuvaa,
niin mieleen tuli DIY-henkinen ratkaisu:
Jospa ripustaisi läpiammuttavan lakanan (ravintoloissa on monesti kaikenlaista dekoratiivista kiinnitypistettä ) ja voisi hommata jopa studiosalamaan ladonovet, jotta saisi kaiken valon lakanalle. Jos kokoa olisi luokkaa 3 x 3 metriä, niin tuollahan jo korvaisi puuttuvan seinän, josta heijastaa valoa.

Eikös tuollainen hyvin käytetty lakana ole jo melkoisen läpiammuttava?

PS. DIY henkisen ratkaisu scrim harsoon:
https://www.youtube.com/watch?v=CbIVrv8943E

[Hannu KH]

Nämä hommat riippuu siitäkin, kuinka paljon aikaa on käytettävissä, kuinka paljon on assareita mukana kantamassa ja rakentamassa valaistussysteemeitä, kuvan lopullisesta käyttötarkoituksesta (kannattaako voimistella) ja monesta muusta asiasta.
Tavallista lakanaa voi käyttää heijastettuna, läpi ei paljon valoa mene. Läpiampuvan varjonkin kankaalla on tosissaan väliä, pelkkä valkoisen näköinen halpisvarjo ei väkttämättä oo hyvä.

Strippi olis varmaan hyvä, mulla on pari Dörrin strippiä....ne ei kyllä oo hyviä, pitäis olla Elinkan oma.
Mun normaaleihin ryhmäkuviin on riittänyt läpiammuttava Elinkan sateenvarjo, myös Elinkan tasovaloa oon käyttänyt. Luonteeltaan ovat enempi dokumenttaarisia kuvia, hyvin ovat kelvanneet.

Kerran piti ottaa yli 100 hengen sukukuva ihan kirkkaassa keskikesän auringonpaisteessa. Vitsit on aika vähissä. Laitoin Elinkan Quadran välähtämään raakana kameran vierestä, täysillä. Vähän aukaisi tummia varjoja jolloin kuvasta sai olosuhteisiin nähden lähes siedettävän. Välähryspään sai mukavasti kameraan kiinni Metzin salamalaitteen kiskoon johon ruuvasin jatkovarren kiinni.

[jaava]

Tulee noita ammattislangin sanoja:
- Mikä on Strippi? (Pieniä valonlähteitä rinnakkainko)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oletteko käyttäneet ladon ovia (barndoor) muokkaimena kun olette halunneet keskittää valoa laajempaan kohteeseen, kuten seinään, kattoon tai 3 x 3 metrin haijastimeen?
Siis tällaista:

Katselin aiemmassa vieointikuvassa kuinka hieman huolimattomalla valomiehellä näytti osa valosta ohjautuvan ohi läpiammuttavasta kankaasta.

Esim Saksasta löytyisi tällainen:
Godox Bowens Reflektor + BD-04 Barndoor mit Grid & Farbfilter für Studioblitz
https://www.ebay.com/itm/Godox-Bowens-R ... SwheNd5jLJ
Price:EUR 33.00 + Shipping: EUR 10.00 Standard Shipping

PS. Ihan mielenkiintoinen esitys ladon ovista:
Light & Shadow Shaping - with Barn Doors
https://www.youtube.com/watch?v=0BhmrO0Yk1I

[jaava]

Mulla on ollut vaikeuksia pysyä kärryillä valonmuokkainten nimistä ja tarkoituksista. Teinpä pienen luettelon.

Yleisimpiä valonmuokkaimia

• Läpivalaistava sateenvarjo
  Levittää salaman pistemäisen valon suurelle alueelle. Sopii hyvin tilanteisiin, jossa haluataan valaista iso alue tasaisesti.
  
  Huonona puolena suuri hajasäteily, ja valo leviää sinne missä sitä ei kaivata.
• Heijastava sateenvarjo
  Heijastaa salamasta lähtevän valon takaisin kohteeseen ja pitää valon suunnan enemmän kasassa.
  
  Valo on hieman vähemmän pehmeää verrattuna läpiammuttavaan varjoon.
  Hopeisen (sävy kylmempi) ja kultaisen (sävy lämpimämpi) heijastavan sateenvarjon valo on kontrastikkaampaa kuin valkoisen heijastavan sateenvarjon.
• Beauty dish
  Beauty dish on lautaselta näyttävä valonmuokkain, joka usein valmistetaan metallista ja valo on suhteellisen kontrastikasta.
  Erilaisten hunajakennojen avulla beauty dishin valon voi muuttaa entistä dramaattisemmaksi. Myös beauty dish piirtää mallin silmiin pyöreän heijastuksen.
  
• Tasovalo (softbox, stripbox, hexabox, octabox jne.)
  Nimitys tullee siitä, että valoa kuvattavaan lähettävä pinta on tasomainen.
  
  1. Softbokseista on suurin osa neliönmuotoisia, mutta on myös olemassa hyvin kapeita suorakulmaisia, joita kutsutaan myös strip softboxiksi.
     Stripboxit ovat yleisiä korkovaloina, esimerkiksi henkilökuvauksessa tai tuotekuvauksessa. Strip softboxilla voi korostaa muotoa hyvin.
  2. Octaboksi on käytännössä kahdeksankulmioinen tasovalo.
     Octat ovat suosittuja potretti- ja muotikuvaajien keskuudessa, sillä ne tuottavat mallin silmiin pyöreän heijastuksen (catchlight).
     Octan valoa pystyy hallitsemaan esimerkiksi vähentämällä diffuusiokankaiden määrää tai käyttämällä niihin tarkoitettuja hunajakennoja, joka tekee tästä valonmuokkaimesta hyvin monipuolisen.
  3. Deep octa on tavallista octaa muodoltaan syvempi valonmuokkain. Tämän seurauksena deep octan valo on tarkemmin suunnattavissa, sillä valon keila on kapeampi.
  4. Scrim on metallikehikkoon kiinnitetty kangas, joka läpäisee valoa tietyllä tavalla riippuen siihen asetetusta kankaasta. Ideana on vähentää tai pehmentää voimakasta valonlähdettä: vähentää auringonvaloa tai pehmentää salamaa.
     

     A scrim or gauze is a very light textile made from cotton, or sometimes flax. It is lightweight and translucent, which means it is often used for making curtains. A scrim can be a translucent material that may be fastened onto a frame, and used outdoors to reduce the intensity of, and soften harsh light on subjects/people being filmed or photographed.

• Hunajakenno (honeycomb, grid)
  Hunajakenno on valonmuokkaimeen kiinnitettävä lisäosa, jonka tarkoitus on rajoittaa valokeilan leviämiskulmaa, mikä mahdollistaa valon tarkan asettelun ja vähentää linssiheijastumia. Esimerkiksi pienessä tilassa, jossa valo ei saa vuotaa yhtään on hunajakenno usein kätevä.
  
  Kuva: Hunajakennoja saa valon eri leviämiskulmille
• Snoot
  Kokoaa valon kapeammaksi kimpuksi jo salamalla, ja jonka leviämistä voi vielä rajoittaa hunajakennolla.
  
  Kuva: Bowens kiinnitteinen snoot.
  On olemassa myös optisia snootteja, joiden valo on kovempaa kuin muiden muokkainten. Niissä on optisia osia, joilla valo saadaan teräväksi kuvattavassa kohteessa. Sopivalla maskilla niillä voi heijastaa esimerkiksi ruutuikkunasta tulevan valon ristikon.
  https://www.diyphotography.net/a-compre ... ot-review/

[jaava]

DIY oma scrim halvalla ja käden käänteessä:

Biltemasta harsokangasta hintaan 5,90€ paketti:

HARSOKANGAS 3X5 M
Tuotenro. 45-541
Mitat: 3 x 5 m
https://www.biltema.fi/vapaa-aika/puuta ... 2000019384

Saattaa olla hiukan ohut, mutta näitähän voi pistää pari päällekkäin:)

Ala- ja ylälaitaan kun kiinnittää puuriman, niin pysyy myös ojennuksessa. Rimoille vois keksiä rakenteen, mikä mahdollistaa pakkaamisen henkilöauton takatilaan.

PS. Tuli tällainen ratkaisu mieleen, kun haluaa isompaa seinää hyvällä kuljetettavuudella:

Kuva: Jännitetyllä köydellä harso riippumaan ja alalaitaan rimanpätkiä pitämään kevyt kangas oikosessa. Pakkautuu pieneen tilaan.

[ttuplai]

Mikä tahansa rätti ei välttämättä toimi - riippuen toki miten kuvaa. Mulla on Ikean suihkuverho joitakin juttuja varten, mut sen kanssa ei voi juurikaan sekoittaa muita valoja tai ainakin kannattaa leikata pala tosta ja huolehtia, et kaikki valot tulee saman kankaan läpi. Värilämpötilan siirrot voi olla kohtuu reippaitakin (eikä vaan pelkästään kelt./sininen akselilla). Aina sillä ei ole merkitystä, mut pahimmillaan esim. neutraali tausta (harmaa) siirtyy niin paljon keltaiseen/punaiseen jos tulee eri lähteestä, et se häiritsee. Yksi vaihtoehto on geelittää taustavalo suosiolla. Mulla on korkovalona välillä pari kiinastrippiä, jotka ovat lämpötilaltaan aika kaukana päävaloista, joten olen ratkaissut ongelman siten et noissa on 1/4 CTO:t kiinteästi, koska pieni lämpö toimii yleensä paremmin (tai sit suosiolla kylmemmäksi, mut mä teen sen yleensä päinvastoin eli siirrän päävalon lämpimämmäksi).

Tota nimenomaista olen käyttänyt vain asuna, kun tein yhteen taidejulkaisuun pari kuvaa - se on aika ohutta diffaksi.

Edelleen sanoisin, et älä yritä haukata koko kakkua kerralla vaan tee/kokeile/leiki - noi jutut selkiää melkeen itekseen, kunhan treenaa ja analysoi tekemisiään.

[jaava]

Mikä tahansa rätti ei välttämättä toimi - riippuen toki miten kuvaa. Mulla on Ikean suihkuverho joitakin juttuja varten, mut sen kanssa ei voi juurikaan sekoittaa muita valoja tai ainakin kannattaa leikata pala tosta ja huolehtia, et kaikki valot tulee saman kankaan läpi.

Joo olen saanut kunnon kantapäänkautta kokemuksen syksyisestä isäinpäiväkuvasta, jossa kullakin esiintymiskorokkeen spotilla oli vielä oma värinsä. Yritin layereillä väsätä kunkin spotin valokeilan erillisellä valkotasapainosäädöllä, mutta ei siitä mitään kunnollista tullut.
Täytyy (jos nyt innostun tuollaisen ison seinän tekemään) pistää myös kaikkien kolmen käsisalaman eteen tuota harsoa (tai kääräistä salama siihen). Tosin en edes tiedä vielä kuinka lähellä mun Yongnuo:den spektri on Bowens:n kanssa. Soon kuvattava Color Checker:ä kaikilla.

Tota nimenomaista olen käyttänyt vain asuna, kun tein yhteen taidejulkaisuun pari kuvaa - se on aika ohutta diffaksi.

Tää Bilteman harso 3x5m on niin halpaa, että on suorastaan pakko kokeilla mitä sillä saa aikaan. Jos sitä pistää useamman kerroksen, niin ei näy salama suoraan läpi. Kuten softbox:ssakin on monesti muutama kerros diffuusorikangasta.

Edelleen sanoisin, et älä yritä haukata koko kakkua kerralla vaan tee/kokeile/leiki - noi jutut selkiää melkeen itekseen, kunhan treenaa ja analysoi tekemisiään.

En toki lähde kokeilemaan tilanteeseen, josta pitäisi saada julkaistavia kuviakin. Mutta ainahan voi kutsua naapureita kahville ja sattumoisin järjestää kuvaussessionkin ... kun kamatkin on valmiiksi järjestettyinä:). Naapureitahan kyllä Helsingissä riittää.

[jaava]

Onko seuraaville englantilaisille valokuvaustermeille olemassa virallisia suomalaisia vastineita (myös ammattislangi kiinnostaa) (Suluissa mun ehdotukset):

• Beauty dish (mun: kauneusvati:)
• tasovalo (e. softbox) (mun: pehmytlaatikko:) {J.Korpela: softbox diffuser = taso(valo)heijastin}
• stripbox (mun: liuskalaatikko:)
• hexabox (mun: kuusiolaatikko:)
• octabox (mun: kasiolaatikko:)
• scrim (mun: harso)
• pistevaloheijastin, snooti (e. snoot) (mun: kuono) {J.Korpela: snoot = rajaussuppilo}

ps. Korjailtu sanoja, kun uusia suomennoksia tullut

[MattiH]

Onko seuraaville englantilaisille valokuvaustermeille olemassa virallisia suomalaisia vastineita (myös ammattislangi kiinnostaa) (Suluissa mun ehdotukset):

• Beauty dish (kauneusvati:)
• softbox (pehmytlaatikko:) {J.Korpela: softbox diffuser = taso(valo)heijastin}
• stripbox (liuskalaatikko:)
• hexabox (kuusiolaatikko:)
• octabox (kasiolaatikko:)
• scrim (harso)
• snoot (kuono) {J.Korpela: snoot = rajaussuppilo}

Kauneusvati on ehdottomasti näistä paras! Tässä pari termiä:
Snoot = pistevaloheijastin, snooti
Softbox = tasovalo

[Hannula]

Ison valonhajottimen saa myös valkoisesta kertakäyttöpussilakanasta. Kun leikkaa pitkän sivun auki, tulee puolet ohuempi ja tuplasti isompi. Hintaa muutama euro ja löytyy tavarataloista. Kiinnittämiseen esim. Biltemasta liimauspuristimia eli isoja pyykkipoikia, hinta koosta riippuen muutaman euron kipale.

[jaava]

Sattui Clas Ohlson matkan varrelle ja kävin kysymässä heiltä valokuvauskelpoista kasvien suojeluun käytettävää harsoa. No heti tiesivät mistä on kysymys!

Tällaista löytyi hyllystä 2,4 x 10 metriä pakkaus hintaan 5€.


Virittelin harsosta näytön harmahtavaa kuvapintaa vasten 1x, 2x ja 4x kerrokset, otin kuvat ja mittasin LR:n pipetillä värisävyn (RGB desimaalit huojui, muta kokonaisosat pysyi vakiona):

On se aika läpinäkyvää, mutta monella kerroksella toki saa peitettyä haluamansa. Ja on tuosta optisesta ohuudesta se etu, että valon läpäisyn saa säädettyä tarkemmin:)

Pipettimittaukset:

Koodi: Valitse kaikki

                  R       G      B
Ilman harsoa     95,6    96,4    97,5 
1 x harso        93,4    94,1    94,4 
2 x harso        91,2    91,6    91,9 
4 x harso        87,0    87,2    87,0 

Voisko tuosta päätellä kankaan olevat valkotasapainon kannalta hyvälaatuista valokuvausalalle?

[Hannu KH]

Tuollainen harso vois olla kova sana jossain muotokuvauksessa, hotspotilla sopivasti pehmennetty kirkkaampi spotti pääkohteeseen, harso hajottais muualle sopivan pehmeää hajavaloa.
Ryhmäkuvan valaisussa tuosta ominaisuudesta ei sitten pääsekkään nauttimaan kun valo pitäis olla joka kohtaan tasaista.

[jaava]

Ryhmäkuvan valaisussa tuosta ominaisuudesta ei sitten pääsekkään nauttimaan kun valo pitäis olla joka kohtaan tasaista.

Ainakin 4x määrällä harsoa läpi näkyy niin hyvin, että kirkas salama loistaa täysin läpi kirkkaana alueena. Pitää kokeilla isommalla määrällä kerroksia salaman kanssa (kuvaan vastapäiseltä puolen harsoa salaman leviämisen), kunhan saan sopivat synkkavehkeet kokeiluun.