JL Anttola kirjoitti:
Vakautuksesta (suurin?) osa tapahtuu kennoa kääntelemällä
Riippunee siitä vakautetaanko 3:a vai 5:ttä akselia. 3:ssa x, y ja roll. 5:ssä, joka on tarjolla vain kun tunnetaan fokus-etäisyys, sitten vielä kaupantekijäisiksi pitch & yaw eli ainakin pyöriteltäviä akseleita on enemmän kuin lineaarisia.
JL Anttola kirjoitti:
Joka tapauksessa, isomman kennon vakaaja joutuu käsittelemään moninkertaisia voimia. Sehän ei tosin silloin haittaa, jos voimaa on! Mutta tässä, kuten monessa muussakin asiassa, siitä voimasta ei ole hyötyä, jos ei tiedetä, mitä sillä tehdään. Eli vähintään yhtä tärkeä osaaminen liittynee softaan, eli siihen, että osataan liikuttaa oikeaan suuntaan, oikeaan aikaan, ja oikea matka.
Veikkaan liikettä analysoiva rautapuoli eli kiihtyvyys jne. anturit näyttelee myös melkoista roolia ;) Isomman kennon vakauttajat lähtee tosiaan aikamoiselta takamatkalta touhuun noiden massojen takia ja innovaatiolla pääsee lopulta aika harvoin luonnonlakeja karkuun.
Vähän sama homma kuin noiden peilittömien optiikoiden fokusryhmien ja tarkennuksen kanssa. Yli tuplasti kalliimpi, myöhemmin suunniteltu/rakennettu F/1.4 lasi tahtoo fokusoida hitaammin ja äänekkäämmin kuin muutaman vuoden vanhempi simppelimpi F/1.8. Fokusmoottoreita on olemassa sen seitsemää eri mallia/tyyppiä ja joissain pitkissä laseissa käytetään jopa useampaan fokusryhmää eri tyyppisillä moottoreilla että saataisiin sekä PDAF että CDAF nopeaksi. Ja siinä liikutaan sentään vain yhtä akselia pitkin.
Tähän löysästi liittyen Sonyn FF IBIS:llä toteutettu Pixel Shift:kin on mielenkiintoinen eli sen kanssa on pakko käyttää täysin elektronista suljinta ja tämä aiheuttaa melkoisia rajoituksia, esim. salamasynkka on 1/13 sek. Itse veikkaan syyksi sitä ettei absoluuttisella paikan asettamisella, joka pitäisi (ison, jälleen kerran) mekaanisen sulkimen kanssa sulkimen tärähdyksen takia tehdä, päästä riittävään tarkkuuteen, mutta relatiivisella päästään.