Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
c@tkye kirjoitti:Ajattelin, että se olisi toimintakunnossa vielä 12 vuoden kuluttua.
Olisi riisuttu perusmalli hyvistä komponenteista. Isot pikselit.
Rahat säästyisi hyvään ergonomiaan ja takanäyttöön.
Tilaa jäisi älykorttipaikalle (emon laajennuksille), painikkeille, huollon helppouteen.
Jotain Leicamaista, mutta fiksumpi ja avoimenpi 3-osapuolille, järjellisenhintainen.
Ei ole henkilökohtaisuuksiin menevää vinoilua kun totean että eihän tuolla logiikalla uskalla ostaa mitään ratakiskosta kevyempää tuotetta, varsinkaan elektroniikkaa, jos pelkää ettei tuote kestä kahtaatosta vuotta.
Kyllä siinä kohtaa melkein harkitsisin puupönttökameraa.
Kellä muuten aktiivikäytössä 12-vuotias digijärkkäri ja huom, painoarvo sanalla AKTIIVIKÄYTÖSSÄ !!!
Henk.koht. pisin omistus-suhde lienee itsellä ollut Nikon D300 jolla kuvasin lähes päivittäin n. kolmisen vuotta. Tän Fuji X-T2:n ajattelin kuvata loppuun kunnes kosahtaa... Nyt mennyt ulkomuistista n. 10 kk, et noinkohan on (tai minä) hengissä enää vajaan kahdentoista vuoden päästä, hmmm...
c@tkye kirjoitti:Ajattelin, että se olisi toimintakunnossa vielä 12 vuoden kuluttua.
Olisi riisuttu perusmalli hyvistä komponenteista. Isot pikselit.
Rahat säästyisi hyvään ergonomiaan ja takanäyttöön.
Tilaa jäisi älykorttipaikalle (emon laajennuksille), painikkeille, huollon helppouteen.
Jotain Leicamaista, mutta fiksumpi ja avoimenpi 3-osapuolille, järjellisenhintainen.
Kiinnitän huomiota siihen, että käytät luonnehdintaa "leicamainen" kamerasta, joka tasan tarkkaan ei muistuta Leicoja :-)
Leica oli aikansa "pienkamera" jonka tekniikka oli hienoa, mutta jonka kinoformaatti oli lillerimäinen valtavirran 120 rullafilmiä käyttävien kameroiden formaattiin verrattuna. Loogisinta on siis etsiä nykyajan Leicaa esimerkiksi m43 kameroista. Mielestäni Oly E-M1 mk2:ssa ja Panan paremmissa malleissa onkin paljon samoja "leicamaisia" hyveitä.
Lisäksi nämä lähinnä retorisesti mielekkään toiveet, tyyliin isot pikselit, jotka eivät ole ainakaan halvempia kuin pienet pikselit. Muutenkin kuvailet tuossa kameraa joka olisi pienten valmistusmäärien niche-tuote - ja sen vuoksi kallis vaikkei sen tekniikka niin huimaa olisikaan.
Maffer kirjoitti:Se muuttui jo. Kun Sony ilmoittaa että kennoja saa taas kilpailijat niin käsillehän homma pyörähti. Excel-laskuri napsahti pakkaselle ja paniikkiliike alkoi.
Kysymys perus kamerasta, ns. raudasta, on vaikea, koska se syö kilpailua, voi jopa hyödyttää kilpailijoita. Hyviä tuotannosta poisjääneitä komponentteja on riittävästi.
Rungon modifioiminen niiden ympärille ei varmaankaan ole suuri kustannus.
Teollisuudessa oli aikanaan prosessiautomaatiossa tiettyjä standardeja hyvin pitkän ajan. ATK-kierrätysasemilla on surullisesti nähtävissä, kun uudet formaattien ja brändit valtaavat kuluttajien mielen. Tiedämme mustesuihkujen 'salaiset' laskurit, heikkojen komponenttien upottamisen. Aika likaista peliä. Puhe sähköautoista on suuri ekologinen kupla.
Tästä lienee kyse kameravalmistajien uusien mallien keinotekoisesta rampauttamisesta. Kimpassa on myös softateollisuus. Tiedostoformaattien muutokset ovat osa sitä. Pansuopaisuutta.
Muistele ääni- ja viedeoteollisuuden formaatti 'päivityksiä'. Enemmänkin teollissuuden uusien massatuotantomenetelmien riemukulkua. Uhkaavat yritykset ja patentit ostetaan pois markkinoilta.
Katsoin tiistaina Tuvalu-leffan 90-luvulta VHS-nauhurilla ja 3K-lcdnäytöllä tutun luona. Jälki oli aika 'karmeaa'. Hieno kuvaus muuttui impressionistisen vaikuttavaksi. Mutta elokuvan kerronta piti otteessaan. Sisällöltäänkin aikaa kestävä. Koettakaapa jakaa kokemus.
Mihin jäi esimerkiksi Voigtlanderin digikameran kehitys. Miksi Nikonin kennollisesti loistava D5200 jäi siksi miksi jäi. Moderni livewiev-päivitys ja siinä olisi edullinen kroppi. D700'n Df'n osilla päivitettynä riittäisi mulle hyvin pitkään.
Miksi kamerakorjaamot on suitsittu, ei myydä osia tai työkaluja rikkojille, kieltämällä heiltä kameroiden, opiskoiden, telejatkeiden, ym. firmwarepäivitykset ja modifioinnit.
Tai miksei kameravalmistajat toimita heille laillisia päivityksiä, jotta halutessa voisi lykätä uusiin vempaimiin ja formaatteihin siirtymisen tuonnemmaksi.
Kyseessä on siis ainakin ekologisesti tietoisen kuluttajan oma vapaaehtoinen valinta. Jokainen tehköön omansa.
Toivon kuitenkin, että sopulirahaa tuhlailevien markkinoille jäisi pieni katvealue, jossa olisi tilaa 'kivijalka' kameravalmistajille, tai joku isompi oivaltaisi tälläisen niche-ajattelun vahvistavan brändiään. Tuskin se niin paljon sitoo ja maksaa. Jo maksetut valmiit hyvät komponentit.
Kuvankäsittelyni perustuu Mac Pro 3.1 koneisiin, toisessa Lumileopardi ja toisessa Maveriks.
Mulla on keväällä -19 näyttely. Odotan siltä paljon. Kuvat ovat pääosin tältä vuodelta. Säätelen ja mietin painotuksia. En pitäisi mahdottomana, että tulisin toimeen seuraavat 5 vuotta samoilla laitteilla ja kameroilla. Toki joudun luopumaan joistakin moderneista teknis-tieteellisen painotuksen saavista kuvista, tai tunnettujen taiteilijoiden kädenjälkeä imitoinista muunnoksista. Mutta pidän ja viihdyn nykytilanteestani, printtaan kuvia paljon, ei minulta oikeastaan mitään puutu. t. martti
rarehanu kirjoitti:Ei kai se ole vieläkään liian myöhäistä vaihtaa leiriä, saattaisi jopa kestää sen 12 vuotta.
Tämän Canonin luotettavuusvouhotuksen voisit jo lopettaa. Mielipiteesi tuli selväksi meille kaikille jo siinä kahdeksannen viestin kohdalla viimeistään. Yhden henkilön mielipide ei vain ole koko totuus. Hyvä niin, koska sitten minä joutuisin viestistä toiseen huutelemaan täällä, että Canon on ainoa merkki, joka on epäluotettava, kun eräänä päivänä erittäin harmillisesti 5D:n peili lähti irti kesken ulkomaanlomareissun.
c@tkye kirjoitti:
Teollisuudessa oli aikanaan prosessiautomaatiossa tiettyjä standardeja hyvin pitkän ajan. ATK-kierrätysasemilla on surullisesti nähtävissä, kun uudet formaattien ja brändit valtaavat kuluttajien mielen. Tiedämme mustesuihkujen 'salaiset' laskurit, heikkojen komponenttien upottamisen. Aika likaista peliä. Puhe sähköautoista on suuri ekologinen kupla.
Tästä lienee kyse kameravalmistajien uusien mallien keinotekoisesta rampauttamisesta. Kimpassa on myös softateollisuus. Tiedostoformaattien muutokset ovat osa sitä. Pansuopaisuutta.
Muistele ääni- ja viedeoteollisuuden formaatti 'päivityksiä'. Enemmänkin teollissuuden uusien massatuotantomenetelmien riemukulkua. Uhkaavat yritykset ja patentit ostetaan pois markkinoilta.
Katsoin tiistaina Tuvalu-leffan 90-luvulta VHS-nauhurilla ja 3K-lcdnäytöllä tutun luona. Jälki oli aika 'karmeaa'. Hieno kuvaus muuttui impressionistisen vaikuttavaksi. Mutta elokuvan kerronta piti otteessaan. Sisällöltäänkin aikaa kestävä. Koettakaapa jakaa kokemus.
Noin markkinamielessä kyse on siitä, että laatu ei myy - tää sama kehitys näkyy myös kirjoissa, peleissä, leffoissa, uutisissa ja muussakin sisällöntuotannossa. Hyllymetri (tai mainoksen aika kuluttajan verkokalvoilla) on se mikä maksaa ja mitä optimoidaan. Hyvä tuote ei ole se mikä ajanoloon myy eniten (kuten esim. klassikkokirja) - hyvä tuote myy riittävästi lyhyellä aikavälillä, koska sen korvaa pian uusi vastaava (näin yhdistetty kokonaismyynti maksimoidaan). Menneet palaavat jos kuluttajien käytös muuttuu ratkaisevasti - tai luonto iskee takaisin, jolloin nykyinen tapa ei ole enää mahdollinen. Näennäisrationaalinen kuluttaja lukee speksejä ja katsoo youtube-videoita perustellaakseen oman ostoksensa pseudotieteellisesti - todellisuudessa markkinamies vie ja kuluttaja vikisee, koska helpoin on kusettaa ihmistä joka luulee tekevänsä ratkaisut perustuen harkintaan ja tarkkaan arvostelujen seulontaan. Pitkään tuotetta käyttäneet vois antaa parempaa palautetta (ja tutkiva journalismi olis kiva asia), mutta myynnin kannalta homma ratkaistaan hyvin pienessä aikaikkunassa (tai jopa ennen lanseerausta - etukäteishehkutus).
Peilittömin taistelussa nykyisellä tuotteella ei ole väliä uudistamissyklillä eli sillä miten nopeasti pystyy puskemaan seuraavan mallin markkinoille ja saa sen halun iskostettua kuluttajan mieliin (tässä Sony on esimerkillinen ja Canon liian konservatiivinen) - kuluttajan ja äänestäjän muisti kestää suunnilleen yhtä kauan (jälkimmäin on muutaman usalaisen tutkimuksen mukaan n. viikon). Puolivalmis tuote voi olla jopa parempi tuote, koska se pitää kuluttajan jatkuvasti sopivan tyytymättömänä ja odottamassa sitä oikeaa ("This time it's different"). Kohta on joulu ja maha täynnä, mutta vuoden alusta pitäs saada kuluttajan odotuslistalle jo uutta mallia - se pitää taistelun vireessä ja mielen virkeänä (8k on jo ovella - kohta ei enää ehdi mukaan).
c@tkye kirjoitti:
Teollisuudessa oli aikanaan prosessiautomaatiossa tiettyjä standardeja hyvin pitkän ajan. ATK-kierrätysasemilla on surullisesti nähtävissä, kun uudet formaattien ja brändit valtaavat kuluttajien mielen. Tiedämme mustesuihkujen 'salaiset' laskurit, heikkojen komponenttien upottamisen. Aika likaista peliä. Puhe sähköautoista on suuri ekologinen kupla.
Tästä lienee kyse kameravalmistajien uusien mallien keinotekoisesta rampauttamisesta. Kimpassa on myös softateollisuus. Tiedostoformaattien muutokset ovat osa sitä. Pansuopaisuutta.
Muistele ääni- ja viedeoteollisuuden formaatti 'päivityksiä'. Enemmänkin teollissuuden uusien massatuotantomenetelmien riemukulkua. Uhkaavat yritykset ja patentit ostetaan pois markkinoilta.
Katsoin tiistaina Tuvalu-leffan 90-luvulta VHS-nauhurilla ja 3K-lcdnäytöllä tutun luona. Jälki oli aika 'karmeaa'. Hieno kuvaus muuttui impressionistisen vaikuttavaksi. Mutta elokuvan kerronta piti otteessaan. Sisällöltäänkin aikaa kestävä. Koettakaapa jakaa kokemus.
Noin markkinamielessä kyse on siitä, että laatu ei myy - tää sama kehitys näkyy myös kirjoissa, peleissä, leffoissa, uutisissa ja muussakin sisällöntuotannossa. Hyllymetri (tai mainoksen aika kuluttajan verkokalvoilla) on se mikä maksaa ja mitä optimoidaan. Hyvä tuote ei ole se mikä ajanoloon myy eniten (kuten esim. klassikkokirja) - hyvä tuote myy riittävästi lyhyellä aikavälillä, koska sen korvaa pian uusi vastaava (näin yhdistetty kokonaismyynti maksimoidaan). Menneet palaavat jos kuluttajien käytös muuttuu ratkaisevasti - tai luonto iskee takaisin, jolloin nykyinen tapa ei ole enää mahdollinen. Näennäisrationaalinen kuluttaja lukee speksejä ja katsoo youtube-videoita perustellaakseen oman ostoksensa pseudotieteellisesti - todellisuudessa markkinamies vie ja kuluttaja vikisee, koska helpoin on kusettaa ihmistä joka luulee tekevänsä ratkaisut perustuen harkintaan ja tarkkaan arvostelujen seulontaan. Pitkään tuotetta käyttäneet vois antaa parempaa palautetta (ja tutkiva journalismi olis kiva asia), mutta myynnin kannalta homma ratkaistaan hyvin pienessä aikaikkunassa (tai jopa ennen lanseerausta - etukäteishehkutus).
Peilittömin taistelussa nykyisellä tuotteella ei ole väliä uudistamissyklillä eli sillä miten nopeasti pystyy puskemaan seuraavan mallin markkinoille ja saa sen halun iskostettua kuluttajan mieliin (tässä Sony on esimerkillinen ja Canon liian konservatiivinen) - kuluttajan ja äänestäjän muisti kestää suunnilleen yhtä kauan (jälkimmäin on muutaman usalaisen tutkimuksen mukaan n. viikon). Puolivalmis tuote voi olla jopa parempi tuote, koska se pitää kuluttajan jatkuvasti sopivan tyytymättömänä ja odottamassa sitä oikeaa ("This time it's different"). Kohta on joulu ja maha täynnä, mutta vuoden alusta pitäs saada kuluttajan odotuslistalle jo uutta mallia - se pitää taistelun vireessä ja mielen virkeänä (8k on jo ovella - kohta ei enää ehdi mukaan).
Vanhaan tekniikkaan mielistyminen on yksi juttu, maailman pelastaminen toinen. Jos valokuvaa tai elokuvaa ajatellaan, niin polaroid tai VHS (noin esimerkiksi) ovat yksi valinta jolla on lopulta myös ilmaisuun (siis taiteeseen) vaikuttavia lopputulemia. Sellaisena ne ovat aivan yhtä oikeutettuja kuin esimerkiksi öljyväreillä maalaaminen tai instalaation tekeminen juomapulloista.
Mutta teidän keskustelussa on selvästi myös pohjavire, että maailma olisi paremmin jos käytettäisiin vanhempaa tekniikkaa, kamerat pakattaisiin D700:n kuoriin - tai jos olisi vaikka vähemmän vähemmin mutta isompia pikseleitä. Isot pikselit on hiukan kuin leivänjuuri tai Muumi muki - ajatellaan, että jokaisesta säädyllisestä kodista semmoiset löytyy.
Valitan, ei se noin mene. Jos haluaa maailman pelastaa, niin kyllä silloin kannattaa keskittää huomio johonkin oleelliseen, kuten esimerkiksi lihan syömiseen, työmatkailuun tai tyttöjen koulutukseen kolmansissa maissa. Mikäli epäilee olevansa heikko luonne joka ostaa tonnikalapihviä perjantai-illaksi tai lennähtää Roomaan viikonloppulomalle, niin suosittelen kameraostosten kiihdyttämistä kunnes taloushuolet vievät moiset hapatukset pois mielestä.
nsamppa kirjoitti:Niin se ilmeisesti menee ainakin huhujen perusteella. Sensoria saa, mut koko potentiaalista saa heittää louvoa tiskiin.
Niin, tai jos haluat saada koko potentiaalin, on sinun alettava käyttää Sonyn (proprietary) interfacea. Sonyn mukaan uuden kennon kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen vaatii suorituskyvyltään tehokkaampaa liittymää. Sitä en sitten tiedä, onko muilla mahdollista rakentaa omat vastaavat liittymät uuteen kennoon.
Toisaalta mitä enemmän Sony rakentaa näitä keinotekoisia rajoitteita ja mitä suuremmaksi Sonyn markkinaosuus kennoissa kasvaa, sitä lähemmäs tulee päivä, että markkinatalous laittaa Sonyn ruotuun. On näitä nähty ennenkin ja isompienkin firmojen kohdalla.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Homma tulee joka tapauksessa päättymään nolosti kun kilpailija ottaa kennosta enemmän irti. Sillä edellytyksellä tietenkin ettei paisto-ohjelmaa ole leivottu sisään lopullisesti.
nomad kirjoitti:
Vanhaan tekniikkaan mielistyminen on yksi juttu, maailman pelastaminen toinen. Jos valokuvaa tai elokuvaa ajatellaan, niin polaroid tai VHS (noin esimerkiksi) ovat yksi valinta jolla on lopulta myös ilmaisuun (siis taiteeseen) vaikuttavia lopputulemia. Sellaisena ne ovat aivan yhtä oikeutettuja kuin esimerkiksi öljyväreillä maalaaminen tai instalaation tekeminen juomapulloista.
Mutta teidän keskustelussa on selvästi myös pohjavire, että maailma olisi paremmin jos käytettäisiin vanhempaa tekniikkaa, kamerat pakattaisiin D700:n kuoriin - tai jos olisi vaikka vähemmän vähemmin mutta isompia pikseleitä. Isot pikselit on hiukan kuin leivänjuuri tai Muumi muki - ajatellaan, että jokaisesta säädyllisestä kodista semmoiset löytyy.
Valitan, ei se noin mene. Jos haluaa maailman pelastaa, niin kyllä silloin kannattaa keskittää huomio johonkin oleelliseen, kuten esimerkiksi lihan syömiseen, työmatkailuun tai tyttöjen koulutukseen kolmansissa maissa. Mikäli epäilee olevansa heikko luonne joka ostaa tonnikalapihviä perjantai-illaksi tai lennähtää Roomaan viikonloppulomalle, niin suosittelen kameraostosten kiihdyttämistä kunnes taloushuolet vievät moiset hapatukset pois mielestä.
Ja eikun lähiluontoa kuvaamaan!
Ei tässä kukaan maailmaa ole pelastamassa - kait. Jos pitkäkestoinen laatu ei myy se ei myy - ja markkinat mukautuvat sen mukaan. Sen hyvyys tai huonous (tai alavireisyys on ehkä enempi lukijan silmissä). Tekstini pointti lähinnä, et tekniset ominaisuudet eivät ratkaise "taistelua" - ei myöskään kestävyys. Eikä sille kehitykselle ihan selkeää loppua ole näköpiirissä (eikä kait suunta ole edes kääntymässä). Aivan samoin vois ajatella, et keskiluokkaisuuden katoaminen (työn polarisoituminen) on ilmiö jota aika moni ennustaa ja sillä saattaa olla vaikutusta myös kameroiden myyntiin (tai ainakin myytävien tuotteiden hintaprofiiliin). Jos haluaa argumentoida jotakin asiaa vastaan tai puolesta niin pitäs ehkä löytää se asia, eikä rakentaa tekstistä omaa kuvitelmaa ja argumentoida sitä vastaan. Toki Rooman lomasta olen siinä mielessä samaa mieltä, et kuluttajan ajasta ja lompakosta taistelee moni muukin harrastus/ajaviete eli taistelu ei koske pelkästään peilittömyyttä.
nsamppa kirjoitti:Niin se ilmeisesti menee ainakin huhujen perusteella. Sensoria saa, mut koko potentiaalista saa heittää louvoa tiskiin.
Niin, tai jos haluat saada koko potentiaalin, on sinun alettava käyttää Sonyn (proprietary) interfacea. Sonyn mukaan uuden kennon kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen vaatii suorituskyvyltään tehokkaampaa liittymää. Sitä en sitten tiedä, onko muilla mahdollista rakentaa omat vastaavat liittymät uuteen kennoon.
Toisaalta mitä enemmän Sony rakentaa näitä keinotekoisia rajoitteita ja mitä suuremmaksi Sonyn markkinaosuus kennoissa kasvaa, sitä lähemmäs tulee päivä, että markkinatalous laittaa Sonyn ruotuun. On näitä nähty ennenkin ja isompienkin firmojen kohdalla.
Toisaalta on markkinataloudessa elänyt pitkäänkin monopoleja joita kukaan ei ole laittanut kuriin (timantit toki klassisena esimerkkinä - toki venäläiset saivat tuohon ainakin duopolin). Ja markkinoiden koneisto on sellainen, et tuotanto ajautuu kohti suurempia yksiköitä (ja uusimpaan tekniikkaan) eli markkinatalouden kontrolli ei ehkä tulevaisuudessa ole kaikilta osin aivan sama miten se parhaimmillaan toimii. Qualcomm:lla on kans melkoinen monopoliasema eräissä puhelinten komponenteissa - tosin saanut nipun syytteitä, mutta markkinat eivät sitäkään ole hoitaneet vaan oikeuslaitokset (ja taistelut jatkuvat edelleen). Sanoisin, et likemmäs tulee se päivä, kun sony tappelee monopolisyytteitä vastaan ja iskee vastaan patenttiloukkaussyytteillä.
Maffer kirjoitti:Homma tulee joka tapauksessa päättymään nolosti kun kilpailija ottaa kennosta enemmän irti. Sillä edellytyksellä tietenkin ettei paisto-ohjelmaa ole leivottu sisään lopullisesti.
Jokatapauksessa? Sonylle?
Miten pitkään muuten muut valmistajat on ostaneet Sonyn kennoteknologiaa?
Nikon ja Pentax on jokaisesta käyttämästään Sony-kennosta repineet paremmat DxO-pisteet sitten vuodesta 2012 alkaen exmor 36MP ja 16MP-kroppikennoista.
Maffer kirjoitti:Nikon ja Pentax on jokaisesta käyttämästään Sony-kennosta repineet paremmat DxO-pisteet sitten vuodesta 2012 alkaen exmor 36MP ja 16MP-kroppikennoista.
Sonyn historiassa saakin hypätä A7 sarjan alkuhämärään ennen kuin tuota vanhaa kennoa löytää.
Mitä tekemistä sillä on sen kanssa että suodatettu himmeli ei pärjää kun arvioidaan erillisen digin ainoaa hyötyä eli teknistä kuvanlaatua? 42MP variantti ei ole kisaajilla ollut edes saatavilla (köh miksi...) ja Nikonin vanha 24MP D750 vie A7III:sta kun haetaan hyötyä vaikeissa olosuhteissa eli pitkät valotukset ja dynamiikka.
Maffer kirjoitti:Nikon ja Pentax on jokaisesta käyttämästään Sony-kennosta repineet paremmat DxO-pisteet sitten vuodesta 2012 alkaen exmor 36MP ja 16MP-kroppikennoista.
Eikö tuo dxo ole sellainen jota on useasti parjattu että ei mitään tekemistä käytännön kanssa?
Vähän sama kuin valotukset minuuttitolkulla, kuka sellaisia oikeasti tarvitsee, 1/10 000:sta?
Maffer kirjoitti:Mitä tekemistä sillä on sen kanssa että suodatettu himmeli ei pärjää kun arvioidaan erillisen digin ainoaa hyötyä eli teknistä kuvanlaatua? 42MP variantti ei ole kisaajilla ollut edes saatavilla (köh miksi...) ja Nikonin vanha 24MP D750 vie A7III:sta kun haetaan hyötyä vaikeissa olosuhteissa eli pitkät valotukset ja dynamiikka.
Lopputulos kai ratkaisee?
Oma tuntumani on, että mainitsemasi 36mpx kenno suoriutuu D810:ssa kokonaisuutena huonommin kuin mitä suoriutuu 42mpx kenno A7r3:ssa. Etenkin korkeilla herkkyyksillä ero Sonyn hyväksi on selvä, jopa merkityksellinen. Kukaan ei ole kai myöskään pystynyt todentamaan, että D850/Z7 vs. A7r3 kuvanlaadussa olisi suurempaa eroa.
Maffer kirjoitti:Mitä tekemistä sillä on sen kanssa että suodatettu himmeli ei pärjää kun arvioidaan erillisen digin ainoaa hyötyä eli teknistä kuvanlaatua? 42MP variantti ei ole kisaajilla ollut edes saatavilla (köh miksi...) ja Nikonin vanha 24MP D750 vie A7III:sta kun haetaan hyötyä vaikeissa olosuhteissa eli pitkät valotukset ja dynamiikka.
Lopputulos kai ratkaisee?
Oma tuntumani on, että mainitsemasi 36mpx kenno suoriutuu D810:ssa kokonaisuutena huonommin kuin mitä suoriutuu 42mpx kenno A7r3:ssa. Etenkin korkeilla herkkyyksillä ero Sonyn hyväksi on selvä, jopa merkityksellinen. Kukaan ei ole kai myöskään pystynyt todentamaan, että D850/Z7 vs. A7r3 kuvanlaadussa olisi suurempaa eroa.
Itse käytin ja tykkäsin paljon D810sta, mutta samaa mieltä no madin kanssa että 42 parempaa tulee, etenkin juuri isommilla herkkyyksillä. Tämä kanssa perustuu vain ja ainoastaan käytännön kokemukseen.
