Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
Hannu KH kirjoitti:Ise aikoinaan croppikennoisella kuvatessa oli pieniä vaihtopaineiota koko ajan, sittan hankin kinokennoisen ja aloin kuvaamaan kaikessa rauhassa, kun joutavanpäiväiset nettikirjoitukset eivät vaikuttaneet hitustakaan oman kameran kuvalaatuun.
Heh, se on tosiaan kumma että kun on päättänyt pitäytyä cropissa niin jostain kumman syystä se kinokennoinen kolkuttelee kuitenkin alitajunnassa turhan usein ;-D
Itse olen käynyt läpi lähes kaikkien valmistajien APS-C runkoja, ja nyt viimeiset pari vuotta Pentaxin K-5 ja lisänä NEX vuoden verran. Viime keväänä päätin kuitenkin kokeilla Canon 5D:tä ihan, että näkisin millaista sillä digikinolla nyt sitten on kuvailla.
Loppujen lopuksi tulin sellaisen johtopäätökseen, että selkeää hyötyä hyvään APS-C järjestelmään saa vain jos kinossa käyttää erittäin valovoimaisia laseja (<f/2).
Lopulta myin 5D:n pois vaikka ihan OK kamera olikin. En silti pois sulje ajatusta, että hankkisin vielä kinokennoisen uudestaan. Sen pitää olla kuitenkin kompaktimpi paketti kuin nykyiset kinoDSLR:t.
aikaarska kirjoitti:
Heh, se on tosiaan kumma että kun on päättänyt pitäytyä cropissa niin jostain kumman syystä se kinokennoinen kolkuttelee kuitenkin alitajunnassa turhan usein ;-D
Itse olen käynyt läpi lähes kaikkien valmistajien APS-C runkoja, ja nyt viimeiset pari vuotta Pentaxin K-5 ja lisänä NEX vuoden verran. Viime keväänä päätin kuitenkin kokeilla Canon 5D:tä ihan, että näkisin millaista sillä digikinolla nyt sitten on kuvailla.
Loppujen lopuksi tulin sellaisen johtopäätökseen, että selkeää hyötyä hyvään APS-C järjestelmään saa vain jos kinossa käyttää erittäin valovoimaisia laseja (<f/2).
Lopulta myin 5D:n pois vaikka ihan OK kamera olikin. En silti pois sulje ajatusta, että hankkisin vielä kinokennoisen uudestaan. Sen pitää olla kuitenkin kompaktimpi paketti kuin nykyiset kinoDSLR:t.
Mulla on aika paljon studiokuvaamista, jolloin kinokennon terävyyden hallinta on tervetullutta, myös ISO 50 on kohtuu-usein studiossa käytössä. Ei juurikaan tulisi mieleen hankkia croppikennoista ISO 200-kameraa (semmonenkin on joskus ollut).
Koolla ei ole kovin paljon väliä, vaikka selkä joskus tahtoo pettääkin.
Hannu KH kirjoitti:Mulla on aika paljon studiokuvaamista, jolloin kinokennon terävyyden hallinta on tervetullutta, myös ISO 50 on kohtuu-usein studiossa käytössä. Ei juurikaan tulisi mieleen hankkia croppikennoista ISO 200-kameraa (semmonenkin on joskus ollut).
Koolla ei ole kovin paljon väliä, vaikka selkä joskus tahtoo pettääkin.
Studiohommissa kinokennoinen on varmasti kamera paikallaan. Meikäläisen kuvaukset keskittyy nykyisin enemmän luonto- ja katukuvaukseen - niissä croppirungollakin pärjää ihan kivasti.
janne. kirjoitti:D800:n kun ostaa niin on niinkuin näiden kennokinastelujen yläpuolella. 8)
No jaa, saattaahan tuo nykyisessa kinogenressä ja nykyisillä kennoilla olla ihan ok. Kymmenen vuoden päästä noita ei huoli kukaan ilmaiseksikaan, ei edes kinokuvaajat...
Minä väittäisin, että kyse on tottumuksesta. Olen kuvannut 35mm:n kinofilmillä kaiken ennen D30:n ostamista käytettynä. Eniten siinä ahdisti kroppikerroin, kun 50 mm ei ollutkaan 50 mm vaan 80 mm. Sain vihdoinkin ostettua 5D:n vähän käytettynä ja kokemus muistutti kotiin saapumista. Objektiivien millimetrit ovat niin kuin niissä lukee. Samalla tuli huomattua, että mainio 50/1,4 ei ollutkaan niin hyvä kuin kroppikennoisessa. Silti en menettänyt yöuniani, kun en ole kuvan laadun suhteen yliherkkä. Minusta vaikuttaa siltä, että kuvaajalla on tässä suurempi osuus kuin kameralla. Joka tapauksessa tottumus on kameroissakin niin kuin toinen luonto.
Mikael K. kirjoitti:
Minä väittäisin, että kyse on tottumuksesta. Olen kuvannut 35mm:n kinofilmillä kaiken ennen D30:n ostamista käytettynä. Eniten siinä ahdisti kroppikerroin, kun 50 mm ei ollutkaan 50 mm vaan 80 mm. Sain vihdoinkin ostettua 5D:n vähän käytettynä ja kokemus muistutti kotiin saapumista. Objektiivien millimetrit ovat niin kuin niissä lukee. Samalla tuli huomattua, että mainio 50/1,4 ei ollutkaan niin hyvä kuin kroppikennoisessa. Silti en menettänyt yöuniani, kun en ole kuvan laadun suhteen yliherkkä. Minusta vaikuttaa siltä, että kuvaajalla on tässä suurempi osuus kuin kameralla. Joka tapauksessa tottumus on kameroissakin niin kuin toinen luonto.
Totta kai kuvaajalla on isompi rooli kuin kameralla tai objektiiivilla. Mutta kun kerran valita voi niin miksi tyytyä puolikkaaseen? Kino on oikein hyvä kompromissi keskidformaatin ja lilleriformaattien välissä.
Mikael K. kirjoitti:
Minä väittäisin, että kyse on tottumuksesta. Olen kuvannut 35mm:n kinofilmillä kaiken ennen D30:n ostamista käytettynä. Eniten siinä ahdisti kroppikerroin, kun 50 mm ei ollutkaan 50 mm vaan 80 mm. Sain vihdoinkin ostettua 5D:n vähän käytettynä ja kokemus muistutti kotiin saapumista. Objektiivien millimetrit ovat niin kuin niissä lukee. Samalla tuli huomattua, että mainio 50/1,4 ei ollutkaan niin hyvä kuin kroppikennoisessa. Silti en menettänyt yöuniani, kun en ole kuvan laadun suhteen yliherkkä. Minusta vaikuttaa siltä, että kuvaajalla on tässä suurempi osuus kuin kameralla. Joka tapauksessa tottumus on kameroissakin niin kuin toinen luonto.
Totta kai kuvaajalla on isompi rooli kuin kameralla tai objektiiivilla. Mutta kun kerran valita voi niin miksi tyytyä puolikkaaseen? Kino on oikein hyvä kompromissi keskidformaatin ja lilleriformaattien välissä.
Etenkin kun noissa kinoa isommissa formaateissa joutuu tinkimään aika monista ominaisuuksista. Kokoerokin on keskarilla ja kinolla suurempi kuin APS-C kennoisilla ja kinolla.
"All I can do is be me, whoever that is." -Bob Dylan
Mikael K. kirjoitti:
Minä väittäisin, että kyse on tottumuksesta. Olen kuvannut 35mm:n kinofilmillä kaiken ennen D30:n ostamista käytettynä. Eniten siinä ahdisti kroppikerroin, kun 50 mm ei ollutkaan 50 mm vaan 80 mm. Sain vihdoinkin ostettua 5D:n vähän käytettynä ja kokemus muistutti kotiin saapumista. Objektiivien millimetrit ovat niin kuin niissä lukee. Samalla tuli huomattua, että mainio 50/1,4 ei ollutkaan niin hyvä kuin kroppikennoisessa. Silti en menettänyt yöuniani, kun en ole kuvan laadun suhteen yliherkkä. Minusta vaikuttaa siltä, että kuvaajalla on tässä suurempi osuus kuin kameralla. Joka tapauksessa tottumus on kameroissakin niin kuin toinen luonto.
Totta kai kuvaajalla on isompi rooli kuin kameralla tai objektiiivilla. Mutta kun kerran valita voi niin miksi tyytyä puolikkaaseen? Kino on oikein hyvä kompromissi keskidformaatin ja lilleriformaattien välissä.
Etenkin kun noissa kinoa isommissa formaateissa joutuu tinkimään aika monista ominaisuuksista. Kokoerokin on keskarilla ja kinolla suurempi kuin APS-C kennoisilla ja kinolla.
DorianBlue kirjoitti:Luin ketjun läpi. Otsikkoon viitaten: kyllä, nyt turhauttaa.
Niin minäkin, ei turhauta nyt, eikä ennenkään. Jokainen harrastelija kuvaa sillä kalustolla kuin parhaaksi näkee ja minkä tulokseen on itse tyytyväinen. Työkseen kuvaavat ovatkin oma lukunsa. Jos pyrkii täydelliseen kuvaan (ja kukahan senkin määrittelee), niin voi maailman tappiin jauhaa kennoista, merkeistä ja malleista ja on aina kuitenkin lähtöruudussa.
Kuvaan millä kuvaan ja coca-cola-kameralla loput.
1970/1980-luvulla Nikonia, 1990-luvulla jäähdyttelyä, 2000-luvulla Canonia (enää ei viitsi vaihtaa).
Henri Cartier-Bresson: "There is nothing in this world that does not have a decisive moment."
HarriJ kirjoitti: Jokainen harrastelija kuvaa sillä kalustolla kuin parhaaksi näkee ja minkä tulokseen on itse tyytyväinen. Työkseen kuvaavat ovatkin oma lukunsa.
Missä mielessä oma lukunsa? Eivätkö ammattilaisetkin käytä välineitä joita käsillä on, ja jotka tilanteeseen sopivimmiksi näkevät?
HarriJ kirjoitti:Jos pyrkii täydelliseen kuvaan (ja kukahan senkin määrittelee), niin voi maailman tappiin jauhaa kennoista, merkeistä ja malleista ja on aina kuitenkin lähtöruudussa.
HarriJ kirjoitti: Jokainen harrastelija kuvaa sillä kalustolla kuin parhaaksi näkee ja minkä tulokseen on itse tyytyväinen. Työkseen kuvaavat ovatkin oma lukunsa.
Missä mielessä oma lukunsa? Eivätkö ammattilaisetkin käytä välineitä joita käsillä on, ja jotka tilanteeseen sopivimmiksi näkevät?
Välineistä puheenollen, on muuten komea tuo sinun kaislikko kuvasi flickrissä. Onko tuo se, josta nostit valotusta kolme aukkoa?
HarriJ kirjoitti: Jokainen harrastelija kuvaa sillä kalustolla kuin parhaaksi näkee ja minkä tulokseen on itse tyytyväinen. Työkseen kuvaavat ovatkin oma lukunsa.
Missä mielessä oma lukunsa? Eivätkö ammattilaisetkin käytä välineitä joita käsillä on, ja jotka tilanteeseen sopivimmiksi näkevät?
Välineistä puheenollen, on muuten komea tuo sinun kaislikko kuvasi flickrissä. Onko tuo se, josta nostit valotusta kolme aukkoa?
Ei ole se kuva. Tämä raju valotuksen korjailu liittyy äskeisiin tähti(maisema)kuviin. Tietenkin siinä aiheeltaan parhaaseen ruudussa sattui aukko luiskahtamaan turhan pieneksi... Manuaaliasetusten kiroja. Ei ole helppoa kun toheltaa matkajalustan kanssa vuoren rinteella noin 15m/s tuulessa ;-)
