Oly & Pana: Micro 4/3

[kutnt]

GH2 on ollut positiivinen yllätys. Lintuja kuvaan pääsääntöisesti ykköspaketilla eli Canonin 500 mmf4.0 + 1.4 telejatkeella ja 1DMKIV rungolla. Systeemi on lähes täydellinen mutta se painaa. Niinpä sen kanssa ei kuljeskella maastossa kovinkaan pitkiä matkoja. Käytännössä sitä kuljetetaan autolla tai siirretään lyhyitä matkoja paikkaan jossa aiotaan kuvata. Useimmiten tällainen paikka on koju tai minun tapauksessani kelluva lauttapiilo jonka päällä raskaskaan kalusto ei sitten paina mitään.

Maisemat ja muun kuvauksen olen hoitanut yleensä kakkospaketilla eli 5DMKII + 28-300 mm yhdistelmällä joka on hyvin monipuolinen ja jos sen lisäksi reppuun pakkaa 15-30 mm ja kulmaetsimen niin siinä on sitten lähes täydellinen paketti niin maisema kuin kasvikuvaamiseenkin sillä 300 mm tarkentuu 70 cm päähän. Ainoa vika on vain paketin paino joka päivän aikana alkaa tuntua. Lisäksi se vaatii tilaa eli kunnollisen kamerarepun. Sen voi tunkea jopa suureen varustereppuun ykköspaketin kanssa mutta käytännössä se jää tekemättä sillä painoa tulee likaa jotta sen kanssa viitsisi kävellä yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Edes kakkospakettia ei yksinkertaisesti viitsi ottaa mukaan jokaiselle retkelle ja jokaiseen tilanteeseen. Niinpä monia asioita jää kuvaamatta. Jos ykköspaketti on mukana niin kakkonen jää sitten kokonaan pois ja jälleen jää paljon kuvaamatta. Tätä on jatkunut vuosikymmeniä. Aina kun on mukana pitkää kalustoa niin lyhyt pää on vuotanut ja siltä puolelta on lähes kaikki mahdollinen jäänyt useimmiten kuvaamatta. Jos kuvaa vähänkään enemmän niin tilanne on sietämätön.

Painovoima on siis yksi suurimmista haasteista tämän päivän kuvaustyöskentelyssäni. Tekniikka ja kamerat ovat voittaneet lähes kaikki muut esteet.

On täysin epärealistista edes kuvitella että taskussa tai kilon laukussa voisi kulkea "all in one" paketti mutta olisiko mahdollista että lähes sellainen olisi jo olemassa. Olin hankkimaisillani GH1:n pari vuotta sitten mutta asia ei sitten kuitenkaan edennyt. Tarvetta oli kuitenkin kevyelle järjestelmälle joka olisi kevyt vähän tilaa vievä laadukas ja monipuolinen.

GH2 oli vastaus tähän problematiikkaan. Hankin rungon ja 14-140 mm optiikan huhtikuussa ja toukokuun lopulla 100-300 mm zoomin siihen lisäksi. Mitä tapahtui? Oli syntynyt kolmospaketti. Tämä korvasi kakkospaketin käytännössä kokonaan koska se lähti aina kevyesti mukaan. Painovoima oli kumottu. Tämä näkyi heti kuvaustapojen muutoksena. Ykkösellä kuvattiin edelleen linnut mutta nyt mukana kulki kilon verran muuta tavaraa joka mahdollisti sitten valtavan määrän oheiskuvausta ja yleiskuvausta maisemat mukaan lukien.

GH2 kuvan laatu ei tietysti kaikilta osin pysty kilpailemaan 5DMKII:n kanssa mutta käytännössä se tulee ällistyttävän lähelle sitä ja riittää kaikkeen siihen mihin pitääkin. Eihän nämä hommat enää laadusta jää kiinni. Painon lisäksi myös laatu on siis kunnossa. Kamera tekee kauniin 16 Mp:n tiedoston ja koska kuvaan aina RAW + jpg laadulla niin LightRoom 3.3 avulla herkkyydet aina ISO 3200 asti ovat käytettävissä ja useimmat kuvaustilanteet hallussa jopa ISO 3200 herkkyydellä.

Kääntyvä takanäyttö mahdollistaa kasvikuvauksen ja lyhin tarkennusetäisyys kummallakin zoomilla auttavan lähikuvauksen. Näin useimmat kukat, kasvinosat, perhoset, käärmeet, sammakot ym pienet kohteet ovat täysin kuvattavissa. OIS vakaaja on hyvä ja käsivarakuvaus voi jatkua melko vähässäkin valossa.

Jos metsä pimenee ja aurinko painuu mailleen niin kevyen kolmospaketin voi tarvittaessa laittaa hyvinkin siron (ja näin ollen mukana olevan) jalustan varaan. Tämä mahdollistaa sitten (videokuvaamisen lisäksi) pitkien aikojen käytön jolloin kuvaamista voi jatkaa metsässä vaikka kuinka myöhään. Aika paljon rajoja on poistunut tai siirtynyt yhä kauemmas. Toimintamahdollisuudet ovat kasvaneet uudella ja yllättävällä tavalla.

14-140 mm zoomi kattaa kaikki normaalit kuvaustilanteet. Parhaimmillaan zoomi on 14-50 alueella. Kroppikerroin on tasan kaksi joten kyse on 28-280 mm zoomista joka ei paina juuri mitään verrattuna kakkospaketin sinänsä hyvään Canonin 28 - 300 mm L zoomiin. Panan zoomi on jopa parempi sillä siinä on hyvin vähän havaittavaa CA:ta kun taas Canonilla sitä on melkoisesti. Tosin se on ohjemallisesti hallittavissa ja poistettavissa varsin helposti joskin on yksi työvaihe lisää.

100-300 millinen on 200 - 600 mm kinokoossa joten auttava lintukuvauskin on mahdollista. Ykköspaketti on tässä suhteessa (painoa lukuunottamatta) kuitenkin täysin ylivertainen joten tälle alueelle ei tällä yhdistelmällä kovinkaan syvälle päästä. Mutta paras paketti on aina se joka on mukana. Kotona olevasta ei ole juuri hyötyä.

Olen viime kuukausina hoitanut 90 % kaikesta still-kuvaamisesta GH2:lla. Tämä siitä syystä että se on aina mukana ja koska se tuottaa lelumaisesta ulkonäöstään huolimatta käsittämättömän hyvälaatuista kuvaa.

En ole mikään videokuvaaja enkä hallitse sitä mitenkään erityisesti. Silti ei jää arvailujen varaan etteikö GH2 vahvin puoli löydy juuri täältä. Tarkennus toimii EV:n kautta koko ajan eikä peili ole pimentämässä sitä kuvauksen aikana. ja erilaisia tarkennustapoja on runsaasti valittavina. Lisäksi äärimmäisen tärkeää käsivarakuvaamisessa on juuri se että pystyt seuraamaan kohdetta etsimen kautta jolloin kamera tukeutuu päähäsi ja käsiisi ollen näin paljon vakaampi kuin Canonin kanssa toimiessa. Canonilla (500D ja 5DmKII) kuvatessani olen aina joutunut pitämään muutenkin raskasta kameraa luonnottomasti käsieni varassa ja koettanut seurata kohdetta takanäytöstä.

Etenkin vanhemmissa rungoissa tarkennus ei toimi koko aikaa vaan sitä pitäisi säätää käsin tai nappeja painelemalla mutta jos molemmat kädet kannattelevat kameraa niin se on sitten siinä. Pitkillä putkilla tämä nyt ei onnistu lainkaan ilman jalustaa. Kun vielä Canonin optiikkojen vakaajaat jyrisevät taustalla kuin tavarajuna niin ilman ulkoista mikkiä ei siitä tule sitäkään vähää.

GH2 on siis toista maata. Se suorastaan houkuttelee kuvaamaan videota. Laatu on hyvää ja 100-300 millinen on siis 200-600 milliä kinokoossa. Tätä pidempää zoomia käytän usein juuri lintukuvauksessa videopuolella. Siinä se on loistava kun muistaa että Panasonicilla on vielä yksi videopuolen erikoisuus takataskussaan: kamerasta löytyy ex conv asento jolloin jokainen pikseli luetaan. Nyt kuvaaja saa käyttöönsä 2,7 kertaisen telejatkeen kuvan laadun heikkenemättä ja valovoimaa menettämättä. Tämä tarkoittaa sitä että pisimmillään minulla on ollut käytettävissäni yli 1500 mm polttoväli 1080p laadulla kuvatessa. Jos kuvaan 720p laadulla niin polttoväli voi olla parhaimmillaan 2200 mm.

Tämä kaikki 28-2200 mm kulkee sitten pienessä olkalaukussa jossa on kamera ja toinen zoomi kiinnitettynä. Lisäksi kolme vara-akkua (akun kesto on Panan yksi suurista heikkouksista mutta onneksi akut eivät ole raskaita) ja varakortit. Toinen zoomi mahtuu vyölaukkuun tai takin taskuun joten välttämättä mitään reppua ei edes tarvita. Kolmospaketti on nyt siinä ja painoa koko roskalla 1282 grammaa.

Tosin kevyt jalusta on oltava kädessä jos aikoo kuvata videota mutta muuten pärjää olkalaukulla ja yhdellä taskulla. Nyt lähes täydellinen kameravarustus on voi olla mukana siten ettei se hankaloita liikkumista juuri lainkaan. Silti lähes kaikki(n. 90 %) eteen tulevista kuvaustehtävistä on edelleen hoidettavissa. Osa niistä jopa paremmin ja kätevämmin kuin Canoneilla.

Eihän tämä mikään täydellinen systeemi ole ja heikkoudet tulevat esiin nopeissa tilanteissa. Puskuri täyttyy still kuvauksessa nopeasti. 7 ruudun jälkeen on odotettava lähes puoli minuuttia ennen kuin puskuri on tyhjentynyt ja hommaa voi jatkaa normaalisti. Videokuvauksen aloittaminen kestää tolkuttoman kauan silloin kun on kiire. Jos painan vahingossa still-kuvaus nappia niin sitten taas on odotettava ennen kuin puskuri tyhjenee ja videokuvauksen voi aloittaa. Kiireiset action tilanteet ovat hieman ongelmallisia mutta kaikkea ei voi saada. Akku kestää vain murto-osan siitä mihin Canonilla on tottunut joten akkuja pitää olla mukana useita jos reissu kestää koko päivän tai pari.

Kamerasäädöt ovat kömpelöt ja painettava säätöpyörä on aina väärässä asennossa kun valotusta pitää korjata nopeasti. Rauhalliseen kuvaamiseen GH2 on lähes täydellinen mutta kiireessä tulevat rajat äkkiä vastaan. Tarkennus on erikoinen mutta varsin nopea. Tarkennuspisteen koko ja paikka on säädettävä kääntyvästä kosketusnäytöstä. Tämä on mukava rauhallisissa tilanteissa mutta joskus se on hankala kun on kiire ja huomaa että piste on jossain aivan reunassa. Kiireiseen action kuvaamiseen on mietittävä muita ratkaisuja kuin GH2. Lisäksi vähässä valossa tapahtuvaan toimintakuvaamiseen, lintukuvaamiseen, eläin kuvaamiseen jne. on ykköspaketti edelleen se ainoa oikea toimiva ratkaisu etenkin silloin kun eläimet ovat hämärässä, liikkuvia ja kaukana kuvaajasta. Tämä mitä sanoin koskee siis vain ja ainoastaan still-kuvausta.

Aloituksen hitautta lukuun ottamatta videokuvaamisessa GH2 voittaa Canonit 10-0 ja ensimmäistä kertaa sitä viitsii nyt edes harrastaa vaikka Canoneilla minulla on ollut siihen mahdollisuus jo kaksi vuotta.

90 % kaikesta kuvaamisesta on hoidettavissa GH2:n kanssa. Kolmospakettina vertaansa vailla ja nykyisin lähes aina mukana. Ykkösellä kuvaan linnut ja eläimet ja kakkonen pääosin saa huilata.

GH2 kuvia:

http://lassikujala.1g.fi/kuvat/Muut/GH2/GH2%20kuvia/

[melako]

Aloituksen hitautta lukuun ottamatta videokuvaamisessa GH2 voittaa Canonit 10-0 ja ensimmäistä kertaa sitä viitsii nyt edes harrastaa vaikka Canoneilla minulla on ollut siihen mahdollisuus jo kaksi vuotta.

Niin, mitään vastaavaa ei löydy Canon-Nikon akselilta.

[mikko696]

http://leicarumors.com/2011/06/13/new-l ... nt-page-1/

Parisataa grammaa.. :)

[Avokid]

http://leicarumors.com/2011/06/13/new-l ... nt-page-1/

Parisataa grammaa.. :)

Hinta Adoramassa $600, eli Suomessa varmaan 500-600e. Väittäisin että aika kova linssivaihtoehto 20/1.7:n rinnalle tai tilalle.

[nomad]

http://leicarumors.com/2011/06/13/new-l ... nt-page-1/

Parisataa grammaa.. :)

Hinta Adoramassa $600, eli Suomessa varmaan 500-600e. Väittäisin että aika kova linssivaihtoehto 20/1.7:n rinnalle tai tilalle.

Niin minäkin sanoisin. Kun kuvakulmia ajatellaan, niin vaikkapa se edullisempi laajiszoom ja tämä 25m muodostavat kivan paketin.

20 millisen ottaisin ehkä sitten jos vain sillä yhdellä objektiivilla operoisin.

[mikko696]

Bokehin petraus pannariin verrattuna ei haittais myöskään mitään.

edittiä ja sampleakin oli jo

http://www.omuser.com/viewthread.php?ti ... 3D1&page=1

[HannuS]

--Painovoima on siis yksi suurimmista haasteista tämän päivän kuvaustyöskentelyssäni. Tekniikka ja kamerat ovat voittaneet lähes kaikki muut esteet. --
http://lassikujala.1g.fi/kuvat/Muut/GH2/GH2%20kuvia/

Kyllä se on niin, että täytyy olla jotakin erikoista kuvattavaa tiedossa, jos vuoden 2010 marraskuussa tapahtuneen PENin hankinnan jälkeen mukaani lähtee muu kokoonpano kuin E-PL1 + MZD 14-150 mm, MZD 9-18 mm ja ZD 70-300/4-5,6 lisävarusteineen. Kun tiedossa on vain sisäkuvauksia, otan pisimmän putken tilalle salamalaitteen. Em. yhdistelmän sisältävä laukku painaa enimmillään noin 2 kg.

Punnitsin myös ykköslaukkuni sisältöineen. Se painoi 14 kg. Siinä ovat mm. E-3, E-620 ja ZD-objektiivit 7-14 mm, 14-54 mm, 50-200 mm, 50 mm ja 300/2,8. Raskaampi kalusto lähtee mukaan vain urheilukuvauksiin lähinnä sisätiloissa sekä joskus lintukuvausretkille sekä märkiin olosuhteisiin. Häät ja muut tilaisuudet hoituu Penillä. Silloin, kun Pen pysyy vauhdissa mukana, laatu on käytännössä yhtä hyvää kuin täysikokoisilla 4/3 rungoilla, joista ainakin minulla E-620 tuottaa parasta jälkeä.

Penin videokuvausominaisuuksiin en ole tykästynyt. Siinä varsinainen videokamerani Canon HF10 on selvästi etevämpi.

Tänä vuonna 2011 ottamistani 14.958 kuvaruudusta oli 14.6. mennessä Penillä otettuja 11.646 eli 77,9 %. Loput oli otettu järjestelmärungoilla. Eniten Pen on syrjäyttänyt Olyn C-7070 WZ –pokkarin, jonka osuus kuvista ei ennen Penin tuloa ollut läheskään yhtä suuri kuin Penillä nykyisin. Ei 7070:kaan täysin virattomaksi ole jäänyt. Se tulee silloin tällöin mukaan uintireissuille, kiitos aikanaan hankitun vedenalaiskuvauskotelon.

Pen on siis ainakin minulla tullut täyttämään todellisen tarpeen. Sen osuuteen kaikesta nykyisestä kuvauksestani näyttää pätevän 80/20 -sääntö.

[mikko696]

http://www.43rumors.com/ft4-olympus-12m ... he-mockup/

[ppotka]

http://www.43rumors.com/ft4-olympus-12m ... he-mockup/

Tuon huhun toteutuminen kiinnostaa täälläkin. Top pro -sarjan 12/2 ja laadukas 45/1.8 olisivat tervetulleita - ja jo olisi aikakin! Panasonic Leican 25/1.4 istuisi kuvioon loistavasti. Oikeastaan noiden jälkeen jäisi enää puuttumaan laadukkaat 17mm (Olympuksen 17/2.8 ei ole sitä) ja 100mm kiinteät kattamaan 99,9% kaikesta mitä kuvaan. Toivotaan, toivotaan...

-p-

[E.T]

GH2 oli vastaus tähän problematiikkaan. Hankin rungon ja 14-140 mm optiikan huhtikuussa ja toukokuun lopulla 100-300 mm zoomin siihen lisäksi.

Jos laajat maisemat ja/tai erityisesti taivaan ilmiöt kiinnostavat niin sitten kun vielä hankit tuohon 7-14mm:n niin on oikein kattava paketti kasassa.

[thirvi]

Täältä myös ääni keveydelle. Toisaalta ymmärrän hyvin miksi nämä mft-kamerat eivät monille ole todellinen vaihtoehto. Itsekin vielä muutama vuosi sitten kasvatin Canon-kaluston kokoa, ja parantelin valovoimaa. Silloin ajatus m4/3 kameroista tuntui luonnottomalta, jos haluaa pientä kokoa niin ottaa ennemmin pokkarin matkaan kuin vähän pienemmän kameralaukun. Tarkennuskin olisi varmaan yhtä nopeaa jos periaate on kerran sama.

Sittemmin Canon kalusto kasvoi kokoa ja putket pituutta siten että paino alkoi taas kerran sattua hartioihin ja kalusto jäädä kotiin. Tai jos oli mukana niin sitä isoa rohjoa ei kehdannut joka paikassa ottaa laukusta esiin. Ostin kokeeksi käytettynä GF1 ja 20mm linssin ja vielä 14-45:n. Tämä setti kulki talvitakin taskuissa ja kuvia tuli otettua paljon. Ja videota. E-P2 + wf2, 45-200, GH1 + 14-140mm löytyivät vielä ja sitten 9-18mm m.zuiko.

Koko kevään rauhallisten Canon+mft -testailujen jälkeen minulle jää setiksi 9-18mm ja 20mm jotka useimmiten ovat kiinni E-P2:ssa ja GH1 on melko erottamaton pari 14-140mm putken kanssa. Tämä setti, joista molemmilla saa melko hyvää videota, painaa yhteensä alle 1,5kg, eli yhtä paljon kuin "vanhan" setin 40D ja 17-55mm 2.8 IS linssi kaksistaan. Jos lähtee esimerkiksi päivällä jonnekin ulos ja tietää ettei tarvitse superlaajiksen ja 20mm kanssa runkovakaajaa, voi E-P2:n jättää kotiin, ja setti painaa 1100 grammaa, eli saman verran kuin 40D ja 50mm F1.4.

Yritin myös keventää Canon-settiä, 40D vaihtui 550:ksi ja antoi videon lisäksi parempaa kohinansietoa. 18-55mm IS painaa kolmanneksen tuosta sen rinnalla olevasta 17-55mm:stä. Pitkät L-putket vaihtuivat 55-250 putkeen. Kuitenkin ihmisen luonteelle, ainakin itselleni, on tyypillistä että taaksepäin on vaikea mennä. Esimerkiksi palata vanhaan työhön jos on päästy eteenpäin. Kittilinssiin jos on kuvannut paremmalla. Käytännössä aina mukaani lähti mft-setti. Videon vaivattomuus, 14-140 linssin zoomialue (Canoniinkin saa toki vastaavanlaisen, 18-200mm IS:n, testasin sitä mutta totesin että tynnyrivääristymä ja tarkennuksen osuminen eteen ja taakse ja isompi koko eivät sovi mulle) E-P2:n runkovakaja yms olivat loistavia ominaisuuksia. m4/3 setti tarjosi siis vaihtoehdon, joka tarkennuksen, kohinansiedon ja valovoiman osalta meni taaksepäin, mutta oli silti periaatteessa videoineen ja kokoineen askel eteenpäin. Terävyydessä voisin väittää että entiselle setille ei hävitä kuin yli 100mm polttoväleillä. Geometriavirheet ovat Canonia paremmalla tolalla koska ne korjataan softassa. Toki ne saa korjattua myös kotona koneella, mutta jos paukuttaa vaikka 200 kuvaa normielämästä, ei niitä kaikkia jaksaisi säätää.

Vaikka ergonomia kuvatessa ei olekaan 40D:n luokkaa, onpahan setti usein mukana. Ja kuvat on saanut otetttua. Ja ne videot! Vaikka tarkennus ei ole ihan yhtä nopeaa on se silti ollut riittävää. Jopa E-P2:lla joka on hidas. Kuvat on saanut otettua. Kohinansieto ei pärjää 550D:lle, mutta kohiskoot. Kuvat on saanut otettua. Jos puhutaan normaalin elämän kuvista, ei se kohina ole yhtään kuvaa pilannut. Ja pikkuhiljaa kuvaaminen on siirtynyt siihen normaalin elämän suuntaan. "Suuremmoiset taidepläjäykset" ovat jääneet pölyttymään arkistoihin. Jos jotain kuvia haluaa katsella vaikkapa viiden vuoden takaa, ne ovat AINA sitä normielämää. Kukkamakron voi aina mennä ulos ottamaan uusiksi.

Lintukuviin setti ei pysty, mutta ne jääkööt muille. Tein jo periaatepäätöksen että jos veneillessä ohi lentää merikotka tai sääksi, niin en edes yritä ottaa siitä kuvaa. Ihastelen sen lentoa ja jos haluan kuvia, niin katselen sitten vaikka kotona huttusen tai muiden ottamia lintukuvia. Vaikka mulla olisi 40D ja 100-400mm IS aina valmiina veneen pohjalla, en todennäköisesti koskaan saisi yhtä hienoja kuvia kuin huttunen. En ole valmis tekemään niiden eteen töitä, ja "draivi" puuttuu. En ole valmis raahaamaan lintuputkia mukanani ja kyttäämään kojussa.

Keveyden lisäksi toinen merkittävä seikka on pienen setin häiritsevyyskerroin. Kun ison kameran isoine putkineen nostaa silmilleen kuvatakseen optisen etsimen läpi, niin siinä koko seutu näkee että nyt sitä sitten muuten kuvataan ihan tosisaan. Ja monet ihmiset vaivaantuvat silminnähden. Pieni kamera ei samaa efektiä saa aikaan. Varsinkin jos kuvataan lonkalta kääntyvältä takanäytöltä (Panalla oikeasti toimivaa) jolloin katsekontaktiakaan ei katkaise kottikärryn kokoinen pelottava möhkäle. Tai edes Olyn kiinteltä takanäytöltä tai ylös kääntyvältä wf-2:lta. Moni ei tällöin edes huomaa koko kuvaamista, saatika vaivaannu.

Canoniakin mulle jää, mutta vähemmän kuin ennen. Muun muassa 17-55mm 2.8 IS ja 50mm F1.4 yhdistettynä 550D:n kohinansietoon on jotain mitä Pana ja Oly eivät pysty järkevään hintaan ja automaattitarkennuksella tarjoamaan. Esim liikkuva muksu sisällä hämärässä vaatii näitä, ellei halua salamoida. Lisää todennköisesti ostan ja myyn käytettynä tarpeen ilmaantuessa.

Pokkarikin toki on sillon kun kaluston täytyy kulkea farkuntaskussa. Sillä tosin ei saa superlaajakulmaa, yli 200mm polttoväliä eikä syväterävyyden hallintaa.

MFT setin kyvyt tulevat vastaan toki aikaisemmin kuin valovoimasemmilla Canoneilla. Kolmet häät kuvanneena en lupautuisi kuvaamaan neljänsiä mft -setillä. Samoin jos pitäisi lähteä kuvaamaan esim jääkiekkoa tms. jäisivät lähikuvat pelitilanteista kyllä ottamatta. Mutta sille on ainakin itselläni silti paikkansa. Käytännössä niin hyvä paikka että yksikään Canonin tuote ei ole 5 kuukauteen astunut ulos kodin kynnyksen yli muuta kuin myyntitarkoituksessa. Mft -setti taas pari kertaa viikossa.

[adele]

Huolestuttavaa, hyvin huolestuttavaa:

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... &start=703
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... &start=713

Kirjoittajille kiitos näistä helmistä. Pari asiallisesti perusteltua näkemystä vastaa sisällöltään 4086:tta änkyräjäärän ja isokätisten nippukikkelisormivänkääjien puhtaasti mutu ja luuloperusteella kirjoittamaa huitaisua.

Valtamerkkien omistajana/myyjänä/suunnittelijana olisin jo aavistuksen huolissani.

[OskuK]

Huolestuttavaa, hyvin huolestuttavaa:

Valtamerkkien omistajana/myyjänä/suunnittelijana olisin jo aavistuksen huolissani.

Huolestuttavinta on että myyntimäärien mukaan valtamerkkejä lie nuo huonot pikkukamerat, alkaa siis nämä huononuspioneerit kaivata aavistuksenomaisesti uutta buustattavaa. ;-]

[adele]

Osku, olet kommenteissasi aina niin ihanan arvaamaton.

[OskuK]

Osku, olet kommenteissasi aina niin ihanan arvaamaton.

Meinaat etten sillai kivan negatiivinen jäärä kuin itse olet. ;-)

[rauer]

Kyllä kai näissä kuvauskalustoissa kulkevat pääsääntöisesti vastakkaisiin suuntiin koko/massa ja kuvanlaatu. Nämä kuvausominaisuudet eivät tietenkään kulje lineaarisesti sen kameran koon kanssa käsi kädessä, vaan jossakin kohtaa käyrää voi tulla pienestä koon/massan lisäämisestä huomattavaakin parannusta, kun taas toisessa kohtaa käyrää suurikin kalustolisäys tuo vain marginaalista parannusta.

Kullakin lienee sitten se henkilökohtainen paras kompromissi noiden välillä, sweet spot. Jollakulla se voi olla suuren formaatin filmikamera, toisella kännykän kamera. Adelella ja muutamalla muulla se näyttää olevan tällä hetkellä µ4/3-kalusto, itselläni se on pieni digi(peili)järkkäri pienillä optiikoilla. Esim. GH2:ta kokeiltuani/omistettuani en henkilökohtaisesti kokenut sen tuovan juurikaan lisää kannettavuuden saralla, mutta menettävän käytettävyydessä merkittävästi vähän isompaan settiin verrattuna. Joku muu saa olla eri mieltä.

Kuten olen aiemminkin kommentoinut, niin mikä tahansa mukana oleva kamera on parempi kuin se joka ei ole.

[srx2]

Ja pikkuhiljaa kuvaaminen on siirtynyt siihen normaalin elämän suuntaan. "Suuremmoiset taidepläjäykset" ovat jääneet pölyttymään arkistoihin. Jos jotain kuvia haluaa katsella vaikkapa viiden vuoden takaa, ne ovat AINA sitä normielämää. Kukkamakron voi aina mennä ulos ottamaan uusiksi.

Arkielämän filosofiaa tämä thirven toteamus.
Normielämän kuvia on mukava katsella vuosien päästä. Tai tuhansien vuosien, jota arkielämää meille kalliopiirrokset esim. viestittävät.
No, valokuvaus on hyvin laaja käsite. Muistojen tallentaminen on kuitenkin monelle tärkeä osa-alue valokuvauksen saralla.
Jo filmiaikana usein kyllästyin kantamaan järkkäriä mukanani ja ostin pienen Minox kameran, joka sen jälkeen oli taskussa sekä vapaalla että jopa töissä.
Etenkin diakuvauksessa Minox oli aikalaisiinsa verrattuna loistava peli. Ja myöskin retkikamerana. Pari Minoxia löytyy vieläkin hyllystäni.
Valokuvahan on siitä mainio, että vanhoja kuvia katsellessa jo ammoin unohtuneet muistot yksityiskohtineen palautuvat mieleen.
Minoxin on korvannut E-PL1 ja 17 mm pannari. Toki olkalaukkuun on pakattu muitakin putkia ja välineitä, mutta usein se jää autoon odottamaan selkeää kuvauskohdetta. Tuleehan niitäkin eteen.

[OskuK]

Ja pikkuhiljaa kuvaaminen on siirtynyt siihen normaalin elämän suuntaan. "Suuremmoiset taidepläjäykset" ovat jääneet pölyttymään arkistoihin. Jos jotain kuvia haluaa katsella vaikkapa viiden vuoden takaa, ne ovat AINA sitä normielämää. Kukkamakron voi aina mennä ulos ottamaan uusiksi.

Arkielämän filosofiaa tämä thirven toteamus.
Normielämän kuvia on mukava katsella vuosien päästä. Tai tuhansien vuosien, jota arkielämää meille kalliopiirrokset esim. viestittävät.

Ajankuva on se mikä kiinnostaa, se on inhimilistä, haluta nähdä mikä on ollut ajalle ominaista, tyypilistä, tai vaikka harvinaista. Jos kuvasta näkee, milloin se on otettu, se on aina etu. Lisäiloa on kuvista, joista näkee missä ne otettu. Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

[nomad]

Ja pikkuhiljaa kuvaaminen on siirtynyt siihen normaalin elämän suuntaan. "Suuremmoiset taidepläjäykset" ovat jääneet pölyttymään arkistoihin. Jos jotain kuvia haluaa katsella vaikkapa viiden vuoden takaa, ne ovat AINA sitä normielämää. Kukkamakron voi aina mennä ulos ottamaan uusiksi.

Arkielämän filosofiaa tämä thirven toteamus.
Normielämän kuvia on mukava katsella vuosien päästä. Tai tuhansien vuosien, jota arkielämää meille kalliopiirrokset esim. viestittävät.

Ajankuva on se mikä kiinnostaa, se on inhimilistä, haluta nähdä mikä on ollut ajalle ominaista, tyypilistä, tai vaikka harvinaista. Jos kuvasta näkee, milloin se on otettu, se on aina etu. Lisäiloa on kuvista, joista näkee missä ne otettu. Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

[mvuori]

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

Entä sitten? Onko jonkun asian säännöllinen "tekeminen" vähäisempää kuin "harrastaminen"? Onko viikoittainen imurointi vähemmän arvostettavaa kuin imuroinnin harrastaminen? Olisiko tieteen ammattilainen vähäisempi ihminen kuin tieteen harrastaja?