Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
temama kirjoitti:
Teknisellä kehitys ei ole vienyt AA:n ja aikalaisten kuvien arvoa pois, mutta kylläkin asettaa uudenlaisia haasteita nykyajan valokuvaajille. Nykypäivän kuvaa ei tehdä Anselin aikaisilla maneereilla. Tai voi toki tehdä & fiilistellä, mutta kyllä visuaalisessa luomistyössä pitäisi minusta tapahtua kehitystä, teknisen kehityksen myötä - ja onhan sitä tietysti tapahtunutkin.
Tämä on tosiaan ihan eri aiheesta, mutta napakasti kirjoitat. Olen kanssasi kyllä tismalleen eri mieltä... tekninen kehitys ei ole kyllä yhtään kytköksissä visuaalisen luomistyön laadun kanssa.
Adamsilla on muutama todella hieno teos, ihan sama millä ne on tehty ja ihan sama, onko ne tehty eilen vai 50 vuotta sitten :-)
Kun vaihdoin "täyskennoiseen" niin kuvanlaatu parani huomattavasti.
Ei kai siinä sen kummempaa syytä tarvitse olla?
Ai että mikä kuvan laatu?
Kuvista vain tulee nyt paljon paremman näköisiä, kontrastikkaampia, terävämpiä (sieltä mistä haluan). Voisin jopa sanoa että kuvissa on Leicamainen kolmiulotteisuuden tuntu.
En sitten tiedä miksen saanut vastaavaa laatua aikaiseksi cropilla. Oma vika varmaan, mutta minua kiinnostaa enemmän lopputulos kuin etsiä syytä.
temama kirjoitti:
Tekninen kehitys ei ole vienyt AA:n ja aikalaisten kuvien arvoa pois, mutta kylläkin asettaa uudenlaisia haasteita nykyajan valokuvaajille. Nykypäivän kuvaa ei tehdä Anselin aikaisilla maneereilla. Tai voi toki tehdä & fiilistellä, mutta kyllä visuaalisessa luomistyössä pitäisi minusta tapahtua kehitystä, teknisen kehityksen myötä - ja onhan sitä tietysti tapahtunutkin.
Tämä on tosiaan ihan eri aiheesta, mutta napakasti kirjoitat. Olen kanssasi kyllä tismalleen eri mieltä... tekninen kehitys ei ole kyllä yhtään kytköksissä visuaalisen luomistyön laadun kanssa.
Adamsilla on muutama todella hieno teos, ihan sama millä ne on tehty ja ihan sama, onko ne tehty eilen vai 50 vuotta sitten :-)
Luonnollisesti saa ja pitääkin olla eri mieltä. Näähän on niin makuasioita, joista ei sovi kiistellä.
Mielestäni visuaalinen luomistyö on kytköksissä välineisiin joilla tätä työtä tehdään. Kaikki asiat ei muutu kehityksen myötä, mutta osa kokonaisuutta muuttaa muotoaan muuttuneiden välineiden myötä.
Valokuvaus on niin vahvasti kytköksissä välineisiin, vahvemmin kuin monessa muussa ilmaisumuodossa. .. Eihän musiikkikaan ole enää ollenkaan samanlaista kuin 50 vuotta sitten, senkin muodossa tapahtuu evoluutiota huimaa tahtia.
Mutta tosiaan. Nää ei ole asioita joista tarvitsee kiistellä. Palataan ketjun aiheeseen:
Yep, KINO se olla pitää :-) Yksinkertaistaen-> Antaa kuvaajalle enemmän ilmaisukeinoja, laadukkaammalla kuvanlaadulla.
Toki muillakin järjestelmillä kuvia saa. Ehkä tästäkään ei pidä kiistellä.
Mikäs se ff parempi kuvanlaatu on mihin tässäkin ketjussa on viitattu? Onko se oikeasti jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus? Suuremmat isoarvot ja terävyysalueen hallinta mainittu. Liittyvätkö nämät kuvanlaatuun esimerkiksi studiokuvauksissa? Vaikka a3 kokoisissa tulosteissa? Ja kysymys ihan ilman sarvia ja hampaita.
kapa21 kirjoitti:Mikäs se ff parempi kuvanlaatu on mihin tässäkin ketjussa on viitattu? Onko se oikeasti jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus? Suuremmat isoarvot ja terävyysalueen hallinta mainittu. Liittyvätkö nämät kuvanlaatuun esimerkiksi studiokuvauksissa? Vaikka a3 kokoisissa tulosteissa? Ja kysymys ihan ilman sarvia ja hampaita.
Kerran oon mennyt kamarahankinnoissa takapakkia kuvalaadun suhteen. Loppujen lopuksi oli aika onnettoman tuntuista avata OM-D E-M1 kuva näytölle kun oli tottunut C vitoskakkosen 4:3 rajattuun kuvaan. En tykännyt näkemästäni, vaikka studiossa hallituissa olosuhteissa oli otettukin.
Ilo oli taas suuri, kun vaihtui tilalle C vitoskolmonen, ja samalla tuli konkreettisesti havaittua että kameran koollakin on väliä. Ei tarvi painella pikkunappuloita jostain silmälasisangan ja posken välistä, vaan kaikilla säätimillä on paikkansa ja toimivat niinkuin pitääkin.
kapa21 kirjoitti:Mikäs se ff parempi kuvanlaatu on mihin tässäkin ketjussa on viitattu? Onko se oikeasti jotain muuta kuin subjektiivinen kokemus? Suuremmat isoarvot ja terävyysalueen hallinta mainittu. Liittyvätkö nämät kuvanlaatuun esimerkiksi studiokuvauksissa? Vaikka a3 kokoisissa tulosteissa? Ja kysymys ihan ilman sarvia ja hampaita.
Muutamia juttuja mitä tulee äkkiseltään mieleen:
+ Isompi resoluutio -> voi tehdä isompaa printtiä jos on tarvis. Väitän myös että 16Mpix kinokennolta otettu kuva sisältää enemmän yksityiskohtia kuin vaikkapa m43:n 16Mpix koska pikkukennon kohinat tulevat näkyviin pienemmällä suurennoksella perusherkkyydellä. Näin siis jos ei tykkää kohinasta.
+ Isompikennoisella kameralla voi käyttää vaivattomammin salamavehkeitä koska monasti tehoa on ennemminkin liikaa kuin liian vähän. Isomman kennon lasitavaraa voi himmentää enemmän ennen kuin terävyys heikkenee. Tätä voi toki kompensoida laittamalla harmaasuodinta lamppujen tai optiikan eteen. Sama pätee toki sillon jos halutaan vähän kapeampaa syväterävyyttä ja salamalaitteiden minimitehot on liian suuret. Isommalla kennolla saa saman syväterävyyden pienemmällä aukolla ja harmaasuotimia ei välttämättä tarvita.
+ Isommalla kennolla on usein tiedostoissa enemmän pelivaraa joten valotusvirheet voi kompensoida helpommin jälkikäsittelyssä. Näin siis jos valot ovat oikeilla tehoilla toistensa suhteen.
Eipä nämä nyt niin isoja juttuja ole. Ison kennon kameralla voi kuitenkin ottaa kaikki ne kuvat mitä pienellä, mutta pienellä ei voi ottaa kaikkia ison kameran kuvia.
Hannu KH kirjoitti:Kerran oon mennyt kamarahankinnoissa takapakkia kuvalaadun suhteen. Loppujen lopuksi oli aika onnettoman tuntuista avata OM-D E-M1 kuva näytölle kun oli tottunut C vitoskakkosen 4:3 rajattuun kuvaan. En tykännyt näkemästäni, vaikka studiossa hallituissa olosuhteissa oli otettukin.
Ilo oli taas suuri, kun vaihtui tilalle C vitoskolmonen, ja samalla tuli konkreettisesti havaittua että kameran koollakin on väliä. Ei tarvi painella pikkunappuloita jostain silmälasisangan ja posken välistä, vaan kaikilla säätimillä on paikkansa ja toimivat niinkuin pitääkin.
Et oikein koskaan kerro tarkasti sitä mikä niissä pienen kennon kuvissa on vialla. Tässäkin pyydettiin nimenomaan tarkasti erittelemään se, että millä tavoin isomman kennon tuottama kuva on parempi.
Otin tuon ammattilaisen kommentin A.A. viitteineen tuohon sen takia, että useat valistuneet harrastajan ovat sitä mieltä, että jos pikselimäärät luupilla katsottuna riittävät molemmissa fx/dx, niin dx tuottaa huonoa jälkeä juuri tuo DOF:n takia.
Alex laittoi asiallisen kommentin:
Alex kirjoitti:Kun vaihdoin "täyskennoiseen" niin kuvanlaatu parani huomattavasti.
Ei kai siinä sen kummempaa syytä tarvitse olla?
.
Jos näin on, niin hyvä niin. Tuohon parempaan kuvanlaatuun me kaikki ilmeisesti pyrimme?
Hannu KH kirjoitti:Kerran oon mennyt kamarahankinnoissa takapakkia kuvalaadun suhteen. Loppujen lopuksi oli aika onnettoman tuntuista avata OM-D E-M1 kuva näytölle kun oli tottunut C vitoskakkosen 4:3 rajattuun kuvaan. En tykännyt näkemästäni, vaikka studiossa hallituissa olosuhteissa oli otettukin.
Ilo oli taas suuri, kun vaihtui tilalle C vitoskolmonen, ja samalla tuli konkreettisesti havaittua että kameran koollakin on väliä. Ei tarvi painella pikkunappuloita jostain silmälasisangan ja posken välistä, vaan kaikilla säätimillä on paikkansa ja toimivat niinkuin pitääkin.
Et oikein koskaan kerro tarkasti sitä mikä niissä pienen kennon kuvissa on vialla. Tässäkin pyydettiin nimenomaan tarkasti erittelemään se, että millä tavoin isomman kennon tuottama kuva on parempi.
vertailemani kuvat ovat suunnilleen yhtä suuria pikselimäärältään. Mitään tieteellistä testiä en tehnyt, mutta vaikka olin Emiin aluksi ihan innoissani, niin kuvan jonkinasteinen tarkkuus vaan oli hekompi Olylla, vaikka vertaisi EF 24-105 L:llä otettuun studiokuvaan. Kyseistä zoomia käytän harvoin studiossa.Vaikka alkuinnostus oli suuri, ei mitään alkuhuuman wow-efektiä kuvista syntynyt.
Emin värisävyt olivat välillä aika hienot, ja monessa paikassa ihan OK, mutta kokonaisuus vaan ei natsannut. Kuukaudessa otin sillä vajaa 4000 kuvaa, mutta ei se vaan sopeutunut digijäärän käteen.
Täyskennoisen kuvanlaatu on myös minun mielestän subjektiivinen käsite. Olen vuodesta 1990 kuvannut ammatikseni, käytössä ollut lähes kaikki merkit, pois lukien Pentax ja Samsung. Kennokokoja on siis ollut Leican S sarjasta ihan Canonin G-sajan pokkariin. Nyt kuvaan mft laitteilla. Kuvieni hyvyys tai huonous ei ole koskaan ollut kiinni kennon koosta, niihin on aina vaikuttanut jokin muu tekijä. Teknisesti enimmäkseen optiikka. Edellä on viitattu muutamaan kertaan kuinka Canonin vitosen kuvan aukaisu mft:n jäljiltä sai aikaan wow-efektin. Itselleni kävi juuri toisin päin, vertailu kuvina 1Dx:n kuvat. Olin myyty kun puolentoista tonnin rimpula pesi kuuden tonnin monsterin useimmissa tilanteissa.
Toki nykyäänkin niin Olyn kuin Panasonicin kaverina on paljon laadukkaita Leican laseja, joissa valovoimaa riittää..sitä bokehiakin syntyy vaikka mft kroppi on mitä on.
Ihmettelenkin kovasti kuinka edellä kirjoittaneen Canonin vitosen mkII kuvan laatu on ollut huikeaa Em-1:sem kuvan jäljiltä ?? Täytyy olla sitten kuvausolosuhteissa valtavia eroja, taikka mft-lasit viallisia.. jotain omituista, ero ei ole huikea...hämärässä kyllä pieni kenno pörisee enemmän, mutta kyllä pörisee 5DmkII:senkin kuva.
Kun kamera on työkalu, suhtautuminen siihen muuttuu erilaiseksi, kuin jos se olisi harrastusväline jonka tulisi antaa käyttäjälleen rentouttavia hetkiä ja elämyksiä.
Ymmärrän ihmisten henkilökohtaiset mieltymykset joidenkin nappuloiden sijoittelun ja käteenistuvuuden suhteen, mutta tekeekö täysi kennoinen paremman kuvan....no tekee tietyissä olosuhteissa, ja jos tarve on suurille vedoksille.
Itse teen käyttökuvaa sanomalehdille joka päivä ja mft-kuva riittää vallan mainiosti. Tiedostot ovat inhimillisen kokoisia, nopeasti siirrettävissä lehtien palvelimille. Valotuksen näkee ennenkuin liipasinta on painettu. Kannettavuus on aivan eri luokkaa kuin Canikonin pro kameroilla ja raskailla laseilla. Kaksi isoa valmistajaa ovat jääneet teknologiassa jälkeen, ja hinnoittelu peilikamerilla on suoraan sanoen rosvousta.
Itse olen sitä mieltä että näihin pätee samat jutut kuin osaavan muusikon töihin, hyvä muusikko vetää biisin tyylikkäästi oli soittimena sitten kallis Fender tai halpa Squier.
Takaisin full frameen ? Kyllä jos se on peilitön ja käytettävyydeltään ideaali, sekä akun kestoltaan edes GH4 luokkaa.
Takaisin peililliseen full frameen ? Ei kiitos, liian painavia ja kalliita ominaisuuksinsa nähden.
smitikka kirjoitti:Toki nykyäänkin niin Olyn kuin Panasonicin kaverina on paljon laadukkaita Leican laseja, joissa valovoimaa riittää..sitä bokehiakin syntyy vaikka mft kroppi on mitä on.
smitikka kirjoitti:Kannettavuus on aivan eri luokkaa kuin Canikonin pro kameroilla ja raskailla laseilla.
Vois varmaan googlatakin, mutta mitäs tuollainen valovoimainen 35mm kinovastaava (eli joku 15-20mm) lasi sitten painaa mft:lle?
smitikka kirjoitti:Itse teen käyttökuvaa sanomalehdille joka päivä ja mft-kuva riittää vallan mainiosti. Tiedostot ovat inhimillisen kokoisia, nopeasti siirrettävissä lehtien palvelimille.
Ei kai kennokoko määritä tiedostokokoa? Toki täyskennoisissa voi olla enemmän pikseleitä joissain tapauksissa, mutta saa kai niilläkin pieniä tiedostoja jos välttämättä haluaa.
Kukas se kuuluisa kuvaaja olikaan joka sanoi:
I use SMALL JPG BASIC.
:-)
Viimeksi muokannut Rockford, Helmi 19, 2015 9 : 14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
Itsellä kiinnostus valokuvausharrastukseen heräsi vasta peilittömän kroppikennoisen DSLR kameran myötä. Erilaisia digikameroita on ollut jo 15 ajan, mutta niillä kuvaaminen ei vaan koskaan innostanut.
Kroppikennoisen kohina hämärässä oli yksi syy vaihtaa kinokennoiseen. Tietyissä olosuhteissa olisi kyllä pärjännyt kroppikennoisella. Pelittömistä järjestelmäkameroista ei ole kokemusta. Kameran koko ja paino eivät ole minulle mikään ongelma. Silloin kun lähden kuvaamaan, voin hyvin ottaa mukaan raskaan DSLR kameran ja objektiivin.
Rockford kirjoitti:
Vois varmaan googlatakin, mutta mitäs tuollainen valovoimainen 35mm kinovastaava (eli joku 15-20mm) lasi sitten painaa mft:lle?
:-)
Olyn 17mm f/1.7 painaa 120g
Voiglander 17.5 f/0.95 painaakin sitten 540g
Vastaavasti esim Canon 35mm f/2.0 painaa 335g
Eli suurinpiirtein saman valovoiman saa huomattavasti kevyemmin, mutta sitten jos haluaa kapeaa syväterävyyttä niin sitten alkaa jo painaa. :)
Minulla on nyt aktiivikäytössä 5DmkII ja Oly E-M10. Hyllyssä varakamerana kroppijärkkäri ja pokkari.
Minusta nuo kaikki ovat ihan toimivia, mutta eri käyttöön. Toki eniten ratkaisee koko. Pokkari menee povitaskuun, M10 kulkee katukamerana ja reissussa, 5D lähtee studioon.
Itsellä ainakin kuvanlaatu tulee sieltä kameran takaa, myös tekninen sellainen. Vähäisessä valossa ollaan aina vaikeuksissa ja kohinaa syntyy joka tapauksessa varjopaikkoihin, jolloin niiden värit ovat vaikeuksissa. Kyse on pitkälti siitä, että asetukset ovat olosuhteisiin sopivat (aina ei pidä vaan nostaa herkkyyttä), pystyy sijoittelulla välttämään ne pahat varjot pääkohteessa ja loput sitten kunnollisella jälkikäsittelyllä.
Luulen, että eniten täyskenno muutti optiikan käyttöä. 5D:n täyskenno on antanut enemmän laajakulmaa käyttöön (en ole lintukuvaaja). 50-millinen muuttui järkeväksi vasta 5D:llä ja laajaan päähän saa nyt valovoimaa ja optista laatua. Tosin itselleni vinjetointi ja reunojen pehmeneminen on ihan jees. 20/2.8 on mukavan kokoinen ja tykkään sen jäljestä. 70-200 zoomista tuli joustava muotokuvauslasi.
Syväterävyyden kanssa ongelmana on pikemminkin liian lyhyt syväterävyys. Kermaista blurria voi käyttää lähinnä kasvokuvissa. Pitäisi himmentää enemmän, jotta kaikki tarpeellinen olisi terävää ja sitten taas muistaa lisätä studiossa valoa tarpeeksi.
Luulen, että kysymys on pitkälle käyttötarpeista. Jos tuohon otettaisiin vielä vertailukohdaksi vielä isompi kenno, niin olisi aika selvää, ettei 6x6-kameraa vietäisi kuitenkaan lintukuvaukseen, vaikka tekninen kuvanlaatu olisi kuinka hieno.
olli R kirjoitti:Syväterävyyden kanssa ongelmana on pikemminkin liian lyhyt syväterävyys. Kermaista blurria voi käyttää lähinnä kasvokuvissa.
Olen samaa mieltä siitä että liian lyhyt syväterävyys voi olla myös ongelmana varsinkin dokumentaarisessa/tilannekuvauksessa huonossa valossa. Toisaalta sopivissa tilanteissa mahdollisuus lyhyeen syväterävyyteen myös lievällä laajakulmalla antaa dokumentaarisiinkin kuviin oman tärkeän lisänsä, vaikkei mistään taustan täydellisestä häivyttämisestä puhutakaan.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
En käy kanssa fanaattisesti olemaan minkään kennokoon puolella tai vastaan, jokaisella merkillä on omat hyvät puolensa. Kun olen tätä ketjua lukenut niin hyvin paljon ratkaisee kuvaustarpeet ja mieltymykset erilaisiin asioihin. Jokainen sävyttää itse sopivan laitteen tarpeisiinsa... Saatoin itse syyllistyä hieman fanaattisuuteen kun kävin peilikoneita arvostelemaan..urheilukentän laidalla pro-peilillinen on aivan omaa luokkaansa..mutta kyllä on niskatkin tukossa kun päivän siellä reuhuaa.
