Canonin peilitön FF, EOS R

[Maffer]

1Ds3 ja 70-200 2.8 mk2 meni aivan helposti niin, että kyynärpäät rinnalla vasuri ylettyi ottamaan kopin tötterön päästä. Eikun venyttämään käsiä kirurgille jos ei onnistu.

[JL Anttola]

Voip olla tavotteena ottaa kuva vettä virtaavasta koskesta. Käyp pari kertaa paikalla miettimässä kuvauspaikan, perspektiivin, rajaukset, valon. Sitte käyvä vaikka kolmena päivänä toteamassa, että liikaa pilveä, tai liian suora valo. Ja neljäntenä sitte on pilviharso sopiva, ja saap sen kuvan. Jos on varma itestään ja vehkeistään, ottaa vaan yhen. Jos on epävarma, ottaa pari varalle ja vielä muutaman toiselle kortille, ja männee kottii kehittämmään.

Toine palkataa firman juhlii kuvaamaan. Näytetään tärkeät asiakkaat, ja oman firman avainhenkilöt, joista pitäs saaha edustavia kuvia. Asiakkaat ei mielellää kuvissa räkä valuen, eikä silmät kiiluen jonkun kaula-aukossa.

Voip noissa genreissä olla tarpeet erilaiset, vai? Mut sitä ihmettelen, missä pittää olla vehkeet kestäviä, ko luulis sinne ainutkertasee koskikuvaa jaksava kantaa aremmatkii vehkeet suojassa, mutta tuolla kännisten keskellä taas joutuu tönityks?

Ihan mielikuvituksesta vejin esimerkit. Ei oo yhenkään kuvan kokemusta kummastakkaa genrestä, eikä mittää tavotetta että koskaan tuliskaan sitä kokemusta. Toimeetullaksein en pysty hommaan, mutta ei onneksi ees tarvi valokuvata, ja äärimmäisee koskikuvauksee oon liian laiska. Sitä vaa, että absoluuttisestatotuudesta ko kirjottaa, vois vaikka ohimennen mainita, että on kyse omasta absoluuttisestatotuudesta, ei muitten. Aiheuttas vähemmän närää, tai vaihtoehtosesti vähemmän huvittuneisuutta. Jos ei sitte viimemainittu ookkii tavoitteena?

Jaakko

[javal]

Mut mä voi toki laittaa oman arvioni kyseisestä kamerasta n. kuukauden koemuksen perusteella - käsittäen parit häät, muutamat firman juhlat ja usseempi sata salamapotrettia. Näistä toki saa olla eri mieltä, mut pääosin mielipiteet perustuu ajatukseen, et tolla värkillä täytys tehdä ratkaisut nopeasti.

Kiva että laitit kokemuksia jakoon. Muutama kommentti / kysymys tuli mieleen kun juttusi luin.

Ergonomiaa on kehuttu ja kamera on mukava kädessä, mutta tilaa on niin vähän, et ite painelen ylimääräisiä nappeja vähän väliä (esim. toi kosketusliukukytkin ei toimi eli siihen voi laittaa ainoastaan jotakin sellaista mikä ei suuremmin haittaa - samoin noihin suuntanapit jää mulle liian liki kämmenen pohjaa).

Minulle ei noissa peukalon juureen jäävässä suuntanapeissa ole mitään sellaista mitä minä tarvitsen silloin kun kuvaan normaalilla kuvauotteella. Mitä kuvauksen kannalta tärkeää sinulla siellä on määriteltynä?

On totta että ne suuntanapin on kuvauotteella hankalassa paikassa, mutta käytännössä samassa hankalassa paikassa jossa 5D mk4 ja 7d mk2 on se toinen säätöpyörä, jota ainakin minä tarvitsin alinomaan kuvatessa. Nyt, EOS R :ssä tämä toinen säätöpyörä on kuvausotteella heti peukalonpään alla. Ja jos on RF lasi niin kolmas löytyy lasista. Niillä jo pärjääkin pitkälle.

Silmätarkennus on yhtä ihmistä kuvatessa kiva, mut usseemman kanssa mun älyn ja kameran älyn välillä on tietty yhteensopimattomuus, jonka takia on helpompi pitää se pois päältä.

Jaa, noin kun kirjoitat niin oletan että kuvaat kertatarkennuksella (one shot) jolloin kamera ensin arpoo kenen silmään otetaan tarkennus ja sitten sinä joudut muuttamaan sen tarkennuksen halusi mukaan johonkin toiseen silmään. Minä en käytännössä kuvaa ihmisiä koskaan tuolla kertatarkennnuksella nimen omaan tästä syystä - se on vaivalloinen ja hidas. Käytän jatkuvaa tarkennusta (servo) ja käytännössä kuvassa voi olla vaikka 15 hlöä ja saan kerralla, yhdellä napin painauksella valittua kenen silmään ja kumpaan silmää tarkennus kohdistetaan. Ja yksi asia jota ei käyttöohjeessa ilmeisesti vieläkään mainita sanallakaan on se että voit myös servomodessa valita kumpaan silmään tarkennetaan. Nimittäin, kamera kohdistaa joka vasempaa tai oikeaan silmään sen mukaan kummalle puolelle kasvoja kohdistin oli osoitettu kun laukaisin painetaan puoleenväliin. Tämän kun hoksasin mun äly ja kameran äly alkoi menemään huomattavasti paremmin yhteen.

Samoin hämärässä tarkennus on välillä loistava, mut keinovalossa tulee eteen tilanteita, et toi ei lukitu oikein millään (samassa tilanteessa samalla lasilla 5D IV:n nappaa kevyesti) - jatkuvalla tarkennuksella pitää ottaa valotuksen simulointi pois päältä, koska tarkenneus käyttää selkeesti tota samaa buustattua signaalia (kertatarkennuksella kamera tekee sen tarkentaessa itekseen) eli jos jatkuvalla tarkennuksella tarkoituksellisesti alivalottaa niin tarkennus on kohtuu huono (vois melkeen sanoa kuraa).

Mitä? Kuraa - nyt kaatu kuppi nurin!!! No eikä kaatunut ;)

Mulla ei ole ollut vastaavaa kokemusta (ainakaan häiritsevässä määrin) vaikka kamera on ollut jo 14kk ja kuvaan alinomaan jatkuvalla tarkennuksella, siksi kuulostaa hieman oudolta. Mulla on aina valotuksen simulointi päällä ja voin alivalottaa käytännössä niin paljon kun haluan. Voisitko kertoa millä asetuksilla tämä tapahtuu ja miten paljon alivalotat. Voisin vinkkiesi perusteella saada ilmiön havainnoitua (sitten kun saan kamerani takaisin). Tapahtuuko kaikilla laseilla, ja sekä RF ja EF lasilla? Miten usein noita tulee kun kuvaat keinovalossa ja muissa yllä mainituissa olosuhteissa/asetuksin, onko ongelmatapauksia 1/10, 1/100, 1/1000? Eli onko ongelma helppo toistaa?

Pistetarkennus on aika iso (myös se pieni) ja nappaa ennemmin takaa kiinni kuin kohteen - enemmän kuin 5D IV, joka myös tykkää taustasta vähän liikaa.

Juu, pienin piste (joka ei edes liene mikään "piste") on liian suuri. Todennäköisesti pienemmät pisteet (=alueet) on varattu niille jotka maksavat enemmän eli ostavat kalliimman rungon kun sellainen tulee saataville. Minulle tämä kuitenkin harvemmin tulee ongelmaksi, siis tämä pienen pisteen ongelma, mutta joskus tulee. Sama ongelma (yhtä usein/harvoin) vaivasi myös Sony A7rmk3 :sta, lieneekö sitten yleinen peilittömien "ongelma".

Toiminta-aikaa osa on kehunut paremmaksi kuin spekseissä - mä väitän just päinvastaista. Mulla kamera menee kohtuu nopiasti virransäästöön. Evf/takanäyttö vaihto napilla (koska toi automaattivaihto on aivan liian hidas ja reagoi kaikkeen muuhun) eli käytännössä en vaihda ollenkaan. Vakaajallisen lasin kanssa akku tyhjenee jossakin 200-250 kuvan kohdilla, kun kamera roikkuu mukana koko illan ilman, et sitä sammuttaa (5D IV vähintään 500 ruutua mukaanlukien jonkinverran takanäytön tarkastelua - 6D ei hyydy koko iltana). Vakaajahan pyörii jatkuvasti tuttuun Canon peilitön tyyliin.

Totuus lieneen että yhdellä latauksella voi ottaa noin 0 - 5000 kuvaa. Asia riippuu ihan siitä mitkä ovat asetukset ja miten paljon kamera on jouten virrat päällä etsinkuva aktiivisena. Lähinnä kysymys on siitä minkä luvun haluaa ilmoittaa. Minulla kuvamäärä yleensä lienee noin 800-1000, jos ei kovasti innostu tekemään kameralla muuta kuin pääasiassa kuvaamaan. Jos vain kannan sitä mukanani virrat koko ajan päällä lähes kuvaamatta koko päivän niin toki se kuvamäärä per lataus tulee alaspäin.

EVF:ää on edelleen aika raskas kattoa koko illan, mut kakkoskamerana sen kestää.

Myös minun kohdalla totta hyvin hämärässä kuvatessa. Mutta kuvaan kuitenkin hämärässä mieluummin EVF :llä kun sillä sentään näkeekin jotakin.

Kahtellaan, kun toi on roikkunut enempi mukana, et olenko vielä samaa mieltä, mutta tällä kokemuksella mä jättäsin vielä noi kalliit RF-lasit hyllyyn, koska niille ei ole runkoa ja mun tulevaisuudenusko ei riitä. Tarkoitaa, et noista linsseistä on vielä vähän turha keskustella, kun ei ole mitään mihin ne laittaa. Nyt on olemassa kiva harrastusrunko, mut siihen ei ole oikein harrastuslaseja (paitti adapterilla). Siltä kannalta mun on varsin helppo ymmärtää, et R ei ole mikään myyntimenestys - jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua - ei huono, mut ei mitään kovin ihmeellistä.

Linsseistä on keskusteltu aina, ennen 5D mk1, 5D mk2, 5D mk3 ja 5D mk4 markkinoille tuloa ja myös sen jälkeen, ja listaan voisi laittaa ihan kaikki Canon kamerat. Jäin miettimään onko EOS R järjestelmän kohdalla nyt olemassa jokin määrätty taso milloin niistä voi alkaa keskustelemaan? Voidaan sopia että on jos näin haluat.

Kuvia saa, mut ei tohon mitään vetoakaan ole, joka puolustaisi esim. kameran vaihtamisen. Lomalle/vapaa-ajalle toki otan ton R:n mukaan, mut maisemat onkin niin helppo kuvata, et se on melkeen sama minkä värkin ostaa. Ja mä ostin ton siksi, et mun kakkosrungossa alkaa olemaan laukaisumäärät tapissa (suhteessa valmistajan lupauksiin ja tilastolliseen vikaantumiseen), joten siirrän sen ansaitulle eläkkeelle.

Lopullinen valintasi kuitenkin on se että valitsit EOS R :n vaikka 5D mk4 olisi vielä saatavilla. Jotenkin jäi vaikutelma että 5D mk4 olisi sinun valinta mutta valitsit kuitenkin toisin - joka tietenkin hieman kummastuttaa. Vai teitkö sellaiset kaupat että olit valintaan lukittu heti ostohetkellä ja nyt ehkä kaduttaa valinta?

[T71]

En kyllä vastavalosuojasta tukisi mitään objektiivia, saati pitäisi siitä kiinni.
Se on kuitenkin aina se heikoin osa kokonaisuudessa. Kiinni parilla muovisella bajonetin tapaisella klipsillä (yleensä).

Eikä pintakaan ole kovin hyvä otteelle. Oikeastiko joku pitää kiinni vastavalosuojasta?

Lähikuvauksessa Zeiss ZE 100mm f2 Makrolla olen ottanut tavaksi ottaa vasurilla kiinni niin edestä kuin saan (=vastiksesta), kun kyykin jossain risukossa kettumaisessa asennossa. Vaikutus kuvan terävyyteen on selvä, kun tele ja makrohommissa kuvaa matalalta siten, että tukee aivan lasin etupäätä esim polveen, puuhun, kiveen tai mihin nyt parhaiten osaa.
Toki ymmärrän ne muoviset kindermunanpuolikkaat, jotka poksahtaa tosipaikassa varvikkoon, niin niihin ei kannata oikein tukeutua, mutta metalli on eri asia.
Miksi jengi käyttää noita muovisia vastavalosuojia? Hommatkaa oma sorvi tai tilatkaa 80-luvun metallivastikset ebaysta, niin säästyy se etulinssikin kaatuillessa jänkhällä. Tosin se lasi menee sitten poikki, mutta aina ei voita.

[ttuplai]

Ergonomiaa on kehuttu ja kamera on mukava kädessä, mutta tilaa on niin vähän, et ite painelen ylimääräisiä nappeja vähän väliä (esim. toi kosketusliukukytkin ei toimi eli siihen voi laittaa ainoastaan jotakin sellaista mikä ei suuremmin haittaa - samoin noihin suuntanapit jää mulle liian liki kämmenen pohjaa).

Minulle ei noissa peukalon juureen jäävässä suuntanapeissa ole mitään sellaista mitä minä tarvitsen silloin kun kuvaan normaalilla kuvauotteella. Mitä kuvauksen kannalta tärkeää sinulla siellä on määriteltynä?

On totta että ne suuntanapin on kuvauotteella hankalassa paikassa, mutta käytännössä samassa hankalassa paikassa jossa 5D mk4 ja 7d mk2 on se toinen säätöpyörä, jota ainakin minä tarvitsin alinomaan kuvatessa. Nyt, EOS R :ssä tämä toinen säätöpyörä on kuvausotteella heti peukalonpään alla. Ja jos on RF lasi niin kolmas löytyy lasista. Niillä jo pärjääkin pitkälle.

Mulla on 5D IV:ssa nappien takana muutama eri tarkennusalue servolla eli vaihdan pistetarkennusksesta laajennettuun/servoon etc. pitämällä nappia pohjassa, mut moodit ei lukitu vaan niitä täytyy pitää - mikä on hyvä, koska vahingosta ei seuraa mitään muutosta jos nostan käteni. EOS R:ssä kaikki on enempi sellasta selattavaa tyyliä ja johtuen nappien vähyydestä osa on mulla noissa suuntanapeissa. Niihin osuu kämmen ja se on se ongelma, koska toi väli on selkeesti kaposempi kuin 5D IV:ssa. Toi ei haittais jos tolla lukituksella sais otettua ne pois käytöstä ja päälle (softalla olis helppo tehdä toi nappikohtaisesti, mut sinänsä mä haluaisin myös 5D IV:ssä ton liveview/video-napin otettua pois päältä). Toi zoominappi ei ole ton suhteen sen parempi vaan sekin jää helposti käden alle. Canonilla on erikoinen tapa säästää softassa ja varata 1D-sarjaan kunnon kustomoinnit. Veikkaan, et seuraavissa R:ssä noi näppäinjutut on vielä paremmin mietitty.

Osa ongelmasta johtuu tietenkin siitä, et kahden kameran käyttäjänä mä pyrin tekemään noista suhteellisen samanlaisia - mua ei sinänsä haittaa kahden erilaisen kameran käyttö. Toi m-fn on R:ssä toimiva juttu, mut mun on vaikea sovittaa se yhteen 5D IV:n kanssa (siinä toi ei oo kätsy ja siihen ei saa valittua sisältöä - plussat siis R:llä). Linsseissä oleva säätöpyötä (tai adapterissa) ei toimi mulle - eikä varsinkaan sekalinsseillä, koska sen paikka vaihtuu linssin kärjestä linssin juureen. Ehkä tulevaisuudessa, mut ei eri kameroiden ja linssijärjestelmien yhteiskäytössä. Siksi mulla on ISO Q+säätöpyörä-yhdistelmässä, koska se on nopia ja toimii kummassakin hyvin samalla tavalla.

Silmätarkennus on yhtä ihmistä kuvatessa kiva, mut usseemman kanssa mun älyn ja kameran älyn välillä on tietty yhteensopimattomuus, jonka takia on helpompi pitää se pois päältä.

Jaa, noin kun kirjoitat niin oletan että kuvaat kertatarkennuksella (one shot) jolloin kamera ensin arpoo kenen silmään otetaan tarkennus ja sitten sinä joudut muuttamaan sen tarkennuksen halusi mukaan johonkin toiseen silmään. Minä en käytännössä kuvaa ihmisiä koskaan tuolla kertatarkennnuksella nimen omaan tästä syystä - se on vaivalloinen ja hidas. Käytän jatkuvaa tarkennusta (servo) ja käytännössä kuvassa voi olla vaikka 15 hlöä ja saan kerralla, yhdellä napin painauksella valittua kenen silmään ja kumpaan silmää tarkennus kohdistetaan. Ja yksi asia jota ei käyttöohjeessa ilmeisesti vieläkään mainita sanallakaan on se että voit myös servomodessa valita kumpaan silmään tarkennetaan. Nimittäin, kamera kohdistaa joka vasempaa tai oikeaan silmään sen mukaan kummalle puolelle kasvoja kohdistin oli osoitettu kun laukaisin painetaan puoleenväliin. Tämän kun hoksasin mun äly ja kameran äly alkoi menemään huomattavasti paremmin yhteen.

Juu - toi vaatinee vielä pientä käyttäjän hiomista - ehkä rakastun tohon - ehkä en. Ja kuvaan siis servolla. Ongelma on siis siinä, et jos valittu henkilö kääntää päätään ei sitä silmää enää ole olemassa. Mun on selkeesti helpompi pitää piste samassa kohdassa ja olla miettimättä sitä, kun toi kadottaa sen yhden tyypin ja etsii jotain uusiksi, kun pää kääntyy takaisin. Eikä mua haittaa käyttää pistetarkennusta - se on just yhtä yksinkertainen kuin käyttäjänsä ja sormella ton tyrkkää aika nopiasti just sinne minne haluan - ihan niinku ennenkin. Ja sen takia mä peräänkuulutan yksinkertaisuutta muutenkin eli mulle riittää vähempi toimintoja, kunhan ne ovat a) kaikki suoraan näppäinten takana b) toimivat tasan samalla tavalla maanantaina ja keskiviikkona - hyvä esimerkki on toi elektronin suljin - hieno ajatus, kunhan kuu ja aurinko ovat oikeassa asennossa. Mä käytän ennemmin käytettivässä olevan päätösajan sommitteluun ja ilmeiden kyttäämiseen kuin sen miettimiseen, et onko kamerassa just oikea moodi tähän kuvaustilanteeseen. Oletan, et tuo ja esim. silmätarkennus tulevat muuttumaan juuri siihen suuntaan, mut nyt ei olla siinä. Sony on suorastaan surullisen kuuluisa noista ehdoista, et jos tää niin sit ei tää, mut ota kuitenkin huomioon tämä.

Samoin hämärässä tarkennus on välillä loistava, mut keinovalossa tulee eteen tilanteita, et toi ei lukitu oikein millään (samassa tilanteessa samalla lasilla 5D IV:n nappaa kevyesti) - jatkuvalla tarkennuksella pitää ottaa valotuksen simulointi pois päältä, koska tarkenneus käyttää selkeesti tota samaa buustattua signaalia (kertatarkennuksella kamera tekee sen tarkentaessa itekseen) eli jos jatkuvalla tarkennuksella tarkoituksellisesti alivalottaa niin tarkennus on kohtuu huono (vois melkeen sanoa kuraa).

Mitä? Kuraa - nyt kaatu kuppi nurin!!! No eikä kaatunut ;)

Mulla ei ole ollut vastaavaa kokemusta (ainakaan häiritsevässä määrin) vaikka kamera on ollut jo 14kk ja kuvaan alinomaan jatkuvalla tarkennuksella, siksi kuulostaa hieman oudolta. Mulla on aina valotuksen simulointi päällä ja voin alivalottaa käytännössä niin paljon kun haluan. Voisitko kertoa millä asetuksilla tämä tapahtuu ja miten paljon alivalotat. Voisin vinkkiesi perusteella saada ilmiön havainnoitua (sitten kun saan kamerani takaisin). Tapahtuuko kaikilla laseilla, ja sekä RF ja EF lasilla? Miten usein noita tulee kun kuvaat keinovalossa ja muissa yllä mainituissa olosuhteissa/asetuksin, onko ongelmatapauksia 1/10, 1/100, 1/1000? Eli onko ongelma helppo toistaa?

On toistettavissa - vertaat normaalissa huonetilassa kertatarkennusta ja servoa silloin, kun alivalotat. Canon foorumilla joku väitti ilmiön tulleen firmware 1.4:een, mut en voi ottaa kantaa, koska mulla ei ole muuta ollutkaan käytössä eli päivitin suoraan tuohon. Kertatarkennus buustaa signaalin (vastaa ei simuloitua tilaa) painettaessa nappi puoleen väliin - servolla näin ei tapahdu eikä oikein voikaan. Seuraus: kertatarkennus nappaa ylivoimaisesti paremmin kiinni kuin servo. Jos valottaa noin niinkun suunnilleen oikein niin eroa ei ole. Testasin ton vain pistetarkennuksella. Toi on itseasiassa helposti kehnompi kuin 6D:n keskipiste vastaavassa tilanteessa. Oletettavasti toi riippuu siitä kuinka paljon alivalottaa - jos haluat tuon systemaattisemmi analysoida niin ollos hyvä. Mulle riitti tovi käytössä olevalla kalustolla ja muutamalla eri kohteella - päätin, et helpompi ottaa simulointi pois. Ja en siis yleensä käytä tarkennuksen apuvaloa - vaikka toki joskun onkin pakko.

Mulla ei ole RF-laseja enää käytössä - ne oli vain lainassa, koska toistaiseksi olen sitä mieltä, et järjestelmään panostaminen tässä vaiheessa ei ole ajankohtaista ja häät pitää napsia parille kortille yhtä aikaa (ei ehkä kovin tieteellisesti perusteltu, mut siit tulee kiva fiilis).

Kahtellaan, kun toi on roikkunut enempi mukana, et olenko vielä samaa mieltä, mutta tällä kokemuksella mä jättäsin vielä noi kalliit RF-lasit hyllyyn, koska niille ei ole runkoa ja mun tulevaisuudenusko ei riitä. Tarkoitaa, et noista linsseistä on vielä vähän turha keskustella, kun ei ole mitään mihin ne laittaa. Nyt on olemassa kiva harrastusrunko, mut siihen ei ole oikein harrastuslaseja (paitti adapterilla). Siltä kannalta mun on varsin helppo ymmärtää, et R ei ole mikään myyntimenestys - jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua - ei huono, mut ei mitään kovin ihmeellistä.

Linsseistä on keskusteltu aina, ennen 5D mk1, 5D mk2, 5D mk3 ja 5D mk4 markkinoille tuloa ja myös sen jälkeen, ja listaan voisi laittaa ihan kaikki Canon kamerat. Jäin miettimään onko EOS R järjestelmän kohdalla nyt olemassa jokin määrätty taso milloin niistä voi alkaa keskustelemaan? Voidaan sopia että on jos näin haluat.

No kun noiden muiden kohdalla on tota historiaa vähän enempi. Toki toi mun heitto oli vähän överi, mut tällä hetkellä keskustelu nojaa paljon sen varassa mitä on tulossa. Canonilla selkeesti menee rungot vähän eri tahtia kuin linssit - onko se hyvä vai huono markkinastrategia - sen aika näyttää, mut vaatis aika paljon mielikuvitusta sanoa, et Canonilla on tällä hetkellä markkinoilla aito kilpailukykyinen ammattilaiskamera, vaikka toki ammatikseen voi kuvata vaikka puhelimella.

Kuvia saa, mut ei tohon mitään vetoakaan ole, joka puolustaisi esim. kameran vaihtamisen. Lomalle/vapaa-ajalle toki otan ton R:n mukaan, mut maisemat onkin niin helppo kuvata, et se on melkeen sama minkä värkin ostaa. Ja mä ostin ton siksi, et mun kakkosrungossa alkaa olemaan laukaisumäärät tapissa (suhteessa valmistajan lupauksiin ja tilastolliseen vikaantumiseen), joten siirrän sen ansaitulle eläkkeelle.

Lopullinen valintasi kuitenkin on se että valitsit EOS R :n vaikka 5D mk4 olisi vielä saatavilla. Jotenkin jäi vaikutelma että 5D mk4 olisi sinun valinta mutta valitsit kuitenkin toisin - joka tietenkin hieman kummastuttaa. Vai teitkö sellaiset kaupat että olit valintaan lukittu heti ostohetkellä ja nyt ehkä kaduttaa valinta?

Niin. Mulla ei juuri koskaan ole ollut kahta samanlaista kameraa, vaikka siinä olis puolensa. 1D-sarja ei oo mun juttu joten jotain hauskaa piti ton eläkeläisen tilalle keksiä. Ja onhan toi kivempi ottaa reissulle mukaan kuin 5D IV. Kaduttaa - kamerat ei oo niin tärkeässä asemassa, et katuisin - muutamaa typeryyttä elämässäni vähän kadun, mut historiaa ei voi muuttaa joten sekin on pääosin aika turhaa. Eli kyl noi oli vaan mun fiilikset tosta kamerasta - tykkäsit siitä tai et. Eli toi on sellanen 7,6 asteikolla 1-10 (ja odotukset oli 7,2 eli vähän yllätti positiivisesti). Ole siis huoleti - en harkitse itsemurhaa tai kameran täyttämistä räjähdysaineilla ja sen viemistä läheiseen kauppakeskukseen. Tosta ei vaan tullu mulle petikaveria - ehkä meitin rakkaus on hitaammin syttyvää sorttia ja ens vuoden hääkuvausten jälkeen myös meidät vihitään. Et seuraavaksi, kun haluat kokeilla kyökkipsykologiaa niin suosittelen jotain toista kohdetta.

[ttuplai]

Massaa on tarkempi kääntää ohjaamalla sitä sieltä tukivarren päästä. Tämän voi kokeilla vaikka sillä rautakangella.

Massaa voi olla helpompi ohjata jostakin, mut ruumiinmitat ja mieltymykset ovat ihmisillä erilaiset. Mä pidän melkoisen juuresta kiinni, koska mun on helpompi siten tukea käsivarret kehoon. Noita yleiseen standardiin pakottamisia on kokeiltu esim. urheilussa huonolla menestyksellä.

Jeps, paljon teoriaa vs käytäntö. Itsellä takana useita 10h kuvauspäiviä pelkällä *sensuroidun* merkkisellä 70-200/2.8lla, niin todellakin mielellään sitä pitää kyynärpäät/olkavarret kehossa kiinni. Istualtaan penkillä/lattialla yrittää nojailla kyynärpäällä reiteen/polveen. Onneksi edes runko on pienempi kuin joku 1Dx rohjo.

Tämä Canonin uutuusputki on ihan virkistävä näkemys, jos osoittautuu toimivaksi ja kestäväksi, jota se todennäköisesti on.

Jeps. Vaikka ton R:n osittain runttasinkin arviossani, otan ton linssin vähentyneen massan ilomielin jos Canon saa aikaiseksi rungon, johon se kandee laittaa. Siitä voisin jopa vähän maksaa - lisäpikseleistä en maksa mitään. Henk. koht. en optimoi kuvaa vaan omaa kehoani - olen urheilussa onnistunut telomaan puoli kehoa (ranteet, selän ja polvet), joten jos pitää kuvausasento valita niin mielellään sellanen, et jaksaa vetää seuraavana päivänä 8h uudestaan. Tossa telomisessa on se hyvä puoli, et oppii tekemään asiat oikein, koska palaute tulee välittömästi (mitä peruskoulu onkaan menettänyt karttakeppien vähentyneestä käytöstä). Yhden ruudun ottaa vaikka käsillä seisten (olen jopa kokeillut, koska mitäpä tyhmä ei tekis todistaakseen olevansa oikeassa). Itseasiassa musta toi massa liikkuu kepeämmin, kun tukee likellä painopistettä ja kääntää rungosta (et jopa teoria saattaa olla vähän toisenlaisen asennon puolella) - siksi painavampi runkokaan ei aina ole edes haitta - riippuen toki mitä sen eteen laittaa. EOS R, adapteri ja siihen 70-200 siirtää painopisteen jopa ikävän kauas (akkukahva saattaa jopa auttaa, mut en omista) - vois siis kuvitella, et toi RF-versio on jopa mietitty ihan oikeesti (siis muutenkin kuin ton illuminatin johtaman hajoamissalaliiton osalta).

[habannaama]

ttuplailta selkeän hyvää argumentointia syvääluotaavan analyysin liittyen, juurikin omiin havaintoihin perustuen, ilman että tuputtaa noita muina kuin omiin kuvaustapoihin nojaten.

Noin sen soisi itsekin osaavan ilmaista.
Rispektit.

[Maffer]

No siinähän niitä omia tapoja tuputetaan muille jos hieman luet ajatuksella. Välissä on vain väkisin väännettyä filosofiaa kun TL; DR riittäisi.

[nsamppa]

Noin sen soisi itsekin osaavan ilmaista.
Rispektit.

+1

[M1O]

No siinähän niitä omia tapoja tuputetaan muille jos hieman luet ajatuksella. Välissä on vain väkisin väännettyä filosofiaa kun TL; DR riittäisi.

Tuputtaa omia tapoja? +

Räkiä omia ainoita totuuksia, ilman pienintäkään ymmärrystä että joku voi ajatella toisin? piiiitkä -

[Maffer]

Oletko joku vapaan kasvatuksen tuotos mikä näkee kaikki perustellut mielipiteet jyrkkinä totuuksina? Ne voisivat olla ehdottomia totuuksia jos niistä poikkeamalla joutuu vankilaan tai työleirille. Näinhän ei nyt ole.

Pipo suuhun ja kamerakauppaan vaikka mussuttamasta.

[M1O]

Sitä vaa, että absoluuttisestatotuudesta ko kirjottaa, vois vaikka ohimennen mainita, että on kyse omasta absoluuttisestatotuudesta, ei muitten. Aiheuttas vähemmän närää, tai vaihtoehtosesti vähemmän huvittuneisuutta. Jos ei sitte viimemainittu ookkii tavoitteena?

Jaakko

Ei vaan voi, onhan se nähty.

[Tony_A]

Lähikuvauksessa Zeiss ZE 100mm f2 Makrolla olen ottanut tavaksi ottaa vasurilla kiinni niin edestä kuin saan (=vastiksesta), kun kyykin jossain risukossa kettumaisessa asennossa. Vaikutus kuvan terävyyteen on selvä, kun tele ja makrohommissa kuvaa matalalta siten, että tukee aivan lasin etupäätä esim polveen, puuhun, kiveen tai mihin nyt parhaiten osaa.
Toki ymmärrän ne muoviset kindermunanpuolikkaat, jotka poksahtaa tosipaikassa varvikkoon, niin niihin ei kannata oikein tukeutua, mutta metalli on eri asia.
Miksi jengi käyttää noita muovisia vastavalosuojia? Hommatkaa oma sorvi tai tilatkaa 80-luvun metallivastikset ebaysta, niin säästyy se etulinssikin kaatuillessa jänkhällä. Tosin se lasi menee sitten poikki, mutta aina ei voita.

Iso pettymys tässä kohtaa. Tästähän saa ihan sen käsityksen, että kyseinen kuva otetaan käsivaralla. Toivottavasti tarkoitit sentään, että käännät kameraa osoittamaan kuvattavaa kohdetta vastavalosuojasta ennenkuin puikkohitsaat kuulapään tiukasti kiinni. Muutenhan kuvassa saattaa olla terävyysalueessa selkeää heittoa. 100mm makroetäisyyksillä taitaa olla aikas kranttu tästä. Toki ongelma ei vaivaa kivimiehiä.

[hkoskenv]

Sitä vaa, että absoluuttisestatotuudesta ko kirjottaa, vois vaikka ohimennen mainita, että on kyse omasta absoluuttisestatotuudesta, ei muitten. Aiheuttas vähemmän närää, tai vaihtoehtosesti vähemmän huvittuneisuutta. Jos ei sitte viimemainittu ookkii tavoitteena?

Jaakko

Ei vaan voi, onhan se nähty.

Ei voi. Aina on joku, joka tekee niin. Helpompaa on muuttaa omaa suhtautumista siten, että pitää mielipiteitä oletusarvoisesti henkilökohtaisina ilman, että sitä erityisesti korostetaan.

[T71]

Lähikuvauksessa Zeiss ZE 100mm f2 Makrolla olen ottanut tavaksi ottaa vasurilla kiinni niin edestä kuin saan (=vastiksesta), kun kyykin jossain risukossa kettumaisessa asennossa. Vaikutus kuvan terävyyteen on selvä, kun tele ja makrohommissa kuvaa matalalta siten, että tukee aivan lasin etupäätä esim polveen, puuhun, kiveen tai mihin nyt parhaiten osaa.
Toki ymmärrän ne muoviset kindermunanpuolikkaat, jotka poksahtaa tosipaikassa varvikkoon, niin niihin ei kannata oikein tukeutua, mutta metalli on eri asia.
Miksi jengi käyttää noita muovisia vastavalosuojia? Hommatkaa oma sorvi tai tilatkaa 80-luvun metallivastikset ebaysta, niin säästyy se etulinssikin kaatuillessa jänkhällä. Tosin se lasi menee sitten poikki, mutta aina ei voita.

Iso pettymys tässä kohtaa. Tästähän saa ihan sen käsityksen, että kyseinen kuva otetaan käsivaralla. Toivottavasti tarkoitit sentään, että käännät kameraa osoittamaan kuvattavaa kohdetta vastavalosuojasta ennenkuin puikkohitsaat kuulapään tiukasti kiinni. Muutenhan kuvassa saattaa olla terävyysalueessa selkeää heittoa. 100mm makroetäisyyksillä taitaa olla aikas kranttu tästä. Toki ongelma ei vaivaa kivimiehiä.

Jalusta on vähän niin kuin kondomi. Ilman on vaan niin paljon mukavampi heilua.

[javal]

Vielä vähän rupattelua ja ajatusten vaihtoa. Hyvin selvensit ne asiat jotka olivat jääneet minulle vielä hämärän peittoon, tattista vaan.

Osa ongelmasta johtuu tietenkin siitä, et kahden kameran käyttäjänä mä pyrin tekemään noista suhteellisen samanlaisia - mua ei sinänsä haittaa kahden erilaisen kameran käyttö. Toi m-fn on R:ssä toimiva juttu, mut mun on vaikea sovittaa se yhteen 5D IV:n kanssa (siinä toi ei oo kätsy ja siihen ei saa valittua sisältöä - plussat siis R:llä). Linsseissä oleva säätöpyötä (tai adapterissa) ei toimi mulle - eikä varsinkaan sekalinsseillä, koska sen paikka vaihtuu linssin kärjestä linssin juureen. Ehkä tulevaisuudessa, mut ei eri kameroiden ja linssijärjestelmien yhteiskäytössä. Siksi mulla on ISO Q+säätöpyörä-yhdistelmässä, koska se on nopia ja toimii kummassakin hyvin samalla tavalla.

Mä lähdin tässä kohtaa aika pian eri linjoille, ja totesin että en sittenkään yritä saada kameroita taipumaan samaan muottiin ja nappeja vastaamaan toisistaan. Ikäänkuin aloitin kokonaan uudelta pöydältä ajatuksella että otetaan uudesta(kin) kaikki edut irti mitä siitä löytyy, ilman vanhoja rajoitteita tai toimintatapoja. Mutta toki ymmärrän että sinun valita on varmaan sinulle se parempi valinta, siis yrittää yhdenmukaistaa toiminnot mahdollisuuksien rajoissa.

Silmätarkennuksesta:

Juu - toi vaatinee vielä pientä käyttäjän hiomista - ehkä rakastun tohon - ehkä en. Ja kuvaan siis servolla. Ongelma on siis siinä, et jos valittu henkilö kääntää päätään ei sitä silmää enää ole olemassa. Mun on selkeesti helpompi pitää piste samassa kohdassa ja olla miettimättä sitä, kun toi kadottaa sen yhden tyypin ja etsii jotain uusiksi, kun pää kääntyy takaisin. Eikä mua haittaa käyttää pistetarkennusta - se on just yhtä yksinkertainen kuin käyttäjänsä ja sormella ton tyrkkää aika nopiasti just sinne minne haluan - ihan niinku ennenkin. Ja sen takia mä peräänkuulutan yksinkertaisuutta muutenkin eli mulle riittää vähempi toimintoja, kunhan ne ovat a) kaikki suoraan näppäinten takana b) toimivat tasan samalla tavalla maanantaina ja keskiviikkona - hyvä esimerkki on toi elektronin suljin - hieno ajatus, kunhan kuu ja aurinko ovat oikeassa asennossa. Mä käytän ennemmin käytettivässä olevan päätösajan sommitteluun ja ilmeiden kyttäämiseen kuin sen miettimiseen, et onko kamerassa just oikea moodi tähän kuvaustilanteeseen. Oletan, et tuo ja esim. silmätarkennus tulevat muuttumaan juuri siihen suuntaan, mut nyt ei olla siinä. Sony on suorastaan surullisen kuuluisa noista ehdoista, et jos tää niin sit ei tää, mut ota kuitenkin huomioon tämä.

Meillä näyttääpi olevan aika samat periaatteet ja ajatukset, mutta keinot miten siihen päästään on erilaiset. Minä myös haluan maksimoida sen että käytettävissä oleva aika menee sommitteluun, ilmeiden seurantaan, kuvausparametrien optimoinnin varmistamiseen, jne., ja siksi valintani on että luotan silmä&kasvo tarkennukseen (servo modessa). Kyllä, joskus se neliö silmän päältä katoaa, muuttuu kasvojen tunnistamiseksi, mutta yleensä aina lopullinen kuva edelleen on tarkka vaikka olisi "vain" kasvotarkennnus käytössä. Joskus kohde kääntää selän, mutta yleensä aina tarkennus on edelleen päässä (takaraivossa) ja sitten taas silmässä kun hlö katsoo taas kameraan päin. Toki joskus, mutta ei kuitenkaan liian usein, tarkennus menee kokonaan sinne minne sen ei tarvitsisi mennä mutta en minä siitä mitään pulttia ota, koska sen voi ottaa takaisin kohteeseen käytännössä ihan yhtä vähällä työllä kun kohdentaa ja tarkentaa sillä yhdellä pisteellä (sillä yksi tarkennus piste=neliö siellä EVF ruudulla on kun vapautan sen sulkimen ylös silmä/kasvotarkennus modessa). Se etu minkä saan on että voin käytännössä täysin vapaasti tehdä erilaisia rajauksia, zoomata sisään ja ulos, ottaa pysty ja vaakakuvia ja kamera hoitaa sen että tarkennus pysyy silmässä, ilman että minä tökin tarkennuspistettä ympäri ruutua ja koitan vieläpä pitää sitä alati liikkuvaa silmää sen tarkennuspisteen alla, minun maailmassa tarkennuspisteen tökkiminen ja tarkennuspisteen pitäminen silmän päällä on pois siitä huomista ja ajasta jolloin voisin tehdä sitä sommittelua, jne...

Minäkään en juurikaan kuvausmoodeja vaihtele ihmistä kuvatessa, se on servo ja simä/kasvojen tarkennus ja siinäpä se.

Hämärässä kuvattaessa buustattu signaali:

On toistettavissa - vertaat normaalissa huonetilassa kertatarkennusta ja servoa silloin, kun alivalotat. Canon foorumilla joku väitti ilmiön tulleen firmware 1.4:een, mut en voi ottaa kantaa, koska mulla ei ole muuta ollutkaan käytössä eli päivitin suoraan tuohon. Kertatarkennus buustaa signaalin (vastaa ei simuloitua tilaa) painettaessa nappi puoleen väliin - servolla näin ei tapahdu eikä oikein voikaan. Seuraus: kertatarkennus nappaa ylivoimaisesti paremmin kiinni kuin servo. Jos valottaa noin niinkun suunnilleen oikein niin eroa ei ole. Testasin ton vain pistetarkennuksella. Toi on itseasiassa helposti kehnompi kuin 6D:n keskipiste vastaavassa tilanteessa. Oletettavasti toi riippuu siitä kuinka paljon alivalottaa - jos haluat tuon systemaattisemmi analysoida niin ollos hyvä. Mulle riitti tovi käytössä olevalla kalustolla ja muutamalla eri kohteella - päätin, et helpompi ottaa simulointi pois. Ja en siis yleensä käytä tarkennuksen apuvaloa - vaikka toki joskun onkin pakko.

OK, nyt pääsin paremmin kärryille siitä mitä tarkoitit. Jos oikein muistan että tämä buustattu signaali kertatarkennusella tapahtuu jos on hyvin hämärää, nyt muistelen että olisi ollut ehkä jotakin luokkaa ISO12800 ja 0.8 s valotusaika kun tuon tyyppisen ilmiön ole havainnoinut, niin hämärää kuitenkin että mitään liikkuvaa kohdetta ei enää kuvata ilman liike-epäterävyyttä, ja jo silloinkin kuva oli jo "luonnostaan" alivalottunut kun ISO raja tuli vastaan ja aikaa ei voinut enää lisätä käsivaralta kuvatessa. En kuitenkaan tehnyt mitään analyysiä miten jatkuvalla tarkennuksella (ilma buustattua signaalia) tarkennus olisi onnistunut, mutta oletan että huonommin kuten kirjoitit. Ihan mielenkiinnosta voisin joskus asiaan tutustua, ja selvittää milloin toi buustaus tulee mukaan kerta-tarkennusella, ja jos se tuo mukanaan edun niin sittenpä tiedän milloin (=miten hämärässä) kertatarennuksella on tässä asiassa etu puolellaan. Kiitoksia vaan hyvästä vinkistä.

[ttuplai]

Vielä vähän rupattelua ja ajatusten vaihtoa. Hyvin selvensit ne asiat jotka olivat jääneet minulle vielä hämärän peittoon, tattista vaan.

Osa ongelmasta johtuu tietenkin siitä, et kahden kameran käyttäjänä mä pyrin tekemään noista suhteellisen samanlaisia - mua ei sinänsä haittaa kahden erilaisen kameran käyttö. Toi m-fn on R:ssä toimiva juttu, mut mun on vaikea sovittaa se yhteen 5D IV:n kanssa (siinä toi ei oo kätsy ja siihen ei saa valittua sisältöä - plussat siis R:llä). Linsseissä oleva säätöpyötä (tai adapterissa) ei toimi mulle - eikä varsinkaan sekalinsseillä, koska sen paikka vaihtuu linssin kärjestä linssin juureen. Ehkä tulevaisuudessa, mut ei eri kameroiden ja linssijärjestelmien yhteiskäytössä. Siksi mulla on ISO Q+säätöpyörä-yhdistelmässä, koska se on nopia ja toimii kummassakin hyvin samalla tavalla.

Mä lähdin tässä kohtaa aika pian eri linjoille, ja totesin että en sittenkään yritä saada kameroita taipumaan samaan muottiin ja nappeja vastaamaan toisistaan. Ikäänkuin aloitin kokonaan uudelta pöydältä ajatuksella että otetaan uudesta(kin) kaikki edut irti mitä siitä löytyy, ilman vanhoja rajoitteita tai toimintatapoja. Mutta toki ymmärrän että sinun valita on varmaan sinulle se parempi valinta, siis yrittää yhdenmukaistaa toiminnot mahdollisuuksien rajoissa.

Silmätarkennuksesta:

Juu - toi vaatinee vielä pientä käyttäjän hiomista - ehkä rakastun tohon - ehkä en. Ja kuvaan siis servolla. Ongelma on siis siinä, et jos valittu henkilö kääntää päätään ei sitä silmää enää ole olemassa. Mun on selkeesti helpompi pitää piste samassa kohdassa ja olla miettimättä sitä, kun toi kadottaa sen yhden tyypin ja etsii jotain uusiksi, kun pää kääntyy takaisin. Eikä mua haittaa käyttää pistetarkennusta - se on just yhtä yksinkertainen kuin käyttäjänsä ja sormella ton tyrkkää aika nopiasti just sinne minne haluan - ihan niinku ennenkin. Ja sen takia mä peräänkuulutan yksinkertaisuutta muutenkin eli mulle riittää vähempi toimintoja, kunhan ne ovat a) kaikki suoraan näppäinten takana b) toimivat tasan samalla tavalla maanantaina ja keskiviikkona - hyvä esimerkki on toi elektronin suljin - hieno ajatus, kunhan kuu ja aurinko ovat oikeassa asennossa. Mä käytän ennemmin käytettivässä olevan päätösajan sommitteluun ja ilmeiden kyttäämiseen kuin sen miettimiseen, et onko kamerassa just oikea moodi tähän kuvaustilanteeseen. Oletan, et tuo ja esim. silmätarkennus tulevat muuttumaan juuri siihen suuntaan, mut nyt ei olla siinä. Sony on suorastaan surullisen kuuluisa noista ehdoista, et jos tää niin sit ei tää, mut ota kuitenkin huomioon tämä.

Meillä näyttääpi olevan aika samat periaatteet ja ajatukset, mutta keinot miten siihen päästään on erilaiset. Minä myös haluan maksimoida sen että käytettävissä oleva aika menee sommitteluun, ilmeiden seurantaan, kuvausparametrien optimoinnin varmistamiseen, jne., ja siksi valintani on että luotan silmä&kasvo tarkennukseen (servo modessa). Kyllä, joskus se neliö silmän päältä katoaa, muuttuu kasvojen tunnistamiseksi, mutta yleensä aina lopullinen kuva edelleen on tarkka vaikka olisi "vain" kasvotarkennnus käytössä. Joskus kohde kääntää selän, mutta yleensä aina tarkennus on edelleen päässä (takaraivossa) ja sitten taas silmässä kun hlö katsoo taas kameraan päin. Toki joskus, mutta ei kuitenkaan liian usein, tarkennus menee kokonaan sinne minne sen ei tarvitsisi mennä mutta en minä siitä mitään pulttia ota, koska sen voi ottaa takaisin kohteeseen käytännössä ihan yhtä vähällä työllä kun kohdentaa ja tarkentaa sillä yhdellä pisteellä (sillä yksi tarkennus piste=neliö siellä EVF ruudulla on kun vapautan sen sulkimen ylös silmä/kasvotarkennus modessa). Se etu minkä saan on että voin käytännössä täysin vapaasti tehdä erilaisia rajauksia, zoomata sisään ja ulos, ottaa pysty ja vaakakuvia ja kamera hoitaa sen että tarkennus pysyy silmässä, ilman että minä tökin tarkennuspistettä ympäri ruutua ja koitan vieläpä pitää sitä alati liikkuvaa silmää sen tarkennuspisteen alla, minun maailmassa tarkennuspisteen tökkiminen ja tarkennuspisteen pitäminen silmän päällä on pois siitä huomista ja ajasta jolloin voisin tehdä sitä sommittelua, jne...

Minäkään en juurikaan kuvausmoodeja vaihtele ihmistä kuvatessa, se on servo ja simä/kasvojen tarkennus ja siinäpä se.

Hämärässä kuvattaessa buustattu signaali:

On toistettavissa - vertaat normaalissa huonetilassa kertatarkennusta ja servoa silloin, kun alivalotat. Canon foorumilla joku väitti ilmiön tulleen firmware 1.4:een, mut en voi ottaa kantaa, koska mulla ei ole muuta ollutkaan käytössä eli päivitin suoraan tuohon. Kertatarkennus buustaa signaalin (vastaa ei simuloitua tilaa) painettaessa nappi puoleen väliin - servolla näin ei tapahdu eikä oikein voikaan. Seuraus: kertatarkennus nappaa ylivoimaisesti paremmin kiinni kuin servo. Jos valottaa noin niinkun suunnilleen oikein niin eroa ei ole. Testasin ton vain pistetarkennuksella. Toi on itseasiassa helposti kehnompi kuin 6D:n keskipiste vastaavassa tilanteessa. Oletettavasti toi riippuu siitä kuinka paljon alivalottaa - jos haluat tuon systemaattisemmi analysoida niin ollos hyvä. Mulle riitti tovi käytössä olevalla kalustolla ja muutamalla eri kohteella - päätin, et helpompi ottaa simulointi pois. Ja en siis yleensä käytä tarkennuksen apuvaloa - vaikka toki joskun onkin pakko.

OK, nyt pääsin paremmin kärryille siitä mitä tarkoitit. Jos oikein muistan että tämä buustattu signaali kertatarkennusella tapahtuu jos on hyvin hämärää, nyt muistelen että olisi ollut ehkä jotakin luokkaa ISO12800 ja 0.8 s valotusaika kun tuon tyyppisen ilmiön ole havainnoinut, niin hämärää kuitenkin että mitään liikkuvaa kohdetta ei enää kuvata ilman liike-epäterävyyttä, ja jo silloinkin kuva oli jo "luonnostaan" alivalottunut kun ISO raja tuli vastaan ja aikaa ei voinut enää lisätä käsivaralta kuvatessa. En kuitenkaan tehnyt mitään analyysiä miten jatkuvalla tarkennuksella (ilma buustattua signaalia) tarkennus olisi onnistunut, mutta oletan että huonommin kuten kirjoitit. Ihan mielenkiinnosta voisin joskus asiaan tutustua, ja selvittää milloin toi buustaus tulee mukaan kerta-tarkennusella, ja jos se tuo mukanaan edun niin sittenpä tiedän milloin (=miten hämärässä) kertatarennuksella on tässä asiassa etu puolellaan. Kiitoksia vaan hyvästä vinkistä.

Tosta vanhasta olis helpompi luopua jos Canon tois sellasen kameran, et peililliset voi heittää kiertoon. Nyt eletään siirtymäaikaa ja mä olen sen verta laiska, et en lähde leiriä vaihtamaan, kun vaihtamalla ei parane (no vaimo parani, mut jätän tohon kertavaihtoon - pitäs varmaan tehdä tosta youtube-video). 5D IV:ssa tarkennuksen ajatus on sellainen, et sen voi pitää vaikka oletuksena moodissa x (mulla kerta, yksi piste) ja napilla servo/alue (mulla on myös piste/servo). Sama logiikka on käsittääkseni Sonyssa osittain eli Canon olis voinut säilytää tuon idean silmä/kasvotarkennuksessa (nyt täytyy vaihtaa moodi pysyvästi - yksi liikkuva osa lisää). Toki se voi vaihtaa niinpäin, et oletuksena on kasvotarkennus ja jos se pettää nappi pohjaan ja vaihtaa pistetarkennukseen. Ehkä yksi nappi alueservolle jos tulee kiire ja pitää vaan toivoa, et joku piste osuu kohilleen (esim. siihen pirun lentävään kukkakimppuun). Ongelmaahan ei olis jos sais kuvata vaan kaljatölkkejä tai vaan ihmisiä - usein nää kulkee vaan sulassa sovussa toisiinsa kietoituneina eli rumbalin tossut ja kasvot ovat omat kohteensa ja mä kuvaan niit aika usein jostain tiukasta rakosesta. En siis tykkää noista pysyvistä vaihdoista, koska ne muuttuu jos niihin osuu käsi vahingossa. Muutos olis pieni ja softalla tehtävissä ja kulkis yksiin sen kanssa mitä oli (se pyörä oli kunnossa) - ja silti voi toki pitää myös R:n nykyisen tavan sitä haluaville. Toi kertatarkennus muuten nappaa ainakin mun linsseillä kiinni paremmin (servo lähtee sahaamaan) - eli sille on vielä paikkansa hämärässä, vaikka valottas oikeenkin. Toki kyse on pienistä nyansseista, eikä noilla ole mullekaan merkitystä jos kuvaan muuten vaan - siksi toi sopii reissuun/lomalle - olen joskus kokeillut parin eri järjetelmän kanssa puljaamista, mut siitä on liikaa vaivaa ja käy lopulta enempi kukkarolle.

Osan noista nappiongelmista taklasin sillä, et laitoin noihin custom-tiloihin vähän eri asetukset - siitä Canonille plussat et noihin tallentuu kaikki asetukset. Toki pätee myös peilivehkeisiin. Näin esim. studiomoodi (sis myös lokaatiossa) ei sisällä turhia tarkennustavanvaihtoja etc. ollenkaan, joten en mähellä niihin käsiäni. Studiotyyppisessä kuvauksessa toi värkki on ihan kiva, koska silmätarkennus hoitaa tosiaan homman ja ite voi vaan käännellä kameraa ja zoomailla. Toki tota vaivaa edelleen sama mitä Canoneita yleensäkin eli välillä kamera putoaa kokonaan pois (esim. lepotilasta herätessä) - en ole ainakaan vielä löytänyt ohjelmaa jolla toi toimis aina ja kaikissa koneissa - just, kun luulen ongelman poistuneen se yllättää läsnäolollaan (nyt C1 ver. 20 - kahtellaan kuis sen kanssa käy). R on tosi nirso USB-piuhojen suhteen - kohta ollaan Apple-linjoilla eli pitää ostaa Canon-sertifioidut kaapelit.

Ehkä tossa kaikessa lukee rivien välissä, et kamera vois hyvin olla isompi - 5D IV on koon puolesta aika passeli jos pudotetaan massaa alas.

[ttuplai]

Lähikuvauksessa Zeiss ZE 100mm f2 Makrolla olen ottanut tavaksi ottaa vasurilla kiinni niin edestä kuin saan (=vastiksesta), kun kyykin jossain risukossa kettumaisessa asennossa. Vaikutus kuvan terävyyteen on selvä, kun tele ja makrohommissa kuvaa matalalta siten, että tukee aivan lasin etupäätä esim polveen, puuhun, kiveen tai mihin nyt parhaiten osaa.
Toki ymmärrän ne muoviset kindermunanpuolikkaat, jotka poksahtaa tosipaikassa varvikkoon, niin niihin ei kannata oikein tukeutua, mutta metalli on eri asia.
Miksi jengi käyttää noita muovisia vastavalosuojia? Hommatkaa oma sorvi tai tilatkaa 80-luvun metallivastikset ebaysta, niin säästyy se etulinssikin kaatuillessa jänkhällä. Tosin se lasi menee sitten poikki, mutta aina ei voita.

Iso pettymys tässä kohtaa. Tästähän saa ihan sen käsityksen, että kyseinen kuva otetaan käsivaralla. Toivottavasti tarkoitit sentään, että käännät kameraa osoittamaan kuvattavaa kohdetta vastavalosuojasta ennenkuin puikkohitsaat kuulapään tiukasti kiinni. Muutenhan kuvassa saattaa olla terävyysalueessa selkeää heittoa. 100mm makroetäisyyksillä taitaa olla aikas kranttu tästä. Toki ongelma ei vaivaa kivimiehiä.

Tästä on toki unohdettu se, et itse kuulapää on pultattu kiinni panssarivaunun piippuun, koska tarvitaan riittävä massa takaamaan, ettei maan värähtely vaikuta liikaa asiaan. Tarvii ees kääntää vastavalosuojasta. Sanomattakin on selvää, et kaikki kevyempi pilaa kuvan välittömästi. Saa vaikka hakata vasaralla, eikä ihan heti kaadu tai hajoa. Vähän naamiointikangasta päälle ja tossa on samassa bongauskoju.

[T71]

Lähikuvauksessa Zeiss ZE 100mm f2 Makrolla olen ottanut tavaksi ottaa vasurilla kiinni niin edestä kuin saan (=vastiksesta), kun kyykin jossain risukossa kettumaisessa asennossa. Vaikutus kuvan terävyyteen on selvä, kun tele ja makrohommissa kuvaa matalalta siten, että tukee aivan lasin etupäätä esim polveen, puuhun, kiveen tai mihin nyt parhaiten osaa.
Toki ymmärrän ne muoviset kindermunanpuolikkaat, jotka poksahtaa tosipaikassa varvikkoon, niin niihin ei kannata oikein tukeutua, mutta metalli on eri asia.
Miksi jengi käyttää noita muovisia vastavalosuojia? Hommatkaa oma sorvi tai tilatkaa 80-luvun metallivastikset ebaysta, niin säästyy se etulinssikin kaatuillessa jänkhällä. Tosin se lasi menee sitten poikki, mutta aina ei voita.

Iso pettymys tässä kohtaa. Tästähän saa ihan sen käsityksen, että kyseinen kuva otetaan käsivaralla. Toivottavasti tarkoitit sentään, että käännät kameraa osoittamaan kuvattavaa kohdetta vastavalosuojasta ennenkuin puikkohitsaat kuulapään tiukasti kiinni. Muutenhan kuvassa saattaa olla terävyysalueessa selkeää heittoa. 100mm makroetäisyyksillä taitaa olla aikas kranttu tästä. Toki ongelma ei vaivaa kivimiehiä.

Tästä on toki unohdettu se, et itse kuulapää on pultattu kiinni panssarivaunun piippuun, koska tarvitaan riittävä massa takaamaan, ettei maan värähtely vaikuta liikaa asiaan. Tarvii ees kääntää vastavalosuojasta. Sanomattakin on selvää, et kaikki kevyempi pilaa kuvan välittömästi. Saa vaikka hakata vasaralla, eikä ihan heti kaadu tai hajoa. Vähän naamiointikangasta päälle ja tossa on samassa bongauskoju.

Pojat hei... oikeesti kun kuvataan makrolla, etenkin sellaisella, jonka runko vielä pitenee loitontaessa (100MP) ja jossa on tukeva vastis, niin siitä vastavalosuojasta voi hyvin tukea lasia kämmenpohjaan ja vetää käsivaralta nykykameroilla lähikuvaa ilman, että kuvat tärähtää pahemmin. Sitäpaitsi se etsinkuva vakautuu Canonissa hyvin, kun ottaa oikeasti tukevan otteen kamerasta ja tukee myös sen käden johonkin. Sonilla voi sitten neiteillä ja ottaa ns ilon irti ibiksestä, eli unohtaa sen tukevan kuvausasennon (ja kuvat tärähtää silti). Canonissahan sä et näe kuin tärisevän horkan etsimestä huonolla otteella, kun siinä ei ole rungossa mitään vakaajaa... mutta Sonillahan toi vakaaja on suuri etu juuri esim lähikuvauksessa, kun se kohde pysyy vakaana etsimessä ja tarkennuksen voi hienosäätää helpommin.

[Miksus]

Pojat hei... oikeesti kun kuvataan makrolla, etenkin sellaisella, jonka runko vielä pitenee loitontaessa (100MP) ja jossa on tukeva vastis, niin siitä vastavalosuojasta voi hyvin tukea lasia kämmenpohjaan ja vetää käsivaralta nykykameroilla lähikuvaa ilman, että kuvat tärähtää pahemmin. Sitäpaitsi se etsinkuva vakautuu Canonissa hyvin, kun ottaa oikeasti tukevan otteen kamerasta ja tukee myös sen käden johonkin. Sonilla voi sitten neiteillä ja ottaa ns ilon irti ibiksestä, eli unohtaa sen tukevan kuvausasennon (ja kuvat tärähtää silti). Canonissahan sä et näe kuin tärisevän horkan etsimestä huonolla otteella, kun siinä ei ole rungossa mitään vakaajaa... mutta Sonillahan toi vakaaja on suuri etu juuri esim lähikuvauksessa, kun se kohde pysyy vakaana etsimessä ja tarkennuksen voi hienosäätää helpommin.

Sonylla saan 1/8 sekunnin ajoilla käsivaralta aina terävää, riittää minulle noin huimilla pikselimäärillä täyttämään riittävän hyvän vakaajan kriteerit sekä siihen että veteen saa mukavasti liikettä.
Toki kaiken saa tärähtämään kun menee liian pitkälle, myös pään joten turha siihen on mitään merkkiä sekoittaa.
Ja vakaaja on tosiaan omiaan myös tarkennettaessa, on monta kohtaa jossa ilman sitä ei hommasta tule yhtään mitään. Pl. Maffer.