Hyvin kiteytetty hkoskenv:lta, en voi kuin ihmetellä keskustelua nykyromujen dynamiikanpuutteesta, millaiset vaatimustasot ja kultasilmät teillä oikein on?hkoskenv kirjoitti: ↑Elo 25, 2021 21 : 31Juuri tuollaista tarkoitin sillä tarkoitushakuisella rajojen rikkomisella. Tuohon tosin pitää lisätä se, että jos varjoja nostettaessa näkyy vähänkin kohinaa, kultasilmään tulee naarmu ja itkupotkuraivari triggeröityy. Jos tarkoitus on esim. dokumentoida siellä metsässä olevia kohteita, sen kun nostaa varjoja 5 aukkoa, niin saa selvää onko siellä karhu vai varpunen.
Mutta maailmassa lienee aika monta miljardia muuta kiinnostavampaa kuva-aihetta. Kuvaajan taitoa on osata myös valita kohde ja valaistus niin, että tekniikan rajat eivät ylity. Jokainen meistä osaa sen. 15 vuotta sitten se oli itsestäänselvää meille kaikille ihan tavallisissakin oloissa. Nyt kamerat ovat kehittyneet niin hyviksi, että pitää oikein etsimällä etsiä se kirkas luminen päivä ja pimeä luola, johon voi tehdä veistoksen grillihiilistä ja valittaa, kun ei Auringossa oleva lumiukko ja luolassa oleva hiilipeikko valotu kunnolla. Mutta onko tuo sellainen tarve, että valmistajat saavat kehityksestä omansa pois. En usko. Luurit voivat tehdä sen B-laadulla monivalotuksella, mutta järkkärihifistit alkavat ulista, jos yhden pikselin arvo on yhden yksikön pielessä tai kuvaan hiipuu "suttua", joten se ei toimi käytännössä.
Enemmänkin itselleni tulee mieleen se, että olette liikaa katsoneet jonkin 1X-sivuston yltiökäsiteltyjä (myönnän, hienoja, mutta realismi ei silti kohtaa ja realismilla tarkoitan etteivät ole sama kuin ihmisen silmin nähty sävydynamiikka, kun läsnä on "jatkuvasti" elämää suuremmat sävydynamiikat/pastellisävyt) kuvia ja kun omat taidot eivät moiseen kuvakäsittelyyn taivu, odotatte kameran tekevän kaiken puolestanne.
Mieleen hiipii välillä lauma henkilöitä, jotka katsovat kuvaajan x kuvia ja sitten haltioituneena kyselevät että mikä kamera mun kannattaa ostaa että saan samanlaisia.
Siis hei haloo, mihin teillä on hävinnyt se tietoisuus arkirealismista kuvaamisen suhteen, mennyt koko touhu aivan älyttömäksi.
Aidostiko nykyään jo vanhat kuvaaja-jäärätkin ovat täysin pissiksiä, joille mikään ei riitä ja kaiken pitää olla valmiiksi pureksiltua bling blingiä?
Tulin juuri kahden viikon lomaturneelta, jossa viikko kierreltiin itä-suomea, kaukaisin paikka taisi olla Ilomantsi, mentiin siis teltta-meiningillä, toka viikko ahvenanmaalla ja mitä tuli kuvia perattua reissun tiimoilta, joita tuli siis otettua niin metsissä kuin taidenäyttelyissäkin, niin edelleen n. vuoden a7r III omistus-suhteen jälkeen, tämän kamppeen kyky taltioida lopputulosta saa hymyn huulille. Nykyvalokuvaaja-pissiksillä silmät varmaan vuotaisivat verta...
Mitä ihmettä te oikein odotatte laitteiltanne, tuntuu että kalustorunggerointinne ja valokuvaamisenne heittänyt kuperkeikkaa ja mittasuhteet menevät nyt niin, että kalusto näyttelee 95%:sti pääosaa ja itse kuvan osuus on se 5%:ia, kun millään muulla ei ole enää väliä.
