Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
Keissejä on karkeasti kolmenlaisia. Yksi on täyteen ängetty ja vapaasti kustomoitava himmeli, missä oleellinen asia ei onnistu eli digitaalisen tähyslasin katsominen kun kaikkeen muuhun on tila huvennut. Välimalli on käyttöliittymä missä no edes yritetty ryhmitellä samankaltaisia toimintoja. Optimaalinen on käyttöliittymä missä oleellisin on tärkein, eli sommitteluun on varattu maksimimäärä tilaa.
Maffer kirjoitti:Optimaalinen on käyttöliittymä missä oleellisin on tärkein, eli sommitteluun on varattu maksimimäärä tilaa.
Eli EVF. Takatöllöähän ei tarvitse kuin formatoinnin suorittamiseen. Toisaalta sekin onnistuu EVF:n kautta. Takanäytön voisi siis poistaa oikeastaan kokonaan.
Maffer kirjoitti:Optimaalinen on käyttöliittymä missä oleellisin on tärkein, eli sommitteluun on varattu maksimimäärä tilaa.
Ymmärrän pointin, mutta optimaalinen on mahdoton tavoite koska kamerat tehdään aina miellyttämään heterogeenista kuluttajakuntaa. Ja jos mahdollista, olisi vielä hyvä jos kamera oikeasti soveltuisi mahdollisimman monenlaiseen kuvaamiseen. Äärisimppeli käyttöliittymä saattaa olla ok sinulle, mutta se ei ole sitä minulle - tosin kyllä olen samaa mieltä siitä, että pienen kameran otepinnan tunkeminen täyteen pieniä nappeja se vasta ärsyttävää onkin.
Eli ollaan tilanteessa jossa optimaalinen on kompromissi. Siinäpä vasta paradoksi.
EVF ei ole kovin kummoinen sommittelulaite. Katoaa tietoisuus mitä kuvan ympärillä tapahtuu kuten OVF myöskin. Rangefinder taas on hieman parempi siinä.
Pienenkin peilittömän takakanteen sopii 6-7" digitaalinen tähyslasi. Ratkaisuna kontrollien näpertämisen tarpeeseen on modulaarinen kamera jossa koko takapaneelin voi vaihtaa.
hitto kun ihmisellä olisi vaikka kaksi silmää niin toista voisi käyttää auki ja katsella mitä ympäristössä tapahtuu samalla kun toinen silmä tuijottaa etsintä, mutta pitänee vain odottaa että evoluutio suo meille sellaisen. ja toivottavasti evoluutio soisi meille aikanaan myös erityisen herkät sormenpäät ja käyttöliittymäsuunnittelijoille älliä päähän sen verran että kameraa voi pilkkopimeässä tai sen muuten ollessa näkymättömissä operoida pelkällä kosketustunnon varassa. no, aina saa haaveilla.
Gold member of Sigma 14mm f/1.8 & 100-300mm f/4 fun club.
Ihmiset vertaili kuvia sarjassa ilman tietoa brändistä ja brändin kanssa. Miinuspisteille pääsi jos värejä piti huonoina, plussaa tuli jos värejä piti hyvänä. Kun kuviin lisäsi brändin (väärä brändi kuviin tottakai), 92% ihmisistä meni brändin mukana metsään. Brändille lojaalimpia olivat Canon (3,1x), Sony (2,2x), Nikon (1,5x), Fuji (1,4x).
Välillä ei kyllä tiedä trollaako Tony huvikseen vai mitä :D Hauskaa tuntuu ainakin olevan.
Maffer kirjoitti:Nollatesti. Ainoa tapa tehdä kunnolla on kalibroitu esitysväline pisteellä missä ihmiset käyvät arvioimassa näkemäänsä.
Ehkä se oliki vaan testi, jossa todettiin 1500 ihmisen näyttöjen olevan kalibroitu päin v*ttua? :D Nyt alkoi masentamaan entistä enemmän, että minkälaisina ihmiset minunkin kuvia kattelee omilla perunoillaan.
Maailmassa pitäisi olla vain kourallinen taidemuseoita, joissa valokuvia esitettäisiin huippukalibroiduilla esitysvälineillä. Muuten valokuvia ei pitäisi olla olemassa. Tämä on ainoa tapa miten color science-messiaskamerat pääsisivät oikeuksiinsa.
Maffer kirjoitti:Nollatesti. Ainoa tapa tehdä kunnolla on kalibroitu esitysväline pisteellä missä ihmiset käyvät arvioimassa näkemäänsä.
Niin, varmaan se oli tarkoitettukin viihteelliseksi eikä tieteellisen vertaisarvion kestäväksi. Mutta kyllä se jotain kysymyksiä herättää. Onko Sonyissä paremmat värit vai onko perusteltu syy olettaa, että Sonyn käyttäjät kalibroisivat näyttönsä keskimäärin paremmin. Vai onko värivirheilla jotenkin systemaattinen poikkeama suuntaan, joka suosii Sonyä. Vai onko Sony kenties säätänyt värit tarkoituksella niin, että ne näyttävät paremmilta tyypillisillä pakasta vedetyillä kalibroimattomilla laitteilla viimeisen päälle kalibroitujen systeemien kustannuksella.
Tyypillinen kuluttajalaiteasetus on hieman lämpimä sävy ja saturaatio boostattu. No sellaisen kun lykkää kalibroidulla prosessilla tuotettuun lopputuotteeseen lähtee homma lapasesta. Kun taas sellaisen lykkää hieman lättänään lopputuotteeseen missä on kylmähkö sävy, on lopputulos yllättäen kivan näköinen.
Maffer kirjoitti:Nollatesti. Ainoa tapa tehdä kunnolla on kalibroitu esitysväline pisteellä missä ihmiset käyvät arvioimassa näkemäänsä.
Ehkä se oliki vaan testi, jossa todettiin 1500 ihmisen näyttöjen olevan kalibroitu päin v*ttua? :D Nyt alkoi masentamaan entistä enemmän, että minkälaisina ihmiset minunkin kuvia kattelee omilla perunoillaan.
Maailmassa pitäisi olla vain kourallinen taidemuseoita, joissa valokuvia esitettäisiin huippukalibroiduilla esitysvälineillä. Muuten valokuvia ei pitäisi olla olemassa. Tämä on ainoa tapa miten color science-messiaskamerat pääsisivät oikeuksiinsa.
Kyllä tuosta ihan hyvin johtopäätöksiä voi vetää, niinhän siinä on 1500 ihmistä tehnyt.
Ehkä tossa on yhtenä pointtina ollu että kaikki noi on aika kelpo kameroita. Samoin ku et se color science-juttu taitaa olla myyttiä sekin. Vähän ku audio laitteiden kullatut liittimet. Psykologisena testinä toi sen sijaan on jo aika paljon mielenkiintoisempi.
Nonni pää pois pimeästä. Jos hammastahnaa paneroi tarpeeksi sitäkin voi syödä pihvinä. Vielä pahempi tämä kuin kameroiden tuottaman 5 kertaa pakatun bittimössön vertailu YouTube-videolla.
Mulla on Oakleyn lasit mistä läpi katsottuna vihreät korostuu aivan törkeästi ja kaikki valo hohkaa hieman lämpimän punaisella sävyllä. Vähän semmoinen Disneyland-look. Mutta ei se maailma kyllä semmoiselta näytä ilman näitä filtterilaseja. Mitä tahansa kuraa kun veivaa kuluttajalaitteen kuvanparannuspiirien läpi, voi olla varma että se on cool tai hip.
En edes jaksanut katsoa tuota, homman idea tuli kommenteistanne muutoinkin selville, enkä nyt ota kantaa kunkin merkin paremmuusjärjestykseen versus niiden tuottama sävymaailma, kunhan kommentoin sen verran että vaihdoin joskus vuonna miekka ja kivi Nikonista Canoniin, koska pidin enemmän Canonin sävymaailmasta.
TiRy kirjoitti:
Maailmassa pitäisi olla vain kourallinen taidemuseoita, joissa valokuvia esitettäisiin huippukalibroiduilla esitysvälineillä. Muuten valokuvia ei pitäisi olla olemassa. Tämä on ainoa tapa miten color science-messiaskamerat pääsisivät oikeuksiinsa.
Siitä lienee 2-3 vuotta kun koko Color science -termi alkoi esiintymään kameroiden yhteydessä.
Pari vuotta siitä taaksepäin puhuttiin kyllä Canonin hienoista väreistä ihmisen ihonsävyssä - toki koskee etupäässä jpg -kuvaa. Muista ei erityisemmin puhuttu, ne vain hävisivät Canonin jpg:lle potrettikuvissa.
Nyt tämä jostakin keksitty color science onkin yhtäkkiä se tärkeä juttu.
Northrupin jutut ovat joskus hyviä. Tämä oli sellainen hyvä video joka havainnollisti sen jonka useimmat tietävät: Värit ovat hyviä niin kauan kun vierellä ei ole samoissa olosuhteissa otettua verrokkikameran jpg:tä.
RAW-kuvaajille asialla taas ei ole oikein mitään merkitystä. Paitsi nyt, koska hype ja nekin jotka eivät kuvaa jpg:tä, imeytyvät color science -hypeen ja antavat sen vaikuttaa valintoihinsa.
On noissa joku ero vaikka RAWia kuvaa. Samalla WB ja tint-asetuksilla aikanaan ihmettelin kun D3X ja D800E samasta kohteesta erosivat aikalailla. D800E lähinnä kellertävä "kusen" värinen niinkun vitsi meni. Mutta kameraprofiilin tekemisellä tai WB ja tint -säädöillä ongelma tietenkin neutralisoitui.
Bayer-suttusuodin on paljon pahempi ongelma. Pixel-Shift lyttää Bayer-romun samantien jos sitä voi käyttää etenkin värien suhteen.
Mistä moinen harhaluulo etteikö raw-kuvassa olisi oma "luonteensa" eri merkkien kohdalla ?
En ole koskaan edes kokeillut kuvata jpeg:ä ja silti havainnut raakatiedostoissa eroja. Ja tarkoitan siis pelkkiä sävyeroja.
