Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
Maffer kirjoitti:Nyt et kyllä ole tosissasi :D Kyllähän tuo on mitä suurimmassa määrin ongelma. Yksi syy hankkia R4 omissa kirjoissa on superresoluutio ja tässä kohtaan on miinakentän levyinen alue raivaamatta.
No ei se sitten auta kun pyytää kauniisti Sonylta, ruikuttaa turhaan netissä tai sijoittaa muutama satanen (eli tuollaisten laitteiden hintaan nähden mitättömän vähän) enemmän muistikortteihin. Yksi noista vaihtoehdoista toimii heti, kaksi muuta tuskin koskaan.
En minä sano, etteikö se olisi järkevä ja halpa tehdä, mutta niin on miljoona muutakin yksityiskohtaa, jotka loistavat poissaolollaan kaikista laitteista. Ei sellaisiin kannata liikaa hirttäytyä.
Maffer kirjoitti:Tuolla on paljonkin väliä kun resoluutio alkaa nousemaan. Se on melko hupaisa mälli dataa kun nappaa R4:lla 16x kuvaa saadakseen yhden superresoluution yhdistettyä.
Kuvaan usein A7R3:n 10 fps:llä pakkaamatonta RAW:ia bufferin täyteen. Kestää hetken kun välimuisti tyhjentää 30 kpl 42 Mp:n RAW:eja kortille, mutta pian voi rätkyttää jo uutta sarjaa. Ei ole siis iso ongelma, siinä on kuitenkin kolmasosa enemmän "mälliä" kuin 16 kpl 61 Mp:n RAW:eja "superresoluutiossa".
Toki häviöttömästi pakattu RAW pitäisi olla vaihtoehtona, mutta omassa käytössä oleellisempaa olisi korttien, pesien, väylien yms. nopeuksien kasvattaminen.
Räntä kirjoitti:Toki häviöttömästi pakattu RAW pitäisi olla vaihtoehtona, mutta omassa käytössä oleellisempaa olisi korttien, pesien, väylien yms. nopeuksien kasvattaminen.
Kumpihan mahtaisi olla helpompi ja halvempi toteuttaa?
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Räntä kirjoitti:Toki häviöttömästi pakattu RAW pitäisi olla vaihtoehtona, mutta omassa käytössä oleellisempaa olisi korttien, pesien, väylien yms. nopeuksien kasvattaminen.
Kumpihan mahtaisi olla helpompi ja halvempi toteuttaa?
Lienee selvää että helpolla ja halvalla mennään, mutta olisi kaikille hyödyllisempää jos nopeutettaisiin näitä muitakin...
--
Minä en ole äreä, minä olen valikoivasti hyväntuulinen
mremonen kirjoitti:Kumpihan mahtaisi olla helpompi ja halvempi toteuttaa?
Softa on tottakai halvempi. Todellinen ongelma on siinä että rautaa ei tartte kehittää, kun asiat ratkaistaan pelkällä softalla. Monet optiikat ovat nykyään huonoja, koska fyysiikan virheet on "helpompi ja halvempi" korjata koodilla.
Toinen hyvä esimerkki on Sonyn "lippulaiva" A6600 croppirunko. 11 kpl 24 Mp:n RAW:eja sekunnissa, bufferissa tilaa 50 RAW:ille ja... korttipesänä UHS-I. Ongelma varmaan ratkaistaan seuraavassa mallissa lisäämällä valikkoon häviöttömästi pakattu RAW, jolloin samaan bufferiin mahtuukin 100 RAW:ia. :)
Luulen, ettei sen häviöttömän pakkauksenkaan toteuttaminen ole ihan hiin helppoa. Sitä tuskin kannattaa tehdä softalla, jollei haluta hirveää droppia sarjakuvausnopeuteen. Pakko se on tehdä osittain rautapohjaisesti.
Mutta silti se on maapähkinöitä siihen verrattuna, että lähdetään muuttamaan väylien nopeuksia. Se ketju kun lähtee sieltä kennon luvusta ja päätyy kortin perukoille. Kaikkien pitää soittaa samaa biisiä, jotta homma toimisi.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Ongelma on ollut siitä lähtien kun Sony keksi vaivihkaa pakata datat häviöllisesti. Luonnollisesti toinen äärilaita on ettei pakata lainkaan. Kovin vaikeaa tuntuu olevan myöntää että Jokin Meni Metsään (tm). Melko alkeellisista kameroistakin nykypäivän mittapuulla toiminto löytyy. Tällaiset suunnittelukämmit on toki seurausta siitä, etteivät insinöörit ole koskaan kuvanneet mitään ja ymmärrys käytännöstä puuttuu täysin.
300€ kamerassa jotenkin OK nykyinen tapa, muttei missään nimessä 3000€ mallissa tai edes tonnin kapulassa.
Kaipa se isoin ongelma oli, että kun aikanaan Sony lähti liikkeelle näillä lilliputtivehkeillä, kuten NEX-5N, niin ei niistä silloin ajateltukaan tehdä mitään A7RIV:tä ziljoonan mekapikkelssin kennolla ja tuhannen kuvan sarjatulella. Tehtiin vain pieni APS-C -kokoinen runko melko maltillisella kennolla (16mpix) ja valittu rauta-arkkitehtuuri tuki sitä varsin hyvin. Ja oli halpa valmistaa.
Nyt näistä päätöksistä on yhtä helppo peruuttaa kuin Nikonilla F-mountista: ei auta korjaaminen vaan pitäisi räjäyttää koko setti taivaan tuuliin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. No, se olisi onnistunut vielä siinä vaiheessa kun julkistettiin ensimmäinen A7, mutta ei enää.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Ei se mikään peruuttamaton päätös ole. Uusi Bionz on helpompi heittää sisään kuin fyysinen bajonetti. Siellä vaan taitaa excelmiehet laskea jenit vs hyöty/tarve.
Sony lähti aivan oikein matkaan. Rautavalinnoissa ei ole mitään vikaa. Elektroniikahan on kehittynyt sonyn kameroissa kokoajan, ei se ole mitenkään sidottu siihen ensimmäiseen Nexiin! Sonyn päätös olla lisäämättä häviömättömästi pakattua Rawia, on vain Sonyn päätös. Ei kädet ole sidottu sen suhteen.
häviömättömästi pakattu Raw olis ihan kiva lisä, mutta ei todellakaan mikään must! Mä ammun kokoajan täyttä Rawia, eikä haittaa ollenkaan, ettei sitä ole pakattu. Muisti on halpaa. Ja täällähän huudetaan muutenkin kokoajan, että ihmiset kuvaa liikaa ja turhia ruutuja. Pitääkö niitä häviömättömästi pakattuja raweja ampua 1000 päivässä, jos sieltä säästetään vaan 100, joista 10 on oikeasti säilyttämisen arvoisia valokuvia?
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
temama kirjoitti:Pitääkö niitä häviömättömästi pakattuja raweja ampua 1000 päivässä, jos sieltä säästetään vaan 100, joista 10 on oikeasti säilyttämisen arvoisia valokuvia?
Sulle tuli tuohon loppuun kirjoitusvirhe, oikein kirjoitettuna se kuuluu olla 1.0, ei 10 ;)
Shuko kirjoitti:Ei se mikään peruuttamaton päätös ole. Uusi Bionz on helpompi heittää sisään kuin fyysinen bajonetti. Siellä vaan taitaa excelmiehet laskea jenit vs hyöty/tarve.
On tietysti totta, mutta ei kuitenkaan yksinkertaista. Varsinkin kun nykytrendi on se, että uutta pukkaa koko ajan. Tosin eihän sitä tiedä, josko siellä olisi uusi Bionz jossain piirustuspöydällä luuraamassa.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
temama kirjoitti:joista 10 on oikeasti säilyttämisen arvoisia valokuvia?
Jos jätetään pois perhemuistot, ym kuvat (jotka olisi voinut ottaa vaikka kännyllä), niin montako oikeasti säästämisen arvoista kuvaa sulla on? Mulla ei ole yhtään.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
temama kirjoitti:joista 10 on oikeasti säilyttämisen arvoisia valokuvia?
Jos jätetään pois perhemuistot, ym kuvat (jotka olisi voinut ottaa vaikka kännyllä), niin montako oikeasti säästämisen arvoista kuvaa sulla on? Mulla ei ole yhtään.
Äläs nyt . Tai mistä mä tiedän minkälaisia kuvia olet ottanut, mutta voihan siellä arkistoissa olla vaikkapa historian kirjoihin sopivaa ajankuvaa yms.
Ja sehän on muutenkin, että mitä tosissaan kuvaa. Voihan sitä käyttää tuhansia euroja rahaa, että saa otettua aika hienoja kuvia tähtitaivaan ilmiöistä. Kokonaan toinen asia on, että onko nillä kuvilla mitään arvoa. Tai sitten joku voi tuhrata tolkuttomasti aikaa mahtavien makrokuvien ottamiseen, mutta onko niistäkään mikään 'oikeasti' merkityksellinen kuva? Sama laulu luontokuvaamisessa. Hemmetin hienojen luontokuvuien ottamiseen käytettyjen välineiden hankkimiseen voi mennä saa*anasti rahaa, puhumattakaan pöpeliköissä kuluttamaan aikaan. Mutta todennäköisesti hyvin harva luontokuva on mitenkään merkityksellinen absoluuttisesti mitattuna. Tai sitten muotokuvien ottaminen studiossa tai muotikuvien muuten. Ketä loppujen lopuksi kiinnostaa kauniit pärstät missään tai ylipäätä kenenkään itsekkään kaksijalkaisen pallopään muotokuva? Silti siinä bisneksessä pyörii valtavat rahat.
Tarkoitin nyt vain, että jos edes omiin tavoitteisiin nähden oikeasti säästämisen arvoisen kuvat. Mullakin on kovalevyillä tuhansia kuvia, mutta ei mua itseänikään kiinnosta sieltä kun joku muutama sata kuvaa.
Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin sanoa, että joskus on ihan kiva katsoa selkeästi vanhempia valokuviaan, vaikka niissä ei edes olisi perhettä tai sukua mukana. Ajan henkeä on joskus kiva fiilistellä. Ihan kaupunkikuvista yms.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
Kyllä minusta tavallinen valokuvausharrastelijakin voi ottaa merkityksellisiä valokuvia - muitakin kun perhekuvia.
Yksi vinkki olisi, että valokuvaa sellaisia tapahtumia tai ilmiöitä, jotka tämänhetkisessä ajassa herättää erityisen paljon tunteita ja keskustelua. Erillaisia tunteita pahaa tai hyvää, ristiriitaisia, ihan mitä vain.
....Vaarini harrasti myös valokuvausta.
Tässä hänen sota-selfie rintamalta:
Kasa kaatuneita:
Ryhmäpotretti 70 vuoden takaa:
Vaarini kuvasi paljon muutakin kuin perhettä. Olen pikkuhiljaa digitoinut häneltä säilyneitä negoja, ja minusta siellä on yllättävän vähän mitään "turhaa"...Olen ollut älyttömän kiinnostunut näkemään mitä hän on tahtonut kuvata kameransa takaa.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
aikaarska kirjoitti:Vaarini kuvasi paljon muutakin kuin perhettä. Olen pikkuhiljaa digitoinut häneltä säilyneitä negoja, ja minusta siellä on yllättävän vähän mitään "turhaa"...Olen ollut älyttömän kiinnostunut näkemään mitä hän on tahtonut kuvata kameransa takaa.
En nyt oikeastaan viitannut oheisentyyppisiinkään kuviin, jonka varmaan ymmärrät. Sen sijaan ne jokaisen kovalevyltä löytyvät 7000 telkänkuvaa ja 12 000 auringonlaskua, niin kuka niitä jää kaipaamaan? Ei kukaan.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
--- blogi
Maffer kirjoitti:Ohan noi sota-ajan kuvat täysin eri kategoriasta verrattuna päivittäisiin kotinapsuihin. Aivan hiton hyvä että otat niitä talteen.
Taitaa niitäkin vain olla miljoonia ja uusilla kuvilla ei ole minkäänlaista historiallista arvoa, esimerkiksi paljastamaan jotain joita ei tiedetä. Henkilökohtainen arvo tietysti on suuri, jos kuvissa on läheisiä ja heihin henkilökohtaisesti liittyviä tapahtumia.
Merkittävän kuvan ottaminen on nykyään kovin vaikeaa. Yhteiskunnalliset asiat kuvataan ja dokumentoidaan miljoonien toimesta ja uutistoimistot toitottavat uutisiaan 24/7. Jokin tieteellinen kuva voi kertoa uutta pienelle tutkijaporukalle, mutta harva tieteenala juurikaan kiinnostaa normaaleja ihmisiä tai vaikuttaa heidän elämäänsä millän tunnistettavissa olevalla tavalla. Taidekuvilla on sama homma, pieni taiteilijajengi voi olla innoissaan, mutta muut eivät. Suunnattomasta massasta ei voi erottua edes erinomaisuudella.
