ppotka kirjoitti:
Mitenkäs tätä keskustelua muuten tölväisi? Vai onko se tölväisisi? Jälkimmäinen, siis tönäisisi eteenpäin. Haastattelun sisältöhän oli, että Pentax is focusing and exploring. Canoninkin pomot ovat sanoneet, että ovat kovastikin exploring peilitöntä tekniikkaa ja firma palaa asiaan, jahka kiireiltään joutaa. Pentax is also focusing screens. Eiköhän sieltä nyt kuitenkin tule ensin peilitön APS-C, myytävää massoille tarvitaan. Sanat focusing ja exploring esiintyvät haastatteluissa, joita tehdään erityisesti sen kertomiseksi, että moro vaan pitkästä aikaa, ilmoja on pidellyt mutta hengissä ollaan. Se on julkisuuden hoitoa. Let´s focus on miniaturizing the kids. FF:n markkinaosuudet alkavat olla sitä luokkaa, että tokkopa sinne enää malleja kehtaa pukata. Fujin X100 on loistava osoitus oikein focusoidusta one-off niche-mallista. Järkkä on x100 kertaa vaikeampi juttu.
-p-
Sikäli erinomainen analyysi, että tässä on sekä järkeä että todellisuuden luonnetta heijastelevaa sekopäisyyttä. Kaikki toitottavat teknologisen kehityksen ja talouden välttömättömyyksiä, mutta siltikään mikään ei ole välttämätöntä, vaan valmistajien "strategisista" päätöksistä ja ties mistä aivoriihien tuloksista kiinni.
Esimerkiksi juuri Fuji X100. Mikä tuosta tekee nitse-mallin sillä kysehän mitä tavallisimmasta peruskamerasta - hyvä objektiivi, hyvä kenno, hyvä etsin ja hyvä paketti. Eikös sen noin pidä mennä? Erottuu joukosta perusasioilla. Siltikään muut eivät seuraa. Mitä he miettivät? Vai miettivätkö mitään?
Tai Leican digitaaliset M-kamerat. Leicat ovat toki sen verran kalliita, ettei noita aivan joka pojalla ole. Siltikin ne yleistyvät. Ja vieläpä harrastajien toimesta, oletan. Kysymys on tietystikin pikkuisen liian ekslusiivisesta tuotteesta jotta sitä voitaisiin kutsua nitse-tuotteeksi sillä kyse on "klassikosta", mutta jos todellisuutta katsotaan suoraan silmiin, niin nitsehän se epäilemättä on.
Kaiken pienenemisestä e ole kuitenkaan ihan samaa mieltä. Toki suuri minityriasointi on valokuvauksessa tapahtunut. He jotka 10 vuotta sitten kuvasivat pokkarilla viimeiset rullansa kinofilmiä valottavat nyt pikkulillikokoista halpispokkarin tai kännykameran kennoa. Olisko suhde 1:100:n kun verrataan menneisyyttä ja nykyaikaa.
En kuitenkaan jaksa uskoa, että tämä 1:100 koskisi niitä kameroita joita käytetään valokuvausharrastukseen. Miksi koskisi? Eivätkö ihmiset halua aina vain enemmän ja isompaa? Kino ja etenkin puolikino muodostavat harrastajakameroiden valtavirran, eikä se nyt niin hirveän miniatyyriä ole. Ei eetenkään kun ottaa käteensä nykyaikaisen puolikino järkkärin ja huomaa, että se on keskimäärin huomattavasti isompi kuin 25 vuoden takainen kinofilmijärkkäri.
Elikkä mitä Pentaxin kannattaisi tehdä jotta isompaa formaattia kuolaavat Pena-fanaatikot saataisiin tyydytetysi? Koska CaNikon tyyppinen kinojärjestelmä ei onnistu objektiivivalikoiman puutteiden takia, niin ilmaisena neuvona tarjoa tässä back to basics -lähestymistapaa. Pikkuisen Fuji X100:n ja ja Leica M:n tyyliin. Todistetusti toimiva konsepti siis.
Pentaxillahan on kunniakas menneisyys kinofilmijärkkäreistä joista itsekin ymmärrän arvostaa esim ME/MX sarjaa. Siis semmoinen digitaalisena. Tyylin suunnittelussa katsokaa tarkasti Leicaa ja markkinoinnissa ja kohderyhmässä Fujin toimintaa. Tuohon sitten niitä paljon hehkutettuja pannareita, niin kukaan ei itke objektiivivalikoiman puutetta! Ja hintaa 2500-3000e, ettei aivan pilkkahintaan myydä, mutta kuitenkin huomattavasti halvemmalla kuin Leicaa, ei jouduta suoraan kilpailuasemaan.
PS Tämähän on kamera jota oikeastaan on odotetu Nikonilta, digitaalinen FE. Mutta koska Nikon on tylsä firma jota johtaa liiketoiminnan ja insinöörien mafia, niin ei sieltä semmoista koskaan tule. Eivät ota yhden yhtä riskiä. Pentax (kameravalmistajana) on taas sopivasti tuuliajolla. Siellä saatetaankin yrittää jotain epätodennäköistä - ja siksi kiinnostavaa.
