Likkerin kansion ensimmäinen kuva, samoin ensimmäinen rakettikuva, ja sarjan viimeinen, Anttolan ydinkeskustassa kuvattu, ovat tyystin kroppaamattomia. Niissä kaikissa on pikselimääräisinä mittoina samat luvut, mitä kyseisen kameran kenno tuottaa millä hyvällä objektiivilla. Onko silloin niin, että kaikki kennolle tarttunut on kuvassa, nurkkia ja reunoja myöten?
Tässä tuo ensimmäinen sarjasta, hetki ennen paukuttelua:
Yläkulmissa on muutama tähti, ja melko lailla pisteenä pysyneet, ei ole comaa kovasti niissä. Mutta onko ansio linssillä, vai väkisin mukaan puskevan vääristelyn korjaavan ohjelman?
Yleisesti, vain geometrian kautta ajatellen, voisi digitaalisessa kuvauksessa olla parempi konsti antaa linssivääristymien tulla tallentavalle pinnalle vapaasti, ja korjata sitten ohjelmalla tynnyri laatikoksi. Kun oikaisu tehdään linssissä, eli optisesti, menetetään kuva-alaa aina, enemmän tai vähemmän, oletan? Samalla polttovälillä olevalla rektilineaarisella linssillä kuvan reunat ovat suppeammalla kuin kalansilmällä, ainakin niillä verrokeilla mitä minun kaapistani löytyy. Mitä pienemmissä milleissä mennään, sitä suurempi ero? Kysymysmerkit siksi, että en tunne tuon alan fysiikkaa ja matematiikkaa sillä tasolla, että tietäisin tai voisin osoittaa näin olevan; tietäjät voisivat valistaa tässä!
Kuvan väreistä ja aberraation vaikutuksista temama heitti arvelun, onko vaikuttanut. Minä arvelen, että kyllä on! Ilotuskuvissa ehkä positiivisesti?
Jaakko
Ilma olis ollut erittäin hyvä kuvaamiseen.