Seuraava merkkitapaus oli vuonna 1971, kun Canon esitteli maailman ensimmäisen sarjatuotanto-objektiivin, jossa oli hiottu asfäärinen linssi. Tämä objektiivi oli FD 55 mm f/1,2 AL. Asfäärisen linssin pinta on pallopinnasta poikkeava, mikä mahdollistaa sen, että valonsäteet taittuvat tarkasti yhteen pisteeseen. Asfäärisistä linsseistä on suurta hyötyä juuri lyhytpolttovälisissä ja valovoimaisissa objektiiveissa. Asfääriset linssit mahdollistavat reunasta reunaan terävän kuvan jopa täydellä aukolla ja eliminoivat vääristymiä.
Seuraava askel kohti punaista rengasta tapahtui vuonna 1973, kun Canon varusti objektiivinsa monikalvopäällysteellä. Monikalvopäällyste vähensi huomattavasti heijastumia etenkin vastavaloon kuvattaessa. Tämä monikalvopäällystys, S.S.C. (Super Spectra Coating) on säilynyt liki samanlaisena näihin päiviin saakka.
Vuonna 1975 Canon esitteli FD 300 mm f/2,8 S.S.C. Fluorite-objektiivin, joka aloitti Canonin maineikkaiden 300/2,8-objektiivien sarjan. Tämän valovoimaisen teleobjektiivin suorituskyky oli erinomainen ja edelleen täysin verrattavissa nykyobjektiiveihin. Ainut haittapuoli tässä objektiivissa oli se, että sen tarkennusmekanismi oli jostain syystä ulkoinen, vaikka Canon oli jo kehittänyt sisäisen tarkennusjärjestelmän.
1970-luvun jälkipuoliskolla Canon kehitti toisen apokromaattisen optisen materiaalin pitkiin teleobjektiiveihin, UD-lasin. Ja sitten se tapahtui; kun Canonilla oli nyt kaikki eväät tehdä huippuluokan objektiiveja; asfääriset linssit, UD-lasi, fluoriitti, SSC-monikalvopäällyste ja sisäinen tarkennus, oli aika esitellä ensimmäinen L (Luxury)-objektiivi. L-objektiivin tunnukseksi tuli punainen L-kirjain ja punainen rengas objektiivin ulkokehällä.
Se tapahtui vuonna 1978 ja objektiivi oli FD 300 mm f/4 L, jossa käytettiin UD-lasia ja pian tuli FD 500 mm f/4,5 L, jossa oli ainutlaatuisena yhdistelmänä fluoriitti ja UD-lasi – ja ennennäkemätön kuvalaatu 500 mm objektiiville. Se aloitti myös valkoisten L-objektiivien aikakauden.
Vuonna 1979 Canon kehitti objektiiveihinsa uuden nopean bajonettikiinnityksen ja sen takia koko mallisto uusittiin. Vuodet 1979-82 olivat L-objektiivien saralla kiihkeää aikaa, esiteltiin mm.;
- Uskomattoman valovoimainen, mutta kooltaan kompakti superlaajakulma FDN 14 / 2,8 L.
- Maailman valovoimaisin superlaajakulma FDN 24 / 1,4 L.
- Maailman valovoimaisin tele FDN 85 / 1,2 L.
- Erinomaisen suorituskykyinen, sisätarkenteinen FDN 300 / 2,8 L.
- Maailman valovoimaisin supertele FDN 400 / 2,8 L.
- Todellinen supertele FDN 800 / 5,6 L.
- Oman aikansa superzoomi, FDN 50-300 / 4,5 L.
- Mahtava supertelezoom FDN 150-600 / 5,6 L, joka oli maailman ensimmäinen sisätarkenteinen zoomobjektiivi.
Ja vuonna 1984 tuli maailman laajakulmaisin zoomobjektiivi, FDN 20-35 / 3,5 L.
Sitten vuonna 1987 Canon esitteli täysin uuden, automaattitarkenteisen kamerajärjestelmän, EOS-sarjan. Canonin järjestelmä poikkesi kilpailjoiden järjestelmistä siinä, että automaattitarkennuksen moottori sijoitettiin heti alusta lähtien objektiiviin, ei kamerarunkoon.
Tämä mahdollisti huomattavasti nopeamman tarkennuksen etenkin teleobjektiiveissa. Todellinen tekninen uutuus oli objektiivien USM-ultraäänimoottori, joka mahdollisti uskomattoman nopean ja hiljaisen automaattitarkennuksen. Kun ensimmäinen EOS-sarjan ammattilaiskamera, EOS-1 tuli 1989, alkoi FD-sarjan aika olla lopussa.
Mutta punainen rengas alkoi hohtaa EOS-sarjan myötä yhä kirkkaammin. Vuoteen 1990 mennessä oli esitelty mm. seuraavat L-objektiivit;
- Maailman valovoimaisin SLR-objektiivi, EF 50 / 1,0 L USM.
- Maailman valovoimaisin pitkä tele, EF 200 / 1,8 L USM.
- Uusi urheilu- ja luontokuvaajien ”normaaliobjektiivi” EF 300 / 2,8 L USM.
- Valovoimainen supertele EF 600 / 4 L USM.
- Laajakulmazoom EF 20-35 / 2,8 L.
- Valovoimainen telezoom EF 80-200 / 2,8 L.
Vuoteen 1996 mennessä L-objektiivisarjaa täydennettiin lukuisilla uusilla objektiiveilla. Näistä mainittakoon seuraavat;
- Ammattikuvaajien suosikkilasi EF 17-35 / 2,8 L USM.
- Ammattikuvaajien suosikkilasi EF 28-70 / 2,8 L USM.
- Ammattikuvaajien suosikkilasi EF 70-200 / 2,8 L USM.
- Maailman ensimmäinen 10-x superzoom, EF 35-350 / 3,5-5,6 L USM.
- Maailman pisin ja uskomattoman valovoimainen AF-supertele EF 1200 / 5,6 L USM.
Vuonna 1995 Canon esitteli ensimmäisenä maailmassa optisella kuvanvakaajalla (Image Stabilizer) varustetun objektiivin, EF 75-300 / 4-5,6 IS USM. Pian kuvanvakaajat tulivat myös pitkäpolttovälisiin L-sarjan objektiiveihin. Nykyisin kaikki L-sarjan objektiivit on varustettu nopealla USM-rengasmoottorilla, joka mahdollistaa myös jatkuvan käsitarkennuksen.
Canonin uusin optinen innovaatio, diffraktiiviset teleobjektiivit, joiden tunnuksena on vihreät kirjaimet DO ja vihreä rengas objektiivin ulkokehällä, ovat tulleet punarenkaisten L-objektiivien rinnalle. Diffraktiivilinssit mahdollistavat huomattavasti perinteistä objektiivia kompaktimman ja kevyemmän rakenteen kuvalaadun pysyessä silti korkeana.
Mutta ei L-sarjalla ole mitään hätää, fluoriitin ja UD-lasin avulla saadaan diffraktiiviobjektiiveja hieman parempi optinen suorituskyky ja diffraktiivielementtien valmistaminen on hyvin kallista. Eikä niistä ole suurta hyötyä kuin pitkissä teleobjektiiveissa. Jo legendaarinen punainen L-kirjain ja rengas tulevat säilymään symbolina korkeasta optisesta ja mekaanisesta laadusta.
Eläköön 26-vuotias L-sarja!
Jos joku ihmettelee, miten jaksoin kirjoittaa tällaisen artikkelin L-sarjasta, johtuu se merkkipäivästäni, tämä on 666. viestini. Pedon luvun kunniaksi tämän kirjoitin. ;D
PS. Alleviivasin ja lihavoin ne L-objektiivit, jotka olen omistanut (tällä hetkellä en omista noista yhtään) ja ne, joihin olen tehnyt lähempää tuttavuutta lehtitaloissa.
Pekka Turunen
