Palataan tähän kunhan olen saanut Sonyn käsiini ja ehtinyt kuvaamaan sillä :-) Mutta jos ennakko-odotuksista puhutaan, niin haluan saada samaan pakettiin täyskennoisen Nikonin kuvanlaadun ja E-M1 mk2:ssa konkretisoituvat peilittömien järkkäreiden edut. Pidän kennovakaajasta, evf:stä, kasvojentunnistuksesta jne. jutuista joita Nikonissa ei ole. Jos paketin koko pienenee niin hyvä. Ja jos objektiivit paranevat Nikonista Sonyyn siirtymisen myötä - mikä ainakin minun tapauksessa on realistinen odotus, niin aina parempi.JL Anttola kirjoitti:En tiedä, onko tämä oikeassa paikassa, kun kyselen veli Nomadin näkemystä verrattaessa kahta peilitöntä keskenään...
Mutta luin tuolta toisesta foorumista hänen tulevaisuuden näkymiään, eli kalustovalintaansa. Peili vai ei, on yksi asia, mutta se ei ole nyt minua kiinnostava juttu. Hänellä kun on kokemusta Olympuksen lippulaivasta, niin minua kiinnostaisi hänen ajatuksensa siitä, mitä täyskennoinen peilitön tuo lisää verrattuna tuohon EM1 ii kameraan? Ymmärrän, että se tuo. Mutta Sonyn rungot eivät ole halpoja, eivätkä ole objektiivitkaan, kun joutuu oikeastaan kaiken tarvittavan uusimaan. Eli tuon päätöksen tehdessään on pitänyt nähdä aika paljon sellaisia asioita, mihin pienempikennoinen ei kertakaikkiaan kykene, varsinkin kun kirjoitusten valossa päätös ei perustu uskomuksiin, kokemattomuuteen, eikä mainontaan, vaan se perustuu asioiden ymmärtämiseeen, harkintaan ja kokemukseen. Eli jos haluat avautua päätöksenteon taustoista täällä, mielelläni lukisin siitä.
Toki tämä minulle on aika teoreettista tietoa, kun tuntuu, ettei ikä riitä edes tuon EM1 originaalin mahdollisuuksien puolittaiseen oppimiseen, mutta perusteltuja näkemyksiä on silti mukava lukea, ja samalla ehkä oppia jotain. Uskonnonjulistajiakin on hauska lukea, niistä vaan ei oikein opi...
Jaakko L.
E-M1 mk2 kuvanlaatu on ihan ok. Tein äskettäin suurehkoja vedoksia kuluneen vuoden kuvistani, eikä niistä hyppää silmille onko otettu täyskennoisella Nikonilla vaiko m43:lla. Käytännön tilanteissa E-M1 mk2 kenttäkelpoisuudesta ja pienestä koosta on myös usein iso apu. Mutta on m43:ssa silti rajoitteensa. Jos otan potretteja niin törmään heti siihen, ettei terävyysaluetta saa kapeaksi. Ja vaikka tausta sumenisikin, niin täyskennoisen bokeh on ylivoimaista sillä en toistaiseksi omista Olympuksen kalliita f/1.2 obiskoja.
Ja jos valoa on vähemmän, niin silloin m43:lla mennään vakaajan turvin ja suljinaikaa venyttäen. Tämä ehkä sopii joihinkin tilanteisiin, mutta ei kaikkiin. Ei ihme, että näin kaamoksen aikaan E-M1 mk2 käyttö on jäänyt vähemmälle. Joku f/2.8 zoomi on m43:ssa jo melkoisen pimeä.
Kuvaan myös aika paljon maisemia. Niissä olympus on ihan ok kun mennään perustasolla ja resoluutiota on jopa yllättävän paljon. Mutta vaativimmissa kohteissa alkavat tiedoston rajoitukset tulla helposti vastaan. Olympuksen parhaan laadun raw:han on 12 bittistä ja vähintään yhtä rajusti pakattua kuin Sonyn haukuttu pakattu raw. Miksi noin Olympus??!! Semmoista tiedostoa ei tarvitse hirveästi säädellä kun jo alkaa pukata raemaista mössöä.
Eli eroja on. Itse olen sekakuvaaja joka tykkää näistä kummastakin formaatista. Ja mitä kameroiden perusratkaisuihin tulee, niin mielestäni nyt eletään aikaa jolloin peilittömien tekniikka (ainakin minun käyttötarkoituksessani) ohittaa peilikameran. Nikon puskee eteenpäin omalla tiellään ja saavuttaakin pientä edistystä, mutta tuo vaikuttaa kapenevalta tieltä. Tällä hetkellä kameratekniikan kiinnostavat asiat tapahtuvat peilittömissä. Jatkossa meidän perheen ainoa Nikon peilikamera on Nikon FE circa 1979 tai 1980.