niffe kirjoitti:Miksus kirjoitti:Jaaha, tällä sama meno jatkuu ajasta ikuisuuteen.
Itse olen suosiolla alkanut seurata muita foorumeja, itseään voi koittaa muuttaa mutta ei muita. Mutta onhan tämä p*****stä kuten tässä hyvin Samppa kiteyttää ja noinhan se homma on jo pidemmän aikaa mennyt:
”Toinen missä häviää koko foorumi on että tolla jatkuvalla ruikutuksella joka helvetin ketjussa sä oot myrkyttämässä koko foorumin ilmapiiriä. Se kun pitää yllä tätä saatanan nälvimiskulttuuria. Se tekee tästä varsin mainiosta forumista aivan sietämättömän. Ei täällä monikaan viitti osallistua keskusteluun kun voi olla aika varma että piikittelyä tulee.”
Suomi on vielä jossain määrin vapaa maa, joten ole hyvä vaan. Mafferilla on ihan omat näkemykset ja kokemukset johtuen hänen harrastuksensa luonteesta kyykkiä 20 asteen pakkasessa kuvaamassa vanhaa tammitroolarin raatoa Betelgeuzen tähtisumussa, joten miten olisi jos jättäisitte tuon pakonomaisen haastamisen ja vastakkainasettelun tuonnemmaksi ja etenisitte sujuvasti seuraavaan keskusteluun, jossa osallistujina on enemmän saman henkisiä harrastajia? On hemmetin vahva ja poissulkeva ilmaisu sanoa toisen myrkyttävän keskustelun, jos hän on jääräpäisesti omaa mieltään asiasta vielä päivien taivuttelun jälkeenkin. Yksi sellainen erilaisuuteen ja sen hyväksymiseen liittyvä piirre on, että meidän pitää myös hyväksyä se itsessämme, ettemme voi voittaa jokaista mielipidettä ja näkemystä puolellemme. Asiaa ei yhtään helpota esimerkiksi se, että kameranobjektiivien valmistajien eri objektiivien väliset laatuerot ovat aivan alaleuattomia tuotteesta toiseen, josta seuraa ikiliikkujan keksimiseen verrattava ilmiö täällä keskustelualueilla, kun toinen on saanut hyvää ja toinen huonoa. Käyttäytykää arvokkaasti ja toisianne huomioiden, please.
SIVISTYNEESSÄ VUOROVAIKUTUKSESSA EI OLLA EHDOTTOMIA vaikka olisi minkälaista taustaa tahansa.
En minäkään tuo julki omia pielipiteitäni suurena totuutena vaikka tullut vaellettua ulkomailla vuorenrinteillä tunnista toiseen hillittömässä helteessä kamerakaluston kanssa tai vedettyä koiravaljakolla umpihangessa pitkin koskematonta erämaata ja perillä niin poikki ettei jaksanut kameraan edes koskea. Niillä ei ole minkäänlaista merkitystä vuorovaikutteisessa rakentavassa toisia huomioon ottavassa keskustelukulttuurissa.
Mitä ne mun vaeltamiseni/kameran takana kyykkimiseni siihen kuuluu, ei yhtään mitään, pitäisikö mun nostaa itseni jollekin jalustalle talsittujen kilometrien vuoksi versus viereinen kuvaaja jolla murto-osa kuvauskokemusta takana erilaisissa olosuhteissa?
Ei ja vielä kerran ei.
Myönnän, provosoidu helposti äkkipikainen luonteeni vuoksi, mutta osin johtuu siitäkin että kotikasvatuksestani johtuen peräänkuulutan yleistä hyvää käyttäytymismallia jossa sivistyneesti tuodaan esille ne omatkin mielipiteet ja hyvä että tuodaan, ei tämä mikään joo joo-kerho ole, mutta Huom, SIVISTYNEESTI!
Ei se muiden mielipiteet/tarpeet huomioiva artikulointi mikään amerikantemppu pitäisi olla?
Jos kerran on kokemustaustaa niin paljon niin eikös silloin pitäisi olla myös humanistinen lähestymistapa myös lisääntynyt, näin ne fiksummat ainakin väittää ja mitä itse olen elämän varrella huomannut, kyllä se yleensä pitää paikkaansa, ei toki aina ikävä kyllä.
Kun tähän SAMAAN AIHEESEEN PALATAAN saman nimimerkin kohdalla aina vaan uudelleen ja uudelleen säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin, niin eikö pitäisi hälytyskellojen jo pikkuhiljaa soida että asenteessa sittenkin voisi olla parantamisen varaa?
Vai vapauttaako pakkasessa kameran takana yöllä kyykkiminen käyttäytymisvastuusta?
Jos näin on niin veikkaan että moni muukin voisi alkaa täällä "tuhnuilemaan"...
T: jalustaltaan laskeutunut
Miksi ajaa BMW:llä, kun voi lentää LSD:llä.
