Oly & Pana: Micro 4/3

[Ohiampuja]

Ei siis ole kyse vain teknisestä edusta vaan myös siitä millä hinnalla sen saa hankittua.

Ja kuinka sitä jaksaa kantaa. Lauantaina kahlasin Kurjenrahkan kansallispuiston soilla yhteensä 8-9 tuntia eka kertaa Olympuksen OM-D kanssa. Ja eikä tullut niskat yhtään kipeäksi. :)

[alspe]

Yllämainitusta suuresta syväterävyydestä johtuen pidän m43 kuvia paljon luonnollisemman näköisinä kuin kino-objektiiveilla samoilla aukoilla otettuja kuvia. Samalla aukolla tarkoitan aukkosuhdetta, en saman kokoista fyysistä aukkoa. Tästä johtuen luonnollisen näköisen syväterävän kuvan saan aikaiseksi joko pari aukkoarvoa nopeammalla suljinajalla tai pienemmällä herkkyysasetuksella m43:lla kuin kinokennoisella.

Jos halutaan pitkää syväterävyyttä niin siinä m43:lle ei ole mitään etua suurempikennoisiin.

Totta on, että jos halutaan ottaa kuva yhtä laajalla syväterävyydellä (eli suurempikennoisella f-arvo suurempi) täytyy suurempikennoisen herkkyyttä nostaa. Tämä ei kuitenkaan anna etua pienempikennoiselle, koska jos vaaditun f-luvun ero on vaikka 2 aukkoa, niin kyllä sen suurempinnoisen herkkyydet ovat 2 aukkoa paremmat kohinoiden ja dynamiikan suhteen.

Samoin on tarkkuuden suhteen laajaan syväterävyyttä käytettäessä. Suurempikennoisessa alkaa diffraktion vaikutus myöhemmin eli suuremmilla f-luvuilla. Joten suuremmasta käytetystä f-luvusta huolimatta suurempikennoinen antaa vähintään saman tarkkuuden kuin pienempikennoinen.

Eli pienempi kennokoko ei kyllä anna mitään kuvanlaatuetua laajan syväterävyyden kuviin.

Ja lisäksi voisi verrata m43:n ja 2-aukkoa kohinaa paremmin sietävän kennon "yleiszoomien" piirtoa, kumpi piirtänee paremmin? m43 F2.8:lla/4:lla vai isompikennoisen lasi F5.6/8:lla?

Polttovälin lyhyyden takia m43:lla voi tulla etua tärähdyksien suhteen?

[markku55]

Itse asiassa polttovälillä ei ole merkitystä vaan kuvakulmalla, tärähtämättömyyden kannalta suositellut valotusajat pätevät kinopolttoväleillä, muiden kokojen polttoväli pitää muuttaa kroppisuhteessa kinaripolttoväleiksi.
Tärähtämisen suuruutta voisi määritellä mieluumminkin kulmamuutoksena ja sen osuutta itse objektiivin kuvakulmaan.
Ja kuten kaikki tiedämme, niin täysin tärähtämätntä kuvaa on vaikea ottaa, kyse on tärähtämisen merkityksestä, liian suuri, hyväksyttävän pieni tai erittäin pieni jne.
150mm objektiivi m43 rungossa on yhtä herkkä tärähtämään kuin 300mm kinorungossa ja vastaavasti 200mm 6x7 rungossa yhtä herkkä kuin 100mm kinorungossa.

[alspe]

^OK

[temama]

150mm objektiivi m43 rungossa on yhtä herkkä tärähtämään kuin 300mm kinorungossa ja vastaavasti 200mm 6x7 rungossa yhtä herkkä kuin 100mm kinorungossa.

Voisin kylläkin väittää (tai paremminkin tietää), että pieni 150mm objektiivi pienehkössä m43 rungossa on käytännössä huomattavasti "tärähdysherkempi" kädessä kuin massiivisempi kino 300mm kunnollisessa kinorungossa. Lihakset saavat mukavasti vastapainoa jykevämmästä kamerakalustosta.

[pndragon]

Näitä isompia runkoja kun en ole käyttänyt, niin ihan mielenkiinnosta kysyn, että eikö siinä ala kädet tärisemään jos sitä joutuu pidempään pitämään silmällä?

[elmar]

....pieni 150mm objektiivi pienehkössä m43 rungossa on käytännössä huomattavasti "tärähdysherkempi" kädessä kuin massiivisempi kino 300mm kunnollisessa kinorungossa. Lihakset saavat mukavasti vastapainoa jykevämmästä kamerakalustosta.

Näin on. Samasta syystä kiväärillä osuu paremmin kuin taskupistoolilla.

[alspe]

Näitä isompia runkoja kun en ole käyttänyt, niin ihan mielenkiinnosta kysyn, että eikö siinä ala kädet tärisemään jos sitä joutuu pidempään pitämään silmällä?

Tärisee ne kädet tyhjänäkin jos pidät 10min. Kyynärpäät tuetaan kylkiin.

[markku55]

150mm objektiivi m43 rungossa on yhtä herkkä tärähtämään kuin 300mm kinorungossa ja vastaavasti 200mm 6x7 rungossa yhtä herkkä kuin 100mm kinorungossa.

Voisin kylläkin väittää (tai paremminkin tietää), että pieni 150mm objektiivi pienehkössä m43 rungossa on käytännössä huomattavasti "tärähdysherkempi" kädessä kuin massiivisempi kino 300mm kunnollisessa kinorungossa. Lihakset saavat mukavasti vastapainoa jykevämmästä kamerakalustosta.

Olen samaa mieltä, mutta nyt puhuttiinkin polttovälin merkityksestä, ei objektiivin rakenteellisesta merkityksestä johon painon lisäksi kuuluu olennaisena osana myös fyysinen pituus, mitä pitempi, sitä hitaammat on liikkeet suuremmasta hitausmomentista johtuen (vrt nuorallakävelijän tasapainosauva).

[temama]

150mm objektiivi m43 rungossa on yhtä herkkä tärähtämään kuin 300mm kinorungossa ja vastaavasti 200mm 6x7 rungossa yhtä herkkä kuin 100mm kinorungossa.

Voisin kylläkin väittää (tai paremminkin tietää), että pieni 150mm objektiivi pienehkössä m43 rungossa on käytännössä huomattavasti "tärähdysherkempi" kädessä kuin massiivisempi kino 300mm kunnollisessa kinorungossa. Lihakset saavat mukavasti vastapainoa jykevämmästä kamerakalustosta.

Olen samaa mieltä, mutta nyt puhuttiinkin polttovälin merkityksestä, ei objektiivin rakenteellisesta merkityksestä johon painon lisäksi kuuluu olennaisena osana myös fyysinen pituus, mitä pitempi, sitä hitaammat on liikkeet suuremmasta hitausmomentista johtuen (vrt nuorallakävelijän tasapainosauva).

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit aikaisemmin, joka sinällään oli tietysti ihan asiaa. Mutta siihen oli hyvä jatkaa kamerakaluston koon merkitystä vakauteen.

[kribe]

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit aikaisemmin, joka sinällään oli tietysti ihan asiaa. Mutta siihen oli hyvä jatkaa kamerakaluston koon merkitystä vakauteen.

En tiedä kuinka paljon olet teleillä kuvaillut, mutta jos pidemmän aikaa käsivaralta kuvaa, niin kyllä se kevyempi vakaampi on. Ensimmäisissä kuvissa varmasti raskaampi vie voiton, mutta paljon nopeammin alkaa käsi tärisemään raskaamman telen kanssa. Jalustalta kuvatessa molemmat ovat ihan yhtä vakaita.

[alspe]

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit aikaisemmin, joka sinällään oli tietysti ihan asiaa. Mutta siihen oli hyvä jatkaa kamerakaluston koon merkitystä vakauteen.

En tiedä kuinka paljon olet teleillä kuvaillut, mutta jos pidemmän aikaa käsivaralta kuvaa, niin kyllä se kevyempi vakaampi on. Ensimmäisissä kuvissa varmasti raskaampi vie voiton, mutta paljon nopeammin alkaa käsi tärisemään raskaamman telen kanssa. Jalustalta kuvatessa molemmat ovat ihan yhtä vakaita.

Teoriassa tripodin kanssa keveympi _voisi_ olla vakaampi kuin painopiste on alemmalla, mutta mihin massan hitaus katoaa yhtäkkiä eikä iso olekaan hidas ja vakaa? V1 monopodin päässä vs. 2kg mötikkä saman tapin päässä, kumpi vakaampi?

Puhelevat filmikuvaajat, että keskikoon koneella kuiluetsimestä 1/4 sek tärähtämätöntä, käsivaralta.

[Maffer]

Kyllä saa varmasti. Kääntyvä näyttö ja kunnon otekahvat kameran sivuilla mahdollistavat kääntyvän näytön kanssa vakaan systeemin. Täytyypä laittaa demokuva A7-lankaan kohtapuoliin aiheesta.

[ppotka]

Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit aikaisemmin, joka sinällään oli tietysti ihan asiaa. Mutta siihen oli hyvä jatkaa kamerakaluston koon merkitystä vakauteen.

En tiedä kuinka paljon olet teleillä kuvaillut, mutta jos pidemmän aikaa käsivaralta kuvaa, niin kyllä se kevyempi vakaampi on. Ensimmäisissä kuvissa varmasti raskaampi vie voiton, mutta paljon nopeammin alkaa käsi tärisemään raskaamman telen kanssa. Jalustalta kuvatessa molemmat ovat ihan yhtä vakaita.

Teoriassa tripodin kanssa keveympi _voisi_ olla vakaampi kuin painopiste on alemmalla, mutta mihin massan hitaus katoaa yhtäkkiä eikä iso olekaan hidas ja vakaa? V1 monopodin päässä vs. 2kg mötikkä saman tapin päässä, kumpi vakaampi?

Puhelevat filmikuvaajat, että keskikoon koneella kuiluetsimestä 1/4 sek tärähtämätöntä, käsivaralta.

Debunkataan:

Tämä yllä oleva sisältää ajatuksen, että jalusta ilman kameraa hytkyy ihan käsittämättömästi. Sisätiloissa ilman tuulta ja tärisevää lattiaa minkään voiman ei kyllä pitäisi saada jalustaa tärisemään, ei sellaisenaan eikä kevyen tai raskaamman (kunhan ei ylipainava ko. jalustalle) kameran kanssa. Ainoa mahdollinen tärähdys on joko kuvaajan tai kameran mekanismien aiheuttama. Jälkimmäisestä löytyy keskusteluja eri kameroiden suhteen. Erityisesti peilikameroiden kanssa jalustan vaimennuskyvyn on oltava riittävä, mutta löytyy peilittömistäkin ongelmarunkoja. Ulkona tuulettomalla kelillä sama kuin sisällä.

Tuulen kanssa tärkein tekijä on tuulen aiheuttama värinä. Mitä isomman pinnan tuulta vasten kamera muodostaa, sitä enemmän värinää. Erityisen arkoja ovat pitkät putket sivutuulissa. Näille on olemassa lisävakaajia, ja jotkut käyttävät apujalustaa värinää poistamaan. Olen kuvannut puoli elämääni jalustalta ja kameran paino ei ole koskaan ollut ratkaiseva tekijä sinänsä. Tuulen voiman voi itse kukin havainnollistaa leikkaamalla vaikkapa kartongista rungon ja pisimmän objektiivin muodostaman sivusiluetin. Sitä kun pitää kädessä jalustan kiinnityspistettä vastaavasta kohdasta puuskittaisessa tuulessa niin jo syntyy hyvä kuva tuulen voimista. Jalustan kyky vaimentaa ja kamerasysteemin mahdollisimman pieni koko on olennaista, ei kameran paino. Jalustan vaimennusominaisuuksien lisäämisessä auttaa mahdollisimman hyvä kuulapää ja kilon (tai enemmän) lyijypussi (tms) riippumassa keskiputkessa juuri ja juuri maan pinnan (mahd tuuleton) yläpuolella.

Laitteen paino kädessä on samanlainen harha. Kyse on laukaisutekniikasta, joka sisältää asennon, hengityksen, otteen kameraobkektiiviyhdistelmästä ja oikeanlaisen puristavan sormen liikkeen. Ei kirurgikaan leikkaa mahdollisiman raskaalla skalpellilla. Ei ampujakaan halua mahdollisimman raskasta pistoolia. Ei tarkkaa työtä tehdä mahdollisimman raskailla välineillä vaan oikein ottein.

Tuon puoli elämääni kuvasin keskikoon kameroilla. Kuilun läpi katsellen kameran saa toki tuettua vartaloon, mutta siltikin yllä hypetetty 1/4 sekuntia on kyllä pelkkää puhetta. Lähden mielelläni tapaamaan sitä jonglööriä, joka vetää normaaliobjektiivilla tuolla valotusajalla terävää kuvaa ruudun toisensa jälkeen. Seisaaltaan, ilman tukea tai narua tai muita apuvälineitä. Ja se "terävä" on sitten skannaus negasta 6 mikronia per pikseli tarkkuuteen.

[elmar]

Ei ampujakaan halua mahdollisimman raskasta pistoolia. Ei tarkkaa työtä tehdä mahdollisimman raskailla välineillä vaan oikein ottein.

Ei tietenkään mahdollisimman raskailla vaan oikean painoisilla. En harrasta lajia mutta pistooli- ja kivääriampujat lisäävät aseen etuosan massaa lisäpainoilla (tai paksummalla piipulla) rekyylituntuman ja vakauden parantamiseksi.

[ppotka]

Ei ampujakaan halua mahdollisimman raskasta pistoolia. Ei tarkkaa työtä tehdä mahdollisimman raskailla välineillä vaan oikein ottein.

Ei tietenkään mahdollisimman raskailla vaan oikean painoisilla. En harrasta lajia mutta pistooli- ja kivääriampujat lisäävät aseen etuosan massaa lisäpainoilla rekyylituntuman ja vakauden parantamiseksi. Kaikki on nähnyt K. Mäkäräisen kiväärin lyijypuntit, joku syy niillä on vaikka hiihtämisen kuvittelisi olevan helpompaa kevyemmän aseen kanssa...

Nämä lisäpainot eivät vaikuta hiihtämiseen yhtään mitään. Niiden tehtävä on juuri minkä sanoit, laitteen massoittelun optimointi. Ne eivät kuitenkaan takaa osumia, kuten ei K. Mäkäräisellä viime(kään) kaudella. Kuvaaminen käsivaralta, ampuminen, maalarin siveltimen veto… nuo ovat tekniikkalajeja. Jos tekniikka ei ole hallussa/kunnossa, minkään painoinen/kevyinen väline ei sitä pelasta.

Mikä sitten on oikean painoinen? Siitä lienee turha kinastella, koska se vaihtelee ihmisestä toiseen. Jollekin tuntuu iso paremmalta, toiselle pienempi. Itse ammun .22:lla tarkemmin kuin Glockilla. Rekyyli ei vaikuta siihen mitään (se tulee vasta luodin lähdön jälkeen) vaan itselläni yksinkertaisesti aseen paino. Jaksaminen tulee myös jossain vaiheessa (eri ihmisillä eri vaiheessa) eteen, kuten kribe yllä kirjoitti.

[elmar]

Jaksaminen tulee myös jossain vaiheessa (eri ihmisillä eri vaiheessa) eteen...

Tuo on se pointsi jolla über-kevyitä vehkeitä perustellaan mutta jos unohdetaan koko päivän kantelut ja käsien kramppaamiset, ainakin itse otan oikean painoisella kameralla varmemmin tärähtämättömän ruudun (tai sarjan) kuin ultra-kevyellä. Pieni painon tunne antaa käsille mittasuhteet ja rentouttaa tekemisen, liian kevyttä rimpulaa ei hahmota yhtä hyvin.

[Ohiampuja]

Ei ampujakaan halua mahdollisimman raskasta pistoolia. Ei tarkkaa työtä tehdä mahdollisimman raskailla välineillä vaan oikein ottein.

Tämä nyt ei enää liity M4/3 kennoisiin kameroihin, mutta kyllä yleensä kilpa-aseet vedetään sinne lähelle sääntöjen maksimipainoja. 22lr pistoolit 1.4 kg ja ilmapistoolit 1.5 kg. Kyllä massa rauhoittaa ja hidastaa huojuntaa ja sitä kautta parantaa tarkkuutta. 22 lr kilpa-ase painaa vakiona n 1 100-1 200 g ja aseen mukana tulee 100-200 g lisäpainot, joilla jokainen voi sitten tasapainottaa asettaan.

Glockin palvelusase painaa tyhjänä 600-700 g ja täyteen lipastettuna noin 900-1 000 g riippuen aseen mallista ja kaliberista.

[ppotka]

Jaksaminen tulee myös jossain vaiheessa (eri ihmisillä eri vaiheessa) eteen...

Tuo on se pointsi jolla über-kevyitä vehkeitä perustellaan mutta jos unohdetaan koko päivän kantelut ja käsien kramppaamiset, ainakin itse otan oikean painoisella kameralla varmemmin tärähtämättömän ruudun (tai sarjan) kuin ultra-kevyellä. Pieni painon tunne antaa käsille mittasuhteet ja rentouttaa tekemisen, liian kevyttä rimpulaa ei hahmota yhtä hyvin.

Itse en nyt perustele ultra/über/super/duper/extra/vekstrakevyitä kenellekään. Itse kukin kuvatkoon millä tahtoo, ei kuulu minulle. Juuri viime viikonvaihteessa olin kuvaamassa kaverin kanssa, jolla oli matkassa D3-ässiä ja 600-millinen ja pitkää zoomia muuta painon tunnetta antavaa. Ei se minua rasittanut. Jos sinulle jokin on hyvä, ole onnellinen. Älä dissaa muita. Itse olen kuskannut riittävän monta vuotta raskasta kamaa ammatikseni ympäri kaupunkeja, tuntureita ja saarivaltakuntia. Olen mieluummin onnellinen kevyemmän mutta en rimpulan kanssa.

Ampumahiihdosta vielä sen verran tarkennuksena, että niitä "lisäpainoja" ei todellakaan käytetä aseen painon lisäämiseen. Aseelle on määritelty minimipaino ja telkkaria katsellessa näkee helposti miten tukit ovat reikäjuustoa. Kyse on balanssista.

[ppotka]

Ei ampujakaan halua mahdollisimman raskasta pistoolia. Ei tarkkaa työtä tehdä mahdollisimman raskailla välineillä vaan oikein ottein.

Tämä nyt ei enää liity M4/3 kennoisiin kameroihin, mutta kyllä yleensä kilpa-aseet vedetään sinne lähelle sääntöjen maksimipainoja. 22lr pistoolit 1.4 kg ja ilmapistoolit 1.5 kg. Kyllä massa rauhoittaa ja hidastaa huojuntaa ja sitä kautta parantaa tarkkuutta. 22 lr kilpa-ase painaa vakiona n 1 100-1 200 g ja aseen mukana tulee 100-200 g lisäpainot, joilla jokainen voi sitten tasapainottaa asettaan.

Glockin palvelusase painaa tyhjänä 600-700 g ja täyteen lipastettuna noin 900-1 000 g riippuen aseen mallista ja kaliberista.

En ole ampunut pistoolilla kilpaa enkä tasapainoillut painoilla. Käyn muuten vain silloin tällöin radalla ja ammun kerhon perusaseilla. Ampuminen on hyvä ja rentouttava keskittymisharjoitus. Glock (17, 9mm) on lipastettuna selkeästi raskaampi kuin vakio .22, vaikka tyhjänä tuntuukin muovilelulta.