Pimeäkuvaus?

[JL Anttola]

Toissailtana makkarin ikkunasta koitin ikuistaa näkymää, missä talon vastapuolella eli kuvaajan selän takana aurinko oli painunut jo metsän rajan taakse, mutta valaisi vielä pilvet purppuraisiksi. Ja eilisehtoona ajelin Lotjasaareen kuuta kyttäämään, tavoitteena järven yllä loistava kuu, sen silta, ja siinä lilluvat venesataman paatit. Vähän niiko yritelmiksi jäivät, laitan kuitenkin esille.

Miun puolesta tähän voip jatkaa vähän valon kuvia mistä hyvänsä asiasta, jos vaikka oppisin niistä jotakin?





Jaakko

[Maffer]

Vaihda Googlen Pixeliin niin luurin astrokuvaus hoitaa homman kuntoon kerrasta. Mut jos muuten haluut nykyisellä kalustolla jatkaa, niin valota kursailematta perusherkkyydellä muutama minuutti. Kuu palaa joka tapauksessa pahki jos ei käytä HDR-menetelmiä tai korjaa itse kuun valotusta ja sijaintia maskaamalla jälkikäsittelyssä. Tämä silloin kun haluaa sen etualan sävyiksi muuta kuin mustaa ja kuvaa yöllä kun kuu on jo korkealla lumen puuttuessa maasta.

[JL Anttola]

Kiitokset tiedon jaosta, veli Maffer! HDR ei jostain syytä edes tullut mieleen eilisehtoona, tottakai olisi ainakin koettaa pitänyt. O-kameroissa on sisäänrakennettuna veetsurena, missä kamera tekee yhdistelmänkin, tai sitten voi kuvata mieleisensä määrän kuvia ja pinota kotikoneella. Eli vaivaton kokeilu olisi se ollut.

Tuossa ei varsinaisesti ollut tavoitteena kuun meret; yritin saada kuvan, mikä näyttäisi mahdollisimman läheltä siltä, miten silmä koki paikan päällä katsoessa. Pahimmin särähtää tuloksessa taivas, se ei kuvassa näytä sellaiseltä syvän tummalta, vaan ihme sutulta. Kuu pilvettömällä taivaalla on varsin kirkas myös silmälle, ja voi olla että siitä silmän paikan päällä kokemaan verraten käsittelyssä poistin jopa liikaa valoa LR:n pyöreällä maskilla ja high lighteja pudottamalla.

Jatketaan harjotuksia, aina kun innostus iskee! Mihin milloinkin...

Jaakko

PS. ISO 200 ja vajaan sekunnin valotusaika, kuvasin valotuksen plussaa ja miinusta muuttaen kuvia, joissa valotusaika vaihteli tuosta 0,6 sekunnista johonkin kolmeen - neljään sekunttiin, ja tuo oli omaan silmään paras aihio. Jalustaa ei tietenkään ollut matkassa, käsivaralta ja tolppanojalta, kameran runkovakaajaan luottaen mentiin.

PS2. Toisessa kuvassa tais mennä liikaa retuliiniks nuo pilvet, mutta en ala enää vääntämään...

[Maffer]

Juu ei tuolla valotusajalla mitään näy. Kyllähän täyden kuun aikaan vaikka maa olisi pimeä, niin kuun valossa on kirkasta kun antaa silmän tottua. Mikäli taas kaihi meinaa vaivata, kuten kerroit, niin sehän on myös silmälle ND-suodin eli ei sitten näekään kuin mustaa vaikka yrittää totutella ajan kanssa. Kuunvalon valaisemaa maisemaa tai kohdetta ei mun mielestä tarvi esittää lähes mustana möykkynä vaan kuun valon pointti on sellainen kellertävä kelmeä valo mut täähän on vain oma mielipide asiasta. Kamera ei sitä ainakaan oikein näe museoaikaisella valomittauksellaan.

Muistakaa ny aina et pelkässä tähtien valossakin maisema on kirkas kun kärsivällisesti totuttelee.

[JL Anttola]

Tuosta kameran mittauksesta kyllä vähän eri mieltä; jos laitan kameran automaatille kuutamolla, sehän ottaa suunnilleen päivänvaloa vastaavan kuvan! Jos haluan kuvan näyttävän samalta miten sen silmällä näen, on laitettava aika lailla miinukselle valotus.

Sitähän hain tuolla kuvalla; miten sen itse koin. Siinä on monta tekijää, kameran mittauksen lisäksi. Kaihit on yksi tekijä, toinen on muisti; kuvien katsomisesta kuvien käsittelyyn kuitenkin vähintään tunteja, joskus viikkoja... Tuota eilisiltaista kuvaa katsoin äsken luurista; pimeältä näyttää siinä, paljon pimeämmältä kuin muisti tarjoaisi. Nyt uskon itsekin, että käsittelin kuvan liian pimeäksi. Mutta tunnelmallinen tuli...

Auttaiskohan vastaavassa paikassa se, jos kuvaisi yhden kuvan niin, että säätäisi vain sen yleisvalon vastaamaan takatöllön kuvassa sitä valoisuuden astetta, miten sen siinä tilanteessa itse kokee, muistin harhautumisen estämiseksi? Toinen tapa on tietysti säätää jälkeenpäin vain omaa silmää miellyttäväksi, välittämättä hitustakaan siitä, miten sen oli silloin kuvaustilanteessa kokenut.

Kuutamossa kulkemisesta tuli kyllä illalla, tai oikeammin yöllä, tuntumaa. Ajoin ensin lähirantaan kuutamokuvaa varten, pientä kärritietä auton kohtuullisen kirkkailla valoilla. Parkkeerasin auton, ja kävelin muutaman kymmenen metriä taivaalla loimottavaa kuuta kohti rantaan, kivikkoista polkua pitkin. Oli laitettava otsalamppuun valo, oli varsin epävarma näköyhteys maahan; taivas ja ranta ja järvi kyllä loimotti vaaleana, ja kuu suorastaan häikäisi! Paikka ei vastannut odotuksiani, en kuvannut, ja kun käännyin takaisin polulle, nyt kuu selän takana, ja joku minuutti ilman otsalamppua siinä rannassa, niin polku olikin kuin normaalissa päivänvalossa, ei mitään tarvetta enää otsalampulle.

- askaroi Jaakon ajatus yökuvauksessa -

[JL Anttola]

Lisään toisen kuvan; jo kuvatessa enemmän valotetun, ja hieman erilailla käsitellyn. Valoa enemmän, kuu suttaantuu, HDR ois ollu paikallaan! Joku kaunis päivä saatan mennä uudelleen...



Lähimpien paattien ahterit valaistuu satama-alueen kentän katuvaloista. Laiturilla on muutama valo, ne on nuo keltaisemmat. Alusten katot ja kannet heijastavat kuun valoa, samoin loistaa alusten läpi ja välistä niiden takana oleva selkä, missä tuulee enemmän, joten kuu tekee sinne varsin leveää siltaa. Tässä ISO 200, aukko 2.0 ja valotusaika 1,6 sekuntia; 12mm linssi, eli 24mm kinovastaava kuvakulma.

Jaakko

[Maffer]

No tuosta näkyy mukavammin. Museoaikaisuudella meinaan et kamera ei hiffaa et tarttis saada kelmeä valo kuvaan. Joku automaattiohjelma saattanee tehdä sinnepäin jpg:n.

Museoaikaista touhua on sekin, että joutuu itse paikkaamaan susihuonoa dynyä.

--

Oneplus 9 Pro + Gcam




Ei muuta kun luuri jalustalle ja yks täppäys. Alempi skene DNG:nä ja Snapseedissä WB-säätö.