Canon ja Canonin lupaukset

fangio · Viesti Kirjoittaja **fangio** » Heinä 30, 2004 20 : 53

markoh7 kirjoitti:Allekirjoittaneella on ihan aikuisten oikeasti ikävä niitä aikoja, kun lähes kameran kaikkia perusasetuksia pystyi muuttamaan irroittamatta katsetta etsimestä. Se peukalopyörä on aika vinha keksintö...

Tota öh, saatan olla aika pihalla tästä keskustelusta, mutta minusta Canonilta löytyy tässä suhteessa aika inhimillistä kalustoa. Jos kamerasi tunnet, niin ei tarvi kuin säädellä. Ohjeita ei tarvi. Nikotinisti en tosin koskaan ole ollut enkä heidän logiikoita tunne.

markoh7 · Viesti Kirjoittaja **markoh7** » Heinä 30, 2004 21 : 56

fangio kirjoitti:
markoh7 kirjoitti:Allekirjoittaneella on ihan aikuisten oikeasti ikävä niitä aikoja, kun lähes kameran kaikkia perusasetuksia pystyi muuttamaan irroittamatta katsetta etsimestä. Se peukalopyörä on aika vinha keksintö...
Tota öh, saatan olla aika pihalla tästä keskustelusta, mutta minusta Canonilta löytyy tässä suhteessa aika inhimillistä kalustoa. Jos kamerasi tunnet, niin ei tarvi kuin säädellä. Ohjeita ei tarvi. Nikotinisti en tosin koskaan ole ollut enkä heidän logiikoita tunne.

Juu, en tarkoittanutkaan etteikö Canonissa pystyisi samoja asioita tekemään, tai että niissä ohjeita tarvitsisi. Mutta oikeastaan viimeisessä lauseessasi vastasit itse itsellesi. Allekirjoittaneelle tuottaa tuskaa tuo perkeleen takapyörä, joka ilman lukitusta vaihtaa kuvausasetuksia turhankin helposti. Ja lukittuna joudun ainakin itse nostamaan kameran irti poskesta avatakseni lukkosalvan ja muuttakseni asetusta. Peukalopyörä ei vahingossa muuta asetuksia, ja sitä on helppo vääntää silmää etsimestä irrottamatta. Pieni juttu, jota jäin Nikonista kaipaamaan.

martti. · Viesti Kirjoittaja **martti.** » Heinä 31, 2004 9 : 10

herkko kirjoitti: Samaa laitekeskeistä spekulaatiota käytiin aikaisempina vuosina hifi-laitteista ja mikrotietokoneista, ken ne ajat vielä muistaa..
Jossakin vaiheessa tulee kyllästymispiste kun uudet laitepäivitykset eivät enää tuo oleellista parannusta lopputulemaan ja laitteet muodostuvat tavallaan arkipäiväisiksi käden jatkeiksi, kuten kännykät ja kannettavat tietokoneet ovat nykyään.

Kyllä nuo alakulttuurit ovat vielä voimissaan, eivät vaan ehkä aivan niin näkyviä kuin aiemmin. Hifi-keskustelu on siirtynyt jonkin verran autohifin ja kotiteatterin puoleen, mutta kyllä niitä aitoja high-end hifistejäkin löytyy. Amerikkalainen Stereophile-lehti antaa hyvän läpileikkauksen nykytilasta. Netistä löytyy keskusteluryhmiä.

Tämä speksien nysvääminen on todellakin aivan samankaltaista eri tekniikan alueilla. Autojen kohdalla keskustelu jatkuu edelleen yhtä kiivaana kuin ennenkin, eikä osoita mitään vaimenemisen merkkejä, vaikka autotkin ovat tänä päivänä erinomaisen hyviä. Taskulaskimien kohdalla keskustelu on kutakuinkin kuollut - minullakin on iänikuisen vanha HP-15c edelleen täysin iskussaan.

Valokuvaus poikkeaa edellisistä siinä mielessä, että kamerat ovat olennaisesti myös taiteen tekemisen työvälineitä. Tässä mielessä kamerat ovat kuin soittimia, joista niistäkin spekulaatiota riittää tyyliin Fender vs. Gibson ja Stratocaster vs. Telecaster. Isona erona useimpiin soittimiin on kuitenkin se, että jotain kitaroita pystyy rakentamaan käsin, joten markkinoilla on runsaasti vaihtoehtoja. Soitinmaailman vertailukohta olisi kai otettava flyygeleistä Yamaha vs. Steinway vs. Bösendorfer. Näidenkin paremmuudesta on erilaisia mielipiteitä ja muusikot niistä spekuloivat - mutta - kyllä se keskustelu aika pian siirtyy siihen, kuinka niitä välineitä on osattu käyttää. Pianistille tekniikalla on suuri merkitys, mutta mekaanisina instrumentteina flyygeleitä voidaan säätää monella tavalla. Jos flyygeli soi huonosti, niin ensimmäisenä haukut saa virittäjä.

Kameroiden kohdalla tämä spekulaatio ei vaimene vielä vähään aikaan. Optiikan puolella varsinkin zoom-objektiivien tuotekehitys on hyvin aktiivista ja illmeisesti tarkempien suunnittelumenetelmien ansiosta parhaat zoomit haastavat 10-20v vanhoja kiinteän polttovälin konstruktioita ainakin joiltain osin. Kiinteän polttovälin lasejakin uusitaan (esim Nikkor 200f2.0 AFS VR), mutta markkinoiden nykyluonteen takia ilmeisesti selvästi pienemmässä mittakaavassa. Digitaalitekniikan osalta olemme vasta polun alkupäässä.

Kaiken tämän tekniikan euforian keskellä hyvän valokuvan tekeminen ei ole merkittävästi helpottunut. Digitaalitekniikka on tässä siinä mielessä auttanut, että oma oppiminen nopeutuu nopean palautteen saamisen ansiosta. Tästä huolimatta täytynee vain hyväksyä se tosiasia, ettei valokuvaajana kehittymiseen ole oikoteitä - on vain kuvattava ja yritettävä oppia onnistumisista ja epäonnistumisista; sekä omista että muiden kuvaajien tekemistä.

t. -martti-