Keskiformaattiin hyppääminen
Lähetetty: Kesä 08, 2016 14 : 06
Olen päätynyt taloudellisesti siihen tilanteeseen, että useamman vuoden haaveilun jälkeen digitaaliseen keskiformaattiin hyppäys olisi mahdollista. Aloitin kuvausharrastukseni 90-luvun alkupuolella ja kuvasin sekä 35mm-filmiä Nikonilla että keskiformaattia Hasselbladilla, mutta jälkimmäisen järjestelmän myin hypättyäni digiaikaan D1x:n myötä. Sen jälkeen on kaikenlaista vermettä kulkenut näppien läpi, tällä hetkellä runkoina löytyvät D800E ja Sonyn a7s II, Nikoniin löytyy jos jonkinlaista lasia ja Sonylle kompaktina settinä 25mm Batis ja 55mm Sonnar. Keskiformaattiin hyppäämisen myötä olisi ajatus pitää Sony yleissettinä ja hämärähommiin, ja Nikonilta vaihtaa runko sporttiseen D500:seen ja jättää putkista ainoastaan 70-200 f2.8 VR II ja 300mm f2.8 VR II, eli tämä paketti jäisi satunnaiseen urheilu- ja tirppakuvaukseen.
Se mikä keskiformaattiin houkuttaa, on maisema- ja muotokuvaus. Nämä ovat olleet kuvausharrastukseni kulmakivet jo sieltä alkuajoilta lähtien, vaikka päällimmäinen kiinnostuksen kohde on välistä vaihdellut niin katukuvaukseen (Leicat lähtivät jo vuosia sitten...) kuin urheiluunkin. Vaikka D800E tekeekin 35mm digiformaatiksi erinomaista jälkeä, niin kun kertaalleen on keskiformaatin pureman saanut niin vaikea sitä on saada hätisteltyä pois. Värisävyt, erityisesti ihon, mikrokontrasti ja detaljien toisto läpi dynamiikka-alueen ovat ne päällimmäiset kuvanlaadulliset asiat jotka mielessä kummittelevat. Samalla myös se ison kennon ja laitteiston potentiaalin ja työkalumaisuuden fiilis, sekä oman kuvaamisen hidastaminen. Kun tätä harrastuksekseen tekee, niin fiiliksellä on suuri merkitys ja jotain terapeuttista noissa laitteissa on verrattuna perus-kuluttajajärjestelmäkameroilla kuvaamiseen.
Nyt olisi enää edessä valinta siitä, mihin kelkkaan lähteä. Pentax on poissuljettu sekä varsin vaatimattomasti 35mm-kennoa isomman kennon ja hitaan salamasynkan takia. Leica taasen ei ole ekosysteemillään vakuuttanut, ja kun firmalta pukkaa uutta järjestelmää vähän väliä niin tuo ei ole jatkuvuudellaan vakuuttanut. Jäljelle jää käytännössä Hasselblad ja Mamiya/Phase One. Yksi viimeisimpiä tekijöitä joka tähän harkintaan minut sai, oli CMOS-kennojen ilmaantuminen keskiformaattiin laajemman ISO-käytettävyyden ja live viewin takia, joten lopulliset vaihtoehdot olen rajannut Hasselin H6D-50c/100c:hen ja Phase One XF IQ3 50mp/100mp perällä tai XF IQ1 50mp perällä. 50mp perä on tällä hetkellä ykkösvaitoehto kun mihinkään megapikselikisaan ei ole tarkoitus lähteä, mutta 100mp ehkä ujosti kiinnostaisi tulevaisuuden osalta. Tosin ainahan saa uusia periä kunhan runko kestää aikaa.
Lasivalikoima on toki myös yksi mietinnän aihe uuteen järjestelmään investoitaessa. Tarkoitus olisi kasata settiin laajis, normaali ja lyhyt tele/potrettilasi. Hasselilta löytyisi aivan upea 28mm/f4, lisäksi kiikarissa olisi 100mm/f2.2 ja 150mm/f3.2 Phase Oneen olen tiiraillut vastaavia, 28mm/f4.5, 110mm/f2.8 (LS) (tai 80mm/f2.8 (LS)) ja 150mm/f3.5 (LS). Hasselit tuntuisivat olevan kautta linjan piirrollisesti ja kontrastiltaan inasen edellä, mutta kummankin järjestelmän lasitavara on yksinkertaisesti uskomatonta, mitä olen kuvia katsellut ja pikselipiipannut. Onko jotain ajatuksia näiden järjestelmien lasitavarasta?
Tulipa pitkä viesti, mutta ajatuksia ja kokemuksia kaipaisin tältä pohjalta. Olenko haukkaamassa ison läjän sitä itseään, vai onko tässä tuumailussa jotain järkeäkin? Kolme erilaista, erikoistunutta kamerajärjestelmää olisi todella houkutteleva ajatus, ja tämän parempaa ei taida muoto- ja maisemakuvaukseen löytyä. Ensisijaisesti kaipaisin ajatuksia näistä järjestelmistä ekosysteeminä, kumpaan kannattaa hypätä, ja omakohtaisia kokemuksia objektiiveista. Onko jommallakummalla jotain tarjolla joka jo itsessään oikeuttaisi valinnan siihen suuntaan?
Se mikä keskiformaattiin houkuttaa, on maisema- ja muotokuvaus. Nämä ovat olleet kuvausharrastukseni kulmakivet jo sieltä alkuajoilta lähtien, vaikka päällimmäinen kiinnostuksen kohde on välistä vaihdellut niin katukuvaukseen (Leicat lähtivät jo vuosia sitten...) kuin urheiluunkin. Vaikka D800E tekeekin 35mm digiformaatiksi erinomaista jälkeä, niin kun kertaalleen on keskiformaatin pureman saanut niin vaikea sitä on saada hätisteltyä pois. Värisävyt, erityisesti ihon, mikrokontrasti ja detaljien toisto läpi dynamiikka-alueen ovat ne päällimmäiset kuvanlaadulliset asiat jotka mielessä kummittelevat. Samalla myös se ison kennon ja laitteiston potentiaalin ja työkalumaisuuden fiilis, sekä oman kuvaamisen hidastaminen. Kun tätä harrastuksekseen tekee, niin fiiliksellä on suuri merkitys ja jotain terapeuttista noissa laitteissa on verrattuna perus-kuluttajajärjestelmäkameroilla kuvaamiseen.
Nyt olisi enää edessä valinta siitä, mihin kelkkaan lähteä. Pentax on poissuljettu sekä varsin vaatimattomasti 35mm-kennoa isomman kennon ja hitaan salamasynkan takia. Leica taasen ei ole ekosysteemillään vakuuttanut, ja kun firmalta pukkaa uutta järjestelmää vähän väliä niin tuo ei ole jatkuvuudellaan vakuuttanut. Jäljelle jää käytännössä Hasselblad ja Mamiya/Phase One. Yksi viimeisimpiä tekijöitä joka tähän harkintaan minut sai, oli CMOS-kennojen ilmaantuminen keskiformaattiin laajemman ISO-käytettävyyden ja live viewin takia, joten lopulliset vaihtoehdot olen rajannut Hasselin H6D-50c/100c:hen ja Phase One XF IQ3 50mp/100mp perällä tai XF IQ1 50mp perällä. 50mp perä on tällä hetkellä ykkösvaitoehto kun mihinkään megapikselikisaan ei ole tarkoitus lähteä, mutta 100mp ehkä ujosti kiinnostaisi tulevaisuuden osalta. Tosin ainahan saa uusia periä kunhan runko kestää aikaa.
Lasivalikoima on toki myös yksi mietinnän aihe uuteen järjestelmään investoitaessa. Tarkoitus olisi kasata settiin laajis, normaali ja lyhyt tele/potrettilasi. Hasselilta löytyisi aivan upea 28mm/f4, lisäksi kiikarissa olisi 100mm/f2.2 ja 150mm/f3.2 Phase Oneen olen tiiraillut vastaavia, 28mm/f4.5, 110mm/f2.8 (LS) (tai 80mm/f2.8 (LS)) ja 150mm/f3.5 (LS). Hasselit tuntuisivat olevan kautta linjan piirrollisesti ja kontrastiltaan inasen edellä, mutta kummankin järjestelmän lasitavara on yksinkertaisesti uskomatonta, mitä olen kuvia katsellut ja pikselipiipannut. Onko jotain ajatuksia näiden järjestelmien lasitavarasta?
Tulipa pitkä viesti, mutta ajatuksia ja kokemuksia kaipaisin tältä pohjalta. Olenko haukkaamassa ison läjän sitä itseään, vai onko tässä tuumailussa jotain järkeäkin? Kolme erilaista, erikoistunutta kamerajärjestelmää olisi todella houkutteleva ajatus, ja tämän parempaa ei taida muoto- ja maisemakuvaukseen löytyä. Ensisijaisesti kaipaisin ajatuksia näistä järjestelmistä ekosysteeminä, kumpaan kannattaa hypätä, ja omakohtaisia kokemuksia objektiiveista. Onko jommallakummalla jotain tarjolla joka jo itsessään oikeuttaisi valinnan siihen suuntaan?