Taistelu peilittömien ff järkkäreiden herruudesta

[Räntä]

Noissa edellä mainituissa esimerkeissä on tallentimen koko jopa kymmenkertainen verrattuna kinokennoon.

5x7" ja 8x10" olivat aikansa vakiokokoja, 24x36mm taas oli "pokkareissa" käytetty pienformaatti (Ur-Leica 1925 >). Mikään ei ole muuttunut, kuvanlaatu on edelleenkin suoraan verrannollinen fimin/kennon kokoon.

[JL Anttola]

Minkäköhän takia noita 5" x 7" ja 8" x 10" kameroita ei justkaan nää kaupoissa? Eivätkö valmistajat ja kauppiaat tiedä tuota?

- ihmettellee Anttolan pappa -

[Räntä]

Minkäköhän takia noita 5" x 7" ja 8" x 10" kameroita ei justkaan nää kaupoissa? Eivätkö valmistajat ja kauppiaat tiedä tuota?

Kuluttajien mielestä kännyköillä sun muilla M4/3:lla räpsiminen riittää. Laadulle ja osaamiselle ei ole kysyntää.

[Maffer]

Kun pitää nähdä vaivaa homma loppuu siihen. Kuitenkin vaivaa nähdään karhukojulle mönkimiseen tai Norjaan ajamiseen. Kummallista ja surullista. Itse tekeminen ei jostain syystä kiinnosta. Ja kun ei kiinnosta ei kauppiastakaan kiinnosta. Ja niitä ketä saattaisi kiinnostaa ei kiinnosta media minkä kautta laitteita saa.

[JL Anttola]

Ja ajatelkaas, Räntä ja Maffer, että joku saattaa ajaa Norjaan tai kömpiä karhukojulle niin, ettei sillä ole mukana kameraa ollenkaan, eikä edes kännykkää! Se se vasta surullista on...

JL Anttola

[zone6]

Miksi ajatella noin isosti kun 100MP FF on jo ovella? Itseä se ei liikuta mihinkään eli puupönttö on suunta tulevaisuudessakin mutta jotain muuta saattaa kiinnostaa.

8x10" antaa hyvin löysillä skannausasetuksilla 100MP toislaatuisella filmilläkin.

Teoriassa kyllä. Käytännössä näihin päästään vain kun kohde on lähellä tarkennustasoa, objektiivi on huippuhyvä, filmi ei roiku yhtään kasetista, tähyslasi on kalibroitu paikalleen, ...

50mpix saakka sekä 4x5 että 8x10 pitivät hyvin pintansa digeille. 100mpix keskareiden myötä tilanne meni hyvin tasapeliksi. Teoriassa filmissä olisi toki potkua pitkälle tuon yli, mutta käytännössä sitä on vaikea saada irti. Toisaalta harvalle on edes tarve ääritarkkoihin metrien kokoisiin kuviin, joten objektiivikehitys on olematonta.

Värieroittelu sentään filmillä pesee erotuskyvyssä digin tuosta vain jos kohde sattuu olemaan sellainen (klassinen esimerkki: pihlajanmarjapuska joka on Bayerille haaste - Fujille vielä pahempi).

Mustavalkoisessa taas digien heikko erotuskyky näkyy heti kun yrittää esimerkiksi matkia keltasuodinta pudottamalla kuvasta sinisen kanavan kokonaan pois. Hups, tulipas suttua ja kovia haloja sävyjen rajapintoihin.

Se mitä digi tosiaan tarvitsee, on megapikselien sijaan tarkkuutta värierotteluun. Foveon -tyylinen ratkaisu.

[Räntä]

Kun pitää nähdä vaivaa homma loppuu siihen.

Noin se menee. H.Willamo totesi jossain haastattelussa kuinka hän ei ymmärrä miksi harrastelijat pitävät kuvaamisen helppoutta tavoiteltavana asiana, kun lopputuloksen kannalta sen pitäisi olla juuri päinvastoin. Mitä enemmän joutuu raapimaan päätään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös kuvissa on jotain muutakin kuin "helppoutta".

(Itse olen jäävi arvostelemaan muiden tekemisiä, hyvä jos nykyään viitsin kantaa edes superzoom-pokkaria taskussa...)

[JL Anttola]

Helppouteen pyrkimisen voi nähdä surullisena. Samalla tavalla ehdottomuuteen pyrkimisen voi nähdä huvittavana.

Sitä ei voi kiistää, etteivätkö ehdottomuuteen pyrkijät ole saaneet paljon aikaan. Joku atomipommin, toinen kuulennon. Ja tosi moni taidetta, musiikkia, tai muuta ihmisen kannalta ehdottoman myönteistä; muita viihdyttävää, ei ollenkaan tuhoavaa.

Joku menee Norjaan, ja ottaa kuvia vain kännykällä, nopeasti ja vaivattomasti. Käyttää vapautuvan ajan kanssaeläjänsä tai -eläjiensä huomioimiseen, tai maisemien ja kuvien tallentamiseen omaan pääkoppaansa. Toinen kantaa lasilevylle tallentavan 8x10:n huppuineen ja alkuperäisen puisen jalustan tunturiin. Ja aika moni päätyy johonkin ratkaisuun näitten ääripäitten väliltä. Nämä ratkaisut tekee itse kukin omista lähtökohdistaan ja omilla kriteereillään. Huvittaviksi kannat muuttuvat, jos varmasti tietää omien valintojensa olevan ainoita oikeita, ja kaikkien muitten olevan väärässä. Voi päätyä vaikka ikuisesti pyrkimään presidentiksi?

JL Anttola

[nsamppa]

Eli keskustelun voinen siis tulkita niin että 12 Mpix riittää oikein hyvin.

Case closed.

[hkoskenv]

Eli keskustelun voinen siis tulkita niin että 12 Mpix riittää oikein hyvin.

Case closed.

Asioiden dokumentointiin valokuvia tallentamalla yleensä kyllä. Joskin sanoisin, että otsikossa mainitun tittelin pokkaamiseen se ei tänä päivänä riitä.

[javal]

Minkäköhän takia noita 5" x 7" ja 8" x 10" kameroita ei justkaan nää kaupoissa? Eivätkö valmistajat ja kauppiaat tiedä tuota?

Kuluttajien mielestä kännyköillä sun muilla M4/3:lla räpsiminen riittää. Laadulle ja osaamiselle ei ole kysyntää.

Ei ole koskaan ollutkaan kysyntää noille 5x7 ja 8x10 kamoille, aivan surkea hinta-laatusuhde. Minä vuonna noita myytiin eniten ja mikä oli myyntimäärä?

[javal]

Miksi ajatella noin isosti kun 100MP FF on jo ovella? Itseä se ei liikuta mihinkään eli puupönttö on suunta tulevaisuudessakin mutta jotain muuta saattaa kiinnostaa.

8x10" antaa hyvin löysillä skannausasetuksilla 100MP toislaatuisella filmilläkin.

Teoriassa kyllä. Käytännössä näihin päästään vain kun kohde on lähellä tarkennustasoa, objektiivi on huippuhyvä, filmi ei roiku yhtään kasetista, tähyslasi on kalibroitu paikalleen, ...

50mpix saakka sekä 4x5 että 8x10 pitivät hyvin pintansa digeille. 100mpix keskareiden myötä tilanne meni hyvin tasapeliksi. Teoriassa filmissä olisi toki potkua pitkälle tuon yli, mutta käytännössä sitä on vaikea saada irti. Toisaalta harvalle on edes tarve ääritarkkoihin metrien kokoisiin kuviin, joten objektiivikehitys on olematonta.

Värieroittelu sentään filmillä pesee erotuskyvyssä digin tuosta vain jos kohde sattuu olemaan sellainen (klassinen esimerkki: pihlajanmarjapuska joka on Bayerille haaste - Fujille vielä pahempi).

Mustavalkoisessa taas digien heikko erotuskyky näkyy heti kun yrittää esimerkiksi matkia keltasuodinta pudottamalla kuvasta sinisen kanavan kokonaan pois. Hups, tulipas suttua ja kovia haloja sävyjen rajapintoihin.

Se mitä digi tosiaan tarvitsee, on megapikselien sijaan tarkkuutta värierotteluun. Foveon -tyylinen ratkaisu.

Mihin herkkyyksiin saakka noihin 4x5 ja 8x10 kokoon saa filmejä? Kipaseeko digi jossakin kohtaa ohitse? Vai oliko vertailuissa tehty tiettyjä oletuksia siitä mikä on valon määrä kuvatessa?

[Maffer]

Kokeilitko zone6 koskaan tätä filmiä: https://www.macodirect.de/en/discontinu ... -10-sheets" onclick="window.open(this.href);return false;

Tota sai vielä viime vuonna 4x5" koossa ja sillä irtoaa se ~100MP melko helposti. 8x10" oli myös tarjolla hetken toissavuonna. Dynamiikka on aivan olematon, jotain 4 aukkoa, mutta detailia löytyy ja raetta ei ole käytännössä lainkaan jos kehitteessä on käytetty tislattua vettä.

[zone6]

Kokeilitko zone6 koskaan tätä filmiä: https://www.macodirect.de/en/discontinu ... -10-sheets" onclick="window.open(this.href);return false;

Tota sai vielä viime vuonna 4x5" koossa ja sillä irtoaa se ~100MP melko helposti. 8x10" oli myös tarjolla hetken toissavuonna. Dynamiikka on aivan olematon, jotain 4 aukkoa, mutta detailia löytyy ja raetta ei ole käytännössä lainkaan jos kehitteessä on käytetty tislattua vettä.

En, kuvissa pitää olla sävyjä.

[zone6]

Miksi ajatella noin isosti kun 100MP FF on jo ovella? Itseä se ei liikuta mihinkään eli puupönttö on suunta tulevaisuudessakin mutta jotain muuta saattaa kiinnostaa.

8x10" antaa hyvin löysillä skannausasetuksilla 100MP toislaatuisella filmilläkin.

Teoriassa kyllä. Käytännössä näihin päästään vain kun kohde on lähellä tarkennustasoa, objektiivi on huippuhyvä, filmi ei roiku yhtään kasetista, tähyslasi on kalibroitu paikalleen, ...

50mpix saakka sekä 4x5 että 8x10 pitivät hyvin pintansa digeille. 100mpix keskareiden myötä tilanne meni hyvin tasapeliksi. Teoriassa filmissä olisi toki potkua pitkälle tuon yli, mutta käytännössä sitä on vaikea saada irti. Toisaalta harvalle on edes tarve ääritarkkoihin metrien kokoisiin kuviin, joten objektiivikehitys on olematonta.

Värieroittelu sentään filmillä pesee erotuskyvyssä digin tuosta vain jos kohde sattuu olemaan sellainen (klassinen esimerkki: pihlajanmarjapuska joka on Bayerille haaste - Fujille vielä pahempi).

Mustavalkoisessa taas digien heikko erotuskyky näkyy heti kun yrittää esimerkiksi matkia keltasuodinta pudottamalla kuvasta sinisen kanavan kokonaan pois. Hups, tulipas suttua ja kovia haloja sävyjen rajapintoihin.

Se mitä digi tosiaan tarvitsee, on megapikselien sijaan tarkkuutta värierotteluun. Foveon -tyylinen ratkaisu.

Mihin herkkyyksiin saakka noihin 4x5 ja 8x10 kokoon saa filmejä? Kipaseeko digi jossakin kohtaa ohitse? Vai oliko vertailuissa tehty tiettyjä oletuksia siitä mikä on valon määrä kuvatessa?

Viittasin vertailuun jossa käytettiin ISO 100 -herkkyyden filmiä ja vastaavasti kennoa.
Herkkyyksiä saa 400:n saakka.

Pikaisella googletuksella filmi-keskari, digi ja 4x5 filmi. Herkkyyksinä filmillä 20, 50 ja 400.
https://www.onlandscape.co.uk/2014/12/3 ... x7-velvia/" onclick="window.open(this.href);return false;

[javal]

Teoriassa kyllä. Käytännössä näihin päästään vain kun kohde on lähellä tarkennustasoa, objektiivi on huippuhyvä, filmi ei roiku yhtään kasetista, tähyslasi on kalibroitu paikalleen, ...

50mpix saakka sekä 4x5 että 8x10 pitivät hyvin pintansa digeille. 100mpix keskareiden myötä tilanne meni hyvin tasapeliksi. Teoriassa filmissä olisi toki potkua pitkälle tuon yli, mutta käytännössä sitä on vaikea saada irti. Toisaalta harvalle on edes tarve ääritarkkoihin metrien kokoisiin kuviin, joten objektiivikehitys on olematonta.

Värieroittelu sentään filmillä pesee erotuskyvyssä digin tuosta vain jos kohde sattuu olemaan sellainen (klassinen esimerkki: pihlajanmarjapuska joka on Bayerille haaste - Fujille vielä pahempi).

Mustavalkoisessa taas digien heikko erotuskyky näkyy heti kun yrittää esimerkiksi matkia keltasuodinta pudottamalla kuvasta sinisen kanavan kokonaan pois. Hups, tulipas suttua ja kovia haloja sävyjen rajapintoihin.

Se mitä digi tosiaan tarvitsee, on megapikselien sijaan tarkkuutta värierotteluun. Foveon -tyylinen ratkaisu.

Mihin herkkyyksiin saakka noihin 4x5 ja 8x10 kokoon saa filmejä? Kipaseeko digi jossakin kohtaa ohitse? Vai oliko vertailuissa tehty tiettyjä oletuksia siitä mikä on valon määrä kuvatessa?

Viittasin vertailuun jossa käytettiin ISO 100 -herkkyyden filmiä ja vastaavasti kennoa.
Herkkyyksiä saa 400:n saakka.

Pikaisella googletuksella filmi-keskari, digi ja 4x5 filmi. Herkkyyksinä filmillä 20, 50 ja 400.
https://www.onlandscape.co.uk/2014/12/3 ... x7-velvia/" onclick="window.open(this.href);return false;

Kiitos. Iso ”kenno” on rulettanut ennen ja tekee sitä edelleen. Filmi laittaa vielä kampoihin kunhan vaan valoa on riittävästi. Niukassa valossa taitaapi jopa FF digi viedä hyvin vikkelään pokaalin kotiin. Mutta kiva nähdä että vanha tekniikka on vielä voimissaan, ja edelleen jos äärimmäistä tarkkuutta tarvitaan ja valoa riittää niin filmiä vaan kehiin.

[Maffer]

Isoformaatti on parhaimmillaan hitailla filmeillä. Omaksi suosikiksi tähän mennessä on tullut Delta 100 ja Fomapan 200 mikä taipuu aikamoiseen kehitysralliin. Deltassa on täyteläinen tonaalisuus.

[nsamppa]

TIPA awardseja on jaettu näemmä:

https://petapixel.com/2019/04/02/heres- ... pa-awards/" onclick="window.open(this.href);return false;

Toki siellä paljon muutakin kamerarojua, mutta alkuun käsitelty näitä otsikon alle meneviä kameroita.

[javal]

TIPA awardseja on jaettu näemmä:

https://petapixel.com/2019/04/02/heres- ... pa-awards/" onclick="window.open(this.href);return false;

Toki siellä paljon muutakin kamerarojua, mutta alkuun käsitelty näitä otsikon alle meneviä kameroita.

Tietääkö kukaan tarkalleen millä perusteella nämä TIPA palkinnot jaetaan? Lähinnä tuli mieleen tämä kysymys koska Huawei P30 Pro saatiin käsiin vasta muutama päivä sitten ja jo nyt se on saanut palkinnon. Kyseessähän on aika laajaa kansainvälinen organisaatio ja luulisi että päätöksentekoonkin menee isossa kansainvälisessä organisaatiossa kohtuullisen paljon aikaa. Taitaapi nämä palkinnot mennä ihan mutuun perustuvalla pikahuutoäänestyksellä, ja äänestää varmaan saa vaikka ei ole tuotetta itse nähnytkään. Ainakaan tuotteen luotettavuus ja kestävyys ei ole mitenkään mukana arvostelussa, näin ainakin voisi päätellä.

[niffe]

Joskus päätöksenteko on helppoa, jos kyseessä on ainoa varteenotettava / varteenotettavan valmistajan tuote, joka on julkaistu ajankohtana. Riippuen vähän toimialasta, toimittajat voivat päästä käsiksi julkaisemattomiinkin tuotteisiin esimerkiksi Photokinassa tai vastaavissa messutapahtumissa. Oma lukunsa on sitten kaikkinainen vispiläkauppa, jota kuulemma harrastetaan myös ;)